tiistai 10. tammikuuta 2012

Sintin luonteenpiirteet

Eilinen päivä meni ennakkojännittelyistä huolimatta hyvin ja pärjäsimme kahdestaan kotona hienosti. En ottanut turhia paineita kodin järjestyksen ylläpidosta, mutta yllätyksekseni Sintin torkkujen väleissä ehdin hoitaa kaikenlaista. Iltapäivän kuitenkin vietimme rennosti sohvalla tv:tä katsellen välillä tissi suussa ja välillä muuten vain Sintti sylissä. Ihanaa! :)

Tänään ajattelin vähän koota ajatuksia meidän Sintin persoonasta, että millainen tyttö sieltä loppujen lopuksi tupsahti, varsinkin kun sitä tuli etukäteen niin paljon mietittyä. Nyt kahden ja puolen viikon jälkeen alkaa vihdoinkin olla nähtävissä persoonallisuutta ja on hauska myöskin kirjata ylös minkälaiselta neiti vaikutti tässä vaiheessa, verraten sitä vaikkapa tilanteeseen puolen vuoden kuluttua.

Rauhallinen. Tuttavapariskunnan vierailun jälkeen uskon vihdoinkin, että tämä ominaisuus on totta. He jaksoivat ihmetellä kuinka rauhallinen neiti on, nälkäitkukin oli kuulemma varsin maltillista verrattuna heidän poikaansa joka alkoi pienempänä välittömästi nälän koitettua huutaa kuin palosireeni. Sintillä on tapana alkaa ensin aukoa suutaan, sitten potkia pontevasti jaloillaan ja kolmantena vaiheena alkaa kitinäitku. Jos näihin ei reagoida, alkaa voimakkaampi itku jota saa vielä halutessaan rauhoiteltua ottamalla hänet syliinsä ja kävelemällä vähän aikaa ympäriinsä. Näillä voitetaan ne minuutit jotka kuluvat esim. yöllä lisämaitopullon tekoon.

Paijausta rakastava. Sintti rakastaa nukkua rintakehän päällä mahallaan, pieneksi sammakoksi tekeytyneenä eli pikku jalat aivan kippuralla. Toki mikä tahansa syliasento yleensä käy mutta tämä on kaikista mieluisin ja se on varsinkin isin & tytön yhteinen tähtihetki iltaisin.

Nauravainen. Sintti on väläytellyt niitä hymyjä syntymästään asti, jotka eivät oikeasti ole hymyjä vaan kasvojen tahattomia lihasliikkeitä. Ensimmäisen oikean hymynsä sekä isille että äidille hän väläytti 2 viikon ja 1 päivän iässä, ja eilen alkoi ihan kunnon hymyily. Oleilimme sohvalla siten, että minä istuin ja vauva nojaili koukistettuihin jalkoihini. Yhtäkkiä hän kiinnostui kovasti kasvoistani, jolloin aloin hymyillä, jutella ja koskea kevyesti nenään, leukaan ja poskiin. Tämä huvitti tyttöä suuresti ja sieltä välähti monta monituista leveää hymyä! Kohta oli ruokailun aika mutta vielä rinnaltakin tyttö kuikki minua ilmeisesti jatkoshow:n toivossa :) Samana iltana vaipanvaihdon yhteydessä hän ymmärsi vielä mahapuhaltelujenkin päälle: kun päräytin pari kertaa masua, taas tuli leveä hampaaton hymy ja ai että äidin sydän suli! Voiko olla mitään parempaa kuin oman vauvan ilmiselvä ilo?

Pitää vedestä. Sintti on tykästynyt kylpyihin ja nauttii selvästi lämpimässä vedessä köllimisestä, varsinkin kun saa olla isin suurten ja turvallisten käsien varassa. Samoin vaipanvaihdon ainut siedettävä osa on pyllypesu!

Nälkäinen. Kuten on aiemminkin tullut mainittua, Sintti on varsinainen suursyömäri ja kaikki käy, niin rinta kuin pullokin. Kunhan vaan ruokaa tulee ja mieluiten ajallaan! On ihana nähdä, että ravitsemus on silmin nähden kohdallaan sillä viime päivien aikana Sintille on kehittynyt kunnon pötsi masuun ja olemme saaneet suosiolla laittaa sivuun parit housut jotka pituuden puolesta sopisivat mutta kun maharesori on aivan liian tiukka ;) Samoin meillä alkaa olla söötti kaksoisleuka.

Kohtuullisesti nukkuva. Edelleenkään en ole kovin univelkainen. Välillä on tietysti vaikeampia öitä, mutta usein herätyksiä on korkeintaan muutama ja niitäkin pystyn säätelemään ottamalla Sintin viereeni. Silloin nukumme kaikki poikkeuksetta pidempiä pätkiä ilman keskeytyksiä. Jos en aivan väärin muista, viime yönä tuli jopa 6h yhtenäinen unipätkä kun Sintti oli vieressä! (Siitä hyvästä syötiinkin tänä aamuna sitten 2h putkeen kun oli jäänyt niin kova nälkä)

Vaipanvaihtoa vihaava. Jos meidän lapsukainen jotain inhoaa niin se on ehdottomasti vaipanvaihto. Toisinaan tätä siedetään vähän paremmin mutta jos on vähänkään nälkä niin homma on käytännössä alusta asti yhtä huutoa. Hitautta Sintti ei myöskään anna anteeksi, mm. isillä usein vähän kestää jos on paljon nappeja tai jotain hänen mielestään käsittämättömiä kietaisupaitaviritelmiä, joten silloin on takuuvarmasti huutoa luvassa ja isiä hikoiluttaa ;)

Entäs teidän muksut? Löytyykö yhtäläisyyksiä :)?

P.S. Se pöpö/rintatulehdus taisi mennä ohi! Ei yhtään kuumetta eilen illalla tai yöllä, jippii.

//EDIT. Miten tästä listasta unohtuikin eräs hyvin oleellinen asia:

Äänekäs. Meidän vauvelista on päässyt jo syntymästään saakka mitä ihmeellisimpiä ääniä. En tiedä onko se kaikille vauvoille tyypillistä mutta meitä tuo ääntely on riemastuttanut suuresti sillä en ole tiennytkään että ihmislapsesta voi saada kaikkea tuollaista ääntä ulos :) Hän yleensä tuhisee, sekä äkisee, örisee, murisee ja jopa röhkii! Toisinaan kutsumme häntä myös Pikku Huiluksi sillä tietyt äänet kuulostavat ihan kyseiseltä soittimelta. Kaikista parhaimmat sinfoniat saa irti rinnalla oleillessa, sillä kiihdyksissään Sintti käyttää usein koko repertuaarinsa läpi :)

10 kommenttia:

  1. Voi Verona, siä oot tainnut nyt kuule kirjoittaa meidän neidistä, niin samanlaista tekstiä tulis täältäkin :D Ihanalle kuulostaa teidän elo, mahtavaa !

    VastaaPoista
  2. Meilläkin rakastetaan kylpyä :) Siellä voisi olla vaikka kuinka kauan, jos vaan isi jaksaisi. Alkaa pojalla olla painoa sen verran ja meno kova että raskaaks käy, parin kuukauden kuluttua toivottavasti oppis istumaan niin voitais kylvetellä pidempään.
    Nälkä kun iskee niin huuto on välittömästi korvia huumaava, ei mitään ennakko merkkejä ennen huutoa :D Tissin kun saa suuhun niin johan elämä hymyilee.
    Vaipan vaihtoa meilläkin vihattiin ensimmäisten viikkojen aikana, nykyisin mikään ei ole hauskempaa kun sätkiä nakuna hoitopöydällä tai millon missäkin vaippa nyt vaihdetaan :)

    VastaaPoista
  3. Aika samaltahan tuo kuulostaa kuin meidänkin vauveli (tulee torstaina 5 vkoa), mutta kuten Jansku sanoi niin meidänkin poika tykkää nykyään vaipanvaihdosta - nakkeilu on hänestä ihanuutta. :)

    Mutta 6 tunnin unet tossa vaiheessa! Meillä nukutaan edelleen maksimissaan 4 tuntia yhteen menoon ja sekin on harvinaista.

    Täällä ei kyllä sosiaalisista hymyistä ole vielä tietoakaan - äiti tietenkin odottaa niitä kuin kuuta nousevaa...

    VastaaPoista
  4. Kiva lueskella teidän arjesta ja mukavaa, että kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Mua kiinnostaa, että miten teidän kissat on suhtautuneet tulokkaaseen? Mun kummipojan perheessä joutuivat käyttämään sellaista ohuesta rautalangasta (?) rakennettua kehikkoa (kissanestoverkko tai joku) vaunuissa, kun naapurin kissat hyppivät vaunuihin nukkumaan, kun vauveli nukkui päiväunia ulkosalla.

    VastaaPoista
  5. Nauravaisuus, vedestä pitäminen ja tietyllä tapaa rauhallisuuskin kuulostaa tutuilta. :) On nuo omat lapset niin rakkaita, ja heidän kehitystä (niin taitojen mutta varsinkin luonteen) on ilo seurata! Juuri kirjoitin omaan blogiini vastaavanlaisen postauksen Typystä. Sieltä voit ehtiessäsi lukaista, millainen meidän tyttö on. Ja voin sanoa, että kyseiset luonteenpiirteet on kaikki näkyneet jo aivan pienestä pitäen, nyt vain selkeämmin ja vahvemmin. Eli kyllä noilla vauvoillakin on aivan uniikit luonteet jo syntyessään! <3

    VastaaPoista
  6. Ihana Sinttiläinen <3 Kaikki menee niin omalla painollaan, hienoa kuulla!

    VastaaPoista
  7. Mammamarian: Aika ihanaa tämä onkin :) :)

    Jansku: Voih, kunpa meilläkin tulisi pian tuo vaipanvaihdon rakastamisvaihe! Kuulostaisi huomattavasti helpommalta :D Ja se on muuten kumma miten tärkeä juttu se tissi on ;)

    Siru: No ne 6h unet oli vain yhden kerran aikaansaannosta, tavallisesti yöllä unipätkät on 2-4h. Mitä kauemmin saa nukkua vieressä, sitä pidempiä yhtäjaksoisia pätkiä mekin saamme nukkua :) Pidetään peukkuja että sieltä alkaisi kohta sadella hymyjä äidille!

    Fru L: Itse asiassa kissat ovat edelleen minun vanhemmillani hoidossa. Veimme ne sinne käynnistystä edeltävänä iltana ja nyt olemme olleet täällä vain vauvan kanssa kolmistaan jotta elo lähtisi luistamaan ensin tällä porukalla. Nyt alkaa olla jo ikävä katteja ja tuntuu, että vauvan kanssa menee kivasti joten haemme parin päivän päästä ne takaisin kotiin! Vähän jännään sitä, että antavatko kissat olla pinnasängyn rauhassa...

    Äni: Pitääpä käydä lukaisemassa! Ihana niitä pikkuisia on seurata :)

    Harriet: Kiitos :)

    VastaaPoista
  8. Hihii, kuulostaa siltä, että teillä on terve vastasyntynyt tyttö! Nakuna harva pieni viihtyy, koska tulee niin herkästi kylmyys ja turvattomuus ilman vaatteita. Kun hieman kasvaa, ja aikaa kuluu, ymmärtää pienetkin, ettei mitään sen kummempaa tapahdu, kun vaatteet riisutaan. Vaipanvaihtotilanteissa pienten kanssa voi jeesiä se, kun laittaa nakuvaiheen ajaksi vauvan päälle sideharsoliinan.

    Nämä sun postaukset on kyllä täynnä esikoisvauvan äidin tunnelmia. Muistan niin hyvin nuo itsestäni, tulee ihan elävästi mieleen kahden vuoden takainen aika. Nythän taapero leikkii tossa vieressä jollain monsteriautolla ja ei edes kaipaa äitiä siihen mukaan. Niin se aika menee. Onneksi vieläkin saa paljon paijailla ja pusutella, vaikka nyt sitä täytyykin tehdä pojan omilla ehdoilla enemmän. Taaperot kun laittaa pirusti hanttiin, jos ei syli kiinnosta! :D

    VastaaPoista
  9. Onpas kiva lukea kuulumisianne. Meidän poika on nyt vajaa 3 viikkoinen ja kovin samanlaiselta kuulostaa arki, ongelmineen ja iloineen ;) Mullakin oli jonkin sortin rintatulehduksen alku tai tiehyttukos, joka onneksi selätettiin ahkeralla imettämisellä kipeästä rinnasta + kaalinlehdillä. Rintakumista hankkiuduin eroon toisella viikolla, sillä kumien kanssa pelaaminen alkoi tuntua rasittavalta etenkin yöaikaan. Yllätykseni vierotuksessa meni vain yksi päivä. Kamalahan se oli vauvaa rinnalla huudattaa, mutta kun vaan sitkeästi yritettiin, niin nopeasti vauva oppi ottamaan paljaan rinnan suuhunsa. Aluksi kannattaa antaa vauvan imeä hetken kumin kanssa ja sitten vaan keskeytys ja paljasta rintaa tilalle. Ja siitä sitten pikkuhiljaa kokonaan ilman rintakumia.

    Mekin saatiin jo sairaalasta kotiutuessa käsky syöttää lisämaitoa joka imetyksen päälle. Viimeisimmällä neuvolakäynnillä tulikin sitten täyskäännös, kun poika oli kerännyt lisäpainoa huimat 500 g viikossa :) Pulloshow on vihdoin ohi - helpottavaa sekin, kun tietää että lapsi saa rinnoista kaiken tarvitsemansa.

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sintin kanssa!

    VastaaPoista
  10. Onks teillä meidän vauva siellä :-)? Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin meillä :-) Tällä hetkellä meillä on maidolle tilausta kun Pampula tuntuu viihtyvän rinnalla todella tiheään ja iltaisin on vähän raivaria rinnalla kun maitoa ei taida ihan riittää tarpeisiin asti.

    Mulla oli myös viikko sitten joku tiehyttukoksen alku kun neiti päätti nukkua pitkät päikkärit kun oli tilaillut ensin pari päivää maitoa oikein urakalla eikä jaksanut herättyäänkään syödä toista rintaa joten kuumilla ja kylmillä kääreillä mentiin sitten se päivä kun pumppua ei vielä ollut käytössä.

    -Riikka

    VastaaPoista