Projekti raskauskilojen karistus, Osa III

Salille pääseminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Pienen vauvan kanssa sitä luppoaikaa ei ikinä ole mitenkään liian kanssa, mutta tällä viikolla vihdoin saimme järjestettyä niin, että vanhempani tulivat katsomaan Sinttiä ja me saimme miehen kanssa luksushetken kuntosalilla ihan kaksin. Oi että tuntui mahtavalta päästä taas kuntoilemaan! Onneksi maltoin ottaa rauhallisesti sillä sen jälkeen on ollut vain lievää pakotusta siellä täällä lihaksissa sen sijaan että olisin mennyt aivan jumiin mitä etukäteen vähän pelkäsin. Vatsalihaksista tein vain syviä vatsoja vanhassa kunnon lankkuasennossa ja pysyin siinä ehkä 10 sekuntia joten tekemistä riittää. Tätä menoa niihin suoriin ja sivuttaisiin vatsalihaksiin päästään aikaisintaan parin kuukauden kuluttua, mutta onneksi niillä ei ole kiire sillä syvät ovatkin kaikista tärkeimpiä.

Sen sijaan olen vähän pettynyt itseeni vaunulenkittelyjen suhteen. Ennen Sintin syntymää ajattelin, että sittenhän sitä vaunutellaan harva se päivä mutta enpä vaan ole jaksanutkaan. Lähteminen tuntuu usein aika vaivalloiselta, sillä Sintin päivätorkkurytmi ei ole kovin ennustettavissa joten minun pitäisi laittaa itseni valmiiksi ja pakata hoitolaukku hyvissä ajoin. Sitten heti kun vauva näyttää väsymyksen merkkejä, pitäisi olla valmiina pakkaamassa tyyppi vaunuihin kaikkine talvitamineineen ja sännätä ovesta ulos saadakseen hyödynnettyä koko parituntisen torkkuajan. Ja kun sitä pukemista seuraa poikkeuksetta korviahuumaava huuto, lasta ei mielellään huudata kuin juuri sen "tarvittavan" ajan mikä on pakko. Phuuh, oikein hengästyttää ajatellakaan! Toivottavasti kesäntulo helpottaa ja ennen kaikkea nopeuttaa tätä uloslähtöhärdelliä.

No, kuitenkin yritän nyt tehdä ryhtiliikkeen ja saada meidät ulkoilemaan edes pari kertaa viikossa koska vaunuttelu on niin loistavaa hyötyliikuntaa ja samalla Sinttikin saa raikasta ilmaa.

Painon suhteen olen oikein tyytyväinen. Se viimeksi asettamani herkuttelukiintiö on pitänyt loistavasti: olen saanut joka päivä ne elintärkeät namini mutta kohtuudella jotta paino kuitenkin lähtisi laskusuuntaan. Mikä ehkä vieläkin parempaa, olen ollut huomaavinani jonkinasteista mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan että päivässä saa herkkuja vain yhden kerran joten ajatukset eivät pyöri liikaa kyseisen aiheen ympärillä. Siltikin, nälkää en ole nähnyt yhtenäkään päivänä vaan olen päinvastoin syönyt todella reilusti! On ihmeellistä miten paljon terveellistä ruokaa mahaan mahtuu päivän aikana kun sitä ei täytä kaiken maailman humpuukilla :)

Vielä olisi siis jäljellä pudotettavaa n. 5 kiloa ja aion todellakin jatkaa tätä niin kauan kunnes tuo kilomäärä on lähtenyt. Enää nuo kilot eivät edes kuulosta kovin paljolta vaan ensimmäistä kertaa tuntuu, että tavoite on aivan realistinen ja saavutettavissa! Sen verran annoin periksi, että ostin uudet farkut ja heivasin ne vanhat mammafarkut kaapin pohjalle. Samalla ostin pari muutakin uutta vaatekappaletta ja mieleen palasi se vanha ihana hyvänolontunne kun on saanut jotain kivaa päällepantavaa ja peilistä katsoo ilmestys johon on jopa kohtuullisen tyytyväinen :)