sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sintti kertoo

Moi mä oon Sintti ja mä oon 2 kuukautta ja 1 viikon! Äiti pyysi mua kertomaan teille mun kuulumisia ja mä lupasin.

Äiti sanoo mua usein isoksi tytöksi, vissiin mä sitten oon jotenkin tavallista isompi. Mut minkä mä sille voin että mulla on aina nälkä! Mun maha vaan alkaa kurnia ihan hillittömästi ja sitten mä yritän laittaa nyrkin tai kaks mun suuhun, ja maiskuttelen niitä äänekkäästi, mut ei niistä yleensä oo kun vähän ensiapua. Siitä äiti sitten viimestään tajuaa et mun olis pakko saada ruokaa.

Mun lempparia on kun mä saan istua sitterissä ja sitten äiti tulee mun eteen höpöttämään mulle ja hymyileen. Se aina hymyilee mulle ja se on mun mielestä tosi hauskaa. Eihän siinä voi kun alkaa itsekin nauraa ja hihkua takas. Tai ehkä mun lempparia on kuitenkin se kun pääsen syliin ja nojaileen olkapäätä vasten. Siihen yleensä nukahdankin ja vitsit kun siinä on niin hyvä nukkua! Eiku kyllä mun lempparia on sittenkin syöminen. Kun äiti vie mut makkarin sängylle ja siinä me sitten köllötellään vierekkäin ja mä saan syödä! Tai en kyllä osaa päättää, kaikki noista on tosi kivoja.

Mun on tosi vaikee vastustaa kun joku tulee mulle jutteleen niin aina mä yleensä sitten hymyilen vaikka oon vasta itkeny. Äiti sanoo mua hymytytöksi. Vaikka en mä ihan aina jaksa nauraa, vaikka sillon kun mulla on maha kipeä ja pitää koko ajan puklailla. Sillon mun pitää saada olla sylissä ja äiti laulaa mulle korvaan, siitä mä tykkään. Tai sitten ihan paras paikka on isin olkapää kun se nostaa mut sinne tosi korkeelle ja sitten mun masussa helpottaa. Mut mä tykkään vaan vasemmasta olkapäästä, oikea ei oo yhtä hyvä.

Liikkuminen on kans tosi kivaa. Monesti mun on ihan pakko heiluttaa mun nyrkkejä ja koipia ees taas, ja potkia. Se on hauskaa! Joskus äitiä tuntuu vähän haittaavan kun sillon kun mä nukun sen vieressä, mä aina vahingossa vähän muksin sitä rintaan ja kainaloon, mut en mä tahallaan kun mun on vaan pakko unissaankin liikkua. Sit mä en vaan tajuu, et miks mä en pysty kääntymään selältään kyljelle. Aina mä vaan yritän mut se on tosi vaikeeta! Mä tykkään olla mahallaan ja sillon kun mä nukun äidin vieressä, käännän aina itse itseni kyljeltä mahalleen kun siinä on vaan niin paljon kivempaa.

Nyt mun pitää mennä, mut mä tuun taas uudestaan kertoon mun kuulumisia!

T. Sintti

5 kommenttia: