lauantai 9. elokuuta 2014

Hetkiä

Tänään kauppareissulla, hetken aikaa "normaali" olo. Kerään hyllyiltä ostoksia ja mietin mitä laittaisi ruoaksi, ihan kuin muutkin. Lastenruokahyllyjä lähestyttäessä alkaa taas ahdistaa. Muutama maha on jo tullut vastaan ja olen kiertänyt ne kaukaa. Sitten ihan lähelleni tulee vauvantarvikkeita onnellisesti hiplaava nuoripari, joiden odotus on kohta päättymässä.

Jostain nousee hirveä tarve huutaa, rikkoa se idylli: "Ettekö te ymmärrä edes pelätä! Minun vauvani kuoli, joten ei teidänkään lapsenne turvassa ole!" Enkä tietenkään huuda, enkä sano mitään. Katson vain tavallista pidempään ja lähden pois.

Tulee kiire päästä kaupasta pois, välittömästi. Autossa kyyneleet saavat rauhassa virrata, pian pääsen kotiin turvaan.


***

Aamupalapöydässä Neiti S katsoo minua hymyillen:
"Äiti, minä rrakastan sinua! Koska minä tykkään sinusta NIIIN paljon."

***


Päivittäinen hautausmaakäynti. Riennän autolta Enkelipojan hautaa kohti, puolimatkassa tulee jo kiire ja kaappaan tytön syliini jotta pääsisin perille nopeammin. Haudalla huokaan, vihdoinkin. Äiti tuli taas käymään.

5 minuuttia riittää. Kastelen kukat ja vastalaitetun nurmikonalun, kerron päivän kuulumiset ja lähetän suukon. Huomenna nähdään taas, kulta.

9 kommenttia:

  1. Tartu niihin pieniin hetkiin <3 Anna itsellesi lupa olla "normaali", kun se hetki kohdalle osuu. Suru se ottaa kyllä omansa lupaa kysymättäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Turnip. Valitettavasti se "normaalius" on usein aika näennäistä, toivottavasti sen joskus tavoittaa myös ihan oikeasti...ehkä ajan kanssa sitten.

      Poista
  2. Lapset löytää aina ne oikeat sanat. Ja ovat sitkeitä sissejä, vaikka tämäkin asia on varmasti pientä sydäntä koskettanut. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet niin oikeassa. Ja hänen läsnäolo on niin kallisarvoista, auttaa meitä vanhempiakin jaksamaan.

      Poista
  3. Löysin blogisi satunnaisen googlailun seurauksena ja luin pitkän pätkän läpi yhdeltä istumalta.

    Meitä kohtasi kaksi viikkoa sitten sama suru kuin teitä. Esikoispoikamme muutti suoraan kohdustani Taivaaseen. Raskausviikkoja minulla oli pari vähemmän kuin sinulla.

    En tiedä, mitä kirjottaisin. Halusin vaan kertoa, että tunnistin kirjoituksistasi niin paljon myös omia ajatuksiani ja tunteitani. Toisaalta helpottavaa, ettei ole ainut. Toisaalta maailman kamalinta, että näin sattuu oikeasti useille perheille joka vuosi.

    Vaikka meillä enkelipojan syntymästä on oikeasti vasta pari viikkoa, uusi raskaus ja tyhjän sylin täyttäminen pyörii jatkuvasti mielessä. Tuntuu kamalalta edes ajatella tällaista, mutta kädet ja hartiat särkevät toimettomuuttaan, niinkuin kirjoititkin. Ulkopuoliset tuntuvat tietävän paljon paremmin, että "suru pitää surra ennenkuin voi mennä elämässä eteenpäin", mutta itsestä tuntuu murskaavalta, että joutuisin vellomaan tässä kaikessa kamalassa vielä vaikka miten pitkään ilman "oikeutta" edes yrittää jatkaa elämää.

    Jään seuraamaan teidän tarinaa. Voimia tämän kaiken keskelle. ♥

    //minea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Minea, olen kauhean pahoillani menetyksenne johdosta! Oikein sydämestä ottaa kun ajattelen, kuinka meitä kohtalotovereita tulee koko ajan lisää :( Niin kamalaa tämä on ettei tällaista kohtaloa toivoisi kenellekään.

      Onneksi olet löytänyt meitä vertaisia, ainakin itselläni on helpottanut paljon kun on saanut lukea muiden tarinoita ja kuullut miten surusta voi toipua. Nyt olen löytänyt myös "alan" kirjallisuuden pariin ja luen esim. kohtukuolema-aiheisia kirjoja, niistä saan paljon lohtua.

      En usko, että sureminen ja uusi raskaus sulkevat toisiaan pois. Tai tämä ajatus vaan vahvistuu ajan kanssa, tuntuisi vielä tuskallisemmalta jäädä odottelemaan jotain maagista toipumista että voisi tehdä uudelle raskaudelle jotain. Pakko mennä eteenpäin ja toivoa, että sitä pian raskautuisi kaikista meidän hedelmällisyysongelmista huolimatta...

      Kovasti voimia ja jaksamista myös sinulle! <3 Jos haluat kysyä jotain tai vaihtaa ajatuksia, olen täällä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hei Pingu, ehkä hivenen verran paremmin taas, kun päiviä saa kulumaan. Olen lukenut vertaiskirjallisuutta ja puhunut puhumasta päästyänikin, se helpottaa vähän.

      En ole oikein pystynyt käymään lukemassa vauvakuulumisiasi, sorry :( Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin, käyn lueskelemassa heti kun kykenen...

      Poista
    2. Meillä on kaikki hyvin. Sinusta vain olen huolissani ja sinua monesti ajattelen päivisin. <3

      Poista