perjantai 9. maaliskuuta 2012

Projekti raskauskilojen karistus, Osa III

Salille pääseminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Pienen vauvan kanssa sitä luppoaikaa ei ikinä ole mitenkään liian kanssa, mutta tällä viikolla vihdoin saimme järjestettyä niin, että vanhempani tulivat katsomaan Sinttiä ja me saimme miehen kanssa luksushetken kuntosalilla ihan kaksin. Oi että tuntui mahtavalta päästä taas kuntoilemaan! Onneksi maltoin ottaa rauhallisesti sillä sen jälkeen on ollut vain lievää pakotusta siellä täällä lihaksissa sen sijaan että olisin mennyt aivan jumiin mitä etukäteen vähän pelkäsin. Vatsalihaksista tein vain syviä vatsoja vanhassa kunnon lankkuasennossa ja pysyin siinä ehkä 10 sekuntia joten tekemistä riittää. Tätä menoa niihin suoriin ja sivuttaisiin vatsalihaksiin päästään aikaisintaan parin kuukauden kuluttua, mutta onneksi niillä ei ole kiire sillä syvät ovatkin kaikista tärkeimpiä.

Sen sijaan olen vähän pettynyt itseeni vaunulenkittelyjen suhteen. Ennen Sintin syntymää ajattelin, että sittenhän sitä vaunutellaan harva se päivä mutta enpä vaan ole jaksanutkaan. Lähteminen tuntuu usein aika vaivalloiselta, sillä Sintin päivätorkkurytmi ei ole kovin ennustettavissa joten minun pitäisi laittaa itseni valmiiksi ja pakata hoitolaukku hyvissä ajoin. Sitten heti kun vauva näyttää väsymyksen merkkejä, pitäisi olla valmiina pakkaamassa tyyppi vaunuihin kaikkine talvitamineineen ja sännätä ovesta ulos saadakseen hyödynnettyä koko parituntisen torkkuajan. Ja kun sitä pukemista seuraa poikkeuksetta korviahuumaava huuto, lasta ei mielellään huudata kuin juuri sen "tarvittavan" ajan mikä on pakko. Phuuh, oikein hengästyttää ajatellakaan! Toivottavasti kesäntulo helpottaa ja ennen kaikkea nopeuttaa tätä uloslähtöhärdelliä.

No, kuitenkin yritän nyt tehdä ryhtiliikkeen ja saada meidät ulkoilemaan edes pari kertaa viikossa koska vaunuttelu on niin loistavaa hyötyliikuntaa ja samalla Sinttikin saa raikasta ilmaa.

Painon suhteen olen oikein tyytyväinen. Se viimeksi asettamani herkuttelukiintiö on pitänyt loistavasti: olen saanut joka päivä ne elintärkeät namini mutta kohtuudella jotta paino kuitenkin lähtisi laskusuuntaan. Mikä ehkä vieläkin parempaa, olen ollut huomaavinani jonkinasteista mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan että päivässä saa herkkuja vain yhden kerran joten ajatukset eivät pyöri liikaa kyseisen aiheen ympärillä. Siltikin, nälkää en ole nähnyt yhtenäkään päivänä vaan olen päinvastoin syönyt todella reilusti! On ihmeellistä miten paljon terveellistä ruokaa mahaan mahtuu päivän aikana kun sitä ei täytä kaiken maailman humpuukilla :)

Vielä olisi siis jäljellä pudotettavaa n. 5 kiloa ja aion todellakin jatkaa tätä niin kauan kunnes tuo kilomäärä on lähtenyt. Enää nuo kilot eivät edes kuulosta kovin paljolta vaan ensimmäistä kertaa tuntuu, että tavoite on aivan realistinen ja saavutettavissa! Sen verran annoin periksi, että ostin uudet farkut ja heivasin ne vanhat mammafarkut kaapin pohjalle. Samalla ostin pari muutakin uutta vaatekappaletta ja mieleen palasi se vanha ihana hyvänolontunne kun on saanut jotain kivaa päällepantavaa ja peilistä katsoo ilmestys johon on jopa kohtuullisen tyytyväinen :)

7 kommenttia:

  1. Minäkin juuri eilen kävin hakemassa kaupasta uudet housut niin ei tarvi noita mammahousuja enää käyttää. Vanhoista farkuista kun ei mene päälle kuin yhdet jotka oli vähän väljät vyötäröltä ennen raskautta, nyt ne on napakat...

    VastaaPoista
  2. raskauskiloja mulla taitaa olla aika lailla jäljelllä sama kuin sulla eli viitisen kiloa.

    VastaaPoista
  3. Ei kai lenkille tarvi mukaan hoitolaukkua? :) Ei mulla ainakaan oo koskaan.

    Ja kyllähän nyt yhden kans aina lähtee! Lisää siihen karjuva ja sätkivä raivohullu taapero ja pienestäkin lapsen itkusta ulvova 30-kilonen aikuinen pentukoira... ;D Joskus erehdyn ajattelemaan, että haluaisin kolmannenkin lapsen, mutta uloslähtiessä perun ajatukseni hyvin vilkkaasti. Että miten sitä sitte tulis ikinä päästyä ulos, jos noita ois vaikka neljä?? :D Mutta kyllähän se kesän tullen helpottaa, ku ei tarvi muuta ku nakata lapsi kärryihin ja painua ulos. :) Sitä ootellessa!

    Minä en oo tehny raskauskiloille mitään, niitä on jäljellä 1,5. :D Mutta mulla ei tullut paljon kiloja, sen sijaan niitä on muuten vaan aivan äärettömän paljon liikaa. Jossain vaiheessa pitäis taas kaivaa se herkuttomuusmotivaatio esiin. Salilla käynkin jo ihan selän terveyden puolesta, se kun pamahti esikoisen vauva-aikana niin pahasti, että piti leikata.

    VastaaPoista
  4. Ei meilläkään ole hoitolaukkua lenkillä mukana. Eikä säännöllistä rytmiä. Yleensä aamupäivällä/ päivällä ruokailujen jälkeen lähdetään kärryttelemään. Kierran n. tunnin lenkin. Sen jälkeen kannan kantokopassa vauvan yläkertaan ja yleensä se jatkaa uniaan vielä siinä kopassa. Availen vain peitteen, makuupussin ja pipon otan pois päästä.

    Meillä siis ei parveketta. Eikä hissiä. Koska meidän vaunuavarasto on kellarissa joudun yleensä vielä tekemään seuraavan rutiinin. Kotona ensin vauvalle tamineet päälle ja kantokoppaan, sitten itselle vaatteet niskaan. Kantokopan kanssa alas kellariin. Koppa jää portaiden alapäähän ja vien ratasosan ylös. Sitten haen kantokopan ja vasta sitten lenkille. Mutta teen sen ihan mielelläni, koska varsinkin nyt, kun ilmat on hyvät, on tosi ihanaa päästä ulos. Hyvää hyötyliikuntaa!

    Tiina

    VastaaPoista
  5. Alanis: mulla ei taida mahtua yhdetkään omat raskautta edeltäneet farkut vielä jalkaan, enkä taida uskaltaa vielä kokeillakaan...

    Veera: Öhöm, aika monet niistä mun "lenkeistä" on shoppailureissuja eli menen kaupungille pyörimään ja kävelen kotimatkat. En ole muutenkaan oikein uskaltanut poistua kotoa ilman hoitolaukkua kun jos Sintille iskee nälkä (mitä tapahtuu hyvin usein) reissun päällä, on bongattava äkkiä jostain kahvila syöttämistä varten ja siihenhän tarvitaan runsaasti harsoja, rintakumi yms yms yms. Sitten Sintillä on ollut sellaista harrastusta viime päivinä kuin niskakakka, eli sen sattuessa kaikki päällä olevan kamppeet menee vaihtoon :D

    Ja uhh, tuo teidän uloslähtötarina kuulostaa kyllä kieltämättä piirun verran haastavammalta ;) Ehkä se mitä itse tarvitsen, on sittenkin enemmän huutamisen sietokykyä? Vaikka kyllä tänäänkin tuntui että äidin ulos lähdön ajoitus meni taas pahemman kerran pieleen, kun ulos lähtiessä kiljuttiin 10 minuuttia niin kuin päätä leikattaisiin ja viimeisessä kaupassa ollessa (tunnin päästä) sama alkoi uudestaan. Monella ohikulkijalla saattoi olla hauskaa nähdessään tuolla tuulessa ja tuiskussa vaunujen kanssa juosten pinkovan äidin jolla oli vähän kiire kotiin ;)

    Tiina: Hui sentään, tuossa on jo haastetta kerrakseen. Itkeekö vauva tuon prosessin aikana vai nukahtaako tyytyväisenä jo pukiessa? Meilläkään ei ole parveketta joten ei tule koskaan nukutettua vauvaa ulkona. Hissi sentään löytyy ja siihen onneksi mahtuu vaunut.

    VastaaPoista
  6. Mä olisin hissistä niin onnellinen, koska se helpottais huomattavasti tätä portaissa ramppaamista ja uloslähdön organiointia. Vauva vaunuun ja vaunut hissiin. Joo ja siis toisinaan itkee, toisinaan ei, mutta yleensä joo. Yleensä siinä vaiheessa, kun oon saanut ipanalle villapuvun päälle ja laitettua makuupussissa kantokoppaan niin tyttö rauhoittuu. Sitten, kun matkataan kantokopassa kellariin niin yleensä jo nukutaan. Toisinaan, joudun omia vaatteita pukiessa heijaamaan kantokoppaa, jos ollaan känkkäränkkä tuulella.

    Mutta vauvat itkee ja kyllä sen kestää sen pukemisen ajan, kun tietää, että A sillä ei ole mitään hätää ja B se rauhoittuu viimeistään kärrytellessä.

    Kokeile, jos teidänkin tyttö jatkais nukkumista vaunuissa sisällä. Muistat vaan avata peitteet ja makuupussin ja ottaa myssyn pois. Mä nostan kopan yleensä makuuhuoneeseen, missä on muutenkin viileämpää.

    Tiina

    VastaaPoista
  7. mulla oli 7kg, mutta enää 5kg :) pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :D

    VastaaPoista