Tästä uutisesta en onneksi kilahtanut enkä myöskään kiristellyt hampaitani, sillä tilanteessa oli muutama lieventävä asianhaara: lapsi oli saajalleen jo toinen. Uutinen oli näin ollen myös vähän odotettavissa eli ei tullut ihan puskista.
Kertoja saattoi hiukan ihmetellä laimeata reaktiotani, mutta onnittelin kuitenkin tulevaa äitiä ja kyselin paljon tulevasta vauvasta. Vaikka tämä ei ollut mikään murska-uutinen, en kuitenkaan pystynyt samalla tavalla hehkuttamaan kuin ehkä olisi normaalisti tehnyt, ellen olisi ollut vähän niinkuin samassa veneessä.
Mutta yhden asian vannon, seuraava IRL raskausuutinen saa luvan olla meikäläisen! Ei kahta ilman kolmatta, joten....
Tänään laajensin hieman "uskottujen" henkilöiden piiriä liittyen raskausyrityksistä tietäviin. Oli pakko kertoa eräälle ystävälle missä mennään. Olen kertonut muutamalle muullekin, mutta miehen siemennestenäytteen tuloksista olen kertonut ihan vain 2-3 parhaimmalle ystävälle koska se on kuitenkin miehen henkilökohtainen juttu jota hän ei varmasti halua leviteltävän.
Vauvakuumeesta on tähän mennessä ollut kohtuullisen helppo kertoa, mutta nyt se alkaa olla vaikeaa. Omat tunteet ovat herkillä, joten erityisesti kun mennään siihen vaiheeseen mikä meillä tuottaa ongelmia (molempien petturikropat) tai jos toinen kysyy, että alkaako jo masentaa, niagaran putoukset uhkaavat! Huumorilla olen pärjännyt tähän asti tosi hyvin, pistän ihan täysin lekkeriksi ja alan vitsailla meidän tilanteesta. Katsotaan kuinka kauas se riittää.
Niin kauan kun aiheesta puhuttaessa voi naureskella, voin ainakin uskotella pärjääväni ihan hyvin.
P.S. Jo 3 salikäyntiä tälle viikolle, pisteet alkaa nousta!
Törkeetä... Onko se sitä murphyn lakia vai mitä? Tai sitä että yleensä kun alkaa sattua niin sitten sattuu oikein urakalla... Kyllä tässä aiheessa mennään ihmisen syvimmillä alueilla, joten vitsit voi olla vähissä välillä. Toivon niin kovasti että teillekin onni tulee pian!
VastaaPoistaHyvä hyvä, sä oletkin alkanut jo kerätä liikuntapisteitä:) mäkin yritän saada itseni liikkeelle ensi viikolla!
Minullekin kaveri juuri huuteli Facebookissa myöhässä olevia kuukautisiaan. Ärsytti. Teki mieli tokaista, että ei kiinnosta, mutta maltoin mieleni. Sanoin vain, että eiköhän hän asioihin vielä vastauksensa saa muutaman päivän sisällä.
VastaaPoistaHarmittaa tosin omat reaktioni, koska kyseinen kaveri on minulle läheinen ja kokenut jo keskenmenonkin, mutta tämä uusi kierto on alkanut niin negatiivisilla tunteilla, etten kestäisi nyt vauvauutisia edes häneltä.
Myötätuntoa siis ainakin täältä suunnalta!!
Voimia!
VastaaPoistaTiedän valitettavasti tuon olon.
Nimim. kolmet uutiset ehkä kolmen kk sisällä..
Ja tyhmintä mun mielestä on se, että halusin olla iloinen! Haluisin iloita muiden onnesta, koska tiesin, ettei se ole multa pois. Tiesin, että se on ihan eri vauva, joka kaverille on tulossa. Mutta silti, olin niin kateellinen! Se on tyhmintä, miksi pitää olla niin paljon negatiivisia tunteita.
Ymmärrän täysin.. Me olemme toivoneet lasta jo 5v ja nyt serkku on paksuna 1 kierron yrityksellä!! Ja kaiken lisäksi kyseinen pari on ollut vähemmän aikaa edes yhdessä sekä paljon nuorempia.. Lisäksi työkaveri odottaa kaksosia myös eka kierrosta..
VastaaPoistaTuttuja tunteita, itselle on todella vaikeaa kuulla toisten raskausuutisista. Olemme yrittäneet vuoden vauvaa, enkä ole kertonut tästä kuin kahdelle ihmiselle eivätkä he ole edes parhaita ystäviäni. En nimittäin kestäisi läheisten kyselyitä 'No joko on onnistanu??' jne... Nyt yksi parhaimmista ystävistäni joka on myös kaasoni, sanoi että tehkää hääyönä vauva niin voidaan olla yhdessä raskaana! He aikovat kai myös alkaa yrittämään ja pelkään, että heitä onnistaa heti ja meitä ei vielä aikoihin! Kamala ajatus, mutta haluan vauvan ennen heitä!
VastaaPoistaLisäksi yksi kaverini kertoi odottavansa toista ja heillä ensimmäisen saamiseen meni pari vuotta ja kävivät vaikka missä hoidoissa. Hänen siis luulisi ymmärtävän minun tilannetta. Olen hänelle omasta tilanteestani avautunut ja hän vain sanoo, että kyllä se sieltä, älä stressaa. Kuka samassa tilanteessa ollut voi sanoa nuin?!? Lisäksi hän ei muusta enää puhunut kuin omasta raskaudestaan, ei ollut kovin kiva. Pian tuon jälkeen raskaus meni kesken ja pakko sanoa, etten ollut kovinkaan surullinen hänen puolestaan. Ilkeää, mutta varmasti monelle vauvakuumeiselle tuttu tunne =/
Hei, löysin vasta blogiisi ja en ole vielä kerennyt kaikkea lukea... halusin vain tulla sanomaan, että tiedän todella miltä susta tuntuu. Itsellä todettiin hyperprolaktinemia (maitohormonin liikatuotanto) monia vuosia sitten. Lääkäri kertoi etten tod. näk. tule koskaan raskaaksi ilman apukeinoja, jos sittenkään. Hormonit oli koko ajan sellaisissa luvuissa, että olisin juuri synnyttänyt/ollut raskaana...samoin maitoa tihrui rinnoista vaikkei mitään lasta edes ollut olemassa, se oli aika kamalaa :/ Kun halusin niin kovasti lapsen...
VastaaPoistaAikaa meni eteenpäin, jätettiin ehkäisy pois, ja yritettiin sopeutua siihen ettei saada lasta koskaan... mä en pystynyt olemaan missään keskustelussa läsnä, missä puhuttiin lapsista, raskaudesta, mistä vain siihen liittyvästä. EN VAAN VOINUT, olin niin katkera. Kun veikkailtiin kaveriporukassa kenestä tulee ekana äiti, lähdin pois itkemään. Miksi ne teki sellaista, ajattelin!
Meni kaksi ja puoli vuotta, kunnes sitten eräänä päivänä tuli tunne että nyt ei oo kaikki ennallaan... olin raskaana. MINÄ, joka en voisi koskaan saada lapsia!!! HUHHUH!! Ja vielä ekana kaveriporukasta, vaikka ei koskaan pitänyt...
Halusin vain sanoa, niin kliseeltä kun se kuulostaakin, että ihmeitä tapahtuu <3 Älä luovuta, vielä on sinunkin (teidän) vuoro, älä lakkaa odottamasta ja uskomasta. Mä tiedän kuinka vaikeeta se on, eikä siinä paljon lohduta kun joku sanoo että kyllä se sieltä vielä tulee, ei se vie sitä tuskaa pois. Itsekin vajosin aivan pohjamutiin asti, enkä uskonut sieltä ylös pääseväni. Toivottavasti et ota tätä kommenttia pahasti enkä loukkaa sinua. <3
Junna: nimenomaan, kauhea raskausbuumi jo nyt. Voisivat odottaa ensin minua niiden uutistensa kanssa ;)
VastaaPoistaMymmeli: tiedän just mitä tarkoitat! Vaikka kuinka haluaisi olla empaattinen, se on välillä tosi vaikeaa kun on tekemistä niiden omienkin tunteiden kanssa....
Riina: voi ei, olet saanut jo kolmet uutiset! Tuo on just jännä juttu mitä sanoit, että se on ihan eri vauva, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ne on ottaneet sen vauvan MUN jonosta. Sen piti olla mulle eikä niille! Täysin epäloogista mutta niin totta ;)
Anonyymi: Voi että, teillä on varmasti viiteen vuoteen mahtunut paljon toisten vauvauutisia. Tuntuu varmasti paikka paikoin hirmu epäreilulta. Kovasti tsemppiä ja jaksamista!
Anonyymi2: Odotus on tosi tuskaisaa, tiedän. Tuo ihmisten reagointi on niin vaihtelevaa. Itse olen saanut nyt ainakin parilta ihmiseltä myötätuntoisen katseen, ja sen päälle juuri tuon saman kommentin että "koita rentoutua". Itsestä se tuntuu niin kaukaa haetulta, mutta olen juuri ymmärtänyt, että se on varmaan se ainoa asia mitä he osaavat ylipäätään sanoa. Jos miettii, että mitä voisi sanoa ihmiselle joka on menettänyt jonkin läheisen kuolemalle, on ihan yhtä vaikea ellei vaikeampin keksiä sanomista. Vaikka välillä turhauttaa nuo "patenttivastaukset" niin koitan yrittää ymmärtää että se on vaan heidän tapa kannustaa. Hirveästi tsemppiä sulle!! :)
Anonyymi3: Rankkaa kuulla tuollainen diagnoosi, mutta siis ihana päätös tarinalle!! Onnea teidän pienestä ihmeestä :) Kovasti tervetuloa blogin lukijaksi, ja tietenkään et loukkaa mielipiteilläsi, päinvastoin. On ihana kuulla vertaistarinoita ja ylipäätään kommentointi on aina tervetullutta :)