perjantai 24. helmikuuta 2012

Kaapista ulos, meidän perheen "salaisuus" :)

Lupailin viime vuoden puolella paljastaa meidän elämästä vähän enemmän kun Sintti on syntynyt. No, Sintti on syntynyt 2 kuukautta sitten ja olen saanutkin jo muutamia muistutuksia, että milloinkas se suuri "salaisuus" oikein kerrotaan ;)

Kuten olen aiemminkin maininnut, haluan ehdottomasti pitää tässä blogissani yllä anonymiteettiä sillä avaudun todella henkilökohtaisista asioista sadoille lukijoille. Monesti tulee eteen tilanteita joista tulee heti mieleen, että tästä on pakko kertoa blogissa mutta kun tarkemmin ajattelee, raja on pakko vetää jonnekin vaikka niin kovasti haluaisi toisinaan jakaa enemmänkin elämästään. Samasta syystä olen julkaissut todella vähän kuvia. Niinpä on tyydyttävä kirjoittamaan lähinnä näistä raskauden ja vauva-ajan ajatuksista, sillä sitä varten tämä blogin alunperin perustinkin.

Yhden isohkon asian jätin tästä anonymiteettiydestä johtuen blogin ulkopuolelle, mutta koska sillä on aika paljonkin jatkossa tekemistä lastenkasvatuksen kanssa, otan sen nyt mukaan koska haluan käsitellä aihetta teidän kanssanne. Meidän perhe on nimittäin kaksikielinen. Ja tällä en siis tarkoita suomenruotsalaisuutta, vaan minun mieheni on ulkomaalainen joka on muuttanut tänne opintojen ja töiden johdosta, eikä siis varsinaisesti puhu suomea. En aio kertoa mitä kieltä hän puhuu, mutta kyseessä on eräs toinen eurooppalainen kieli jota itsekin olen jonkin verran viime vuosien aikana (miehen takia) opiskellut. Yhteinen kotikielemme on siis koko yhdessäolon ajan ollut englanti. Nyt mieheni on alkanut tosissaan opiskella suomea, koska haluamme että meidän perheessämme voidaan puhua kumpaa vaan lasten äidinkielistä niin, että toinen ei ole ihan pihalla ja ettei kaikkea tarvitse koko ajan kääntää jollekulle.

Englantia emme halua jatkossa pitää "virallisena" perheen kielenä sillä se ei ole meidän kummankaan äidinkieli. Molemmat puhumme sitä erittäin hyvin, mutta emme tarpeeksi hyvin opettaaksemme sitä kenellekään äidinkielenä, joten panostamme mieluummin näihin kahteen omaan.

Jatkossa tulee olemaan erittäin kiinnostavaa seurata Sintin kielellistä kehitystä, sillä mitä aiheesta aiemmin olen kuullut, kaksikielisten lasten puhe saattaa alkaa myöhemmin kuin yksikielisten. Lisäksi lapsi kuulemma yleensä itse valitsee sen kielen jota hän mieluummin puhuu ja osaa hieman paremmin, mutta aiomme pyrkiä siihen että kummatkin kielet tulevat olemaan sujuvia ja näin ollen "heikompaan" kieleen tullaan panostamaan enemmän. Nyt ennakko-oletuksena on, että suomesta tulee varmaan ainakin aluksi vahvempi, koska minä olen pikkuisen kanssa päivät kotona ja isä automaattisesti viettää hänen kanssaan vähän vähemmän aikaa.

Tästä aiheesta on siis luvassa jatkossa lisääkin juttua, ainakin viimeistään sitten kun Sintti ryhtyy tapailemaan sanoja, mutta siihen siis mennee vielä reilusti aikaa :) Nähtäväksi jää myös miten pystyn kirjoittamaan hänen kielellisestä kehityksestään paljastamatta isän kotimaata...!

Nyt saa jakaa kokemuksia kaksikielisistä perheistä! Miten kahden (tai useamman) kielen ylläpitäminen on käytännössä sujunut? Varmaan turha sanoakaan, että olen tosi kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koska tämä tulee olemaan meidän perheen isoja haasteita jatkossa :)

44 kommenttia:

  1. Itsellä ei ole kokemuksia kaksikielisyydestä ollenkaan, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan tätä(kin) aihetta! :) Olen itse aina pitänyt kielistä ja kielitaito on mielestäni tärkeää.

    Toivottavasti Sintti saa toiseksi kielekseen jonkin vähän laajemmalti hyödyllisen kuin Salamatkustaja-Sadun tytär. ;D Tuli nimittäin heti mieleeni tämä postaus:
    http://www.salamatkustaja.com/2012/01/03/kaksikielisyys-avartaa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no sen verran varmaan voin paljastaa että on hieman yleisemmästä kielestä kysymys! :P Luin itsekin tuon postauksen ja se oli aika hauska.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Vau! Myös minä jään seuraamaan mielenkiinnolla :) Voisin melkein olla vaikka kateellinen! Parhaassa tapauksessa Sintti puhuu muutaman vuoden päästä sujuvasti kahta kieltä ja päälle vielä jonkin verran englantia. Se, että kotona puhutaan useampaa kuin yhtä kieltä, on joka tapauksessa mielestäni suuri rikkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mekin ollaan ajateltu ja toivottavasti pystytään auttamaan Sinttiä kehittämään ainakin näiden kahden kielen osalta vahva osaaminen :)

      Poista
  4. Itse olen kasvanut kaksikielisessä perheessä. Kummankin vanhemman kannattaa puhua vain omaa äidinkieltään. Meidän perheessä vanhemmat puhuivat myös toistensa kieliä ja siksi me lapset emme oppineet äidinkielenveroisesti toista kieltä, koska kuulimme siitä "virheellistäkin" versiota. Suomen kielen opimme kuitenkin äidinkieleksi, koska suomenkielisessä kulttuurissa kasvoimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännä kuulla. eli ettekö lapsina pystyneet erottamaan kumpi on kumman äidinkieli? Kysyn kun en ole tällaisesta ikinä aiemmin kuullut ja nyt tietysti hieman mietityttää että onko meillä sama mahdollisuus. Tilanteita kuitenkin tulee eteen, että toisen on puhuttava perheen piirissä sitä "väärää" kieltä.

      Poista
  5. Hei! Sekä veljeni että minä olemme muuttaneet Ruotsiin ja kieliasioita on tullut täälläkin mietittyä paljon. Veljelläni on ruotsalaisen vaimonsa kanssa 2,5v ja 6kk vanhat pojat, joista tämä vanhempi on vihdoin alkanut juttelemaan hieman enemmän. Puheen viivästyminen on siis ollut huomattavissa, mutta kyllä kaksikieliset lapset yleensä viimeistään kouluikään tullessaan ovat yhtä puheliaita kuin yksikieliset kaverinsa.

    Veljenpoikani ymmärtää hyvin sekä suomea että ruotsia ja huomauttaa, jos suomennan jonkun sanan väärin. Ruotsin kieli on hänellä kylläkin ympäristön yksikielisyyden takia selvästi hallitseva. Veljeni luona viettämäni viikonlopun aikana en kuullut pojan puhuvan yhtään suomea, mutta kun sunnuntaina lähdimme kolmestaan (eli yksikielisessä seurassa) museoon alkoi niitä ihania suomenkielisiäkin sanoja kuulua.

    Uskon, että veljenpojilleni ja aikanaan myös omille lapsilleni on tärkeää vierailla Suomessa tasaisin väliajoin, jotta he ymmärtävät miksi sitä toistakin kieltä täytyy osata käyttää, varsinkin kun kotikielikin tulee olemaan ruotsi. Tärkeintä kaksikielisen lapsen kasvatuksessa on kuitenkin olla johdonmukainen kielen kanssa, eli että sama aikuinen puhuu lapselle aina samaa kieltä. Tästä olet kyllä varmasti tietoinenkin :)

    Jään kyllä innolla seuraamaan sintin kaksikielisyysprojektia! Itse opin ruotsinkielen kolmevuotiaana päiväkodissa ja siitä on ollut hirmuisesti hyötyä muiden kielten oppimisessa ja nyt myöhemmin jatko-opiskelun kannalta. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Mekin vierailemme niin usein kuin mahdollista miehen kotimaassa ja siellä on tarkoitus altistaa lasta toiselle äidinkielelleen paljon. Onneksi sitä pystyy myös yllläpitämään Skypen ja varsin puheliaan anopin avustuksella ;)

      Uskon että lapselle molempien äidinkielten hyvä osaaminen on erittäin tärkeä juttu!

      Poista
  6. "kaksikielisten lasten puhe saattaa alkaa myöhemmin kuin yksikielisten." Aika yleinen harhaluulo, mutta ei välttämättä tosi ollenkaan! Jos vaan lapsen vanhemmat täysin johdonmukaisesti puhuvat lapselle omia kieliään ja kouluttavat myös sukulaiset tekemään saman, lapsi oppii yleensä ihan ikätasoisesti puhumaan. Mä olin vähän huolissani meidän esikoisen puhetaidoista 1,5-vuotiaana, kun tuli vaan muutamia sanoja, mutta puolessa vuodessa sanavarasto laajeni huimaa vauhtia, ja 2-vuotiaana puhe oli vähintään ikätasoista, jopa edellä. 2,5-vuotiaana ei enää lainkaan sekoittanut kieliä keskenään, nyt 3-vuotiaana saattaa tietoisesti käyttää "väärän" kielen sanaa, jos ei tiedä sille käännöstä. Ymmärtää, että puhuu kahta kieltä, ja että esim. "pallo" on englanniksi "ball".

    Meidän esikoisella on molemmat kielet yhtä sujuvia, mutta me asuttiinkin tossa välissä vuosi Amerikassa. Skypen välityksellä poika saa myös jutella englanniksi muidenkin kuin isänsä kanssa. Voi olla, että englanti vuosien saatossa aavistuksen heikkenee, jos käy koulut suomeksi (ei olla vielä päätetty), mutta meille on kyllä sydämenasia tämä kielijuttu, ja tullaan määrätietoisesti huolehtimaan siitä, että lapset kuulevat englantia ja saavat myös puhua sitä tarpeeksi.

    Jännintä nykyisessä elämäntilanteessa onkin se, miten 9-kuinen kuopus alkaa jutella, kun isoveli puhuu tälle molemmilla kielillä sen mukaan millä tuulella on. Kielitieteilijämieheni väittää, ettei tuon pitäisi vaikuttaa kielen kehitykseen, itse kyllä mietin että meneeköhän reppana ihan sekaisin... :D

    Jos te jatkatte englannin puhumista keskenänne, teidän tyttö tulee todennäköisesti oppimaan myös sen. Tärkeintä on, että puhutte omia kieliänne lapselle, myös niissä tilanteissa, joissa koko perhe puhuu yhdessä. Meillä esim. siis mies saattaa sanoa pojalle jotain, johon minä puutun englanniksi mutta heti kun suuntaan sanani suoraan pojalle, vaihdan suomeen. Ulkopuoliselle saattaa kuulostaa aika sekamelskalta, mutta mieluummin näin kuin että lapsi hämmentyy. Tiedän ulkomailla asuvia perheitä, joissa suomalainen äiti puhuu suomea lapselle vain kotioloissa. Ylläri ylläri, lapsi ei puhu suomea juuri lainkaan vaikka sitä ymmärtääkin.

    Tosi mahtavaa muuten, että sun miehesi opettelee suomea! Siitä on iso apu, kun ymmärtää mitä lapsi puhuu toisen vanhemman kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sikäli mahtava tilanne, että toisena kielenä on englanti jota on mahdollista harjoittaa melko lailla joka paikassa :) Samoin englanninkielinen päiväkoti ja koulukin sitten aikanaan löytyvät helposti. Meillä ei ole aivan yhtä helppo juttu.

      Teidän vauva saa vaan hyvää harjoitusta esikoisen kanssa, kun esikoinen hoitaa sen kielikylpypuolen ;)

      Poista
  7. Mä jotain tällaisa uumoilinkin, koska kirjoitit joskus aiemmin, että haluat tehdä paljastuksen, joka tulee liittymään teidän perhe-elämään tiiviisti.

    Mun mies on täysin kaksikielinen. Hänen äidinkielensä on ruotsi, mutta puhuu sujuvasti suomea. Lisäksi meidän tuttavissa on muutamia perheitä, jossa lapset kasvatetaan kaksikielisiksi. Mies puhuu äitinsä (ja äidin puolen sukulaisten) kanssa ruotsia ja isänsä ja isän puolen sukulaisten kanssa (yleensä) suomea. (Yleensä siitä syystä, että virallisesti myös miehen isän äidinkieli on ruotsi, mutta isän puolen sukulaiset puhuvat pääsääntöisesti suomea.) Lapsena hänelle on ollut hyvin selkeät kasvatukselliset metodit siitä, että ädin kanssa kommunikoidaan ruotsiksi ja isän kanssa suomeksi. Hyvin on tuottanut tulosta, koska mies ei esim.itse huomaa, että milloin vaihtaa kielen ruotsista suomeksi ja päinvastoin.

    Olemme jo miehen kanssa päättäneet, että jos meillä on joskus lapsia, heistä kasvatetaan kaksikielisiä. Meillä kuitenkin kieltä enemmän tulee pohdituttamaan muut kysymykset, koska vaikka mieheni on ihan suomalainen, hän edustaa ihan toista uskontokuntaa (ja kulttuuriperinnettä), kuin itse edustan. Että meidän mahdollinen lapsi joutuu luovimaan aika moisessa kulttuurien ja uskontojen välisessä sekamelskassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehesi on näköjään aivan ihanteellisesti kasvatettu kielten osalta! Tuohon meilläkin on pyrkimys, ja toivon että siinä myös onnistutaan :)

      Ja uuh, en edes aloita tuosta uskontopuolesta! Meillä on siis myös 2 eri uskontoa ja välillä suvaitsemisen kanssa on tekemistä, kun monet asiat menevät ihan eri tavalla kuin mitä itse on tottunut...luonnollisesti vaikuttaa mm. ristiäisasioihin jne...

      Poista
  8. Meillä on kuusiviikkoinen vauva ja kaksikielinen pari olemme myös. Miehen äidinkieli on englanti ja meille on jo neuvolassa sanottu, että kummankin vanhemman kannattaa puhua lapselle johdonmukaisesti omaa kieltään. Joku kommentoi että pitäisi panostaa yhteen kieleen eniten, mutta me emme kyllä ole moista neuvoa kuulleet. Odotan kyllä mielenkiinnolla pojan puhumaan oppimista sitten kun sen aika koittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että meitä tällaisia pareja on enemmänkin :) Onnea myös teille kahden kielen kanssa!

      Poista
  9. Mä olen suomenkielinen, mutta koen itseni jo kymmenen ruotsinkielisellä alueella vietetyn vuoden jälkeen kaksikieliseksi. Toivon todella, että osaan pitäytyä pelkässä suomen kielessä tulevan vauvan kanssa. Nyt kun siis kotikielenä on ruotsi... Vaan argh, kuinka on vaikeaa tällä hetkellä vaihtaa puhe suomeksi, vaikka mies sitä hyvin osaakin. Väsyneenä tai kyllästyneenä kyl tulee suomeksi, ja aika tiukkaan tahtiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, teillä siis melkein sama tilanne. Kyllä sä varmasti pystyt pysymään suomen kielessä kun vaan etukäteen päätät niin! :)

      Poista
  10. Kiva kuulla, että teilläkin on monikielinen maailma kotona! Meillä on kotona 3 kieltä, kuten teilläkin. Minä puhun vauvalle suomea, mies ranskaa ja miehen kanssa puhumme keskenämme englantia. Asumme englanninkielisessä maassa. Pian aloittava lastenhoitaja on bosniasta, ja puhuu englantia epätäydellisesti. Miten lapsi voi oppia mitään kieltä kunnolla? No, kielenoppiminen on tieteenala joka sivuaa osittain omaani, joten minulla ei ollut puutetta asiantutijoiden ohjeistuksista! Yksimielinen ohje kuuluu, ettei syytä huoleen: tärkeintä on johdonmukaisuus (eli yksi ihminen puhuu vauvalle samaa kieltä), jotta kielet eivät mene sekaisin. Loppu (oppiiko lapsi hitaammin vai nopeammin mitään kieltä, suostuuko puhumaan toista kieltä, puhuuko toista kieltä korostuksella tai muuten vaan epäydellisesti) on kiinni yksilöllisistä tekijöistä eli miten lahjakas lapsi on kielellisesti. Se selittää sen, miten joku puhuu 3-vuotiaana sujuvasti viittä kieltä kun taas toinen puhuu tuskin yhtäkään... Tottakai määrällä ja laadullakin on merkitystä: meillä mies lausuu yksittäisiä sanoja ranskaksi - kun taas minä puhua pulputan suomea jatkuvasti. Nähtäväksi jää tuottaako kumpikaan metodi tulosta :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska näkökulma! Jos tuota kielipäätä mietitään niin meillä on siihen tasan kaksi mahdollisuutta: itse olen aina oppinut helposti kieliä mutta miehelle se on ollut melkeinpä pakkopullaa ja aina kovan työn takana. Saa siis nähdä miten käy :)

      Joko teillä muuten alkaa kohta puhetta tulla vai onko tullut jo? Pitääkin käydä kurkkaamassa oletko mssään vaiheessa kirjoittanut tästä :) Olisi ainakin kiva kuulla siitä kun meillä on niin samankaltainen tilanne!

      Poista
  11. Lyhyehkö tervehdys kaksikielisessä perheessä kasvaneelta! Tuosta jonkun kommentoijan suosittelemasta yhteen kieleen panostamisesta en olekaan kuullut, enkä sitä oikein ymmärrä. Itse en koskaan ole kokenut, että kielet mitenkään kilpailisivat toistensa kanssa, vaan muistan "aina" osanneeni molempia - ja osanneeni pitää ne erillään. Äitini puhui minulle aina suomea, isäni ruotsia, ja minusta kasvoi täysin kaksikielinen tyyppi, nykyään teen toimittajan töitä molemmilla kotimaisilla ja hyvin on mennyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla tämmöinenkin näkökulma :) Luulen, että meillä on joka tapauksessa luvassa melkoinen kielten sekamelska joten on lohdullista kuulla, että pieni lapsi voi oppia senkin keskellä jotain ihan selväpäisesti!

      Poista
  12. Jonkin verran aiheeseen tutustuneena sanoisin, että heikompaan kieleen tulisi nimenomaan panostaa. Lapsen olisi hyvä olla mahdollisimman usein tilanteissa, joissa pärjää vain jommalla kummalla kielellä. Kirjoitin tästä joskus vähän aikaa sitten blogissani...

    Meillähän ollaan kaksikielisiä ja olen itse jonkin sortin lingvisti. Nyt olen ottanut kirjan kauniiseen käteeni ja ryhtynyt opiskelemaan kaksikielisyyttä. Minä puhun lapsille vain suomea ja mieheni tietysti tanskaa. Kotikielenä meillä on tanska, jota minä puhun joten kuten. Onneksi täällä on paljon suomalaisia ja pystyn altistamaan tytöt säännöllisesti suomen kielelle viemällä heidät täysin suomalaiseen seuraan. Jos pysymme täällä tanskassa, niin selväähän on, että tanskasta tulee vahva. Uskon kuitenkin pystyväni pitämään sen verran hyvää kielikylpyä alusta asti, että myös suomen kieli tulee hallintaan.

    Miehen perheessä on tapaus, jossa tanskalaisen perheen lapset puhuvat melkein ainoastaan englantia (ovat asuneet vuosia englanninkielisissä maissa.) Vanhemmat tekivät alussa sen virheen, että puhuivat lapsille englantia (kauniina tarkoituksena nopeuttaa kielen oppimista.) Vieläkin kuulen heidän puhuvan lapsille englantia vaikka ollaan esim. joulupöydässä Tanskassa. Saa nähdä oppivatko lapset koskaan tanskaa - perhe ei ole näillä näkymin muuttamassa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä lukemassa postauksiasi aiheesta!

      On harmi kuulla näitä tarinoita joissa lapset eivät puhu vanhempiensa äidinkieltä. Ihmetellen tosi paljon, mitä nämä vanhemmat oikein ajattelevat koska lapsi menettää siinä myös ison palan kulttuuritaustaansa. Ja entä sukulaiset jotka eivät sitä englantia puhu.

      Poista
  13. Mä olin aupairina suomalaisessa perheessä, jossa lapset puhuivat vain englantia. Vanhemmat eivät olleet jaksaneet opettaa lapsilleen suomea, koska käyttävit mielellään englantia ja olivat asuneet ulkomailla pitkään. Mun mielestä oli tosi surullista, kun lapset eivät voineet kommunikoida suomalaisten isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmat eivät luonnollisestikaan puhuneet suomea. Mun tehtävänä oli puhua lapsille suomea, mutta se oli aika mahdotonta käytännön arjessa. Kun ne ei siis oikeasti osanneet kuin englantia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpa todella äärimmäistä. Eli molemmat vanhemmat olivat siis suomalaisia ja olivat vain jossain vaiheessa päättäneet lopettaa suomen puhumisen keskenään? Nimenomaan todella surullista isovanhempien ja muidenkin sukulaisten kannalta. :(

      Poista
    2. En osaa sanoa oliko kyse mistään tietoisesta päätöksestä, vaan ehkä siitä, että mentiin siitä, mistä aita oli matalin. Koska en halua millään tavalla morkata tätä perhettä (mukavia olivat kaikin puolin) ja en ainakaan halua, että kukaan heidän läheinen tunnistaa perheen, niin en ihan kaikkea taustalla ollutta problematiikkaa voi paljastaa. Mutta siis vanhemmat olivat asuneet ulkomailla jo vuosia, opiskeluista lähtien ja perheen ns. muu henkilökunta ei ollut suomenkielistä. Perheen äiti esim. puhui englantia mulle, mä puhuin kyllä hänelle suomea, koska mun mielestä olisi outoa ollut puhua hänelle englantia. Hänellä kyllä tuli ihan selkeitä black outteja suomen kieltä käyttäessä. Vanhin lapsista oli taas osannut suomea ihan lapsena ja ymmärsikin sitä jonkin verran, mutta ei puhunut. Yksi nuoremmista osasi suomea vähän. Hänen kanssaan joskus tehtiin suomenkielisiä loruleikkejä ym. harjoituksia.

      Poista
    3. Harvinainen päätös mutta varmasti heillä on ollut oma syynsä. Harmi myös joutua tilanteeseen jossa menettää oman äidinkielensä!

      Poista
  14. Niin kuin moni muukin täällä on kommentoinut niin tuo kielellinen kehitys riippuu aina yksilöstä ja hänen "kielipäästään". Olen itse suomenruotsalainen ja muistan että äitini on sanonut että pienenä sekoitin molempia kieliä ja käytin aina niitä sanoja jotka tulivat ensin mieleen. Nopeasti kuitenkin opin että toinen on äidin ja toinen isän kieli ja vaikka ruotsi on automaattisesti vahvempi (koulukieli) niin voin kommunikoida sujuvasti myös suomenkielellä. Nyt minulle ja ulkomaalaiselle miehelleni syntyi joulukuussa vauva ja jännityksellä odotamme miten hän tulee kehittymään kielellisesti. Tiedän että lapsi oppii hyvin kaksi kieltä, mutta meillä käytetään kotona kolmea kieltä jonka lisäksi mummi puhuu suomea ja sen lisäksi vielä vaihdamme englantiin kun olemme kaikki koolla. Olen itse ajatellut että on meidän pitää vaan panostaa vähän enemmän kuin muut siihen että lapsemme oppii molempien vanhempien äidinkielen, eli ajatuksena on että luemme mahdollisimman paljon kirjoja heille molemmilla kielillä ja sama pätee lastenohjelmiin, elokuviin jne. Ja jos mahdollista niin yrittäkää ihmeessä löytää lapsellenne päiväkoti jossa puhutaan isän äidinkieltä koska se tulee luultavasti muuten olemaan se heikompi kieli. Neuvolassa mainitsin myös siitä että olen hieman huolestunut meidän kielten sekamelskasta ja meidän "täti" suositteli kirjaa "Growing up with two languages",jossa on kuulema paljon käytännön neuvoja. Mutta onnea matkaan ja toivottavasti teille tulee antoisia jutteluhetkiä myöhemmin Sintin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä! Kävimme heti vilkuilemassa tuota kirjaa netistä ja mies on laittamassa jonkinlaista kirjatilausta Amazonista menemään, innolla odotan :)

      Valitettavasti en usko täällä olevan sellaista päiväkotia jossa puhuttaisiin miehen kieltä. Joudumme siis panostamaan siihen muulla tavalla. Puhuimme juuri, että ensi kerralla kun menemme käymään miehen kotimaassa, roudaamme sieltä kasan lastenkirjoja ja videoita joita ryhdymme Sintille näyttämään. :)

      Poista
  15. täällä taas kasvaa kaksikielistä porukkaa suomi-suomen viittomakieli-tyylillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijj, ja taas löytyi uusi ulottuvuus keskusteluun :)

      Poista
  16. Tässä on hyvä "introduction" aiheeseen:

    http://www.francoisgrosjean.ch/for_parents_en.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Talletinkin sen heti suosikkeihin :)

      Poista
  17. Tosi kivaa, että kerroit tästä! Seuraan mielenkiinnolla, miten tämä teillä toimii, sillä itsellänikin on nyt vastaanlainen tilanne: minulla on kolmikuukautinen vauva ja asun itse ulkomailla, olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Puhun lapselle jo nyt suomea, mieheni omaa kieltään, mikä on myös yhteinen kielemme ja tämän maan kieli. Mieheni ei osaa käytännössä yhtään suomea ja se hieman huolestuttaa tulevaisuutta ajatellen, kun miettii tilanteita, joissa olemme koko perhe koolla, haluan tietenkin silloinkin puhua lapselle suomea, mutta keskustelu voi olla vähän vaikeaa, kun mies ei ymmärrä mitään mitä suomeksi sanotaan. Ehkä jollain on kokemuksia tästä, voiko kaksikielisyys silti onnistua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostaa :)

      Itsellä tulee mieleen, että ehkä teillä voisi toimia paremmin yhteisenä kielenä se miehen ja maan kieli, jolloin suomi pysyisi sinun ja lapsen välisenä kielenä. Mutta löytyykö sieltä teidän asuinmaasta mitään suomi-kerhoja tai vastaavia joihin lapsen voisi viedä vuorovaikuttamaan muidenkin suomalaisten kuin vain sinun kanssa?

      Poista
  18. Anonyymi - eiköhän tuo ole aika normaali tilanne suomalaisille. Harva ulkomaalainen mies/vaimo osaa suomea :) Meillä on sama tilanne, eli minä tulen puhumaan tytöille suomea. Mies ei ymmärrä muutamaa lausetta/sanaa lukuunottamatta kieltä.

    Meillä on tuttavaperhe, jotka asuvat täällä Tanskassa. Mies on tanskalainen ja vaimo saksalainen. Vaimo on puhunut lapsille saksaa mutta kotikielenä heillä on tanska (vanhemmat siis puhuvat keskenään tanskaa mutta kukin omia kieliään lapsille.) Lapset ymmärtävät saksaa mutta vastaavat aina tanskaksi, koska tietävät äidin ymmärtävän sitä. Saksassa ollessaan he kuitenkin kuulemma osasivat vaihtaa kieleksi saksan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuossa asiassa lapsia joutuu jonkin verran patistelemaan sillä lapsihan haluaa ymmärrettävästikin päästä helpommalla ja kommunikoida sillä omalla vahvemmalla kielellään. Meillä mies onkin jo sanonut, että jos Sintti yrittää tyrkyttää hänelle suomea tai englantia vastaukseksi, hän aikoo teeskennellä ettei ymmärrä mitään kunnes kieli vaihtuu oikeaksi ;)

      Poista
  19. Mä jouduin hetken aikaa miettimään, että viittinkö tulla tänne nolaamaan itteeni tällä kommentilla, mutta antaa palaa nyt sitten :D

    Oiskohan ollu viime itsenäisyyspäivänä kun vilkuilin telkasta jotain konserttia, jossa esiintyi mm. Club for five. Joku niistä laulajista oli raskaana ja mahasta päätellen raskaus veteli jo viimesiään. Mulla tuli jostain syystä mieleen se kun joskus kirjottelit, että Sintin synnyttyä paljastat jonkun asian ja mulla tuli heti mieleen, että tuon laulajan on pakko olla se blogi-Verona ja se salaisuus on ihan varmasti se, että se laulaa Club for fivessa :D Nyt jälkikäteen ajatus naurattaa, mutta silloin olin ihan takuuvarma, että näin ne asiat nyt vaan on. No joo, tämmöstä tää on kun on vähän vilkas mielikuvitus ja ihan pöhkö pää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih, aivan huippu mielikuva!! :D :D

      Poista
  20. Jii: IHANA!! :)

    Meillä kummilapsi kasvaa kaksikielisessä perheessä, jossa siis menee näin: vanhemmat puhuvat keskenään englantia, äiti puhuu espanjaa lapsille (oma äidinkieli) ja isä suomea. Äiti opiskelee suomea. Lisäksi lapset (4- ja 2-vuotiaat) käyvät nyt mandariinikiinan-kielen tunneilla sen vuoksi, että se on kuulemma tulevaisuuden business-kieli isän mielestä... Molemmat lapset ovat alkaneet puhua vasta myöhemmällä iällä, tämä nuorempi tosiaan vasta nyt 2-vuotiaana. Aika hurjalta tuntuu jos joutuu pikkuisessa päässä kuuntelemaan 4 eri kieltä!

    Uskon kyllä, että teillä tuo kielikylvetys Sintin kanssa onnistuu, kunhan asiaan vaan sitoutuu ja käyttää järkeä mukana. =) Omasta mielestäni nimittäin jonkin niinkin eksoottisen kielen kuin mandariinikiinan sotkeminen lasten kielikylpyyn noin nuorella iällä ei jotenkin vain tunnu loogiselta... Mitäs mieltä muut olette?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mikä kielikylpy!! Itsekin kyllä ehkä tässä vaiheessa jättäisin sen mandariinikiinan pois kun ehtiihän sitä sitten myöhemmin opiskella kunhan on ensin oppinut kunnolla molemmat äidinkielensä.

      Poista
  21. Käyppäs katsastamassa blogini, sieltä löytyy teille jotain! :)

    VastaaPoista
  22. Pakko kommentoida vielä uudestaan! Eli tosiaan tämä kommentoija, joka kehotti panostamaan vain yhteen kieleen, ei taida olla ihan perillä nykysuosituksista. Pieni lapsi oppii helposti kolme tai neljäkin kieltä, jos altistuu niille säännöllisesti ja mieluiten myös kotona. Siinä säännöllisyydessä juuri on se pointti. Siksi esim. Pinkin Pingviinin mainitsema mandariiniikiina ei ole huono vaihtoehto (mun mielestäni) noin niin kuin eksoottisuutensa puolesta tai senkään takia, että tulisi neljä kieltä, vaan siksi, etteivät lapset kuule sitä säännöllisesti kotona tai sukulaisilta.

    Piti myös vielä sanoa, että meidän esikoiselle sanottiin 3v neuvolassa, että puhe on epäselvää - mutta tiedän ainakin kaksi YKSIkielistä kolmevuotiasta, joille sanottiin ihan samaa. Että ei se kaksikielisyys todellakaan automaattisesti tarkoita, että puhe viivästyy tms.

    VastaaPoista