Töihin vai ei?

Olen ollut nyt kotona yli neljä kuukautta, kun lasketaan ihan äitiysloman alusta asti. Nyt mielessä on alkanut pyöriä paljon se, että mitä lähitulevaisuudessa oikein teen: jatkanko kotonaoloa niinkuin alunperin ajattelin vai palaisinko töihin? Ja miten nämä ajatukset sopivat yhteen sen kanssa, että haluan useamman lapsen ja mieluiten kohtuullisen peräkanaa? Tosiaan ennen äitiyslomaa minulla oli työssäoloa takana noin kymmenen vuoden intensiivinen putki ja ajattelin, että olisin erittäin mielelläni kotona vaikka viitisen vuotta hoitamassa lapsia, jonka jälkeen palaisin taas pysyvästi töihin. Vähän itsekin mietiskelin silloin, että olenkohan ollenkaan kotonaolijatyyppiä ja nyt kun siitä on kokemusta niin voin sanoa, että onhan tämä kohtuullisen tylsää....

Mitenkään väheksymättä sitä, että teen tällä hetkellä tavallaan maailman tärkeintä työtä eli kasvatan omaa rakasta lastani, niin jotenkin kuitenkin tuntuu siltä että pää ei välttämättä kestä jos ei ole jotakin ihan "omaa". Silti ajatus siitä, että joku toinen näkisi lapsen ensimmäisen kävelyn, kuulisi ensimmäiset sanat ja niin edelleen, tuntuu aivan sietämättömältä. Niinpä ajattelenkin, että mitä tahansa päätänkin, olen kotona ainakin siihen asti kun Sintti on 1v 3 kk:tta. Sen jälkeen ihan oman pääkopan terveyden vuoksi voisi olla mukava käväistä töissä jonkin aikaa ennen kakkosta.

Mutta jos tämän jälkeen palaisin töihin, niin minne menisin? Niinkuin täälläkin olen valitellut, edellinen työni ei ole enää kovin houkutteleva vaihtoehto. Siitä maksetaan jos ei varsinaisesti paljon niin mukavasti kuitenkin, mutta kääntöpuolena on aivan jatkuva ketutus ja joudun taipumaan moniin menettelytapoihin ja asioihin, joita en periaatteessa itse moraalisesti hyväksy. Toisaalta pitää olla kiitollinen siitä, että näinä aikoina on vakituinen työ jossa työpanostasi kaikesta huolimatta arvostetaan. Nyt tilanne on se, että meidän toimitusjohtaja haluaa minulta viimeistään kesällä vastauksen siihen, että milloin olen palaamassa takaisin. Virallisesti äitiyslomani loppuu syksyllä. Tavallaan tuntuu siltä, että vastahan tämä äippäloma alkoi, mutta silti pitäisi ihan muutaman kuukauden kuluttua pystyä sanomaan mitä teen ja milloin!

Olisi mukava päästä johonkin aivan uuteen työpaikkaan, jossa pääsisi taas oppimaan uusia asioita, mutta onko se puolestaan aivan reilua uutta työnantajaa kohtaan kun tietää, että ihan pian voi olla edessä uusi äitiysloma? Ja entä reiluus sitten Sinttiä kohtaan, kun ensin laitetaan päiväkotiin muutamaksi kuukaudeksi ja kun hän on tottunut siihen, otetaan taas kotiin kun äiti on jälleen äitiyslomalla?

Ja jotta tämä soppa ei olisi ollenkaan yksinkertainen, on meillä edessä erittäin varteenotettavana vaihtoehtona ulkomaille muutto esimerkiksi ensi vuoden alusta. Hui! Se ei olisi ensimmäinen kerta kun asun ulkomailla, mutta tässä elämänvaiheessa se tuntuu pelottavalta siksi, että en haluaisi synnyttää ulkomailla ja toiseksi siitä syystä, että koko elinpiirini on täällä ja jos muutamme aivan uuteen paikkaan, siellä ei ole saatavissa niin minkäänlaista tukea päivittäiseen elämään. Täällä läsnä ovat kuitenkin minun vanhempani ja iso joukko ystäviä.

Vanhasta työpaikastani vielä sen verran, että hyvin todennäköistä on, että jos en mene viimeistään loppuvuodesta takaisin, menetän vanhan tehtäväni. Työpaikkaahan ei voi ottaa pois, mutta sen tarkemmin erittelemättä tehtäväni on sen luontoinen, että sitä ei voi kovin kauaa hoitaa väliaikaisjärjestelyillä vaan heidän on sitten turvauduttava pysyvämpiin ratkaisuihin mikä tarkoittaa sitä, että palatessani mahdollisesti myöhemmin, minulle tarjotaan jotain alempitasoista työtä. Joko palaisin sinne vähäksi aikaa tienaamaan tai sitten ilmoitan jääväni hyvin pitkäksi aikaa hoitovapaalle ja sanon lopullisesti hyvästit vanhalle työlleni....

Tällä hetkellä tuntuu, että mielessä ei ole kuin kysymyksiä eikä yhtään vastausta. Aika kotona menee tosi nopeasti mutta päivät ovat aika yksitoikkoisia kun lapsenhoidon lisäksi tärkeimmät tehtäväni ovat pyykkäys, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö jne jne. Voi kun saisi tähän lisäksi jonkin projektin kuten esimerkiksi talon oston ja remontoinnin, mutta mm. edellämainituista epävarmuustekijöistä johtuen sekään ei ole ajankohtainen :( Voi kun tietäisi mille alkaisi!! Onko muilla ollut tällaisia pohdintoja ja miten olette ne ratkaisseet? Olisi mukava kuulla teidän tarinoita omista kokemuksista :)

Selvennykseksi vielä kaikille joita tämä kirjoitus hieroi vastakarvaan: olen todella iloinen saadessani olla äitiyslomalla ja tilaisuuden kotonaolemiseen Sinttiläisen kanssa mutta ahdistuksen perimmäinen syy on tämä välitilassa oleilu. Kun ei tiedä edes paikkakuntaa missä oleilemme vuoden päästä tähän aikaan niin on todella vaikea miettiä vielä siihen päälle näitä työkuvioita.