keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Mitä seuraavaksi tapahtuu

Eilen minulla oli tilaisuus tavata ystävääni, joka on kärsinyt lapsettomuudesta jo useita vuosia. Oli ihana vaihtaa ajatuksia sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokenut samat ongelmat ja tietää mitä seuraavaksi on edessä. Heidän tilanteensa on tosin vielä haastavampi, koska ystäväni ovuloi vain harvoja kertoja vuodessa, ja hänen miehensä siittiötutkimus osoittautui pahimman kategorian tapaukseksi, eli jolla hedelmöityskyky on huomattavasti alentunut. Kuitenkin näillä eväillä he onnistuivat tulemaan kerran raskaaksi luonnollista kautta, mutta se valitettavasti meni sittemmin kesken.

Ystäväni kertoi, että seuraavaksi minulle tehdään todennäköisesti munatorvien aukiolotutkimus, joka on melkoisen inha toimenpide. Munajohtimiin suihkutetaan nestettä, ja katsotaan meneekö se perille vai ei. Jos ei mene, niin silloin siellä on todennäköisesti jotain häikkää. Tutkimus on kuulemma kivulloinen, ja loppupäivä pitää ottaa rauhallisesti.

Mies puolestaan joutuu todennäköisesti selvittämään koko sairaushistoriansa ihan vauvaiästä asti, ja tämä saattaa tarkoittaa sitä, että hän joutuu kertomaan asiasta vanhemmilleen...riippuu siitä, kuinka hyvin hän muistaa omat vanhat vaivansa. Itse en todellakaan haluaisi kertoa aiheesta vielä kenellekään, koska varsinkin näiden tämänhetkisten tietojen valossa tästä voi tulla yllättävän pitkä projekti.

Ehkä tämä surkuhupaisa elämäni, joka toisinaan vaikuttaa huonolta saippuasarjalta, etenee ennen pitkää kohti onnellista päätösjaksoaan eli menestyksekästä raskautta :)

Onko teillä kokemuksia tuosta munatorvien aukiolotutkimuksesta? Saiko saikkua?

P.S. Alan pikku hiljaa tajuta, että tästä keväästä tulee aika tiukka. Nyt pitäisi ruveta keksimään hyviä selityksiä miksi tulen koko kevään ramppaamaan lääkärissä ja miettimään saikkupäivien diagnooseja...! O'ou.

10 kommenttia:

  1. Toivotaan ettei taipaleestanne muodostu kovin pitkä ja mutkainen... täällä on kuvaus omasta aukiolotutkimuksestani:

    http://hiirilapsi.vuodatus.net/blog/1377271/munanjohdinten-aukiolotutkimus/

    Sairaslomaa ei tosiaan saanut, eipä tuo kovin paljon jälkeenpäin tuntunutkaan kuin turvotuksena. Mutta etukäteis-Buranat kannattaa vetäistä tuplana :D

    VastaaPoista
  2. Ikävä tilanne, kun joudutte tosiaan varmaan kertomaan ihmisille :( Ymmärrän oikein hyvin ettei oikein haluttaisi kailottaa koko maailmalle, että mitä on meneillään. Mekään ei haluttu kertoa kellekään, kun aloitimme yrittämään meidän sälliä. Sittenkin kun tulin raskaaksi, kerroimme vasta kun oli viimeinen pakko (tietysti omia vanhempiamme lukuunottamatta). En tiedä kuinka ajattelet asian ja kun en tunne pomoasi, mutta olisiko kuitenkin ihan hyvä että kertoisit hänelle miksi olet aina poissa? Ei tarvitsisi sitten vastailla ainakaan tuulesta temmattuihin syytöksiin omasta lomasta. Tosi, se ei auta kuin vähän, tietenkin muutkin työkaverit alkavat pohtia tilannetta..Sulla ei ole mitään perussairautta, jonka piikkiin voisit laittaa edes osan käynneistä? Mulla on astma ja sen avulla on helppo huiputtaa ihmisiä, jos tarttee ;D "Pitää mennä kauhkolekurille" :D

    En tiedä olitko sinä nyt niin vailla apuja syiden keksimiseen, mutta tulinpahan tarinoimaan ;)

    Oikein paljon jaksamista teille, tutkimukset eivät varmasti ole helppoja missään mielessä. Mutta toivoa on aina :)

    VastaaPoista
  3. Mut pelotteli itse myöskin lapsettomuushoidot läpikäynyt "ystävä" aukiolotutkimuksesta että se on ihan kamala, koskee hirveästi. Taju lähtee, pyörryt.

    Paskan latvat, otin kaks panadolia puolta tuntii ennen ( ei ollu buranaa ja muutenkin vähän unohdin että kannattais ottaa ne aikasemmin). Nipisti, vähän sellasta tosi voimakasta menkkakipua ja siinä se sitten oli. Vähän verta tihkutti siteeseen ja olkapäätä vihloi kävellessä, mutta juu. Ei todellakaan ollu hirvee toimenpide, tsemppiä!:)

    VastaaPoista
  4. Pikku Hiiri: kiitos linkistä, kävin heti lukaisemassa juttusi! Auts :)

    Katja: kiitti hyvistä vinkeistä! Noita täytyy ehdottomasti hyödyntää. Tosin pomoni ei ole tässä se ongelma, koska hän ei ole minun kanssani samassa toimistossa, mutta muut työkaverit varmasti alkavat ennen pitkää ihmetellä...mut jospa me jotain keksitään harhautukseksi! :)

    Elina: hehheh, joo ehkä siinä ei kuitenkaan ihan taju lähde. Mutta, eiköhän se kestetä ja onhan aina edessä vielä jonain päivänä se synnytys jossa toivoisi selviävänsä pikku pääkivulla ja jomotuksella! :D Nämä on sitä alkusoittoa mistä varmasti selvitään, ja ainakin siten että ottaa vaan sitten tarpeeksi särkylääkettä.

    VastaaPoista
  5. Sama kokemus kuin Elinalla eli minut oli ihan turhaan peloteltu tuolla aukiolotutkimuksella ihan halvaantuneeksi saman läpikäyneen kaverin toimesta. Mutta särkylääke ennen lääkäriin menoa auttoi ainakin minua niin että kokemus ei ollut ollenkaan paha. Hieman se nipisti, tuli vähän ikävää paineen tuntua alavatsalle ja illan särki olkapäätä. En saanut sairaslomaa vaan seuraavana päivänä menin töihin.

    En tiedä sitten onko kokemus erilainen jos munatorvissa olisi ollut jotain vikaa tai kiinnikkeitä, itselläni ei onneksi ollut.

    Hyvin se menee! :)

    VastaaPoista
  6. Se on varmasti tosi yksilöllistä sattuuko aukiolotutkimus vai ei. Mutta minä komppaan edellisiä, ei sattunut sen enempää kuin menkkakivut, kun otti pari buranaa alle. Lisäksi toimenpide kesti aika vähän aikaa, joten kyllä sen hetken kesti ihan loistavasti. Ja tämä siis siitä huolimatta, että mulla vain toinen puoli läpäisi nestettä ja sekin hitaasti.

    VastaaPoista
  7. Hei!Löysin blogisi, jota innostuin sitten lukemaan. Toivon todella että raskautuisit, toivoa ei koskaan kannata menettää. Itsestäni tuntuu välillä hyvin pahalta se, että minulla on tuttuja, joilla on toiveena ollut lapsi jo monta vuotta, mutta sitä he eivät vielä ole saaneet lukuisten hedelmällisyyshoitojen jälkeenkään, ja sitten odotan itse vauvaa.

    Blogistasi on minulle hyötyä siinä mielessä, että voin ymmärtää paremmin, miltä se tuntuu, kun ei voi saada lasta, tai se, että lapsen hankkiminen on vaikeaa.

    Toivottavasti haikara tiputtaisi kuitenkin pienen nyytin teidänkin ovellenne!

    VastaaPoista
  8. Hei vaan! Täytyy minunkin rauhoitella tuon aukiolotutkimuksen suhteen. Itsekin jännitin sitä etukäteen, mutta ei se lopulta ollut juurikaan tavallista gynekäyntiä epämiellyttävämpi. Pari buranaa otin etukäteen. Toimenpide oli aamulla, ja sen jälkeen menin normaalisti loppupäiväksi töihin.
    Tsemppiä vaan tulevaan!

    VastaaPoista
  9. Hammaslääkäri. Hyvä teko syy. Siellä ei ole tarvinnut käydä viime vuosien aikana kovinkaan montaa kertaa, mutta nyt tarkastuskäynti jonka jälkeen röntgeniä/paikkailuja/tarkastuksia/suuhygienisti/hammaskivenpoisto jne. Yhdestä tarkastuskäynnistä voi seurata vaikka kuinka monta käyntiä... Eikä ne ikinä ole mukavia, eli jos jännitys näkyy läpi ennen käyntiä tai kipu sen jälkeen, selittyy sellainen myös hammaslääkärikäynnillä. Eikä kipuun saa saikkua, ainoa helpotus on särkylääke.

    Kovasti tsemppiä tulevaan tutkimukseen! Olen joskus saanut vinkin ihan normigynelle papa yms kokeisiin mennessäni, että lihasten rentoutuminen helpottaa tutkimusta, jos jännittää kovasti saattaa ronkkiminen tuntua seuraavanakin päivänä. Voisikohan sama päteä myös aukiolotutkimukseen?

    VastaaPoista
  10. Hehku, Em & Anonyymi, tosi kiva kuulla, että teilläkin on olleet kivuttomat kokemukset!

    Delilah, tervetuloa mukaan, kiva kun löysit tiesi tänne :) Ja kiitos tsempityksestä, sitä todellakin tarvitaan!

    Harriet, haa, hyvä vinkki! Kiitos :) Hammaslääkärissä on aina pakko käydä ja se on luonnollinen syy.

    VastaaPoista