torstai 10. heinäkuuta 2014

Mitä menetin?

Menetin kaikki ne kahdenkeskiset, intiimit imetyskerrat kun pieni nälkäinen suu tarraa haukanpojan lailla rintaan kiinni ja imee - maisk maisk maisk - kunnes pieni masu on taas täynnä, ja urvahtaa tyytyväisenä maidontuoksuiseen uneen. Saatoin jo melkein aistia kaiken, se oli niin lähellä.

Menetin mahdollisuuden nuuhkia maailman suloisinta tuoksua, jossa on jotain samaa kuin kesän ensimmäisissä mansikoissa, vaahtokarkeissa, tuoreissa kukkasissa, mutta siltikin paljon parempaa kuin mikään noista voisi koskaan olla yhdessä tai erikseen. Vastasyntyneen vauvan tuoksua.

Menetin pienen olennon, joka oli 3,3kg täyttä onnea ja 53cm pelkkää rakkautta. Ihan mitättömän kokoinen, mutta meille Maailman Tärkein Pieni Hukkapätkä.

Menetin lämpöpatterin, joka hohkasi sisältäpäin lämpöä viimeiset 9 kuukautta. Nyt varpaita palelee ja se sai minut romahtamaan. Ei olisi palellut viikko sitten. Nyt palelee tästä edespäin jokaikinen päivä.

Menetin yöheräämiset. Olisin noussut vaikka sata kertaa joka yö, olisin jättänyt vaikka yöunet kokonaan väliin jos olisin saanut pitää tämän lapsen.

Menetin pojan, joka olisi reilun kymmenen vuoden kuluttua taputtanut minua päälaelle ja nauranut, että oletpa sinä äiti jäänyt lyhyeksi. Ja koko ajan olisin etsinyt kaupasta tarpeeksi pitkiä farkkuja, koska entiset jäisivät niin nopeasti lyhyeksi. Hujoppi, kuten isänsä.

16 kommenttia:

  1. Toivon todella paljon teille voimia suuren surun keskellä <3 Olen lukenut kirjoituksesi kyyneliä valuttaen ja sydäntä raastaen. Olen todella pahoillani tapahtuneesta.

    J

    VastaaPoista
  2. Voi Verona. Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja löysin nämä surulliset uutiset. Voi miten pahoillani olenkaan. Halauksia ja voimia suureen suruunne <3

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut blogiasi jo vuodesta 2011, en ole kovinkaan usein kommentoinut. Minäkään en sinua tunne, mutta suren teidän puolesta niin paljon. Mitään oikeita ja helpottavia sanoja ei kukaan voi sanoa, olen kuitenkin niin mielettömän pahoillani teidän puolesta. Vauvan kuolema on niin väärin. Voimia surutyöhön.

    "Kaunis pieni ihminen,
    sä olet ainutlaatuinen.
    Mitä vastaan tuleekaan,
    toista sua ei milloinkaan."

    VastaaPoista
  4. Ajatus ja hetki kerrallaan eteenpäin. <3

    VastaaPoista
  5. Paljon paljon voimia, itkettää...

    VastaaPoista
  6. kaunis kirjoitus. menetitte aivan liikaa. :( Jaksamista tähänkin päivään!
    -s-

    VastaaPoista
  7. Kovasti voimia surun ja ihmisten ajattelemattomuuden kanssa.

    Pieni pojan palleroinen tietä pitkin kulki.
    Saapui sinne Nukku-Matti, silmät pienet sulki.

    Kasvoi kuusi kukkalatva, käki siinä kukkui.
    Mutta pojan palleroinen nurmikolla nukkui.

    Pieni pojan palleroinen sievää unta näki,
    että hänen ympärilleen tuli metsän väki.

    Tapio ja Tellervo ja Sinipiika pieni,
    Mustikka ja Mansikka ja suuri metsän sieni.

    Sipsutteli Sinipiika pienen pojan luokse;
    Otti kiinni kädestä, hyppeli ja juoksi.

    Eipä pojan palleroinen ollut mitään vailla.
    Hauska oli oleskella Nukku-Matin mailla.

    VastaaPoista
  8. Näin suuren surun edessä on kömpelö ja avuton sanomaan mitään lohduttavaa. Olet ollut mielessäni viime päivinä, ja haluan jakaa kanssasi tämän tekstipätkän, josta ystäväni löysi lohtua menetettyään tyttärensä päiviä ennen laskettua aikaa:

    I thought of you and closed my eyes
    and prayed to God today
    I asked, “what makes a Mother”?
    And I know I heard Him say,
    A Mother has a baby,
    This we know is true.
    But, God, can you be a Mother
    when your baby's not with you?


    "Yes you can!", He replied
    with confidence in His voice,
    "I give many women babies,
    when they leave is not their choice.
    Some I send for a lifetime
    and other's for a day
    And some I send to feel your womb
    but there's no need to stay."


    I just don't understand this God,
    I want my baby here.


    He took a breath,
    and cleared His throat,
    and then I saw a tear.
    I wish I could show you
    what your child is doing here.


    If you could see your child smile
    with other children and say,
    "We go to earth to learn our lessons
    of love and life and fear,
    but My Mommy loved me oh so much
    I got to come straight here!”
    I feel so lucky to have a Mom who had so much love for me
    I learned my lesson very quick
    My Mommy set me free.
    I miss my Mommy oh so much
    but I visit her each day
    When she goes to sleep
    on her pillow's where I lay.

    I stroke her hair and kiss her cheek
    and whisper in her ear,
    Mommy don't be sad today
    I'm your baby and I'm here.”


    So you see my dear sweet one,
    your children are okay
    Your babies are here in My home
    and this is where they'll stay.
    They'll wait for you with Me
    until your lesson is through.
    And on that day that you come home
    they'll be at the gates for you.


    So now you see
    what makes a Mother
    It's the feeling in your heart
    It's the love you had so much of
    right from the very start.


    Though some on earth may not realize
    that you are a Mother until their time is done.
    They'll be up here with me one day
    and know you're the best one.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spatz, kiitos - ja mikä uskomattoman koskettava teksti. Itkin niin etten edes kirjaimia nähnyt... <3

      Poista
  9. Aloin lueskelemaan blogiasi vajaa vuosi sitten kun tulin raskaaksi. En ollut ehtinyt pariin kuukauteen vilkaista kuulumisiasi ja kun eilen illalla luin viimeiset päivitykset, sydän jätti lyönnin välistä ja tuli itku.

    Oikeita sanoja on vaikeaan löytää, ehkä niitä ei ole. Voimia suuren surun keskelle.

    VastaaPoista
  10. Spatzin lähettämä tekstin pätkä kirvoitti ainakin minulla kyyneleet. Toivon, että saat siitä voimaa surun ja tuskan täyttämiin päiviin.

    VastaaPoista
  11. Äiti, minun täytyy jatkaa.
    Joku kutsuu kulkemaan.
    Täytyy taittaa taival matkaa,
    vaikken tietä tunnekaan.

    Siellä missä toisiansa
    aallot vievät tansseihin,
    siellä, veden loiskinassa,
    siellä olen minäkin.

    Siellä, missä korkealla
    siintää pilvi sulavin,
    siellä, sinipilven alla,
    siellä olen minäkin.

    Äiti, katso, kuinka kasvan!
    Kuule, kuinka kohisen!
    Minkä kasvoin viime vuonna,
    tänään kasvan ohi sen.

    Avara on taivaan syli.
    Tuulen teitä purjehdin.
    Pääsky lentää pääsi yli,
    siinä olen minäkin.

    Älä pelkää. Tulen kyllä.
    Tulen kyllä takaisin.
    Iltatuulen hyväilyssä:
    siinä olen minäkin.

    Anna-Mari Kaskinen

    En osaa edes aavistaa, miltä tuntuu. Olen sanaton. Otan osaa sydämeni pohjasta ja itken suruasi <3

    VastaaPoista
  12. Muuta en osaa sanoa kun olette olleet ajatuksissa. Voimia, voimia, voimia <3
    Tiina

    VastaaPoista