Syksymmällä paljastin täällä blogin puolella meidän aikataulupaineet, kun mies oli lähdössä maailmanturneelle ja siitä syystä meidän vauvantekosuunnitelmiin oli tulossa pakollinen usean kuukauden tauko. Kaikeksi onneksi tämä tauko muuttui osittaiseksi sellaiseksi, koska olemme onnistuneet näkemään aina välillä. Vauvoja siitä ei ole kuitenkaan saatu vielä matkaan.
Nyt on vuorossa Aikataulupaineet Numero 2, ja tällä saattaa ikävä kyllä olla vähän kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Varsinkin jos sitä vauvaa ei saada lähikuukausina alulle...
Pohdin pitkään, että paljastanko tätä blogin puolella ollenkaan, koska uskon että tämä viimeistään kavaltaa minun tätä mahdollisesti lukeville tutuille täysin, mutta pakko on kertoa koska tämä vaivaa mieltä nykyään jatkuvasti. Olisi vähän hölmöä jättää se blogista pois, koska kerron täällä ihan kaiken muun vauva-aiheeseen liittyvän ja enemmänkin. Katsotaanpa osaanko kertoa siitä niin, että onnistun silti varjelemaan anonymiteettiäni....!
On varmaan jo selvinnyt, että miehen työ on aika matkustelevaista. Tämän lisäksi työn luonne on sellainen, että se päättyy joka tapauksessa tämän vuoden lopussa, eikä se riipu miehestä millään tavalla. Pahaksi onneksi hänen tekemänsä työ on sen verran harvinaista, että on hyvin epävarmaa pystyykö hän työllistymään tänne meidän kotipaikkakunnallamme ollenkaan. Siihen on olemassa pieni mahdollisuus, mutta kaiken pitää mennä viimeisen päälle putkeen ja olla paljon hyvää tuuria matkassa jotta tämä onnistuisi. Jos pahin toteutuu, ja työtä ei löydy, joudumme muuttamaan vähintään toiselle paikkakunnalle ellei jopa ulkomaille asti.
Minulla ei ole mitään tuota muuttoa vastaan, mutta kuinka voisin luopua omasta hyvästä työpaikastani jäämättä äitiyslomalle?? Tähän asti suunnitelmamme on ollut koko ajan sen, että minä tulen raskaaksi, jään äitiyslomalle ja sen jälkeen olemme vapaat lähtemään ihan minne haluamme. Tai jäämään tänne.
Jos en ole edes raskaana kun muutto tulee eteen, tuntuisi todella tyhmältä irtisanoa itseni ja lähteä vieraalle paikkakunnalle tietämättä ollenkaan mitä tulen tekemään. Tai pahimmassa tapauksessa masu pikkuisen pystyssä hakea töitä...Emme nimittäin tiedä pystyykö miehen palkalla elättämään meitä kahta. Ja vaikka pystyisikin, olisi vähän kurjaa olla jossain ihan vieraassa paikassa yksin ja raskaana.
Kaikista parasta olisi, kun vuoden 2011 vedellessä viimeisiään, minä synnyttäisin. Mutta kun tähän asiaan en voi vaikuttaa! Olen luonteeltani sellainen, että kun mieli kohtaa ongelman, työstän sitä niin kauan että näen ratkaisun selväni edessäni ja hups vaan, toimin sen mukaisesti (no ok, tuo oli ehkä hieman liioiteltua). Nyt aivoraukat vain kiertävät tyhjää kehää koska enhän minä poloinen saa tätä asiaa keskenäni ratkaistua. Aivoille pitäisi sanoa "stop", mutta se on helpommin sanottu kuin tehty! Ja se toiminta, mitä pystyn itse tekemään, on jo käynnissä eli hedelmöityshoidot jne jne. Lisäksi minun mahtava työmotivaationikaan ei tietysti paranna tätä kuviota kun yritän hampaat irvessä pitää kiinni työpaikasta josta en edes hirveästi nauti enää.
Teiltä on aiemminkin tullut suorastaan mahtavia vinkkejä, joten osaatteko neuvoa tässä?
Pahoittelen sekavaa tarinaa ja hiukan ympäripyöreitä yksityiskohtia :)
Voi kun saisi kurkata ihan pikkuisen vaan kristallipalloon ja nähdä nopea vilaus siitä millaista elämä on vuoden päästä...
Miten sun työpaikka on hyvä, jos et kuitenkaan enää nauti siitä? :o
VastaaPoistaMie oon vähän ehkä huono neuvomaan, kun oon tyytyväinen työtön ja lähteny tosi innolla mun omasta työpaikasta ja muuttanu toiselle paikkakunnalle tyhjän päälle :D (Mulla oli työuupumus, mutta sinnittelin silti töissä kunnes tuli raja vastaan enkä jaksanu enää. Löydettiin edullinen puutalo maalta kaukana työpaikasta ja ostettiin se. Irtisanouduin vakituisesta työpaikastani suurella riemulla ja sain kolmen kuukauden karenssin, jolloin ei tullu mitään rahaa, mutta en oo silti hetkeäkään katunu. Nyt ollaan oltu täällä uudella paikkakunnalla reilu vuosi työttöminä ja tulin muuton jälkeen parin kuukauden päästä raskaaksi, vauva on nyt reilu 6 viikkoa. En oo koskaan ollu onnellisempi.)
Halusin siis vaan sanoa sen, että siivet kyllä yleensä kantaa, vaikka hyppäiskin tuntemattomaan :) Rohkasen ehdottomasti lähtemään unelmiensa perään ja oon sitä mieltä, että kyllä sen päätöksen sit osaa tehdä, kun on oikea aika.
Uskon kyllä että raskaudut pian, eikä sun tarvi ees miettiä tota irtisanoutumisjuttua :)
Tsemppiä! :)
Huh millainen tilanne teillä siellä!
VastaaPoistaUskoisin, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Varmasti ihan ilman työtäkin pärjää. Ja nopeasti tutustut muihin odottaviin naisiin uudella paikkakunnalla vaikkapa netin keskustelupalstojen kautta. Tosin en kyllä tiedä, onko sellaisia keskustelupalstoja ulkoimailla :) Mutta en osaa kyllä sanoa mitään neuvoa, miten saisit itsesi rauhoittumaan. Olen itse samanlainen suunnittelija ja ennaltapohtija kuin sinäkin, joten haluaisin myös tietää, miten aivot saa pois päältä!
Pnda: Vau, teidän tarina on todella ihana ja rohkaiseva. Olet oikeassa siinä, että ei se taloudellinen puoli pelkästään tuo onnea. Ja kiitos kannustavista sanoistasi! Myönnettäköön, että tämän minun työpaikan "hyvyys" määrittyy nyt tällä hetkellä aika lailla pelkästään taloudellisten seikkojen kautta. Saisin käsittääkseni ihan kivan äitiysrahan tämänhetkisellä palkalla, ja sitten kun tekee lisää lapsia, uusi äitiysraha määräytyy taas edellisen palkan perusteella (ainakin näin olen ymmärtänyt) joten sikäli olisi niin helppoa ja vaivatonta jatkaa tästä...samoin hoitovapaata voisi pitää vaivattomasti vakipaikasta.
VastaaPoistaMutta niinkuin sanoit, saatan raskautua anyday ja pitäisi oikeasti miettiä mikä elämässä on tärkeää! :)
Riina: Kiitos! Juu, tämä ennalta pohtiminen ja kontrollifriikkiys on just kaikista pahinta, pitäisi antaa vaan virran viedä ja luottaa siihen että asiat järjestyvät. Vaan kun sitä on aina itse tottunut järjestelemään ja pistämään asioita tapahtumaan niin eipä olekaan yhtäkkiä helppoa antaa vaan olla. Argh :)
Hm, tricky tricky situation. =/
VastaaPoistaPidetään peukkuja, että nopeasti teillä tärppäis niin ei tarvitsisi asiaa yhtään enempi enää pohtia! *nostaa isovarpaatkin pystyyn*
Itselläkin on sikäli hieman haasteellinen tilanne, että JOS sattuisi käymään niin onnellisesti, että tarjoaisivat sitä uutta työpaikkaa niin empisin hetkisen ennenkuin ottaisin työpaikan vastaan koeajan (4 kk:tta) vuoksi. :) Se raskautuminen nyt tällä sekunnilla olisi siis siulle ideaali, itsellä olisi tosi hyvä JOS tapahtuisi vasta maalis- tai huhtikuussa JOS siis saisin sen uuden työpaikan...
Kun nyt kerta alkuun päästiin, niin JOSsitellaan sitten huolella.
Ongelmallista, ei tässä voi oikeen muuta sanoa! Mutta sen voin sanoa, että asioilla on tapana järjestyä joten niitä on turha stressata. Kaikki järjestyy kyllä! Usko pois!
VastaaPoistaItse asiassa, äityspäiväraha määrittyy edellisen vahvistetun verotuksen perusteella. Eli ihan reaaliaikaisesti. Tosin, jos esim. viimeksi vahvistetun verotuksen tulot poikkeavat oleellisesti tämän hetkisistä tuloista, voi siihen hakea muutosta. Esim. Tällä hetkellä vahvistettu verotus on v. 2009 ja jos viimeisen puolen vuoden aikana on tienannutkin rutkasti enenmmän, niin silloin kannattaa korjausta ehdottomasti hakea.
VastaaPoistaÄh, jäi yksi ei pois tuosta lauseesta: Eli ihan reaaliaikaisesti. Lauseen piti olla eli EI ihan reaaliaikaisesti.
VastaaPoistaPingu: kiitti :) Eipä sullakaan helppoa ole. Sitten voisi löytää itsensä sellaisesta tilanteesta, että joutuu koeajan takia salailemaan ja piilottelemaan raskautta. Mutta sanon sullekin nyt samaa, että kyllä asiat järjestyvät :)
VastaaPoistaDelilah: kiitokset, luotetaan tähän!
Fru L: Mutta siinäpä se nimenomaan, eli jos tulot putoavat radikaalisti, niin eikö se tulojen oleellisesti muuttuminen päde toiseenkin suuntaan? Eli jos Kela saisi tästä vihiä, niin heilläkin olisi oikeus tarkistaa äitiyspäivärahaa alaspäin? Tähän olisi mahtava saada vastaus koska jos tuo luuloni ei pidä paikkaansa, niin sitten ei olisi vähään aikaan taloudellisesti hätää. (Henkisesti ehkä olisi eri juttu kun ei saisi pitää työtään)