RV 7+4: Salaisuus leviää

Tuntuu, että tällä viikolla on ehtinyt tapahtua paljon asioita vaikken ole tänne ehtinyt oikein kirjoitellakaan. Ensinnäkin, väsymys on jatkunut ja olen saattanut ottaa päivätorkkuja jotta selviän päivästä. Ruokahalu puolestaan tuntuu kasvaneen entisestäänkin, sikäli kun se on edes mahdollista! Syön päivän aikana niin paljon, että minulla alkaa olla vaikeuksia keksiä mitä aina seuraavaksi söisin, sillä haluan kuitenkin pitää terveellisen ruokavalion ja tuntuu, että kaikki päivän normaalisyömiset on jo kaluttu iltapäivään mennessä läpi :)

Ja sitten, koska syön ja juon koko ajan, niin tietysti vessassa pitää laukata vähän väliä. Oravanpyörä.

Tällä viikolla olemme myös ihan tosissamme miettineet, että milloin oikein kerromme vanhemmillemme ja teimme päätöksen. Tarkoitus oli, että varaan toisen ultra-ajan ensi viikon loppupuolelle ja jos silloinkin kaikki näyttää hyvältä (RV 8+4 tienoilla), kerromme samantien kummallekin vanhemmille. No, soitin tänään sinne yksityiseen neuvolaan jossa viimeksikin kävimme, mutta kävi ilmi että paikka on kiinni seuraavat 2 viikkoa! Ainoa vaihtoehto oli joko tänään tai sen kahden viikon jälkeen joten valitsimme tämänpäiväisen ajan.

Heti töiden jälkeen kävimme sitten kurkkaamassa pikkuista ja siellähän se möllötteli viime kertaiseen nähden hurjasti kasvaneena: nyt hän oli kooltaan jo 1,3 cm! :) Edelleen kaikki oli tosi hyvin, sydän löi vahvasti eikä mitään hälyttäviä merkkejä ollut näkyvillä. Ainut asia mitä hieman ihmettelin, oli keskenmenoriski. Viimeksi kun tiedustelin asiaa, täti kertoi sen olevan 5 % ja tänään (1,5 viikon kuluttua) vastaus oli 8 %! Vieläpä höystettynä sanoilla "nyt se on jo paljon alhaisempi kuin viime viikolla", ööh...? Ei tunnu kivalta, että riski hipoisi vielä tässä vaiheessakin kymmentä prosenttia, mutta yritin heti sulkea tuon ajatuksen mielestäni ja keskittyä siihen, että kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Toisesta ultraustuloksesta rohkaistuneena päätimme kertoa molemmille vanhemmille tänään :)

Teimme pikavisiitin minun vanhempien luokse, yllätyskäyntinä ja kyllä oli pokassa pitelemistä. Mies oli se, joka kertoi heille uutiset, ja niitä seurasi 1-2 sekunnin hölmistynyt ilme, minkä jälkeen alkoi yleinen älämölö ja hihkunta! Ilmeisesti iloisia olivat :)

Yritämme parhaillaan tavoittaa miehen vanhempia ja heidän vuoro on siis kuulla uutiset seuraavaksi!

Hauskaa vappua! Juokaa te skumppaa minunkin edestäni jotka voitte! :)