Uupuneen äidin voivottelua ja neuvolakäynnin odotusta

Kuten otsikkokin lupaa, luvassa on valitushenkistä tekstiä. Meillä oli eilen aivan järkyttävä sunnuntai kun tyttö vaan itki ja valvoi. En kerta kaikkiaan käsitä miten tuollainen vajaa 2-kuukautinen vauveli pystyy olemaan kokonaisen päivän nukkumatta juurikaan päiväunia?! Lukuun ottamatta paria parinkymmenen minuutin settiä ja muutamia huutojen jälkeisiä olkapäällä nuokkumisia, meillä ei nukuttu ollenkaan. Puoliltapäivin odottelin jo innolla, että tyttö menee päiväunilleen ja pääsemme sillä välin tekemään kotiaskareita, mutta iltakuudelta olin jo luovuttanut. Siinä vaiheessa olin varma, että moisen kukkumisen jälkeen meillä aloitetaan yöunet aikaisin, mutta olisihan se jo pitänyt arvata: turha toivo! Iltayhdeksän maissa vaihdoimme Sintille yökkärit ja aloin imettää pimennetyssä olkkarissa. Koisimisen sijaan hän kuikki minua rinnalta hymyhuulin ja syömisen jälkeenkin pikkuisen toiveet olivat selkeästi korkealla seurustelusession suhteen. Ignoorasin nämä yritykset seuraavat kaksi tuntia, kunnes luovutin - kun ei nukuta niin sitten ei nukuta. Taisimme koko porukka painua samaan petiin nukkumaan puoli yhden maissa ja ainoastaan vihoviimeinen konsti tepsi eli imetys nukkumaanmenon yhteydessä jolloin itsekin vaivuin höyhensaarille.

Huhhuh.

Eikä tuokaan yksistään olisi ollut niin paha, mutta kun Sintti huusi vatsakipujaan ihan koko päivän. Viime viikolla näytti jo hetken, että Gaviscon + maidonsakeuttaja olisivat purreet, mutta eilen mentiin takapakkia ja pahasti. Aina syömisen jälkeen alkoi itku ja aivan vimmattu puklaaminen. En tiedä jäikö tyttöparka päivän syömisten jälkeen edes plussan puolelle kun niin paljon tavaraa tuli jatkuvasti ulos! Meistä jompikumpi kanteli tyttöä melkein koko päivän koska kivuissaan hän ei tietenkään sitterissä halunnut olla. Nyt täällä ollaan sitten hartiat ihan jumissa ja jopa mieskin on, vaikka hän ei mistään hentorakenteisimmasta päästä edes ole.

Meillä on huomenna Sintin 2-kuukautislääkärineuvola ja odotan kyseistä käyntiä hartaasti. Haluan, että tämä refluksiongelma selvitetään nyt juuriaan myöten ja otetaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat listalla odottamassa:

- voiko maidonsakeuttajaa antaa enemmän kuin kahdesti päivässä?

- onko mahdollista aloittaa vielä näin pienelle vellin anto jotta murkinat pysyisivät paremmin sisässä?

- voiko Sintille antaa jo tujumpaa lääkettä kuin Gaviscon?

- voinko minä koittaa tehdä jotain ruokavaliolleni (sillä tästä ei kukaan ole puhunut vielä mitään)?

Tämän postauksen pystyin kirjoittamaan vain siksi, että Sintti on ihme kyllä nukkunut päikkäreitä jo puolitoista tuntia. Hihhei!! Aamulla melkein pelotti jäädä yksin Sintin kanssa päiväksi kun mies lähti töihin, mutta ilmeisesti vauvaparka nukkuu nyt eilisiä univelkojaan pois joten ihan hyvin menee :)

(Ja kun tämän lauseen sain kirjoitettua, alkoi makkarista kuulua näköjään heräämisääniä...)