Jälkimainingeissa

Kiitos, kaverit lohduttavista sanoistanne eiliseen tilanteeseen! Ette arvaa kuinka iso apu niistä oli kun synkistelin täällä kotosalla yksikseni. Mieskin oli lähtenyt tien päälle ja istui lentokoneessa juuri silloin kun luin testituloksia, eli en voinut edes soittaa hänelle.

Kyllähän ne uutiset tuntuivat kovin kamalilta ja hetken jo ajattelin, että meidän vauvanyritys on ihan tuhoon tuomittu. Ensin minun ovulaatio-ongelmat ja kilpirauhasvaivat, ja sitten vielä miehen siittiöiden huono laatu tähän päälle! Tuntui jo luontoäidin piruilulta tai vähintäänkin hyvin huonolta huumorintajulta! Kuinka paljon fyysisiä esteitä voi yhden parin päälle oikein kasata.

Omat vaivani ja ongelmani kyllä kestän, mutta se että vielä miehen puolella on jotain häikkää, harmittaa ihan hirveästi. Tätä en olisi millään hänelle toivonut. Nyt raukkaparka joutuu menemään kliiniseen tutkimukseen, josta esitteessä sanotaan näin:

"Yleistarkastus, jossa mm. kivesten, eturauhasen, rakkularauhasten, esinahan tutkiminen, varikoseelen (kiveksen laskimopunoksen suonikohjujen kaltaisen lajentuman) selvittäminen, kivesten koko."

--> ronkittavaksi siis!

Mahtaa olla miehelle erikoisenpuoleinen kokemus koska harvoin heitä tutkitaan toisin kuin meitä naisia, joiden täytyy käydä gynekologilla melkeinpä vuosittain ;)

Oli kurjaa joutua soittamaan miehelle puhelu, että siittiöiden laatu ei oltukaan odotettua. Varsinkin kun mies on erittäin terve, hyväkuntoinen, ei polta, ei ole ylipainoa ja alkoholiakin käyttää hyvin vähän. Olihan hän yllättynyt, mutta tyypilliseen tapaansa tuumasi, että "Ei se mitään, kyllä tästä selvitään". Se sama tyyppi, joka ennen tutkimuksiin menoa vitsaili, että "Älä huoli, kulta. Se mun testilappu tulee takaisin varustettuna ylimääräisellä kategorialla "superspermaa" " ;)

No, ei ollut superspermaa, mutta eipä ole kyllä vaimokaan mikään siitostamma ;)

Tein eilen illalla pienet hätäiset laskelmat, ja jos normaalissa kierrossa terveellä parilla onnistumisen mahdollisuus on n. 25 %, niin meidän siittiötuloksella meidän onnistumisen mahdollisuus on vain n. 8 %. Sehän tässä harmittaakin, että on melkoisen työn takana raskautua luonnollisesti, mutta jälleen kerran olen aivan uskomattoman tyytyväinen siihen, että olen vienyt näitä tutkimuksia ja hoitoonpääsyasioita eteenpäin tällaisella tarmolla! Ihan kohta, jo puolentoista kuukauden päästä olemme lääkärin pakeilla ja sitten ratkaistaan miten meille se vauva tehdään.

Eilen oli melkoiset tuomiopäiväfiilikset, mutta onneksi tänään ollaan jo ihan eri fiiliksillä ja uskon vakaasti, että me saadaan kaikilla näillä lukemillakin aikaiseksi vauva! Peli on kaikkea muuta kuin menetetty. Ja kuten Tuulari ja Katjusha totesivat, se yksi simppa riittää :)