Huomaan välillä ajatusteni liitelevän ruusunpunaisissa unelmissa, kuinka mahdottoman ihanaa ja täydellistä elämästäni tulee, kun vain saisimme sen vauvan. Koska elämä ei todennäköisesti sormia napsauttamalla muutu pelkästään pilvipuutarhaksi vauvan tulon myötä, päätin palauttaa itseäni hieman maanpinnalle ja listata niitä konkreettisia asioita mitkä mahdollisessa tulevassa äitiydessä pelottavat ja joiden kanssa voi tulla haasteita vaikka suurin unelma toteutuisikin.
SYNNYTYSMASENNUS. Tämä on kaiketi aika tyypillinen vaiva joka saattaa iskeä äitiin kuin äitiin, riippumatta taustasta. Olisi todella sääli jos ei pystyisi nauttimaan pitkään odotetusta vauvasta joutuessaan kamppailemaan oman hyvinvoinnin kanssa. Uskoisin, että jos tämä osuisi kohdalle niin saattaisin kokea suuria syyllisyydentuskia äitinä vaikka masennus ei oma vika olisikaan.
UNETTOMUUS. Olen melkoinen murmeli ja säännöllinen uni on minulle kropan toiminnan kannalta todella tärkeä asia. Tiedostan, että nukkumispuoli tulee muuttumaan varmasti joksikin aikaa melko perusteellisesti ja nautinkin nyt täysin rinnoin unenlahjoistani. Tähän pelkoon ei kuitenkaan varmaan vähiten vaikuta artikkeli, jonka luin viimeisimmästä Vauva-lehdestä, jossa eräs kolmen lapsen perheenäiti ei ollut suunnilleen nukkunut pariin vuoteen juuri ollenkaan kaksostyttöjensä jatkuvan heräilyn takia. Hui, todella pelottava ajatus! Miten ihmeessä pystyisin huolehtimaan koko perheestäni jos ei saisi koskaan nukkua univelkoja kiinni? Unettomuus ei tee hyvää aivoillekaan.
KOLIIKKIVAUVA. Tarvitseeko tätä edes selittää, jos olet lukenut blogia pidempään? :) Yhdessä sanalla: apua! Meluherkkänä ihmisenä luulisin, että kokisin oman vauvan jatkuvan itkun vielä potenssiin miljoona ja tulisi superavuton olo, jos vauvan itku vain jatkuu ja jatkuu, eikä mikään oma tekeminen helpota vauvan oloa.
SYNNYTYS. Olen lueskellut blogeista synnytysjuttuja ja olen pystynyt melko hyvin pitämään tämän pelon aisoissa, sillä eipä niitä vauvoja oikein saa sieltä masusta synnyttämättä ulos. Suosisin alatiesynnytystä edellyttäen että kaikki olisi fyysisesti kunnossa, sillä tavallisesti siitä toipuu nopeammin kuin sektiosta, ja masu vetäytyy helpommin takaisin normaaliksi. Tämä synnytyspelko nousi kuitenkin viime viikolla melkoisiin sfääreihin, kun eräs ystävä joka odottaa toista lastaan, kertoi omia kokemuksiaan ensimmäisestä synnytyksestä. Hän aikoi vaatia toisella kertaa kaikki mahdolliset kipulääkkeet, sillä ekassa kivut olivat kestäneet 10h ja ne olivat olleet niin kovia, että jos hänelle olisi siinä tilanteessa annettu ladattu ase, hän olisi hetkeäkään miettimättä vetäissyt liipaisimesta ja päästänyt itsensä tuskista. Siis kuinka kipeää se oikein voi käydä??
Siinäpä ne pahimmat. Luovunko näiden jälkeen vauvahaaveistani? No en todellakaan! :) Minulle oli kuitenkin ehkä hyväksi ajatella hieman näitä ikäviäkin puolia, sillä omaan taipumuksen haaveilla ja haihatella joskus liikaakin.
Mikä sinua pelottaa / jännittää / ahdistaa äitiydessä tai raskaudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti