Näiden amerikkalaisten sarjojen lisäksi olen katsonut yhden jakson verran suomalaista Sydänääniä - sarjaa, josta en pitänyt juuri ollenkaan. Annan sille kuitenkin vielä yhden tilaisuuden, sillä digiboksilta löytyy toinenkin nauhoitettu jakso :)
Erikoista minusta on, että Jenkkilässä tuntuu olevan todella tavallista tehdä keisarinleikkaus. Noissa ohjelmissa joka toinen tai joka kolmas synnyttäjä kävi läpi sektion, enkä tiedä kuvastaako se yleistä linjaa kyseisessä maassa, vai ovatko nämä tapaukset vain sattumalta valikoituneet ohjelmaan.
Todella ihmeellistä mielestäni oli sen sijaan se, kuinka usea amerikkalainen äiti halusi synnyttää kotona. Siis toistan, kotona! Eräskin kolmatta kertaa synnyttävä nainen piti päänsä ja synnytti vastoin kaikki suosituksia omassa makuuhuoneessaan, vaikka tulossa oli etukäteisarvioiden mukaan melkoinen jötikkä: n. 4,5 kiloinen vauveli. Eräs toinen naisraukka puolestaan yritti synnyttää kotona vaikka ensisynnytys oli ollut todella pitkä ja vaikea, ja joutui kolmen tunnin ponnistamisen jälkeen lähtemään kotoa kesken kaiken sairaalaan synnyttämään, koska vauva oli yksinkertaisesti juuttunut kiinni eikä sitä saatu ilman sairaalan apua ulos (eikä muuten saanut mitään ambulanssikyytejä vaan joutui ihan itse kävelemään autoon ja matkustamaan sairaalaan, hrr).
Vaikka en ole tässä asiassa mikään ekspertti ja oman äitiyden kautta varmasti mielipide tulee muuttumaan monestakin asiasta, silti voin jo nyt vannoa etten ikinä missään olosuhteissa tule synnyttämään kotona ainakaan vapaaehtoisesti! Ensinnäkin minusta on kamalan pelottava ajatus olla kotona mahdollisesti pelkän kätilön varassa ja kaikki lääketieteellinen apu on yhtä kaukana kuin lähin sairaala. Entä jos kipu on ylitsevuotavaa ja etukäteispäätöksen vastaisesti haluaisikin epiduraalin mutta sitä ei voi saada koska on kotona? Ja kaikista pahinta: entä jos vauvalla on syntyessään joku hätä, johon tarvitaan välitöntä lääkärin apua. En todellakaan uskaltaisi synnyttää kotona niin omasta kuin lapsenkaan puolesta....
Käsi ylös, onko lukijoiden joukossa mahdollisia kotisynnytyksen puolestapuhujia? Olisi kiva kuulla vastakkaisia mielipiteitä jos niitä löytyy :)
Muuten, koska olen katsonut nyt kymmeniä jaksoja näistä synnytystarinoista, olen jotenkin tullut vaivihkaa varmemmaksi synnyttämisen suhteen. Se on aina tuntunut jokseenkin pelottavalta (ja kaukaiselta) asialta, mutta nyt oman raskauden myötä sitä on hieman alkanut pohtia ja pahin pelko on laantunut. Nämä erilaiset vauvatarinat antavat amerikkalaisuudestaan huolimatta kohtuullisen realistisen kuvan synnyttämisestä, ja jotenkin ne valavat uskoa myös meikäläiseen, että jos nuo kaikki naiset selviävät tuosta, niin kyllä minäkin! Se näyttää käyvän hyvin hyvin kipeää, mutta ainakin se kipu on ohimenevää ja useimmissa tapauksissa siihen saa helpotusta. No, 7,5 kuukauden kuluttua sitä toivon mukaan pääsee kokeilemaan :)
Joo, kyllä sektiot on ihan täysin yleisiä Amerikassa. Siellä kun käsittääkseni saa sektion ihan vain sillä, että sellaisen haluaa (ja hyvin monethan sen haluaa, ettei alapää vaan repäisi jne.). :<
VastaaPoistaKotona en myöskään minä haluaisi synnyttää.
Mutta tätä blogia joskus seurailin, jos aihe kiinnostaa. http://tehdnvauva.blogit.fi/
Täällä 3 viikkoa takaperin esikoisensa synnyttänyt ilmoittautuu!
VastaaPoistaEhdottomasti voisin synnyttää kotona, itse asiassa itse vihasin koko pirun sairaalaa. Oma synnytys ei tosiaan kestänyt kauaa, mutta se noin neljä tuntia ennen ponnistusvaihetta sairaalassa oli tylsäätylsäätylsää ja kaikki kiellettyä, vaikka sanoin sata kertaa, että liikkuminen tuntuis paremmalta (supistuksia mittaavien johtojen takia en saanut liikkua, niinku wat?!). Ja vaikka sen synnytyksen kestäisi ehkä kotona, kaikista hirveintä oli se aika synnytyksen jälkeen. Siis kolme päivää tekemättä mitään?! Ihan meinasi hihat mennä moiseen tekemättömyyteen, joku koko ajan passaamassa ja hyvä jos suihkuun sait mennä itseksesi. Onneksi eivät tuppautuneet lasta jatkuvasti hoitamaan, siinä vaiheessa en ehkä olisi saanut pidettyä enää leipäluukkuani kiinni.
Mutta joo, oma synnytys oli ainakin niin helppo ja nopeasti ohi, että ihan voisin vaikka yksinäni kotona synnyttää (okei, istukat ja napanuorat olis kiva saada toki täydellisinä pihalle, ja ite en ainakaan moista osaa arvioida :D).
Mä en ainakaan voisi ajatella synnyttäväni kotona näin äkkiseltään. Lähinnä sen takia, että jos jotain sitten sattuukin menemään vikaan, niin olisi siinä lähellä kaikki auttamassa...
VastaaPoistaKotona en ikinä kyllä synnyttäisi minäkään. Joku sanoikin niin osuvasti, että naiset ovat maailman sivu kaikessa hiljaisuudessa synnyttäneet saunassa - ja sinne ovat myös kaikessa hiljaisuudessa kuolleet.
VastaaPoistaTäytyy vielä sanoa, että sektion valitsisin minäkin, jos sen voisi noin vain valita. Mulla on sellainen käsitys, että kaikissa muissa maissa se on yleisempää. Täällä ollaan jotenkin hurmokseen saakka alatiesynnytyksen puolesta.
Loppujen lopuksi ihan sama missä ja miten, kunhan päästäisiin kaikki hengissä ja mahdollisimman ehjinä tilanteesta ulos :) (ja joo, en haluaisi revetä - kuka ihmeessä haluaisi?!)
Voi, tää oli nyt niin mulle tehty postaus että oli pakko tulla avautumaan! :D
VastaaPoistaMinähän siis asun täällä Jenkkilässä ja synnytän toisen poikani täällä noin kuukauden päästä (esikoinen tosin syntyi Suomessa). Olen ottanut asiakseni selvittää paikallista synnytykulttuuria oikein pohjamutia myöten ja von kertoa, että täällä on asiat todella nurinkurin. Sektioaste on noin 32 % kun se Suomessa on 16 % - siis tuplat! Toki Jenkeissä on enemmän sairaalloisesti ylipainoisia ja siten sairaampia äitejä, mutta sekään ei yksin selitä noin korkeaa sektioastetta. Toki osa noista on niitä toivottuja sektioita, mutta on oikeasti järkyttävää, miten helposti täällä mennään leikkaukseen, ja etenkin miten usein kyse on ihan vaan siitä, ettei lääkärin tarvitse kärvistellä pitkän synnytyksen kanssa. Kun perinteisen lääkärin valitsevahan olettaa siis tuon lääkärin olevan paikalla koko synnytyksen ajan, ei ole vaihtuvia kätilöitä kuten Suomessa. Ei ole myöskään mitenkään harvinaista, että lääkäri haluaa käynnistää synnytyksen heti, kun 37 viikkoa tulee täyteen esim. lähestyvien lomiensa vuoksi. Sitten kun epäkypsää kohtua siinä yritetään käynnistää niin tietäähän sen, että sektioon siinä mennään kun synnytys ei etene.
Sairaalassa synnyttäminen on täällä niin viimeiseen asti medikalisoitu prosessi, että minä vältän sitä viimeiseen asti. Käytännössä jokaiselle synnyttämään tulevalle naiselle isketään tippa käteen "varmuuden vuoksi", mikä hankaloittaa liikkumista. Myös oksitosiinitippa (Pitocin) on täällä ihan rutiinia, ja sehän tunnetusti tekee supistukset usein paljon "normaalia" voimakkaimmiksi, mikä puolestaan johtaa epiduraalin laittoon (yleensä). Epiduraali taas tosi usein hidastaa synnytyksen kulkua ja/tai häiritsee vauvan sydänääniä (muitakin sivuvaikutuksia on), joten siinä onkin taas hyvä syy mennä sektioon.
Itse harkitsin kotisynnytystä pitkään, koska se on täällä ihan eri tavalla (lue: paremmin) järjestetty kuin Suomessa. Kätilöt ovat vuosikausien tai -kymmenien kotisynnytyskokemuksella varustettuja ammattilaisia, joilla on mukanaan se sama välinearsenaali kuin sairaaloilla on käytössä. Kokenut kätilö osaa myös sanoa, milloin kuuluu lähteä sairaalaa eivätkä edes alunperin ota asiakkaikseen äitejä, joiden raskaus on vähänkään normista poikkeava. Ja tiedoksi vielä, että kotisynnytyksissä on täällä ihan sama lapsi- ja äitikuolleisuusprosentti kuin sairaaloissa, mutta interventioiden ja siten ongelmallisten synnytysten määrä on huomattavasti pienempi kuin sairaalassa. Toki tässä vaikuttaa sekin, että ainoastaan low-risk raskaudet voidaan hoitaa kotona, sairaaloissa tilastoihin vaikuttavat aidosti akuutit tilanteet.
Kotisynnytys Suomessa taas... Siihen en lähtisi. Mari K:n viestistähän sen näkee, että myös Suomessa on näkyvissä tätä turhien interventioiden lisääntymistä, mutta kotisynnytyksiä ei mun mielestä ole tehty siellä tarpeeksi paljon, jotta ne olisivat turvallisia. Välimatkat ovat pitkiä kuten täälläkin, se ei varsinaiseti ole ongelma, koska asiansa osaava kätilö ei suostuisi edes tekemään kotisynnytystä, jos sairaalaan on liian pitkä matka. Ongelma on osaamisen puute.
Itse päädyin vakuutus- ja muista syistä synnyttämään Birth Centerissä, joka on Tammisaaren nyt jo suljetun synnytysosaston kaltainen, kodinomainen paikka, jossa ei ole mahdollista saada epiduraalia tai oksitosiinitippaa - näitä varten mennään kadun toiselle puolelle sairaalaan jos tarve vaatii. En nyt lähde tähän romaaniin enempää tuosta paikasta jaarittelemaan, mutta sanonpa vaan että kyllä saisi Suomessakin olla vähän enemmän vaihtoehtoja perinteiselle sairaalasynnytykselle.
"(ja joo, en haluaisi revetä - kuka ihmeessä haluaisi?!)"
VastaaPoistaEhkä valitsin vähän huonon - kukapa tosiaan haluaisi revetä. :D Mutta siis lähinnä sitä meinasin, että kun ei haluta mitään pienen pientäkään nirhaumaa mihinkään, niin on helpompi vain valita sektio. Vaikka sektionkin jälkeen on sitten leikkaushaava vaivana jne.
"Täytyy vielä sanoa, että sektion valitsisin minäkin, jos sen voisi noin vain valita. Mulla on sellainen käsitys, että kaikissa muissa maissa se on yleisempää. Täällä ollaan jotenkin hurmokseen saakka alatiesynnytyksen puolesta."
Suomessa tunnutaan tosiaan joskus vähän liian vaikeasti annettavan mahdollisuus sektioon, vaikka äiti esimerkiksi pelkäisi paljon synnytystä.
Mutta noin yleisesti ottaen.. kyllähän sektiossa on enemmän vaaroja kuin alatiesynnytyksissä, joten en nyt niitä lähtisi ihan noin vain ihmisille tekemään, jos ei mitään syytä oikeasti ole (ja siis esim. pelkokin käy mielestäni syyksi).
Minä pohdin parhaillani alatiesynnytyksen/sektion välillä ja tuntuu, että etenkin Suomessa sektiolla synnyttäviä pidetään jotenkin toisen luokan äiteinä. Itse asiassa yksi tuttuni mies oli jopa sanonut, ettei arvosta sektiolla synnyttäneitä äitejä yhtä paljon kuin alatiesynnytyksen läpikäyneitä.
VastaaPoistaMinä harkitsen sektiota nimenomaan sen vuoksi, että se olisi todennäköisesti lapsille riskittömämpi (kun taas minulle taas vaarallisempi). Odotan kaksosia, joten tilanne on sinänsä hieman eri kuin yksöisraskaudessa. Alatiesynnytys on äidille riskittömämpi mutta etenkin toisena syntyvä kaksonen on silloin suuremmassa vaarassa.
Minusta synnytystavan valitseminen on täysin henkilökohtainen juttu ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Minulle on sama mitä muut valinnastani ajattelee mutta jos kuulen noita "arvostusjuttuja" päin naamaa esitettynä, niin siinä tapauksessa en varmasti osaa olla hiljaa.
Sydänjään tavoin minusta pääasia on se tulos, ei tapa: kuinka saada vauva mahdollisimman turvallisesti (etenkin vauvalle) ulos. Minun ei ainakaan tarvitse päästä mammaryhmän rinkiin kertomaan kipuskaaloja omasta synnytyksestäni tai tarinaa, kuinka selvisin siitä ilman mitään kipulääkitystä tms.
Minä saan onneksi valita (kaksoisraskauksissa Tanskassa äiti saa aina päättää sektiosta itse).
Ottamatta kantaa tuohon arvostus-asiaan halusin vielä tuoda esille sen, että Jenkeissä päädytään/suositellaan sektiota huomattavasti Pohjoismaita herkemmin myös ihan kylmästi rahasyistä. Sairaala kun saa huomattavasti enemmän pätäkkää vakuutusyhtiöiltä sektiosta kuin alatiesynnytyksestä sekä interventiotäyteisestä alatiesynnytyksestä kuin luomusta. Lisäksi lääkärit pelkäävät kuollakseen raastupaan joutumista, joten täällä on hyvin vaikea löytää lekuri, joka suostuisi hoitamaan esim. perätila- tai kaksossynnytystä (siis alateitse).
VastaaPoistaMullakin on ennakkoluulot (ja -pelot) synnytyksestä vähentyneet raskauden edetessä. Aiemmin olin esim. sitä mieltä, että haluan ehdottomasti kaikki mahdolliset puudutukset ja mieluusti vaikka nukutuksessa/sektiolla synnyttäisin. Nyt raskaana ollessa mieli onkin muuttunut: Haluaisin pärjätä vähemmillä kipulääkkeillä (vaikka toki otan ja pyydän niitä jos siltä tuntuu) ja toivoisin, että sektioon ei tarvitsisi mennä.
VastaaPoistaItse olen sitä mieltä, että on ihan hyvä ettei sektiota suositella ihan heppoisin perustein. Erään ystäväni sektiosta tuli rankkoja komplikaatiota, joka avasi omat silmäni sille, että sektio todellakin on äidille suuri ja rankka leikkaus - eikä pelkästään "helpompi" keino saada vauva ulos, kuten ennen naiivisti ajattelin. Mutta jos sektiolle on syy (lantion ahtaus, kaksoisraskaus, perätila, ym ym), niin mielestäni sektion valitseminen on äidin/vanhempien asia. Ja jos he siihen päätyvät, niin hyvä heille! En ymmärrä miksi joillain (yleisesti?) tuntuu olevan sellainen mielikuva, että sektio olisi jotenkin "vähemmän" synnytys kuin alatiesynnytys. Synnytyksiä ne molemmat ovat, erilaisia mutta aivan yhtä "hyviä"!
Yhden erinomaisesti sujuneen synnytyksen hurjalla kokemuksella sanoisin seuraavaa. AIhetta on hyvä seurata ja mielipiteitä kuunnella, mutta synnytys on niin subjektiivinen kokemus, että siinä kannattaa luottaa omaan itseen, neuvolaan ja lääkäreihin. Toiveita voi minusta olla puoleen ja toiseen, mutta hirmuisen tärkeä on muistaa minusta se, että homma ei mene välttämättä alkuunkaan niin kuin on kuvitellut. Se voi olla helpompaa kuin ikinä kuvittelee, oma kroppa voi reagoida synnytykseen tavalla, jota ei voi aavistaa, lapsen tarjonta voi olla yllätys, supistusten kesto eli synnytyksen aloitus voi kestää vuorokausia ja viedä voimat ja komplikaatioitakin voi tulla. Myös sairaaloiden käytännöissä ja henkilökunnan asenteissa on hurjasti eroja.
VastaaPoistaMinä olen synnyttänyt liukuhihnalta Suomen tällä hetkellä ylikuormitetuimmassa sairaalassa Taysissä. Lapsella oli anturit päässä, itse olin tipassa ja silti sain liikkua huoneessa omien tuntemusten mukaan. Meille nyt vain sattui hyvä kätilö (itseasiassa opiskelija), joka kuunteli toiveitani hienosti, kun vointini sen salli.
Vaikka voisin omien kokemusteni perusteella olla kaikenlaisen luoumuilun ja kotihommien kannalla, olen ehdottomasti sitä mieltä, että äidin pitää kuunnella omaa sydäntään. Jos sairaalan kaikki apu tuntuu turvallisemmalta, se on hyvä synnytys. Jos sektioon on joku syy, se on ihan hyvä vaihtoehto. Vaikken noita Ameriikan perusteita tuollaisinaan sektioille allekirjoitakaan. Tärkeintä on lapsi rinnalla terveena tavalla kuin tavalla. Toki sektio on leikkaus ja siksi aina riski, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni suurimmat ongelmat myös lapsen voinnissa ovat olleet niillä, joilla on pitkitetty ja yritetty väkisin alatiesynnytystä.
Itse pohdin omaa toista synnytystäni ihan samoista lähtökohdista kuin ensimmäistä. Vaikka yksi on sujunut hienosti, mikään ei takaa, että toinen menee samalla kaavalla. Tahdon sairaalan ja lääkkeiden antaman turvan, mutta olen valmis tsemppaamaan itseäni luomumpaankin, jos tilanne etenee hyvin. Olen valmis myös sektioon esim. perätilan vuoksi tai jos synnytyksessä ilmenee komplikaatioita.
Avoin mieli ja se, ettei tilannetta voi täysin hallita etukäteen on minusta iso osa hommaan valmistautumista. Sankari on joka tapauksessa jokainen lapsen tavalla tai toisella maailmaan saattava äiti..
Oi kauhea mitä paasausta, tulikohan tähän mitään järkeä.
Täällähän oli mielenkiintoista keskustelua! Erityisesti Tytin kokemukset jenkeistä oli mielenkiintoisia. Ymmärrän kyllä hyvin miks siellä päädytään sekä sektioon että kotisynnytykseen. Mun oma synnytys oli vaikea ja päätyi sit lopulta sektioon. Leikkaus on raju, haava on kipeä pitkäääääään, joten varmaan kipu on tasoa paha repeämä. Vatsa ei palaudu helposti, koska vatsalihakset on leikattu poikki. Että jos seuraavassa synnytyksessä vaan pystyn, haluan ehdottomasti synnyttää alateitse. Silti oon todella onnellinen että lääkärit kohdallani päätyi sektioon, mulla on nyt terve vauva kotona.
VastaaPoistaMusta on jokseenkin turha kauhistella eri valintoja, koska me kaikki ollaan erilaisia. Tärkeintä varmaan olis että jokainen saisi asiallista informaatiota eri tavoista samalla muistaen että synnytystä ei oikeasti voi suunnitella etukäteen. Vaikka sulle olis kuinka määrätty leikkauspäivä niin luonto voi puuttua peliin ja päättää tuoda vauvan aikasemmin maailmaan tai kuten mun tapauksessa raskaus jo 2 viikkoa yli, 3 päivää supistelua ja sitte sektio. Että näin :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos aivan loistavista kommenteista! Sain paljon uutta tietoa ja näkökantoja, ja ehkä oman mielipiteen jyrkkyys on samalla hieman loiventunut ;)
VastaaPoistaMiraana, kiitos linkistä, pitääkin käydä tutustumassa aihepiiriin!
Mari K: onnea tuoreelle äidille! :) Minulle oli uusi tieto, että sairaalassa voidaan olla noin jyrkkiä synnyttäjälle, ettei edes liikkua saa. Eikös sitä nimenomaan suositella, että on liikkeellä ja sitä kautta yrittää luonnonmukaisin keinoin lievittää kipuja?
LauraR: nimenomaan, tuo turvallisuusaspekti on itselläkin päällimmäisenä mielessä.
Sydänjää: On totta, että Suomessa suorastaan painostetaan alatiesynnytykseen jos ei ole muita rajoittavia tekijöitä. Toisaalta ymmärrän sen täysin siitä syystä, että sektio on leikkaus ja siinä on omat riskinsä. Sen sijaan jos äiti pelkää kovasti synnytystä niin siitä ei pitäisi joutua vänkäämään.
Tytti: kiitos pitkästä ja perusteellista kommentista, sain paljon uutta tietoa! Olen ihmetellytkin, että miten noissa jenkkisarjoissa synnyttäjä voi valita yhden ja ainoan synnytyslääkärin sillä entäs jos tyyppi ei ole työvuorossa kun synnytys alkaa? Mutta tuo vastasikin kysymykseeni, että niitä suunnitellaan surutta vauvan aikatauluista välittämättä. Ja olen epäillytkin, kun olen seurannut noiden sarjojen kätilöiden toimintaa kotisynnytysten yhteydessä, että moista palvelua ei varmaan Suomessa ole edes saatavilla. Jos ei ole kysyntää niin ei varmaan myöskään sitten tarjontaa.
Mimmi: tuo nyt on aivan hullua tulla kenenkään kommentoimaan synnyttäjälle noin! Minusta synnytystapa ei periaatteessa kuulu kenellekään muulle (vaikka itse tässä nyt kotisynnytystä arvostelenkin, hehheh), ja aina ei ole edes mahdollista valita sitä "arvostettua" alatiesynnytystä. Sopii ihmisten tulla yrittämään laukoa minulle vastaavia kommenteja :D
Äni: just näin, se on henkilökohtainen juttu :)
Mama M: hyvä kommentti, ja täyttä asiaa! Uskon myös, että kyllä se luonto sitten ohjaa synnyttäjää, ja itse tietää siinä tilanteessa kestääkö kivun vai ei. Itse en ala leikkiä sankaria vaan ota lisää kipulääkettä jos siltä tuntuu, mutta muuten tietysti haluan tsempata niin pitkään omillani kuin pystyn.
Katjusha: olen ollut siinä käsityksessä, että ainoastaan hätäsektiossa vatsalihakset leikataan poikki, vai olenko ollut väärässä?
Hätäsektiossa viilto tehdään pystysuuntaan joka ei leikkaa vatsalihaksia. Taasen suunniteltu ja kiireellinen sektio tehdään bikiniviiltona jolloin lihakset menee poikki. Tämähän on sinänsä outoa koska bikiniviilto tehdään ilmeisesti vain esteettisistä syistä vaikka pystyviilto olisi lihasten kannalta parempi.
VastaaPoistaHei, löysin blogisi juuri!
VastaaPoistaOllaan lähes samoilla viikoilla, mulla meidän iltatähden laskettu aika on 5.12 näillä näkymin.
Lapsi on neljäs, ja synnytykset ovat olleet tosi nopeita ja niistä on selvitty ilman puudutuksia tai lääkkeitä jos ilokaasua ei lasketa.
Voisin hyvin valita kotisynnytyksen, jos raskaus sujuu ilman mitään erikoisuuksia. Enemmän minua hirvittää se että synnytän ambulanssiin ensihoitohenkilökunnan käsiin, kuin se etten selviäisi kätilön kanssa kotiolosuhteissa.
Mutta tämä on nyt täysin minun mielipiteeni :)
Hyvä postaus (kirjoitin just aiheesta itsekin tänään, mikä sattuma, ja minulle vinkattiin tästä keskustelusta, hyvä juttu!) ja mielenkiintoisia kommentteja. On kiinnostavaa lukea, miten eri maissa suhtaudutaan beben ulostuloon. Islanti on tässä suhteessa luomujen luomu. Meinasin saada eräältä ilkeämieliseltä kätilöltä "turpaan" kun kysyin, voiko synnytyspelkoiset saada keisarinleikkauksen: "Ei tietenkään voi, se maksaa ihan kamalasti. Ei tämä mikään Amerikka ole."
VastaaPoistaKatjusha: Haluan korjata virheellisen käsityksesi
VastaaPoistasuunnitellusta ja kiirellisestä sektiosta.
Niissä ainostaan ihoviilto on bikiniviilto, muuten vatsanpeitteet avataan kuin hätäsektiossakin, ja vatsalihasten molemmat puolet vedetään erilleen, ei leikata.
Mistähän olet väärän tietosi saanut?
t synnytyslääkäri
Katjusha, hassua kun itse olen ollut ymmärtävinäni juuri toisin päin. Tuossa alla olikin sulle näköjään kommentti aiheesta.
VastaaPoistaJasmine, tervetuloa joukkoon! :) Olen suorastaan kateellinen kun sanot, että sinulla on ollut noin monta helppoa synnytystä! Kyllähän se varmasti ainakin madaltaa kynnystä tehdä se seuraava. Itse toivon, etten saa syystä tai toisesta hirveätä synnytyskammoa ensimmäisestä kun kerran olisi tarkoitus "tehdä" useampi lapsukainen. No, se jää nähtäväksi :)
Salamatkustaja: minäkin huomasin postauksesi tänään, mutten ehtinyt kommentoimaan :) Herrajumala mikä kätilö, oliko ihan pakko olla noin ilkeä...
Anonyymi/synnytyslääkäri: mielenkiintoinen kommentti, kiitos.
Aaaarrrggsss, mä en sitten ikinä opi! Kirjoitin taas pitkän kommentin ja eikö se kadonnut, kun yritin lähettää. Ja eiku uusiks!
VastaaPoistaMielenkiintoista keskustelua täällä. Ajattelin nostaa esiin myös sektion vaikutuksen vauvaan. Sektiosynnyshän lisää vauvan riskiä mm. kosteakeuhkoisuuteen (jota hoidetaan esim. ylipainehappihoidolla). Vauva ei ehdi sektiosynnytyksessä sopeutua kohdun ulkopuoliseen elämään samoin kuin alatiesynnytyksessä. Esim. tuohon kosteakeuhkoisuuteen vaikuttaa se, että alakautta tullessa tulee mekaanistakin puristusta, joka poistaa nestettä vauvan keuhkoista. Muitakin ongelmia sopeutumisessa toki voi olla; yleisiä hengitysongelmia yms.
Oikeista syistä tehtyjä sektioita kannatan ehdottomasti, koska ovathan ne äidille ja/tai vauvalle turvallisempia. Kuitenkin nämä mm. kauneussyistä tai synnytyksen näennäisen helppouden vuoksi sektioita haluavat voisivat miettiä sen vaikutuksia vauvaan. Se ei normaalitilanteessa ole vauvalle se helpompi ja parempi vaihtoehto.
Suomen linja sektioiden suhteen on mielestäni asiallinen, valitettavasti noita ylilyöntejä tuntuu aina ajoittain tulevan. En todellakaan kannata sitä, että ihmiset saisivat itse päättää haluavatko sektion vai eivät (siis näissä normaalitilanteissa, ei esim. kaksosraskauden tai perätilan yhteydessä). Maallikkoäidit harvemmin ovat perillä sektion riskeistä samalla lailla kuin ammattilaiset. Sektiossahan mm. veritulppariski on muistaakseni 16-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Enkä myöskään kannata sitä, että pelkoäidit saisivat automaattisesti sektion. Ennemmin pitäisi kiinnittää huomiota niihin pelkoihin ja käydä läpi niitä, kuin vain kiertää ne näennäisen helposti sektiolla. Toisaalta sektiossa voi eri tavalla kadota itsekontrollin tunne, kun et voi mitenkään vaikuttaa tapahtuviin asioihin.
Salamatkustajan kautta eksyin tänne. Oma mielipiteeni on se, että luotan itseäni viisaampiin tässä asiassa. Kätilöt ja lääkärit tekevät synnytyksiä työkseen, me mammat vain joitakin kertoja, jos sitäkään. Itselleni jäi todella hyvä fiilis alatiesynnytyksestä, vaikka muutama nirhauma alapäähän tulikin. Ne parantui kyllä ihan hyvin.
VastaaPoistaHollannissa kotisynnytys on tosi yleinen ! http://pikkujuttuja.blogspot.com/2011/04/kotisynnytykseen-valmistautuminen.html
VastaaPoista