Jymy-yllätys!

Nyt on sitten rakenneultra takana ja vihdoin voi huokaista helpotuksesta: kaikki oli hyvin. Suuri kivi vierähti sydämeltä. Meitä molempia jännitti autossa niin paljon, että ihan mahanpohjasta kouraisi ja aivan uskomattomalta tuntui kuulla, että kaikki on todellakin varsin hienolla mallilla ja vauveli keskikäyrillä menossa niin mittojen kuin painonkin suhteen. Painoarvio oli n. 329 grammaa ja pituutta gynekologi arveli olevan 25 cm, mutta sitä oli vaikea sanoa tarkkaan koska Sintti oli koko ajan niin kippuralla :)

Mutta siis, eikun sukupuoliveikkailun tuloksiin! Tätä postausta kirjoittaessa arvailuja oli tullut 11 kappaletta ja niistä peräti 82% odotteli poikaa tulevaksi. Vain 18% oli tytön kannalla.

Mutta arvatkaapa mitä!

Meille tulee TYTTÖ!! :D

Tämä oli meille aivan super jymy-yllätys koska olimme olleet alusta asti aivan varmoja, että sieltä tulee pikkuinen poika ja olemme jopa kutsuneet vauvelia koko ajan valitsemallamme pojan nimellä. Raukkaparkaa on siis koko pienen ikänsä kutsuttu väärällä nimellä ;)

Nyt varmaan mietitte, että miten joku voi olla noin varma tulevasta lapsen sukupuolesta. En muista olenko selittänyt tätä blogissa aiemmin, mutta mieheni suvussa on sellainen ominaisuus, että sinne syntyy vain ja ainostaan poikia. Tämä juontaa juurensa suvussa aika kauas taaksepäin ja tästä todisteena on mm. mieheni isällä liuta veljiä ja kaikki heidän poikalapsensa eli mieheni serkut (niitä on paljon!). En ollut aiemmin kuullut tällaisen ilmiön olemassaolosta mitään, mutta pakkohan se oli uskoa kun niin paljon todistekappaleita on olemassa. Myöskin mieheni veli toivoi edes yhtä tyttöä mutta niinpä vain heilläkin on 2 poikaa.

Tästä syystä olen hiljalleen hyväksynyt ajatuksen siitä, että meille ei koskaan (mahdollisesti) tule tyttöä eikä ajatus pojasta ollut millään tavalla pettymys. Olenkin koko ajan sanonut miehelle, että minulle on aivan sama kumpi sieltä tulee kunhan se vain saisi olla terve. Toki tiesin, että IVF-hoidot saattaisivat "sekottaa pakkaa" mutta en pitänyt sitä todellisena vaihtoehtona :)

Kuulostaako huuhaalta? No, tällaisen "totuuden" kanssa miehen puolen suvussa on eletty vuosikaudet ja yksi jos toinenkin tulee putoamaan penkiltä kun kuulee tämän uutisen, hehheh. Me myös olimme todella yllättyneitä ja ällikällä lyötyjä. Samoin miehen vanhemmat kun saivat puhelun, että nyt tuleekin sukuun oikein naispuolista verta.

Kysyimme sukupuolta aivan ultrauksen loppuvaiheessa ja lääkäri varmisti vielä toiseen kertaan, että haluammeko todella kuulla sen. Sanoimme haluavamme ja kun hän vastasi "tyttö", luulin ensin kuulleeni väärin ja pyysin vahvistusta. Hän sanoi, että vaikka mistä kulmasta katsoo niin tytön sukupuolielimet sieltä hyvin selvästi näkyvät eivätkä ne muuksi muutu vaikka kuinka tarkistaa. Aluksi purskahdin nauruun, ja heti perään itkuun. Ihan oikeassa olitte, kun sanoitte että rakenneultra on tunteellinen kokemus ja ainakin minut se herkisti ihan täysin. Ei siis sukupuolen kuuleminen vaan kaikki se jännityksen purkautuminen ja onnellinen olo siitä, että lapsemme on kunnossa ja raskaudella on loistavat edellytykset jatkua tästä loppuun asti. Ja kyllähän tällainen ultrauskokemus vaan konkretisoi raskauden paremmin kuin mikään muu, ja viimeisenä pisteenä iin päälle se sukupuolen vahvistuminen.

Eilen pelottelin itseäni sillä 5 minuutin lääkärikäynnillä. Täytyy heti korjata sanomaani siltä osin, että ainakaan meillä kokemus ei ollut ollenkaan lyhyt tai hätäinen. Ajantajuni meni aivan sekaisin siinä tunnemyrskyssä, mutta sanoisin että ihan normaali 20-30 minuutin aika se oli. Lääkäri ultrasi tosi perusteellisesti, pysäytti kuvan vähän väliä ja otti eri ruumiinosista mittoja. Tämän jälkeen ihmettelen kyllä miten tuon kaiken tosiaan edes pystyy tekemään 5-10 minuutissa. Ehkä näillä tuttavillani oli vain sattunut pahimmanlaatuinen kiirepäivä ja lääkäri on yrittänyt hoitaa tuplamäärän potilaita samassa ajassa....

Mutta siis, täällä ollaan hyvillä mielin, onnellisina ja hiukan pöllämystyneinä. Hyvä Anonyymi, Mari ja osittain myös Jii oikeasta arvauksestanne!! :)