keskiviikko 18. toukokuuta 2011

RV 10 + 2: Ajatuksia äitiydestä ja raskaudesta

Tähän asti raskaus on sujunut aika mallikelpoisesti, mutta samalla täällä eletään vähän piinallisia viikkoja, kun tuntuu, että mitään ei oikein tapahdu. Raskaana ollaan, mutta emme ole kertoneet siitä vielä kovin monelle henkilölle. Lisäksi maha ei ole kasvanut vielä kovin paljoa. Nyt mennään viikoilla 10+ 2 mikä on sinänsä ihan hurja luku: 11. viikko siis menossa ja toistaiseksi kaikki hyvin! Jonkinlainen henkinen este ylitetään vajaan kahden viikon päästä kun tulee virallisesti 12 viikkoa täyteen ja sitten tuntuu siltä, että tästä voi rohkeasti alkaa kertoa ihmisille.

Tämä alkuvaihe on sinänsä hassua, kun tietää olevansa raskaana, mutta vauvaa ei voi kuulla, nähdä eikä edes tuntea. Se on tuolla jossain sisuksissa köllöttelemässä, mutta minä en sitä tunne. Tänään sitten ymmärsin, että minullahan on hirmuinen ikävä Sinttiä! Näimme viimeksi vajaa kolme viikkoa sitten ja neuvolan kuunteluyrityskään ei oikein kunnolla tuottanut tulosta. Seuraavaan ultraan on aikaa 3 viikkoa, joten tässä tulee aika pitkä tauko. Niinpä päätinkin, että taidan varata vielä yhden yksityisen ultrauskäynnin ihan vain jotta saisimme nähdä pikku Sinttisen jälleen. Ehkä se tuo samalla tullessaan mielenrauhaa ja kaivattua kärsivällisyyttä tälle äidille!

Kaiken sen uhallakin, että jinxaan kaiken sanomalla näin: keskenmenopelon olen jättänyt kokonaan taakse. Huomasin äskettäin, että en ole pitkään aikaan aktiivisesti ajatellut keskenmenoa, vaan pikemminkin olen orientoitunut ajattelemaan "sitten kun"-asioita.

Sitten kun vauva syntyy...
Sitten kun meillä on rakenneultra...
Sitten kun imetän...
Sitten kun minulla on jo tosi iso maha...
Sitten kun jään äitiyslomalle...

Tämä on aika helpottava tunne, ja koen että voin iloita tästä raskaudesta paljon enemmän kun turhat pelot eivät vaivaa mieltä. Tietysti edelleenkin on mahdollista, että jotain kamalaa tapahtuu ja esim. niskapoimu-ultrassa tehdään se pahin mahdollinen havainto, mutta ajattelen sitä sitten jos se kohdalle sattuu. Pikemminkin en nyt malttaisi yhtään odottaa, että maha kasvaisi kunnolla ja että ennen kaikkea saisin tuntea sen ihka ensimmäisen vauvan liikkeen! Moni puhuu perhosen siiven hipaisuista tai jostain ilmavaivan tyyppisestä liikahduksesta sisälmyksissä, ja odotan sitä hetkeä kuin kuuta nousevaa :)

Neuvolasta saadun oppaan mukaan varhaisimmat liikeaistimukset saattavat tulla erityisesti aiemmin synnyttäneille naisille jo 17. viikolla. Todennäköisesti sitä saa kuitenkin odottaa hieman pidemmälle. Missä vaiheessa te synnyttäneet ja pidemmällä raskaana olevat olette tunteneet liikkeitä?

P.S. Minulla tekee ihan järjettömän paljon mieli sushia...! En missään nimessä aio koskea niihin missä on raakaa kalaa, mutta jos kävisi ostamassa muutaman sellaisen sushi-palan, joissa on vihanneksia sisällä...mmm :)

18 kommenttia:

  1. Minä olen kanssa ensisynnyttäjä ja viime viikolla eli viikolla 19 aloin tuntea vauvan liikkeitä ihan kunnolla. Nyt on viikko 20 ja vauva tuntuu potkivan aina, kun istahdan alas tai lepäilen. :) Ne tuntee sellaisina kevyinä töytäisyinä. Voi vaan kuvitella, miltä potkut tuntuu, kun vauva on isompi!!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, kun olet noin positiivisella mielellä! :)

    Minä tunsin esikoisesta ekat selvät liikkeet jo 15+4 (kirjoitin ylös, en mä niitä muuten muistaisi!), toki niitä sai kuulostella kovalla vaivalla ekat viikot, ja sitten jos en odottelusta ja vauvan "kannustamisesta" (eli tökkimisestä, kuten lapsen isä kauhistuneena huomautti) huolimatta jonain päivänä liikkeitä tuntenut niin kotidoppler oli kovassa käytössä.

    Tästä toisesta taisin tuntea voin viikkoa aiemmin ekat liikkeet, ja nythän tämä veijari on edelleen aikamoinen sirkustaiteilija, vaikka rv 38+ voisi kuvitella tilan olevan jo tosi vähissä.

    Ihanaa odotusaikaa!

    VastaaPoista
  3. Ihan tuli ikävä niitä potkuja kun luki tämän postauksen.. :) Muistaakseni itse (ensimmäistä kertaa raskaana ollessani) tunsin liikkeet tuossa 17-18. viikolla. Vaikka niin hentojahan ne olivat, että ihan oikeasti ne alkoivat tuntumaan (ei voinut enää oman mielikuvituksen piikkiin pistää) n. 20-21. viikolla. :D

    VastaaPoista
  4. Heipsan Verona!

    Täällä on myös nyt sellainen olo, että en jaksaisi enää olla asiasta hiljaa vaan haluaisin kailottaa koko maapallolle, että raskaana ollaan! Sen vuoksi oma olo on ihan järkyn helpottunut, kun pääsen kertomaan työpaikalla ja "julkistamaan" asian. Sitten voisin kuvitella, että omakin olo on taas paljon enempi "raskaana oleva" if you know what I mean.

    Mä kans pohdin varhaisultran ja tän ekan välillä sitä, että pitäisikö sitä vaan käydä vielä siinä yhdessä ultrassa tässä välissä, mutta nyt olen tyytyväinen siitä, että en mennyt. :) Hyvää kannatti odottaa.

    VastaaPoista
  5. Mulla oli epäuskonen olo vielä senkin jälkeen kun maha alkoi kasvaa ja tietysti mielikuvituksen tuotoksena pelko iski että mitä jos oon vain lihonnut :D mutta ensimmäset liikkeet ja viimein se rakenneultra viime maanantaina iski tuonne takaraivoon sen että ihan oikeasti siellä on pieni ihmisen alku :) ekat liikkeet tunsin siinä viikoilla 18-19 (:

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että sulla keskenmenopelko on jäänyt pois! :)Toivotaan, että aika menee nopeasti ja saatte 12 viikkoa täyteen. :)

    VastaaPoista
  7. mullekin tuli ihan ikävä potkuja ja raskautta ku luin tän tekstin ja kommentit <3 mie tunsin (ensisynnyttäjänä) liikkeet ekan kerran viikolla 17. olin kans odotellu jotain perhosen siiven hipaisuja, mut mulla kyl tuntu ihan selvät potkut :D mies tunsi liikkeet jo samalla viikolla mahan päältä.

    ihanaa kyllä ku oot raskaana!

    VastaaPoista
  8. Mä tunsin ensimmäiset varmat liikkeet rv 21. aikana tammikuun lopussa - päivä rakenneultran jälkeen. :) Olin tuota ennen tuntenut epämääräistä hipsutusta/rummutusta, joka varmaan/mahdollisesti oli myös Nyytin liikkeitä, mutta lasken silti liikkeiden tuntemisen alkaneen tuolloin rv 21. koska vasta silloin olin itse 100% varma siitä. Samana iltana Miehekekin tunsi kädellään nuo liikkeet. <3

    Ihana lukea muidenkin muistoja ensiliikkeistä!

    VastaaPoista
  9. Heippa!

    Olen nyt viikoilla 17+5 ja aloin tuntemaan liikkeitä viikko sitten, eli jo viikolla 17, vaikka olen ensisynnyttäjä :) Aluksi liikkeet tuntuivat kuplahduksilta, mutta nyt ne tuntuu jo möyrinnältä ja paljon vahvempina ja pidempinä.

    Tuosta sushista, levätuotteitahan ei saisi kans syödä, eli ei oikein auta, että täytteenä on kasvista. Tietty pieninä määrinä on ok, eli jos pari rullaat syöt :) Mutta kovin paljoa ei saisi. Ihanaa odotusta!

    - Noonis

    VastaaPoista
  10. Mä odottelen myös nyt esikoista rv 22+2 ja ekoja liikkeitä aloin tuntea viikolla 18+ tosin vatsa viikolla 19+ olin 100% varman että liikkeitä ne on :)

    VastaaPoista
  11. Samoja ajatuksia ollut kuin sinulla - ja minulla tuo "miksi mitään ei tapahdu vaihe - en voi tuntea vauvaa, olen siis huolissani" -vaihe kesti pitkään... Ensimmäiset liikkeet tunsin 17+ jotain viikolla. Viipyileviä hitaasti puhkeavia ilmakuplia rytmikkäästi peräkkäin ;). Nyt 24+ ja potkut tärisyttävät välillä koko alavartaloa ;) Raskausaika on niin ihanaa! Nautinauti!

    p.s. Varmaan sohaisen nyt muurahaispesää, mutta minä olen syönyt rakastamaani sushia pari kertaa raskauden aikana - nyt ei enää tee jostain syystä mieli - kuten ei tulista ruokakaan jota myös ahmin ennen raskautta. Voithan syödä munasta, ravusta ja kasviksista tehtynä. Kokeile myös majoneesi purkkitonnikala yhdistelmää - sitä saa ainakin jos itse tekee. Vaikkakaan raaka kala ei ole kiellettyä, jos voi varmistua tuoreudesta ja oikeasta käsittelystä. Vain tietyt kalat (isot, ja vanhat joissa voi olla raskasmetalleja) ja vakuumipakatut (listeriariski) ovat. No mistä sitä voi olla varma ja jokainen tietty päättää mitä ruoka- aineita välttää. Ja jodia tosiaan on levämatossa, se on haitallista liikaa saatuna. Raskausmultitabissa sitä on puolet vähemmän (50 yksikköä)kuin perustabussa tämän liikariskin takia. Toisaalta suosituksissa, jodia on tarpeen saada raskaana ja imettäessä 175 yksikköä...

    Kohtuus kaikessa on hyvä sanonta ;)

    VastaaPoista
  12. Onpa ihana kuulla kaikkien teidän tarinoita vauvan ensiliikkeistä :)

    Anna: kuulostaa ihanalta, siihen olisi minulla matkaa vielä 9 viikkoa :)

    Tytti: kiitos! Voi kunpa itselläkin liikkeet alkaisi noin aikaisessa vaiheessa! Se tuntuisi enemmän "vuoropuhelulta" vauvan kanssa.

    Aaria :)

    Pingu: voin kuvitella, että työpaikalla on kertomien on valtaisa helpotus! Sittenpähän päättävät, miten etenevät mutta ainakin olet ollut rehellinen.

    Susilapsi: haha, itselläkin on välillä ollut jotain sensuuntaista ilmassa. Maha on vielä kohtalaisen muodoton möykky, mutta ehkä se siitä alkaa hiljalleen muotoutua oikean raskausmahan näköiseksi :)

    Mörri, kiitos!

    Pnda :) Olisi todella huikeaa, jos meilläkin mies voisi tuntea liikkeet mahan päältä jo viikolla 17, oih!

    Äni: ihana, hipsutusta tai rummutusta :) Jännä sitten itse havaita millä tapaa meidän Sintti suvaitsee äipälle kommunikoida, hih.

    Noonis: o'ou, enpä ajatellutkaan ollenkaan noita levätuotteita! Taitaa olla parempi että pysyttelen kaukana sushista ja nautiskelen niitä palleroita sitten hyvällä omallatunnolla kun vauva on ulkona :)

    Jansku: kiva kuulla, sitä odotellessa :)

    Vilho: Kunpa Sinttikin alkaisi pian kickboxailemaan! Se olisi mahtavaa :) Tiedän, että noita kalatyyppejä on erilaisia, mutta en muutenkaan ole mikään suuri kalan ystävä joten minulle on ehkä helpompaa vältellä niitä kaikkia. Varsinkin jos tuossa levätuotteessa on jo jodia, niin taitaa olla helpompaa kun jättää sushit syömättä :)

    VastaaPoista
  13. Ihanaa, että olet iloisella mielellä!
    Voi miten olenkaan onnellinen puolestanne :)

    Meidän ystävät sai eilen pienen tyttövauvan, ja alkoi itselläkin kova kiire! Vielä noin 4 kk mulla edessä ja nyt en malttais enää odottaa. Mies on onneksi rauhallinen, etten ihan säntäile päättömästi :)

    Minä myös tunsin liikkeitä aikaisin jo, H16+2! Aluksi liikkeitä oli kuulosteltava. Varminta oli mennä makuulle syönnin jälkeen. Nyt H24+0 liikkeet on jokapäiväisiä ja selkeitä. Ei tarvitse enää erikseen kuulostella :) Kotidoppleria ei olla käytetty enää hetkiin :)

    VastaaPoista
  14. Mä olen lueskellut sun blogiasi, mutta en ole kommentoinut aiemmin. Olen itse Rv 10+1 eli melkein samoissa kuin sinä ja mä olen käyttänyt doppleria kotona. Kuulin sydänäänet ekan kerran jo 9+3 ja sen jälkeen olen säännöllisesti kuunnellut Möykkyä. Helpottaa kummasti kun kuulee sen tumpsutuksen eli suosittelen lämpimästi dopplerin hankintaa. :)

    Ja onnea vielä multakin näin myöhäisessä vaiheessa raskauden johdosta.

    VastaaPoista
  15. Täällä ollaan viikolla 20 ja mitään en ole vielä mahasta tuntenut. Onneksi neuvolassa kuunneltiin sydänäänet, muuten alkaisi jo pelottaa, ollaanko siellä elossa lainkaan. Onneksi rakenneultrakin on ensi viikolla.

    Muistan myös, miten piinallisen pitkiä alkuviikot olivat, mutta toisaalta aika matelee edelleen. Odotan niitä potkuja ja kunnon vauvamahaa. Oisko parasta aikaa sitten viikot 25-30??? Loppuviikot taas voi olla tuskaisia ja jännittäviä...

    VastaaPoista
  16. Riina: kiva kuulla sustakin ja mukava, että kaikki menee hyvin! Olen itse asiassa harkinnut nyt vakavasti sen kotidopplerin ostoa, olisihan se tosi mukava ilta-aktiviteetti miehen kanssa :)

    Anonyymi: kiitos kovasti ja onnea myös sinulle! :) Niinkuin tuossa Riinalle kommentoin, taidan muuttaa mieleni dopplerin ostosta. Olisi se vaan niin kiva vekotin käytössä!

    Anonyymi: No, sitähän ei saisi olla näin kärsimätön vaan nauttia joka vaiheesta :) Olisi vaan niin kamalan KIVA olla ihan ulkoisestikin raskaana olevan näköinen. Mutta kyllä me sinne vielä päästään!

    VastaaPoista
  17. Minä tunsin ekat liikkeet esikoisesta jo rv 15+2. Nyt on menossa 13+4 ja kuumeisesti jo odottelen pieniä potkuja. Mulla ne ekat liikkeet oli kyllä selkeesti potkuja, ei mitään hipaisuja. :D Mutta meidän mötikällä onkin ollut aina voimaa. Saapa nähdä, miten tällä kakkosella.

    VastaaPoista
  18. neuvolassa neuvottiin jättää sushit pois-myös merilevän vuoksi!

    VastaaPoista