sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Suursyömärin arkea

Täällä ei ole tapahtunut mitään erikoista, en vain väsymykseni keskellä ole löytänyt lisäenergiaa blogin päivittämiseen. Terveys sen kun reistaa, sillä edellisviikolla sairastamani pikkulämpöily on palannut takaisin ja veto on ollut täysin poissa töiden jälkeen. Viikonloppuna olen ottanut rennosti ja vedellyt päivätorkkuja pariinkin otteeseen, mutta kyllähän tämä tilanne hieman rassaa kun ei tiedä mistä oikeasti on kysymys. Edelleenkään en ole nuhainen, mutta lämpöä vaan pitelee päivittäin ja särkylääkkeitä ei oikein viitsisi ottaa kun kuitenkin ilmankin pärjää.

Ajattelin huomenna soittaa neuvolaan, että mitä tässä tilanteessa oikein kuuluisi tehdä. Minulla ei ole kokemusta näistä neuvolasysteemeistä joten en tiedä, että kuuluisiko minun hoitaa tällaiset sairastelut neuvolassa vai omassa työterveyshuollossa. No, joka tapauksessa huomenna saan varmaan aiheeseen neuvoja ja pääsen vihdoin hoidattamaan itseni kuntoon. Tärkeintä olisi varmistaa, että vauvalla on varmasti kaikki kunnossa.

Edellisen lisäksi olen kärsinyt vatsavaivoista. Kun yhdistetään tällainen äkillinen suursyömärin ruokahalu ja kevyeen ruokavalioon tottunut kroppa, niin eihän siitä hyvää seuraa! Viime viikolla hylkäsin varmaan kahteenkin otteeseen normaalin salaatti- tai keittopainotteisen kevyen eväslounaan ja lähdin ulos syömään. Tein vielä pahan arviointivirheen ja kävin buffet-tyyppisissä paikoissa, missä todellakin tuli syötyä ihan hirveästi! Ikään kuin raskauden myötä kehoni normaali refleksi lopettaa syöminen siinä vaiheessa kun nälkä on lähtenyt, olisi kadonnut kokonaan. Nykyään vain jatkan ja jatkan, kunnes on ihan valtava ähky! Ruoansulatuselimistöni tietenkin ällistyi tällaisesta mättämisestä ihan tyystin ja heittäytyi toimimattomaksi. Parina iltana ollaan sitten miehen kanssa naurettu hyvinsyöneelle mahalleni joka on pullottanut aivan käsittämättömällä tavalla, aivan kuin olisin raskaana n. 18 viikolla ;)

Vaikka ei tuo tilanne silti ihan joka päivä ole naurattanut, sillä on ollut aika tukala olo ja vatsa on ollut kipeänä. Tämä jatkuva liikunnan puutekaan ei ole asiaa auttanut, ja toivon että siihen tulee äkkiä muutos (kunhan paranen). Jouduin jopa turvautumaan Levolaciin, ja ehkä tämä on sen litkun käytölle vasta alkusoittoa :(

Nyt pitäisi nopeasti oppia jonkinlaiset uudet ruokailutottumukset niin, että tämä päivittäinen supernälkä lähtee, mutta niin että pystyisin edelleen syömään kohtuullisen kevyesti. On pakko ajatella painonnousuakin sillä eihän se sikiöparka tässä vaiheessa tarvitse kuin muutaman sata ylimääräistä kaloria. Kaikki muu menee meikäläisen peppuun ;) Ystäväni suositteli proteiinipitoisia välipaloja, esim. rahkaa yhdistettynä jogurttiin tai marjoihin, ja toisinaan ihan myös kaupan proteiinipatukoita. Huomasin yhtäkkiä ruokavaliota tarkasteltuani, että olen viime aikoina sortunut todella hiilihydraattipitoisiin ruokiin mikä ei todellakaan auta siihen nälän loitolla pitämiseen. Tulevalla viikolla yritän paneutua syömään kunnolla & terveellisesti, ja toivon mukaan myös kroppakin kiittää!

8 kommenttia:

  1. Mulla oli samoilla viikoilla flunssaa ja yskää ja vaikka mitä. Kesti yhteensä noin 6 viikkoa. Kaiken sen väsymyksen ja ällötyksen lisäksi, veti kyllä voimat veks. Mulla kyllä nousi lämpö oviksen jälkeenkin sinne 37,5 tuntumaan ja siellä pysyi. Palelu iltaisin oli kyllä taattua. En oiken tiedä, mikä sitten johtui mistäkin. Nyt 15+1 ja olo kohentunut, kun tänne keskiraskauteen päästiin ja yskäkin viimein lähti. Tsemppiä!

    Zenny

    VastaaPoista
  2. Ymmärsin, että BMI on kohdallasi normaalin alarajoilla, tai sen alapuolella eli n. 18? Varmaankin tuo erittäin kevyt ruokavalio sen pitänyt noin alhaalla (teen tulkintoja kuvaustesi perusteella, enhän tiedä totuutta syömisistäsi, joten annathan anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin).

    Jos on pitkään syönyt hyvin kevyesti ja paino on kovin alhainen, ns. normaali syöminen aiheuttaa vatsakipuja ja ummetustakin. Se on yleensä merkki siitä, että kroppa on ollut jollakin asteella aiemmin nälkiintynyt=ravintoa on tarpeeseen nähden tullut liian vähän, joka saa suoliston tavallaan osittaiseen horrokseen (nälkiintynyt voi olla, vaikka olisi ns. normaalipainoinen, jopa ylipainoinenkin, koska nälkiintyminen tarkoittaa sitä, että ravintoaineita tulee tarpeeseen nähden liian vähän tai väärissä suhteissa [monella ylipainoisella on ylensyömistä ja sitten paastoamista, joka aiheuttaa samaa ongelmatiikkaa kropan toiminnan tasolla kuin alipainokin]). Kroppa ei ole tottunut sulattamaan ruokaa ns. normaalia määrää ja tukkoinen, turpea vatsa johtuu siitä. Se ei silti kerro siitä, että varsinaisesti söisit liikaa OIKEASTI (ja tämän normaalin ja liian suuren/vähän määrän arvioiminen on aika hankalaa ihmisille monesti).

    Toki yhtäkkinen muutos toiseen suuntaan aiheuttaa kummastusta kropalle, mutta toivon, ettet olisi siitä kovin huolissasi. BMI:n mukaan olet erittäin hoikka, joten muutamasta lisäkilosta kiittää vauvan lisäksi myös sinun kroppasi.

    Ajatuksena siis nyt se, että ihan hyvällä omatunnolla syö sen tarpeen mukaan, mitä kroppasi sinulta vaatii. Luulen, että alhaisen painosi vuoksi kroppasi viestittää sinulle, että tarvitset nyt paljon energiaa, että jaksat raskauden fyysisiä vaatimuksia paremmin. Vaikka todellinen kalorintarve ei nouse yleensä paria kolmea sataa kilokaria enempää, voi se kohdallasi olla niin, että tarvitset enemmän valmiiksi laihan vartalosi vuoksi. Ns. normaalitilanteessa naisellahan on rasvavarastoa raskautta varten.

    Tsemppiä paljon! Hienoa lukea, että raskaus sujuu niin hyvin!

    t. Gata

    VastaaPoista
  3. Olen jo pitkään huomannut, että sinulle Verona syöminen ja ruoka tuntuvat vaikeilta aiheilta. Korostat usein hoikkuuttasi ja kevyttä ruokavaliotasi ja kauhistelet aivan normaalia raskauteen kuuluvaa nälkää ja painonnousua. Painoindeksisi jonka kerroit aiemmissa postauksissasi on niin alhainen, että luultavasti se on itsessään ollut osa syynä raskaaksi tulon vaikeuteen. Kuvittelet selkeästi, että täysin normaali syöminen (muu kuin keitto tai salaatti) on väärää tai liikaa, ihannoit jossain aiemmassa tekstissä vasta synnyttänyttä naista joka treenasi salilla hullunlailla vauva kantokopassa ja treenaat itseäsi superkuntoon "että toipuisit synnytyksestä nopeammin", joskus päivittelit sitä kuinka vaikeaa on syödä niin, että nälkä lähtee pois, eli toisin sanoen olet asettanut itsellesi tiukat rajat mitä saa ja ei saa syödä. Hiljattain mainitsit olleesi koko päivän syömättä vaikka voit pahoin ja kaikki tietävät, että raskaus pahoinvointiin juurikin auttaa syöminen.

    Ilmeisesti sinulla on kova tarve kontrolloida kaikkea ja raskauden tuoma normaali painon lisääntyminen ahdistaa siksi? Minusta on melko selvää, että sinulla on vääristynyt suhde syömiseen ja nyt olisi varmasti erittäin tärkeää sinun ja raskautesi kannalta ottaa asiasta niskalenkki ja pohtia, miksi näin? Syömishäiriöiselle raskaus saattaa usein laukaista pahimmillaan esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen , kun oman kehon muutokset ja ennen kaikkea kontrolloimattomuus aiheuttavat valtavaa ahdistusta.

    Anteeksi kun tulen pätemään vieraan ihmisen blogissa. On vain niin, että nämä asiat ovat ammattini puolesta minulle tuttuja, olen kohdannut kaltaisiasi super suorittavia ja omaa kehoaan vahingollisuuteen asti kontrolloivia raskaana olijoita ja on aivan selvää, että parhaat tulokset saavutetaan kun ongelmiin puututaaan ajoissa. Olisiko siis sinulle sopiva hetki pohtia, mikä normaalissa nälässä ja painonnousussa on niin hirvittävää ja miksi olet ollut selkeän alipainoinen?

    VastaaPoista
  4. Huh mitä syyllistäviä ja leimaavia kommentteja täällä. Ihan kun hoikka ihminen ei saisi ääneen miettiä syömiseen ja vatsan toimintaan liittyviä seikkoja. Heti leimataan anorektikoksi :(. Luulen, että jokainen vastuullinen ensi kertaa raskaana oleva miettii suhdettaan syömiseen ja pohtii sitä, miten tarjoaisi ravinnonin suhteen vauvalleen parhaat mahdolliset elinolosuhteet. Niin Veronakin mielestäni tekee.

    Syötkö Verona säännöllisesti? Pienet terveelliset välipalat (hedelmät, jogurtti, viili, voileivät, pähkinät yms.) aterioiden välillä voisivat auttaa hallitsemaan hillitöntä näläntunnetta. Usein neuvotaan, että päivän aikana voisi syödä aamupalan, lounaan, välipalan, illallisen ja iltapalan. Ruokaa voisi siis syödä noin kolmen tunnin välein. Säännöllisyys auttaa myös vatsan toiminnassa. Ja se proteiinin lisääminen on hyvä idea. Liha, kala, kana, maitotuotteet pähkinät ja pavut ovat hyviä proteiinin lähteitä. Proteiinipatukoita en itse suosisi lisäaineiden ja keinotekoisten makeutusaineiden vuoksi. Mutta olen paraskin neuvoja, koska en itsekään syö mitenkään täydellisesti. Väitän että aika harva niin tekee :).

    VastaaPoista
  5. Hyvä Hoitsu,

    Ihan ammattisikin puolesta toivoisit, että miettisit hieman uudelleen millaisella lähestymistavalla lähdet tällaisista asioista keskustelemaan. Etenkin kun kyseessä tekstien pohjalta tekemäsi tulkinnat. Voihan tulkinnoissasi olla totuuden hiventä - ken tietää, mutta itse entisenä syömishäiriöisenä (ja nykyisenä psykologina) luin kommenttiasi kauhistuneena.

    Verona, eksyin joskus blogiisi ja olen jäänyt seuraamaan ja tsemppaamaan. Ja voi miten onnelliseksi voikin toisen puolesta tulla ihanista uutisista! Onnittelut :)

    -R

    VastaaPoista
  6. Zenny: en sitten soittanutkaan neuvolaan, nimittäin ehkä minulla on tuota samaa oiretta kuin sinulla eli kroonista raskaudesta johtuvaa lämpöilyä. Yritän nyt vähän aikaa seurata ja katsoa että lähteekö tämä asettumaan, sillä kyllähän tässä vielä pärjäillään :) Kiitti kommentista, esimerkkisi antaa lohtua!

    Gata: kiitti tsempityksistä. Kommenttisi herätti ajatuksia, mutta kyllä minua silti hieman hymyilytti ajatus kroppani nälkiintymisestä :) En juurikaan seuraile BMI:tä ja vaakaa en omista, mutta nyt ihan mielenkiinnosta kävin laskemassa nettilaskurilla painoindeksin ja tällä hetkellä se asettuu eri laskureista riippuen n. 19,8 tai 20 tienoille. Tuo BMI 18 oli minulla häiden aikaan ja enää en kykene ylläpitämään niin tiukkaa kuntoa kuin silloin, eikä varsinaisesti ole tarviskaan. Nyt siis mennään ihan tilastojenkin valossa normaalipainoissa, vaikken niistä tilastoista oikeasti niin välitäkään..

    Voin silti vakuuttaa, että kroppani ei tosiaan ole nälkiintynyt vaan kyse on vain erilaisista ruokailutottumuksista :) Olen kasvanut sellaisessa perheessä, jossa syötiin ns. tavallista kotiruokaa (paljon perunaa ja lihaa) ja muuten ruokailutottumukset olivat aika epäterveelliset. Herkuteltiin paljon ja kaikki syöminen oli aika epäsäännöllistä. Silloin kärsin jatkuvasta todella paljon vatsavaivoista ja minulla kesti vuosia löytää sellainen ruokavalio, joka sopii juuri minulle. Erinäisten kokeilujen myötä huomasin mm., että peruna ei sovi minulle juuri lainkaan sen huonon sulamisen vuoksi. Toinen sellainen ruoka (jota valitettavasti rakastan!) on punainen liha, jota en mitenkään pysty syömään kovin usein sillä se sananmukaisesti tukkii elimistön. Mm. näiden seikkojen perusteella olen todennut, että minulla vain sopii paljon paremmin kevyempi ruokavalio joka sisältää terveellisiä ainesosia mutta on tosiaan pääpiirteittäin kevyt, esim. usein lounaaksi keittoja ja salaattia.

    Nyt siis raskauden myötä ongelmaksi on muodostunut tämä ennen hyväksi havaitun ruokavalion "liika" keveys, eli nyt elimistö suorastaan huutaa tätä "raskasta" ruokaa jota se ei sitten kuitenkaan onnistu kovin hyvin sulattamaan. Tietysti oma osuutensa on tämänhetkisellä liikunnan vähyydellä, mutta jotenkin on nyt vain löydettävä sellainen kultainen keskitie näiden kaikkien välimaastosta!

    VastaaPoista
  7. Hyvä Hoitsu, kommenttisi on aika provokatiivinen, mutta uskon kuitenkin että pohjimmiltasi tarkoitat sillä hyvää joten toivottavasti et pahastu kun sanon että sitä lukiessani välillä repesin :D Äskeisestä kommentistani Gatalle voit lukea vähän lisätietoa noista tämänhetkisistä painoindekseistäni jne, mutta toteanpahan kuitenkin että olet vetänyt aika äkkinäisiä ja jyrkkiä mielipiteitä lukemasi asioiden perusteella. Voin tässä ja nyt kertoa, että en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisista syömishäiriöistä vaan minulla on erittäin terve suhde ruokaan. Kirjoitan aika usein ruoka-asioista, ja tämä johtuu siitä etten juuri koskaan väsy puhumaan terveellisen ruokavalion merkityksestä, liikunnasta ja terveistä elämäntavoista ylipäätään!

    Minusta tällaisia keskusteluja usein leimaa erittäin hoikkien ihmisten tietynlainen syyllistäminen, ja heti mielellään kauhistellaan vähän samaan tyyliin kuin itsekin kirjoitit, että "onpa laiha, sen on pakko olla syömishäiriöinen!". Tämä on sikäli hullua, koska eihän ihmiskehon ole tarkoituskaan olla ylipainoinen, vaan ylipaino on usein seurausta monista eri asioista ja saattaa aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Itse pidän tärkeänä, että ihminen syö monipuolisesti ja terveellisesti, koska ihminen todellakin on sitä mitä hän syö! Olemme kuitenkin yksilöitä, joten ketään ei voi mennä suoralta kädeltä tuomitsemaan painon tai BMI:n takia. Tilastot ovat tilastoja eivätkä kerro sen enempää. Siksi itse pidänkin pääasiallisena oman tilanteen mittarina peiliä ja omien olemassaolevien vaatteiden sopivuutta.

    Olen seurannut läheltä erästä ystävääni joka on pitkän linjan ortorektikko ja hänellä on toisinaan ollut todella vaikeaa. Olen todella iloinen siitä, että hän on nykyään parantumaan päin ja tauti saa koko ajan vähemmän jalansijaa hänen elämässään. Itse en ole koskaan kokeillut minkäänlaisia vissy/mansikka/ananasdieettejä mitä niitä ikinä onkaan, koska ne ovat usein aika vaarallinen tie ja saattavat johtaa juuri näihin erilaisiin syömisen häiröihin. Omaa ruokavaliotani olen aina pyrkinyt rakentamaan terveelliseen suuntaan ja käyttämään mahdollisimman tuoreita raaka-aineita, mutta en ole täydellinen. Rakastan sokeria ja olenkin kova herkkusuu kuten olen täällä usein kirjoittanut, joten olen aika kaukana siitä "supersuorittavasta" ja "omaa kehoaan vahingollisuuteen asti kontrolloivasta" persoonasta kuten kirjoitit ;)

    Ja lopuksi, en tosiaankaan ymmärrä mistä olet saanut päähäni että olen joskus ollut päivän syömättä? Sellaista ei ole vielä koskaan tähän päivään mennessä tapahtunut.

    Jos oikeasti haluat ymmärtää mitä olen kirjoittanut, kehottaisin sinua lukemaan muutaman viimeisimmän postaukseni oikein ajatuksen kanssa, sillä nyt kuulostaa siltä että olet poiminut sanan sieltä ja lauseen täältä ja yhdistellyt ne aika oudoksi kokonaisuudeksi. Tiedoksesi, että tässä raskaudessa minua ei ahdista yhtään mikään vaan olen erittäin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestämme enkä malta odottaa pienokaisemme ulos tulemista :)

    VastaaPoista
  8. Em: kiitti kommentistasi :) Syön monta pientä ateriaa päivässä. Ennen pärjäsin suunnilleen tuolla mainitsemallasi kombolla, mutta nykyään saatan joutua popsimaan jopa kaksikin välipalaa aamupalan ja lounaan välissä! Helposti syön siis kahden tunnin välein ja kun päivän aikana syödyt ruoat ynnää yhteen, niistä kertyy yllättäen melkoinen määrä. Joudun siis todellakin tarkistamaan vielä kertaalleen nautitun ruoan laatua sillä tällainen syömisen tahti on jo aika hurjaa ;)

    Webmaster: kiitoksia yhteydenotosta, palaan asiaan!

    -R: kiitos kovasti mieltä lämmittävästä kommentistasi :) Mukavaa kesän odotusta ja tervetuloa kommentoimaan toistekin!

    VastaaPoista