Oppia ikä kaikki

Ihan aluksi pitää hehkuttaa, että meilläpä on nukuttu kahtena iltana eka unipätkä omassa sängyssä! Hallelujaa :) Tämä lähti kuin ihmeen kaupalla onnistumaan ihan sillä yksinkertaisella konstilla, että pimensin makuuhuoneen kesken viimeisen imetyksen ihan täyspimeäksi ja teeskentelin itsekin nukkuvaa. Siitä neiti sitten simahti ja nostettiin nukkuvana omaan sänkyynsä, josta heräili yön eka syötölle vasta aamukolmen maissa. Ainoa haittapuoli on se, että äitikin nukahtaa kun kello alkaa lähennellä puoltayötä...Tänään taidan kokeilla olohuonetta ja istualtaan imetystä, mutta sitten pitää saada pimennettyä koko asunto ja mieskin joutuu oleilemaan samassa hämäryydessä.

Samoin en pysty edelleen olemaan iloitsematta meidän uudesta päiväunikäytännöstä. Kohta parin viikon ajan meillä on nukuttu keskimäärin 3h päikkärit joka ikinen päivä ja silloin äitikin saa hengähtää. Kaikista paras oivallus tähän oli erään ystävän hoksauttamana, sillä hänen unikäytännöistään tajusin että kyllähän vanhempi voi todellakin ohjailla lapsen nukkumaanmenoa sillä mistä vauva voi tietää milloin vauvojen "kuuluu nukkua" päiväunet. Parina päivänä sitten siirsin hänet imetyksen jälkeen nukahtaneena omaan sänkyyn koisimaan, aina samaan aikaan ja siitä käytäntö sai alkunsa. (No, toisaalta ei tämä ehkä aiemmin olisi onnistunutkaan kun Sintti vierasti omaa sänkyään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Nyt huomaan muutenkin, että jonkinlaista rytmiä alkaa kehittyä. Lapsi alkaa myös aiemmasta poiketen nukahdella syliini, silmät alkavat luppasta ja hänestä näkee, että nyt väsyttää. Silloin siirrän yleensä sänkyyn vaikka lyhyemmillekin nokosille ja uni maistuu vaikka äskettäin ei olisikaan imetetty. Tosin en tiedä kuinka monia päikkäreitä tämän ikäiset yleensä nukkuvat, mutta meillä siis lyhytaikainen tissille nukahtelu on selvästi vähentynyt (osittain tiheiden röyhtäytyksienkin ansiosta) ja tilalle on tullut oikea väsähtäminen kunnon unipätkineen pari kolme kertaa päivässä.

Meillä on ollut viime viikosta asti menossa selvästi tiheän imun kausi syömisen kanssa. Aluksi pöljät vanhemmat eivät millään ymmärtäneet mistä oli kyse, joten Sinttiä yritettiin rauhoitella sylittelemällä ja heijaamalla, sillä edellisestä syömisestä saattoi olla vain puoli tuntia aikaa joten päättelimme ettei tässä nälästä voi olla kysymys. Sitten kun kokeilimme sormella, alkoi armoton hamuaminen ja käsien heiluttelu joten asiasta ei ollut epäselvyyttä. Diagnoosi: SUPERNÄLKÄ. Viikon verran illat ovat siis kuluneet melko lailla tissillä, joten Sintin ruokahalu on todennäköisesti pompannut asteen verran ylöspäin ja maitoa tilattu lisää. Se on selvästi toiminut, sillä rinnat ovat siirtyneet aivan uudelle maidontuotannon tasolle. Päiväunien aikaan kärsin suorastaan hätää kun kukaan ei tyhjennä rintoja useampaan tuntiin, joten olen sitten pumpannut vähintään kertaalleen. Illalla olemme saattaneet antaa tuon saman pumpatun satsin pullosta helpottamaan illan ainaista nälkää.

Nykyään lempiaikani päivästä on aamu. Mies hoitaa aamuisin herättyään ensimmäisen vaipanvaihdon nappaamalla Sintin vierestäni hoitopöydälle, ja kun hänet palautetaan viereeni, alkaa armoton hymyily ja hihkuminen. Ikään kuin pikkuinen yrittäisi sanoa, että "Äiti siinähän sinä taas olet, kylläpä ehti tulla ikävä!" Siitä uninen äitikin sitten virkistyy, sillä kukapa pystyisi vastustamaan tuollaista kujertelevaa pikkutirppaa :)

P.S. On täällä yksi ukkospilvikin: se himskatin PAINO joka ei tahdo laskea...taidanpa taas laatia viikkokatsauksen vaikka ihan motivointitarkoituksessa!