Pettynyt isä missasi myös kuluneella viikolla erään tärkeän kehitysvaiheen: tyttö puhkesi jokeltelemaan oikein kunnolla muistaakseni tiistaina. Pieniä äännähdyksiä ja jokelteluntapaista havaittiin jo aiemminkin, mutta kuin taikaiskusta juttua rupesi tulemaan pitkiä pätkiä kerrallaan. Samoin neuvolan kehotuksesta rupesimme treenailemaan vatsallaan oloa leikkimatolla noin 1,5 viikkoa sitten noin viitisen minuuttia päivässä. Aluksi pää nousi hienosti mutta mäjähti aina voimalla takaisin mattoon, mutta tosi nopeasti Sintti oppi hallitsemaan pään liikkeitä ja nykyään liikuttelee sitä kohtuullisen kontrolloidusti. Kuitenkin nämä kaksi uutta taitoa saivat aikaan sen, että niitä treenataan ihan jatkuvasti ja innolla. Jopa kesken päikkäreiden sängystä saattaa yhtäkkiä ruveta kuulumaan mahdotonta jokeltelua ja kun kurkkaan ovelta, siellä pieni pää poukkoilee sängyssä ylös ja alas. Maanantaina jouduin nostamaan pinnasängyn laskettavan laidan yläasentoon ja laittamaan reunapehmusteen siihenkin osaan, koska tyttö siirtyi yhtäkkiä silmänräpäyksessä laidalta toiselle ja oli olemassa ihan selkeä vaara, että kohta pää paukahtaa kipeästi laitaan jos sitä ei pehmusta.
Aamut meillä ovat olleet viimeisten viikkojen ajan naurua täynnä, ja nyt siihen on tullut tämä kääntymiselementti mukaan. Koska nappaan tytön siis aina aamuyöllä eka syötöltä viereeni nukkumaan, heräämme käytännössä aina sängystä naamat vastatusten. Nykyään heti kun Sintti saa silmänsä auki, hän kampeaa itsensä välittömästi mahalleen ja ohjelmassa seuraa itsensä nostelua käsien varassa ylös ja tietysti hekotuksen kera :) Tämä vähän lievitti sitä tuskaa kun tänä aamuna herätys oli klo 6:30...
Sen sijaan mikä ei ole kovin hauskaa, niin kaikenlainen paikasta toiseen liikkuminen on muodostunut itkuksi ja hammastenkiristelyksi. Takana on pari lyhyttä autoreissua (á 10-20 min) ja tuollaisellakin matkalla Sintti sai aikaiseksi aivan älyttömät huutokohtaukset. Pukeminen sentään sujuu nykyään melko lailla ilman karjuntaa, mutta noin muutaman minuutin turvakaukalossa istuskelun jälkeen nassu alkaa ensin vääntyä ja pikku hiljaa siitä seuraa hillitön itku. Erään reissun jälkeen reppana itki niin epätoivoisesti että mikään maailman rauhoittelu ei enää tepsinyt vaan piti kaivaa tissi esiin vaikkei varsinaisesti nälkä ollutkaan. Eilen puolestaan tällaisen kohtauksen jälkeen koko neidillä oli sekä pää että selkä aivan märkänä - itkeminen on rankkaa työtä nääs! Kovin paljon helpommalla ei päästä vaunutellessa. Yhtäkkiä se kohtuullisen hyvin siedetty nukkumapaikka on muuttunut hankalaksi kuljetusvälineeksi jossa voidaan nukkua vain ja ainoastaan silloin kun vekotin liikkuu. Voitte vaan kuvitella minkälainen kokemus oli ostosreissu kuluneella viikolla kun jouduin piipahtamaan useammassa kaupassa ja aina viimeistään kassalla vauhdin pysähdyttyä rupesi kuulumaan hyvin vaativa byäääähh! Nyt sekin on tullut todistettua että multitasking on äiti-ihmiselle aivan välttämätön kyky: kassalla onnistuu vasemmalla kädellä vaunujen heijaaminen ja samaan aikaan oikealla kuitin allekirjoitus / pankkikortin pin-koodin näppäily. (Saatiin muuten pariltakin myyjältä aika huvittuneita katseita...)
Tässä eräänä päivänä keskustelin erään toisen äidin kanssa mm. vauvojen nukkumisesta ja sain hänet tarkoittamattani huonolle tuulelle kun kerroin meidän tytön öistä (heillä ei ilmeisesti oikein nukuta). Sintti on edelleenkin varsinainen murmeli ja rakastaa hyviä yöunia joten meillä ei öisin juurikaan kärsitä herätyksistä. Hän ei koskaan herää muuten vain vaan ainoastaan nälkäänsä. Viime viikolla tuli taas uusi ennätys: 8h yhtäjaksoiset unet! Tyttö meni nukkumaan iltayhdeksältä ja heräsin itse ensin aamuviideltä siihen, että miten meillä ei ole vieläkään herätty. Upeaa on se, että vauvalle on muodostunut ihan selkeä vuorokausirytmi ja sen ansiosta iltanukutukset ovat helpottuneet aivan mahtavasti. Vauva alkaa väsymään selvästi jo alkuillasta joten yöpuulle laittaminen yhdeksän aikaan ei ole enää mikään ongelma.
Sen sijaan yksi asia mitä olen viime aikoina paljon miettinyt, on nukuttaminen. Meidän tytteli ei edelleenkään osaa nukahtaa ilman apua enkä tiedä kuinka tavallista se on tai ei ole. Olen saanut vasta hieman kommenttia lähipiiriltä siihen, kuinka ei kannattaisi opettaa lasta nukahtamaan aina nukuttamalla. Mutta minkäs teet jos lapsi alkaa sänkyyn laitettuna kiljahdella ja pirahtaa lopulta itkuun, jos ei ole uneen autettu...? Meidän neiti nukkuu kaikki yöt ja päikkärit mahallaan joten mobilen katselustakaan ei ole apua sillä selällään hän ei suostu olemaan. Nukutan hänet aina kaikkia päikkäreitä ja yöunia varten syliin, ja yleensä n. 10-30 minuutin heijailun & lauleskelun jälkeen saan laskea sikeästi nukkuvan lapsosen omaan sänkyynsä, josta jatkaa autuaana uniaan. Mitenkäs teillä nukutetaan vauvat? Ai niin, sellainen kehitysaskel meillä on kuitenkin tapahtunut, että eilen päikkäreille nukutuksen jälkeen tyttö heräsikin sänkyyn laskettaessa, ja kun tavallisesti tässä vaiheessa olisi pitänyt nostaa hänet takaisin syliin ja aloittaa koko homma alusta, niin nyt riitti pelkkä päänsilitys ja hyssyttely.
Ja mitenkähän nuo automatkat, helpottavatko ne jossain vaiheessa vai saadaanko meillä heittää hyvästit vähän pidemmille kesälomareissuille auton kyydissä...? Ja helpottaakohan vaiva autoiluun "totuttamalla" niinkuin minulle äskettäin kerrottiin..?
Oon aika kateellinen noista öistä! Meillä viimeisten muutaman viikon pisin unipätkä yöllä on ollut sellanen kaks tuntia... Mutta joo, osasin asennoitua siihen kun esikoinen oli ihan samanlainen.
VastaaPoistaMun mielestä nämä meidän pienokaiset on vielä niin pieniä, että ihan hyvin voi nukuttaa syliin tai tissille. Varsinkin kun se ei teillä aiheuta yöheräilyä. :) Meillä vauva nukahtaa omaan sänkyynsä, välillä onnistu se nukahtaminen ihan itsekseenkin, mutta nyt vaatii sen, että on näköyhteys äitiin. Mutta jos haluat saada vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä, niin se vaatii vähän pitkää pinnaa (ainakin meillä). Laitat iltarutiinien jälkeen vauvan pinnasänkyyn, ja koitat rauhotella sinne, jos itkee, mutta jos ei rauhotu niin takas syliin. Sitten kun on rauhallinen, niin laitetaan takas sänkyyn jne. Näin oon siis ite toiminu, ei tää varmaan oo mikään oikeaoppinen lastenkasvatustapa. :D
Ja noihin liikkumisiin - eihän vauvalla oo liikaa vaatetta? Nyt kun alkaa olla jo kevät, niin siihen helposti syyllistyy. :D Meillä oli kaukalossa lämpöpussi, mutta piti ottaa se jo pois, kun vauvalla tuli hiki (ja itku) vaikka oli sisävaatteissa pussissa.
No sitähän minäkin, että ei kai tässä vaiheessa ole vielä kovin tarpeellista saada vauvaa nukahtamaan itsekseen! Vauva ei ole kovin "hankala" tapaus missään asiassa, jos näin nyt voi edes sanoa, joten itsestä tuntuu että miksi ottaisin häneltä pois sen asian joka hänet niin hyvin rauhoittaa nukkumista varten...Taidanpa siis jatkaa vanhaan malliin aivan suosiolla :)
PoistaTuosta automatkailusta, en ainakaan usko, että kyseessä olisi vaateongelma. Tai siis meillä on turvakaukalossa päällä sisävaatteet eli usein body, housut, sukat + töppöset, villasukat ja myssy. Näiden päällä sitten se äitiyspakkauksen vanupuku. Sintti on tuntunut kohtuullisen lämpöiseltä näiden kanssa, mutta tietysti siinä vaiheessa kun on kiihtynyt kaikesta siitä huudosta, niin hiki vaan virtaa!
Kyllä mustakin voi vielä nukuttaa syliin, kun Sintti muuten nukkuu niin hyvin ja kun itse vain jaksatte sitä nukutustapaa. Meillä Typy aloitti 3kk-> sellaiset yöhulinat, että oli pakko lopettaa tissinukutus ja keksiä muuta. Mutta hitaasti se menee! Typyllä kesti monta kuukautta oppia uusille tavoille.
VastaaPoistaJOS haluatte pikkuhiljaa opettaa Sinttiä nukahtamaan itsekseen, neuvoisin, että vähitellen vähennätte syliin nukahtamista siten, että aina vähän aikaisemmin (melkein kokonaan unessa, sitten puoliunessa, melkein hereillä, ja lopulta täysin hereillä) siirrätte hänet sylistä sänkyyn. Meillä ensin syliteltiin, ja nostettiin takaisin syliin jos tuli iso itku (ei aivan pienestä), ja sänkyyn laskettaessa siliteltiin päätä ja hyräiltiin sekä hyssyteltiin. Pikkuhiljaa kasvatettiin toleranssia, että miten pian nostetaan takaisin syliin. Kun syliä ei enää paljoa tarvittu, alettiin vähentää silittelyä ja odoteltiin vain vieressä nukahtamista. Kun silittelyn tarvekin väheni, alettiin poistua aina aikaisemmin huoneesta. Tähän tosiaan meni monta kuukautta: Alettiin tämä hellä "unikoulutus" noin 4-5kk ikäisenä, ja 7kk iässä Typy kunnolla hoksasi homman. 8kk alkaen Typyä ei ole juurikaan tarvinnut käydä katsomassa sen jälkeen, kun hänet on vienyt sänkyyn.
Mutta tosiaan, suosittelen tekemään niin kuin itse haluatte. Jos teidän tapa toimii teille, miksi mennä muuttamaan hyvää? :)
Ja autoiluun: Meillä Typy huusi suoraa itkuhuutoa ensimmäiset 3kk autossa. Ei siihen auttanut muu kuin aika - ja tutin käyttäminen autossa. Ei kyllä mitenkään vältelty ajamista, mutta ei myöskään ajelutettu pelkästään totuttamismielessä. Aivan yhtäkkiä 3kk alkaen tuokin vain helpotti.
Kiitti vinkeistä! :) Meillä tällä hetkellä nukutus menee niin, että Sintti ei saa olla yhtään hereillä sänkyyn laitettaessa. Jos on, niin melkeinpä välittömästi sänkyyn pantaessa herää kunnolla, hermostuu ja sitten mikään muu ei auta kuin pois ottaminen. Mutta ehkä tuotakin tosiaan voisi pitkänä projektina aloittaa totuttelemaan jos siltä tuntuu.
PoistaJa niinkuin Veeralle vastasinkin - en taida tosiaan muiden puheista sen enempää välittää vaan todellakin jatkaa niinkuin ollaan tehty tähänkin asti kun tuntuu, että Sintti tällä hetkellä kaipaa sitä nukuttamista niin kovin, että parempi jatkaa sillä tavoin! :)
Autoillessa meillä ei auta mikään, ei edes tutti. Jos istun matkoilla vieressä ja koitan laittaa tuttia suuhun, sille viitataan kintaalla kun pitää huutaa täyttä kurkkua. Silittely ei auta, laulaminen ei auta, ainoastaan pois ottaminen ja sitähän autossa ei voi tehdä.
Tuo itsekseen nukahtamisen opettaminen tosiaan vaatii pitkää pinnaa. Meilläkin Typy alkuun havahtui aina itkemään, kun hänet laski sänkyyn, ellei ollut umpiunessa. Tämä kannattaakin aloittaa vasta, kun on todella valmis viemään sen loppuun. Ei olisi reilua vauvaa kohtaan joskus antaa nukahtaa syliin, ja vain toisilla kerroilla vetää "tiukkaa linjaa" ja opettaa nukahtamaan itsekseen. Eihän vauva siinä oppisi mitään.
PoistaAutoilu oli meilläkin alkuun yhtä h*lvettiä, eikä siihen tosiaan auttanut muu kuin aika. Eräs ystäväni tosin sanoi, että kun he ottivat pois turvakaukalon telakan ja laittoivat kaukalon autoon turvavöillä vähän pystympään asentoon, se auttoi heillä. Auttaisiko teilläkin? Heillä oli koliikkia ja ehkä refluksia, joten saattaisi auttaa teilläkin Sinttiä? Samoin he neuvoivat, että ei kannattaisi juuri syönyttä vauvaa laittaa kaukaloon, samasta syystä.
Meilläkin kiljuttiin ekat 3kk autossa, mutta kun vauvan näkökenttä alkoi laajentua, loppui itku. Nyt kun hän näkee etäälle, ei enää itke vaan katselee liikennettä innokkaasti ja nukkuu silloin kun nukuttaa. Eli anna aikaa, kyllä se siitä!
VastaaPoistaMeillä vauva alkoi nukuttaa itseänsä peukun löydettyään. Ennen hän vain kiljui pinniksessä, mutta nyt nukuttaa itsensä peukkua imemällä ja unipupua repimällä. Kannattaa muuten laittaa vauva sänkyyn vasta sitten, kun hän on selvästi väsynyt - hieroo silmiä ja haukottelee...
Yleensä alankin nukuttamaan Sinttiä vasta kun hän on väsyneen oloinen, eli kitisee / Itkeskelee / haukottelee / näyttää muuten vaan uniselta. Joskus tietysti viestit menevät vähän ristiin eli joskus saatan sekoittaa nälän väsyneisyyteen ja kylläpä sitten onkin äkäinen Sintti nukutettavana! Toisin sanoen ei onnistu vaan pitää tarjota sitä ruokaa.
PoistaTosiaan meillä kun nukutaan mahallaan niin siellä sängyssä ei oikein aika kulu millään muulla tavalla, koska vauva on vielä liian pieni tulemaan siitä asennosta pois jos ei halua nukkua. Ja muussa asennossa uni ei kelpaa kuin mahallaan :)
Ai että mieki oon kade noista yöunista :D Nimimerkillä lyhyin heräämisväli viime yönä nälän takia oli 1,45h. Meille ainakin on toitotettu neuvolassa ettei noita hyvää tarkoittavia neuvoja kannata kuunnella :) meilläkin nukahdetaan syliin yleensä, nyt on muutamia kertoja ollut niin että vauva rauhoittuu itse sänkyynsä. Meinaa kyllä omatkin hermot mennä välillä kaikenmaailman neuvojen suhteen.
VastaaPoistaNo itse olen neuvoista ihan kiitollinen kun näin ensimmäisen lapsen äitinä sitä ei vaan yksinkertaisesti tiedä kaikkia niitä jippoja joita kokeneemmat konkarit hallitsevat. Mutta ongelma tuleekin siinä, että miten niitä neuvoja sitten suodatetaan eli kaikki kun ei käy kaikille ;)
PoistaTsemppiä sinne öihin!
Siis käännytäänkö teillä jo ihan selältä mahalleen? Aika hienosti. Meillä ei vielä tyttö yritä kääntyä, mutta mahallaan tykkäisi nukkua. En vaan ole jostain syystä öisin uskaltanut antaa nukkua mahaltaan. Ja jos on yhtään väsy, ei mahallaan jaksa niskojaan nostella ilman huutoa, muuten nostelee terhakkaasti.
VastaaPoistaMeillä ei tartte nukuttaa, tosin koen siitä välillä huonoa omatuntoa kun nakkaan vaan muksun sänkyyn ja viritän mobilen soimaan. Meillä tyttö on oppinut rutistelemaan harsoa ja nukuttaa itsensä tutilla ja harsolla. Vetää sen naaman eteen ja höpöttää hetken yksinään. Toimisko teillä joku unilelu jonka kanssa jää sänkyyn? Meillä harsoa käytetään myös päivällä lyhyillä päiksyillä kun nukahtaa esim. lattialle, kun siitä tykkää.
Tuo höpöttäminen on ihanaa :D Aamulla kiva herätä toisen iloiseen kalatukseen, tosin riippuu kyllä kellonajasta. Tuo 5 ei oo niin ihana heräämisaika..
Ei sentään käännytä selältä mahalleen :) Sintti nukkuu omassa sängyssään mahallaan ja kun otan yöllä eka syötöltä viereen, niin hän nukkuu kyljellään minun kanssa naamatusten. Samassa asennossa kuin siis syödäänkin. Siitä alkaa sitten valuttaa itseään mahalleen mikä onkin helppoa tuosta asennosta, mutta joskus käsi saattaa jäädä haitoiksi alle...:)
PoistaEn minäkään antaisi nukkua mahallaan jos ei Sintti olisi osannut alusta asti tosi reippaasti nostaa päätään. Siinä on kuitenkin aina olemassa se lievä tukehtumisvaara. Meillä Sintti kääntelee päätään jatkuvasti nukkuessa puolelta toiselle vissiin kun niskat puutuvat välillä :)
Älä ihmeessä tunne huonoa omaatuntoa tuosta nukuttamisesta, jos toimii niin sehän on mahtavaa! :) Kokeilisin itsekin mutta kun tiedän että Sintti ei selällään nuku. Unileluna meillä oli yksi pehmolelu mutta Sintti viis veisasi siitä. Nyt saatiin lahjaksi sellainen todella suloinen litteä "oikea" unilelu ja ajattelin laittaa sen hänelle kohta viereen.
Unilelusta: Meillä Typy hoksasi unilelunsa vasta yli puolivuotiaana, vaikka se oli sitä ennen aina sängyssä mukana. Tuota ennen se ei kiinnostanut Typyä tippaakaan, kunnes aivan yhtäkkiä hän sen hoksasi, ja nyt unilelu on liki korvaamaton. :)
PoistaEnnen vanhaan ajateltiin vauvan "tottuvan" huonoille tavoille helposti, eli ts. vauvalta vaadittiin tietynlaista itsenäisyyttä jo varhain. Kun mietitään, että Sintti on ollut tässä maailmassa n. 3kk(?), onko kohtuullinen vaatimus hänelle nukahtaa itsekseen? Mielestäni ei. Vauva tarvitsee/ansaitsee oman tärkeän ihmisen nukahtamisen tueksi, eikä siitä opi millekään "tavoille". Koko pikkulapsiaika on vaiheilua. Milloin mennään jossakin asiassa eteenpäin ja sitten taas takapakkia. Mielestäni vanhempien yksi tärkein tehtävä on antaa lapselleen turvallisesti rauha kasvaa omaan tahtiins. Vanhempien kuuluu opettaa elämässä tärkeitä taitoja kuten nukkuminen, syöminen jne. Ei vauva opi niitä itsekseen vaan tarvitsee niihin tukea ja apua.
VastaaPoistaEsim. oma poikani alkoi nukkua 5kk eteenpäin täysiä öitä (sekin on eri varhain) ja nukahtaminen sujui leikiten sekä illalla että päivällä. Kun tultiin vuoden ikään, alkoi hirveä eroahdistus iltaisin ja nukkumaanmenoa taisteltiin pitkään. Myös öiseen aikaan poika alkoi tarkistella, ovatko isi ja äiti edelleen olemassa. Aiemmin vauvana hän siis nukkui omassa huoneessaan ja sitten vuoden iästä eteenpäin isin ja äidin kanssa. Ei mulla ainakaan ollut sydäntä jättää häntä itsekseen, niin pientä ihmistä. Olen itse sitä mieltä, että jos lapsi tarvitsee turvakseen aikuista unia varten, se hänelle sallittakoon. Se vaihe menee taatusti ohi aikanaan. Toki meilläkin nukkumaanmenotilanteissa rajataan selkeästi kaikki hillumiset pois, ja opetellaan ihan sitä rauhoittumista ja muuta, mutta mun mielestä pienen lapsen ei tarvitse nukkua yksin.
Tulinkin jo siihen tulokseen, että taidan viitata kintaalle niille nukahtamis"neuvoille" joita sain. Meillä homma toimii mielestäni ihan mukavasti ja kohtuullisen vähällä vaivalla joten miksi muuttaa toimivaa käytäntöä. Tai no okei - seurauksena on isän ja äidin hartiavaivat kaikesta siitä kanniskelusta, mutta se on vielä kohtuullisen pientä kuitenkin :)
PoistaMeillä tyttö nukahtaa tissille/syliin, joskus harvoin nukahtaa esim sitteriin (tämä usein yllättävään aikaan eli en osannut odottaa yöunia vielä) ja sitten puolinukuksissa kannan sänkyyn. Eika teilläkään vielä ole tarvetta nukahtaa itsekseen?
VastaaPoistaMeillä tyttö on lopettanut ihan tyystin sinne tänne nukahtelemisen mitä teki paljon pienempänä. Tissille saattaa nukahtaa mutta siitä saattaa olla seurauksena inha puklu kesken hyvien unien kun ei ole röyhtäytetty.
PoistaNiinkuin tuossa aiemmin kirjoittelin vastauksia kommentteihin, taidan viis veisata niistä saamistani neuvoista, ja jatkan hyvää olemassa olevaa käytäntöä. Jotenkin tuntuikin hurjalta, kun noissa unikirjoissakin sanotaan, että unikoulut sun muut saa aloittaa vasta puolivuotiaana niin eikös tämä nukuttaminen mene vähän samaan kategoriaan...
Meillä on tosi samankaltaista. Nykyään ei ole mitään takeita että Typy nukahtaa autoon tai vaunuihin vaikka selkeästi olisi väsynytkin. Tai nukahtaa kyllä mutta usein vasta 10 minuutin suoran huudon jälkeen ja herätys on välittömästi kun liike loppuu. Meillä olisi partsikin mutta ei hän siellä yksinään suostu olemaan..Todella kivaa.. :)
VastaaPoistaYöt menee meilläkin ihanasti 5-8h putkeen paitsi nyt 3kk kohdalla muutama yö mennyt siten että syödään 2h välein mutta muutoin Typy nukkuu ihan autuaasti. Neuvolassa sanoivat että kun nukkuu yöt läpeensä niin päivisin ei nukutakaan enää niin paljoa. Seuraa ja ohjelmaa neiti vaatii jatkuvasti joten sekin voi olla osa syy että vaunuissa ei ole kivaa olla yksin (avaan usein sen kuvun läpän niin että näkee ulos, se rauhoittaa yleensä vähäksi aikaa).
Vaikka en itsekään usko että mitään kiveen hakattuja rutiineja näin pienelle voi vielä opettaa niin en juokse jokaisesta itkusta hyssyttämään kun selkeästi kuulee että itku on käninää eikä sellaista että jotain olisi hätänä. Kuuntelen pari minuuttia mihin suuntaan itku on menossa ja usein hän nukahtaakin uudestaan ihan itsekseen. Tämä siis toimii vain iltaisin. Neitimme on sen verran vaativaa sorttia että päivällä uni tulee ainoastaan sylissä tai muuten vaan vieressä ollessa.
Puuh, juuri kun luulee että olisi joku tapa tai rytmi opittu niin se vaihtuu ja sitten taas opetellaan uutta :)
-Riikka
Voi että, musta olis mahtavaa jos meillä olisi parveke! Toivoisin kovasti, että Sintillä olisi mahdollisuus nukkua ulkona mutta ei kun ei.
PoistaKauanko teillä jaksetaan olla päivällä yhtäjaksoisesti hereillä? Meillä yleensä 2-3h kerralla ja päivässä nukutaan 2-3 päikkärit aina. Tosin vaikka meillä yöt menee niin hyvin ja pitkästi, saatetaan päivälläkin vetäistä ihan kunnot unet. Esim. aamupäivällä n. 45 min, iltapäivällä 2,5-3,5 h ja ehkä illallakin 0.5-1h. Toisinaan taas on päiviä kun uni ei maistukaan kovin paljoa.
Meidän tytsy on siitä helppo, että nukutusten aikana ne unet tulevat ainoastaan alussa eli joko nukahtaa tai ei nukahda, mutta sitten kun sieltä kuuluu nukkumisen jälkeen se itku niin sitten tiedän että se on heräämisen paikka eikä enää auta mikään. Eli käytännössä likka itkee vain kun on oikea tarve :)
Meilläkin Jamppa nukkuu parhaiten syliin tai niin, että pötköttelen vieressä silittelemässä. Välillä pitää aina tirkistää, että onhan äippä vielä tallella.
VastaaPoistaSiirrätkö sitten sängyltä omaan petiin nukkumaan jos on viereen nukahtanut? Vai onko teillä pinnis aivan teidän sängyssä kiinni? Meillä on aina se siirtäminen vähän riskaabeli tilanne kun siinä saattaa herätä ja sitten taas uusiksi nukuttamaan :)
PoistaKerroit aikaisemmin, että sun mies ei ole suomalainen, vaan tullut tänne opintojen vuoksi, mutta ilmeisesti hänen vanhempansakin asuvat Suomessa? Vai onko mulla mennyt nyt jotenkin asiat sekaisin.
VastaaPoistaHaha, nyt huomasinkin kirjoittaneeni tosi epäselvästi! Tarkoitin siis, että minun puolen isovanhempani vuorottelivat hoitoapuna, eli minun äitini ja isäni kävivät erikseen useampana päivänä auttelemassa :) Miehen vanhemmat pysyivät visusti kotimaassaan.
PoistaVähän niin kuin jatkona tuohon edelliseen. Ovatko miehen vanhemmat jo tavanneet lapsenlapsensa? Vai miten tämmöinen etäisovanhemmuus hoituu?
PoistaOvat tavanneet :) Haastavaahan se on, mutta onneksi Skype on keksitty jonka avulla etäisovanhemmat saavat nähdä lasta joka viikko useampaankin otteeseen. He ovat lisäksi käyneet täällä meillä kerran Sintin syntymän jälkeen ja kohta tapaamme taas kun menemme siellä käymään.
VastaaPoistaMä vinkkaan 8,5kk tyttösen äitinä yhden vinkin, jota voitte kokeilla myöhemmin. Meillä oli aiemmin tuo sama "haaste", että tyttö nukahti vain paijailuun ja silittelyyn. Reilu puolivuotiaana aloitin tytön nukuttamisen siten, että hän sai pinnikseen mukaan mulla päivän päällä olleen paidan. Kun hän sai "halata" minulle tuoksuvaa paitaa, alkoi hän nukahtaa nätisti itsekseen.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, pistetään korvan taakse! :)
PoistaTämä meidän neiti kukkuisi tuntitolkulla hereillä jos saisi itse valita. Ongelma on oikeastaan se että erottaa ajoissa sen hetken kun typy yrittää pysyä väkisin hereillä. Helposti käy sitten niin, että yliväsymys ottaa vallan ja nukahtaa rinnalle lähes heti niin, että syöminen itsessään unohtuu ja sitten hän tankkailisi tunninkin helposti. Kuusikiloisen kannatteleminen on vähän raskasta mutta hän ei toisaan oikein suostu päivällä nukkuman muualla kuin sylissä tai vieressä. Tästä johtuen päikkärit on noin 3 x 1h päivässä koska en itse jaksa pitää sen pidempää kerralla ja typy herää heti jos laskee muualle.
VastaaPoistaTultiin juuri neuvolasta jossa neuvottiin treenaamaan sitä ulkona nukkumista sinnikkäästi. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä että 3kk on liian pieni rytmitettäväksi, mutta parempi aloittaa kevyt harjoittelu hyvissä ajoin ettei typy opi siihen että hommat menee aina niinkuin hän päättää. Nyt siis pitää lähinnä totutella :)
Meillä selkeästi osataan känistä jo ihan "huvikseen" eli viihdykettä tänne heti-mentaliteetilla (mikä tietysti on kovin imartelevaa kun äidin seura on maailman parasta ;)) ja parasta tuntuu olevan jos on isompikin ihailijajoukko häntä kehumassa. Ristiäisetkin meni niin että typy veti koko toimituksen ajan sikeitä sylikummin sylissä ja heräsi sopivasti juhlimaan itseään ja seurusteli vieraiden kanssa monta tuntia erittäin hyvän tuulisena.
-Riikka
Meillä on ihan sama juttu tuon kanssa, että itse pitää hoksata milloin lapsi on riittävän väsynyt nukahtaakseen mutta ei vielä tuossa yliväsymystilassa! Ei ole aina aivan helppoa :)
PoistaOliko sulla sitä rintareppua? Jos tytteli ei suostu nukkumaan kuin sylissä niin rintareppu on tosi kätevä tapa. Taisin itse käytellä paljon silloin kuin meillä oli refluksikivut pahimmillaan ja tyttö kaipasi sylittelyä.
Verona, onko teillä refluksivaivat helpottaneet ja saiko Sintti niihin jonkin lääkityksen, vai menikö vain ajan kanssa ohi?
PoistaHei, kivut ovat kyllä helpottaneet luojan kiitos. Gaviscon eli närästyslääke auttoi viemään ne pois ihan muutamassa päivässä. Lisäksi siitä maidonsakeuttajasta on tosi paljon apua maidon pitämiseen sisällä. Eli Sintti saa päivässä 2-3 annosta sakeutettua maitoa, viimeksi juuri ennen nukkumaanmenoa joten nukahtaminen ja yö sujuvat paremmin. Muuten puklua kyllä riittää edelleen tosi paljon ja se ei taida kadota mihinkään ennen kiinteiden aloittamista!
PoistaMulla on se kantoliina ollut käytössä mutta nyt kun typy alkaa olla sen verran iso niin ei viihdy ihan niin tiukassa paketissa plus että meillä on hemmetin kuuma sisällä niin ollaan hiestä märkiä molemmat sen kanssa :). Harkitsen Manducan hankintaa, se taitaa olla ulkoillessakin ehkä helpompi kun saa oman takin päälle.
VastaaPoistaNyt muuten on taas meillä hommat muuttuneet. Suostuu taas nukkumaan päivällä tunnin verran yksinään ja iltaisin nukahtaa yksin sänkyyn. Tämä on mahtavaa mutta tietty kohta se loppuu taas kun ehtii tottumaan tähän luksukseen ;)
-Riikka