perjantai 20. marraskuuta 2015

RV 18+3: Hematooman kontrollikäynti

Tänään kävin sairaalassa naistenpolin kontrollikäynnillä. Odotin jotain käänteentekevää "ratkaisua" johonkin suuntaan, mutta taisin vähän joutua pettymään. Olisin ehkä halunnut kuulla sen, että hematooma on kadonnut kokonaan mutta niitä sanoja ei kuulunut. Ei myöskään: "tämä raskaus menee nyt hyvin loppuun saakka, älä huoli" - asia mitä kukaan lääkäri ei pysty lupaamaan!

Sisätutkimuksessa todettiin, että kohdunsuu näytti hyvältä ja vuotoa ei näkynyt. Ultrassa ilmeni, että hematooma oli "tipahtanut" kohdun yläreunalta kohdunsuulle ja se oli muuttanut muotoaan. Kooltaan se vaikutti olevan n. 5 cm pitkä ja sentin paksuinen, tosin lääkäri puhui sekaisin millimetreistä ja senteistä joten jälkikäteen jäimme miehen kanssa pohtimaan että mikä olikaan tosiasiallinen paksuus. Ihmettelin, että miten se voi yhtäkkiä olla kookkaampi kuin reilu viikko sitten, mutta lääkärin mielestä se saattoi johtua joko mittauseroista tai olomuodon muutoksesta. Vaikka lääkäri tarkasti katsoi, hän ei havainnut istukassa vuotokohtaa joten toivottavasti tämä kertoo siitä, että hematooma ei enää ainakaan kasvaisi vaan häviäisi hiljalleen pois.

Lääkäri kehotti edelleen tarkkailemaan mahdollisen tulehduksen merkkejä, mutta kun kysyin miten sellaista hoidettaisiin, hän toteaisi vain että luultavasti ei mitenkään. Jos tässä vaiheessa tulehdus iskee, se on todennäköisesti raskauden osalta mennyttä...! Hui kamala. Olin kuvitellut, että tässä jotain antibiootteja saisi, mutta ilmeisesti tuollainen tulehdus "hoitelee" raskauden niin nopeasti pois tieltä ettei siihen ehdi väliin.

(Lääkärikäynnin jälkeen kävimme ostamassa Taika-tyttöselle tällaisen lelun, koska tuntui että hänelle pitäisi saada jo jotain omaa. Itse olisin halunnut helistimen, mutta mies iski silmänsä tähän koska se on kuulemma niin "kätevä" ja sen voi "kiinnittää joka paikkaan" :) )

Sairauslomaa ei ole kuulemma tarpeen jatkaa ja voi jatkaa elämää normaalisti. En taida siltikään uskaltautua heti huhkimaan vaan sovellan pehmeää laskua oman olotilan mukaisesti.

Viime päivinä olen lueskellut paljon juttuja keskosvauvoista. Löysin sellaisiakin pikkuisia, jotka olivat syntyneet raskausviikolla 24+ ja silti selvinneet. Joka päivä ristin kaikki sormet ja varpaat, ja yritän tahdonvoimalla saada meidän pienokaisen pysymään kyydissä ainakin 6-8 viikkoa. Jostain syystä jännitän ihan koko ajan raskauden käynnistymistä ja kaikki pienet tuikkaisut kohdunsuulla saavat minut säntäämään pelästyneenä vaaka-asentoon. Lisäksi viimeisen viikon aikana olen vuotanut keskimäärin joka toinen päivä verta, ja vuoto vain ruokkii näitä pelkoja. Tänään ei ole tullut tipan tippaa, ja toivottavasti se jäisikin tähän.

Pidä lujasti kiinni, Taikaseni!

11 kommenttia:

  1. Kyllä teitä koetellaan. Kunpa tuo vuoto loppuisi, eikä tule tulehdusta. Kuulostaa kyllä hurjalta. Tosiaan varmasti syytä ottaa rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä aika hurjalta tuntuukin, mutta täytyy nyt toivoa että pian tapahtuisi kunnon käänne parempaan ja saisi huolehtia vähän vähemmän..

      Poista
  2. Hyvää vointia! ♡

    VastaaPoista
  3. Hyvää vointia! ♡ t. Minni (nimi puuttui ed. kommentista)

    VastaaPoista
  4. Hei meille syntyi poika RV 34+6 2014 Oulussa. Pojan ollessa teholla kuulimme että pienin keskinen oli siellä RV 24 syntynyt. Yhteisiltä tutuilta kuulimme lapsen lopulta selvinneen ihan terveenä. Nyt itselläkin jännää olen raskaana RV 23 että syntyykö tämäkin etuajassa... Kaikkea hyvää ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Voi, nuo 24-viikkoiset ovat ihan hurjan pieniä mutta itsekin törmäsin joihinkin juttuihin, joissa 24- ja 25-viikkoisia pikkuisia oli selvinnyt. Se antaa vähän toivoa, että jos tuonne pääsisi nin mahdollisuuksia ehkä olisi. Onnea matkaan raskauteesi ja toivottavasti viihtyy kohdussa vähintään yhtä pitkään kuin poika! :)

      Poista
  5. Hei Verona! Olen lukenut blogiasi monen vuoden ajan, jo ennen kuin oma esikoiseni edes syntyi. Tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon itselle tuntemattoman ihmisen (ja koko teidän perheenne) koettelemukset voivat koskettaa. Tarkistan lähes päivittäin, onko uusia postauksia/uutisia tullut koskien raskauttasi/vauvaasi. Toivon todella, että pieni Taika-tyttönne pääsee perille saakka rikastuttamaan perhettänne! En ole uskonnollinen ihminen, mutta lähetän kaikki maailman tsempit ja hyvät ajatukset loppuraskauttasi kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lumi, ja kiitos paljon ihanasta kommentistasi! Välillä tuntuu, että nämä kirjoitukseni ovat aika synkänpuoleisia näinä aikoina, mutta kiva kuulla, että joku jaksaa lukea :) Ja tämä tsempin määrä, mitä blogin kautta olen saanut, on aivan ällistyttävä! Se lämmittää mieltä joka päivä ja antaa myös voimaa kestää näitä vaihtelevia vastoinkäymisiä. Kaikkea hyvää sinulle <3

      Poista