maanantai 15. marraskuuta 2010

Paljonko on tarpeeksi/sopivasti yrittämistä?

Viimeiset pari viikkoa olen pyöritellyt päässäni sellaisia asioita, joita en ole osannut pukea oikein vielä sanoiksi tänne blogin puolellekaan. Olen yrittänyt tässä taipaleen varrella opiskella asioita mitkä ovat hyvästä ja mitkä pahasta kun sitä vauvaa yritetään, mutta olen todennut itsekin lipsuvani niistä suosituksista.

Mutta mikä on oikeasti tarpeeksi yritystä tai sopivasti yritystä? Kannattaako totaalikieltäytyminen esim. alkoholista? Jos on ylipainoinen, onko ehdottoman välttämätöntä laihduttaa? Teenkö itselleni hallaa koko ajan reippaalla kofeiiniannostuksella per vuorokausi?

Olen omasta mielestäni hyvässä fyysisessä kunnossa, hoikka, en tupakoi enkä vedä viinaa kaksin käsin joka viikonloppu. Silti en voi olla ajattelematta, kun sitä vauvaa ei vain kuulu, että pitäisikö ryhtyä noudattamaan vielä tiukempaa linjaa. Tulisiko parempia tuloksia nopeammin jos heittäisin viikonlopputissuttelun pois ja heittäisin kokikset & energiajuomat mäkeen?

Toisaalta tässä on sitten se ongelma, että miten pää kestää jos heittäytyy liian kurinalaiseksi kaiken suhteen. Työt tökkivät ja mies on poissa, joten mitä sitten kun heitän myös ne elämän pienet nautinnot veks...?

Olen lukenut muutamista pitkän linjan lapsettomuusblogeista, että alkoholinkäyttö on pistetty pannaan kokonaan. En tiedä kuinka vahva suositus tämä oikein on, mutta ehkä siinä on perää ja asia on kokeilemisen arvoinen...

Voiko se vauvan tuleminen olla oikeasti kiinni niistä muutamasta alkoholiannoksesta per viikko, vai olenko itsekäs kun haluan pitää niistä kiinni? Pitäisikö kuitenkin yrittää "täysillä" kaikin keinoin alusta asti kun kerran vauvaa ollaan ryhdytty yrittämään? Jos ei nyt niin milloin sitten?

Siinä muutamia erittäin sekavia ajatuksia aiheesta, pahoittelen :) Onko kukaan miettinyt vastaavaa vai olenko ainoa joka tällaisia pähkäilee?

12 kommenttia:

  1. Et todellakaan ole yksin näiden pohdintojen kanssa. Mä en myöskään polta, alkoholia kohtuudella tai oikeestan tosi vähän. Ylipainoa on hieman ja oon tässä pohtinut, että pitääkö nyt alottaa joku hirmu laihdutus ja jättää kaikki alkoholi ja kolajuomat pois. Vielä en oo näin kuitenkaan tehnyt, mutta harkinnassa kyllä on. Tosin en tiedä onko se sitten elämää enää ollenkaan...

    Zenny

    VastaaPoista
  2. Tulihan noita mietittyä itsekin kun vauvaa ei vaan alkanut kuulumaan ja jossain vaiheessa vedinkin aika tiukkaa linjaa kaiken suhteen kunnes totesin että en voi laittaa elämääni kokonaan pauselle vain siksi että meillä on 'lapsiprojekti' työn alla.

    En polta tupakkaa, en juo kolajuomia tai muitakaan limuja tai energiajuomia mutta punaviiniä tykkäsin juoda lasin jos toisenkin viikon aikana, harvoin join arkena ellei tehty jotain tosi hyvää ruokaa mutta viikonloppuisin usein juotiin pullo tai kaksikin viiniä yhdessä miehen kanssa.

    Rimpsalla kävin ehkä kerran kuussa ja silloin tykkäsin juoda kuohuviiniä ja siideriä, harvoin join mitään väkeviä. Urheilin satunnaisesti mutta koirien kanssa lenkkeilen päivittäin. Kesällä karppasin eli välttelin ylimääräisiä hiilihydraatteja työkaverin kanssa ja se ruokavalio tuntui hyvältä, mutta sekin vähän jäi kun masennus vei mukanaan.

    Näillä eväillä tai näistä huolimatta tulin sitten kuitenkin raskaaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Juu olen miettinyt:) Sain tässä reipas viikko sitten varhaisen keskenmenon tai oikestaan myöhäiset menkat viikolla 5+. Hoksasin,että loppujen lopuksi mitä itse tekee on aivan täysin turhaa. Toki elän melko terveellisesti ja todella satunnaisesti otan siiderin-pari. En polta. Siinäpä nuo..kahvia kittaan kyllä, sitäkin tosin kohtuullisest:D.

    Myöskään kun olen raskaana ollut en ole kahvista luopunut...kaikkeni koitin ,jotta oisin tämän murusen saanut pitää..mutta aina ei voi voittaa.

    Toisaalta ite oon todennu ,että enpä paljon voi tehdä mitään... Paitsi syödä niitä foolihappoja turvaamaan ettei sama häiriö toistu ku viime keväänä.

    On tää elämä vaikeeta...nyt taas ku hetken aikaa olin raskaana, voi vitsi miten hulluks mä meinasin tulla. Mietin jokaista suupalaa myöten tekemisiäni. No sitä kun vaan kovin haluais ,että kaikki menis putkeen.

    Tsemppistä tsemppistä kovasti:) tästä on suunta ylöspäin.:)

    Terkuin,Tiux

    VastaaPoista
  4. On täälläkin noita pohdittu. Itse olen reilusti ylipainoinen (minkä myöntäminen on itselleni edelleen vaikea pala), ja aloitin kesällä terveellisemmät elämäntavat. Tavoitteena oppia syömään hyvin ja terveellisesti, mutta sivutuotteena satuin myös laihtumaan pari kiloa. Siitä oliko tuolla mitään merkitystä raskautumisessa, en tiedä. Mutta epäilen... Tässä massassa tuo pari kiloa ei edes hetkauttanut BMI:tä pykälääkään.

    En polta enkä juo kahvia, enkä sen puoleen muitakaan kofeiinijuomia tai kolajuttuja. Ei vain maistu, ei ole ikinä olleet mun juttu. Siideriä ja lonkeroa sen sijaan tulee aina erityisesti kesäisin maisteltua. Juon (siis join ennen!) maltillisesti pullon-pari lauantai-iltaisin. En joka viikko, mutta keskimäärin joka toinen viikko. Yrityksen alettua havahduin vasta syyskuussa, että tjaa, eikös tällaistakaan "tissuttelua" olisi ollut suotavaa harrastaa? (Aikaisemmin luulin, että vasta sitten plussauksen jälkeen tulee totaalistoppi.) Mutta eipä tuo meidän kohdalla tuntunut vaikuttavan, koska syyskuussa jo se plussa tahkottiin.

    Itse siis en hirveästi usko mihinkään tiukkaan linjaan. Toki jos meillä ei olisi tärpännyt, olisin itse varmasti alkanut näitäkin enemmän pohtia ja todennäköisesti noudattaakin. Kuitenkin uskon, että yleinen onnellisuus on tärkeämpää. Itselleni ainakin viime kesä oli yksi parhaimpia kausia aikoihin, enkä usko että on sattumaa, että heti sen jälkeen nappasi. Onnellisuudesta tulee rennompi olo, mikä kai sitten helpottaa raskautumista..?

    Joo, todella helppo tällaista neuvoa, että ole vain onnellinen niin nappaa. Yhtä hyödyllinen neuvo kuin yritä rentoutua tai nosta jalat kattoon tunniksi yhdynnän jälkeen! ;D Minun todellinen neuvoni onkin, että tee juuri niin kuin itsestäsi ja teistä tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
  5. Mä vedin ihan nollalinjaa vähän aikaa, alkoholi, kahvi, limsat... Plussakierrossa join kahvia ja alkoholia reippaanlaisesti, söin mitä sattuu, oltiin häämatkalla ja koko luteaalivaiheen ovulaatiosta plussaan tuli kitattua viiniä, siideriä, kaljaa, skumppaa ku pieni sieni. Ja tuossa vieressä tuo Sammakko kurnuttelee.

    VastaaPoista
  6. Zenny: No tuolla ajatuksella on nyt itsekin leikitellyt, että pitäisikö vähäksi aikaa "ryhdistäytyä". Mutta sitten siinä on se vaara, että menee yli kun koko elämä alkaa täysin pyöriä vauvanyrittämisen ympärillä...

    Hehku: mukava kuulla että "normaalia" elämää elämällä on tärpännyt! Tosin aika terveelliseltä kaikki loppujen lopuksi kuulostaa :)

    Tiux: voi ei, otan osaa keskenmenoon! Taidat olla oikeassa sen suhteen, että ei se elämä hirveästi siitä helpotu kun tulee raskaaksi sillä huolenaiheet vaan vaihtuu. Se olisi varmaan kaikkein parasta kun pystyisi rentoutumaan ja ottamaan päivän kerrallaan, vaan minkäs teet kun ei ole niitä ihmisiä :/ Toivon kovasti, että saatte pian uuden tulokkaan kyytiin ja että se tällä kertaa myös pysyisi mukana! :)

    Äni: siinäpä se, onnellisuus on samalla rentoutumista ja se on kai kropalle parempaa vauvaa yrittäessä kuin mikään muu. Vaan milläpäs komennat sellaisia tuntemuksia! ;) Nooh, mutta ehkä tuota mielessä pitäen voisi koittaa hankkia itselleen enemmän mukavia kokemuksia ja viihdettä sillä välin kun mieskin on reissussa. Ehkä siitä on edes välillisesti apua raskautumiseen...

    Katjusha: :D Ehkä sulla oli asialla häämatkalla se ONNELLISUUSfaktori, hehheh.

    VastaaPoista
  7. Tuttuja tunteita... Meillä terveellisemmät elämäntavat ja laihdutus siinä sivussa alkoivat jo reilusti ennen vauva-aikaiden alullepanoa. Tai oikeastaan suunnittelimme Tietoiskumiehen kanssa alunperinkin, että ensin parempi kunto molemmille (eli maratonit), sitten kihlat, naimisiin ja lapset. Nyt ollaan onnellisia ja viimeisessä vaiheessa kyseistä suunnitelmaamme :) Pitäisi varmaan vielä lähteä häämatkalle nostattamaan rentoutumisfaktoria...? ;) Hih!

    Itse olen ehdottomasti totaalikieltäytymistä vastaan kaikilla elämän osa-alueilla, yritettiin sitten raskautta tai ei. Protestoin kaikenlaisia atkins-diettejä yms pelkästään sen ääri-ilmiön takia. Vähähiilihydraattinen ruokavalio sen sijaan ei edes ole dieetti, vaan ruokavalion muutos terveellisempään suuntaan. (Meidän tapauksessamme se ei edes ole kovin tiukkaa...)

    Kyllästyin raskautumisyrityksissä alkoholin nollatoleranssiin aika nopeasti... En missään nimessä ole mikään alkoholin suurkuluttaja, mutta nautin mielelläni lasin tai kaksi hyvää punaviiniä hyvän ruoan seurana. Myös saunasiideri silloin tällöin on kovinkin nautinnollista! Glögit yms nautin mielummin alkoholittomina ja usein olen autolla liikenteessä, joten alkoholittomuus ei edes ole epätavallista.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. (Korjaus edelliseen poistettuun viestiin - kun en yöllä selkeestikään osannut laskea...) :)

    Niin ja virallisestihan yritystä meillä on nyt takana 3 kiertoa. Neljäs meneillään... Jo sitä ennen vauva olisi ollut tervetullut, jos olisi ollut tullakseen :) Mutta pikkuinen halusi selkeästi odottaa, että äippä ja iskä ovat naimisissa <3

    VastaaPoista
  10. Harriet: Niin, sitä terveellistä elämää olisi tietty hyvä noudattaa ihan itseisarvona. Meilläkin kyllä eletään periaatteessa vähähydraattisella ruokavaliolla, eli aika harvoin tulee vedettyä esim. perunaa ja riisiä lisukkeena. Sen sijaan pihvit ja kalat nautitaan yleensä salaatin kera. Muuten sitten herkut ja jädet maistuu erikseen :) Nollatoleranssi on aika tiukkaa elämää, mutta välillä koen että sitäkin voisi kuuriluontoisesti harrastaa!

    Kauanko teillä sitten kaiken kaikkiaan on ollut ehkäisy poissa? Neljä kuukautta + ? Toivottavasti "siveellinen" vauva päättää kohta hypätä kyytiin :D

    VastaaPoista
  11. Lopetin pillerit helmikuussa, mutta keväällä käytettiin vielä kumia sillon tällön (ei sen tarkempaa ovislaskelmointia, mutta jotain sinne päin?) sillä tarkoitus oli päästä elokuun maratoniin asti ennen raskautumista. Kumista aloimme kuitenkin lipsumaan joskus kesällä ja "vahinko" olisi ollut kovinkin tervetullut, mutta... Eipä sillon vielä mitään oviksia sun muita kyttäilty. Ja elokuun maratonin (mikä onneksi saatiin juostua ja kuntoilutavoitteemme täytettyä!) jälkeen ollaankin sitten laskeskeltu päiviä ja yritty silti olla stressaamatta kaikkea <3

    VastaaPoista
  12. Harriet: sulla on ainakin kroppa ehtinyt hyvin tottua pillerittömään elämään :)

    VastaaPoista