torstai 6. tammikuuta 2011

Odotus

Sydämeni on vähän rikki.
Siellä on reikä,
joka vuotaa ikävää.
Se kolo on varattu sinulle,
mutta sinä et tule.
Kerta toisensa jälkeen,
yritän kutsua sinua,
mutta sinä et vastaa.

Käteni haparoi ilmaa
ja löytää pelkkää tyhjää,
sillä mahani on aina vaan litteä.
Sieltä on toivo kuollut.
Kohtuni ei synnytä elämää.
Se petturi.

On odotus pitkä,
enkä tiedä palkitaanko sitä koskaan.
Silti minä yritän,
ja odotan vielä vähän lisää.

Uskon,
että sinua kannattaa odottaa,
enkä aio lopettaa,
koska en vaan voi.
Mutta tulethan jo pian?
Äidin luokse.

9 kommenttia:

  1. Voi hitsin pimpulat Verona. =( Kyllä hän sieltä tulee, olen ihan varma. Hyvää kannattaa odottaa!

    VastaaPoista
  2. *hali* Jaksa vain uskoa ja toivoa, olen varma että vielä saatte vauvanne <3

    VastaaPoista
  3. Toivon todella, että teilläkin olisi vielä oma pieni nyytti kainalossa. Voimia, jaksamista ja toivonsäteitä teille molemmille.

    VastaaPoista
  4. Kiitos piristävistä kommenteistanne, mutta en minä ole oikeasti huonoissa fiiliksissä! Ihan hyvin täällä tsemppaillaan, välillä on vaan kiva koittaa pukea ajatuksia runomuotoon ja "herkistellä" :) Mutta ihana kun olette hengessä mukana, se on aina mieltä lämmittävää!

    VastaaPoista
  5. Moikka! Ajauduin tänne blogiisi ja lupaan käydä jatkossakin. :)

    VastaaPoista
  6. Mymmeli: oikein paljon tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  7. Kaunis ja koskettava runo.

    Eksyin blogiisi ensikertaa, ja uskon tulevani toistekin. :)

    VastaaPoista
  8. Heips Minni ja kiva kun poikkesit! Tervetuloa uudestaan :)

    VastaaPoista