maanantai 27. helmikuuta 2012

Meidän yöt

Viime aikoina olen valitellut niin paljon noista refluksivaivoista, että tämä meidän arki saattaa kuulostaa pelkästään yhdeltä isolta hankaluudelta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan meillä on rutkasti kaikenlaisia hyviä puoliakin ja niistä ei suinkaan vähäisimpänä yöt :)

Viime yönä kävi niin, että tyttö teki yhdenjaksoisen nukkumisen ennätyksensä vetämällä putkeen 7h unta! Heräsin aamuviideltä säpsähtämällä siihen, että "joku oli vialla". Se "vika" oli siinä, että tyttö nukkui edelleen omassa sängyssään eikä ollut herännyt vielä kertaakaan ruokailemaan koko yönä. Hihhei. Tietysti tissit olivat jo aika pakkautuneet ja niitä jomotti, mutta sekin helpotti kun siirsin hiljalleen heräilevän Sintin rinnalle samantien ruokailemaan ja tyttö oli niin nälissään, että myöhemmin herättyäni huomasin hänen imaisseen koko rinnan tyhjäksi (mitä hyvin harvoin öisin tekee).

Tämä ei ole meille ihan uusi kokemus, sillä jo useita viikkoja lapsi on nukkunut 4-5 h pätkiä putkeen ja pari kertaa - mm. viime viikolla - hän veti 6h yhtäjaksoisen unipätkän. Nukuttaminen meillä on edelleenkin hieman haastavaa, mutta mieluummin näin päin sillä olisin ihan zombie jos en saisi nukkua. Olen myös miettinyt, että kyllä ihminen saa olla kiitollinen imetyksen onnistumisesta, sillä jos joutuisin joka yö heräämään pari kertaa valmistelemaan maitopulloa, en käsitä miten jaksaisin pätkäunien voimalla. Vaikka pakkohan sitä olisi jaksaa.

Tyttö on selvästi tullut nukkumisessa äitiinsä, eli osaa arvostaa pitkiä ja rauhallisia unia. Meidän murmeli :)

Illalla nukahtaminen on hyvin vaihtelevaa. Viime viikolla kävi yhtenä iltana jopa niin upeasti, että Sintti simahti unille illalla yhdeksän aikaan. Olin sen jälkeen aivan ihmeissäni ja palloilin ympäri asuntoa, että mitähän tässä nyt oikein tekisi. Ai että nyt saa oikein luvan kanssa rentoutua? Yes! Toisina iltoina taas nukutus aloitetaan yhdeksän maissa (riippuen edellisten päiväunien päättymisistä) ja päätetään vasta yhdentoista maissa. Silti jos nyt katson aikaa taaksepäin, on tässäkin saavutettu huomattava muutos ottaen huomioon, että vielä kuukausi sitten oli hyvin tavallista mennä nukkumaan koko perheellä vasta yhden tai kahden maissa yöllä. Tavoite, eli yöunien aloitus klo 20-21 aikaan alkaa häämöttää jossain horisontissa, ihan melkein näkösällä.

Yhtä asiaa olen vähän ihmetellyt, eli miksihän Sintti ei öisin kärsi refluksivaivoista ollenkaan. Ne vähäiset yösyötötkin tulevat hyvin harvoin kunnon pulautuksella ulos eikä tyttö tarvitse röyhtäytystä. Mutta toisaalta voi olla niin, että öiset pitkät syömättömyystauot helpottavat Sintin oloa ja vatsalaukku & ruokatorvi saavat molemmat hengähtää. Mm. tästä syystä en ottanut terkan kehotusta ruokailujen harventamisesta kovin vakavissani, sillä minusta on ihan luonnollista, että jos noin pieni nukkuu noin pitkiä pätkiä (ja tätä tapahtuu päivisinkin), on hereillä ollessa tankattava vähän enemmän ja tihemmin että jaksaa sitten nukkua :)

12 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, että ei se pullovauvoilla sen rasittavampaa ole, itse herään kerran yössä 5-7 tunnin ensimmäisen unipätkän jälkeen lämmittämään jo jääkaapissa odottavan valmiin määrän maitoa mikrossa ja sitten vaan pullo suuhun - maito on juotu 5-10 minuutissa ja molemmat takaisin unille :) -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minä olen jotenkin antanut itseni ymmärtää, että maitoa ei saisi lämmittää mikrossa..? Itse lämmittelen aina vesihauteessa ja tuskailen kun se lämpiää niin hitaasti. Siihen kun vielä laittaa maidonsakeuttajat mukaan niin ne ovat pitkiä minuutteja varsinkin jos on nälästä huutava tyttö vieressä ;)

      Poista
    2. No kaikenlaistahan sitä ei saisi mukamas tehdä, toiset sanoo toista ja toiset toista. Meillä maito todellakin lämpiää mikrossa, noin 15 sekuntia ja se on siinä :) Meillä ei tuota sakeuttajaa käytetä, vaikka vielä 4 kuukauden iässä tuota puklua riittää ja riittää ja riittää...

      Poista
  2. Meillä tyttö ei myöskään pulauttele tai röyhtäile yösyöttöjen jälkeen. Terkan mukaan lapset syövät öisin rauhallisemmin eivätkä sen takia niele niin paljon ilmaa maidon mukana. Ja miä imetän öisin myös makuultaan joka vaikuttaa kai myös imemiseen. Täällä on alkanut tuo refluksi pelottaa, likka kitisee usein päivällä pulauttelun jälkeen ja nieleksii jonkun verran syöttöjen jälkeen nousevaa maitoa. Toivon todella ettei tulis. Kiva tuo teidän nukuttamisen edistyminen ja hyvät yöunet, ne on todella kullan arvoiset! Miä oon alkanut nakata muksun noin klo 21 sänkyyn ja toistaiseks on nukahtanut sinne issekseen mobilia tuijotellen :) Toivon ettei kovin isoihin nukuttamisruljansseihin tartteis lähteekään ennen iltasatu/lauluikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahtavaa, että teillä vauva nukahtaa aina itsekseen! Olen kateellinen. Meillä ainakin toistaiseksi vauva vaatii vielä nukutuksen joka toisinaan saattaa olla aika pitkällinenkin prosessi. Luulen kuitenkin, että tuo on peruja siitä refluksista kun tytöllä oli niin kamalan huono olla silloin ja viimein nukahti aina itkun kanssa syliin.

      Ja toivottavasti teille ei tule samat vaivat! Pidän peukkuja :)

      Poista
  3. Pojallani oli myös hankala refluksivaiva, joka oikeastaan on ratkennut vasta 2 vuoden iässä. Luulimme vauva-aikana, että kiinteiden aloitus jeesaisi (kuten yleensä) asiaa, mutta se ei auttanut poikaa millään tavalla - itse asiassa pukellukset muuttuivat vain ruokapukluiksi, mikä vaan pahensi koko hommaa.

    Lapsi kävi useissa tutkimuksissa n. +6kk lähtien, mutta mitään kummempaa rakenteellista pulmaa ei löytynyt. Kun lapsi kasvoi normaalisti hyvillä pluskäyrillä, ei vaivaan sen enempää puututtu. Hätäapuna saimme juurikin samaa Gavisconia ja muita vatsahappoja neutraloivia lääkkeitä. Poika ei puklatessaan juuri itkenyt, joskus parahteli hetkiksi itkuun. Pääsääntöisesti itku tuli vatsalla ollessa. Epäilimme yhdessä lääkärin kanssa, että se johtuu ruokatorventulehduksesta, jonka edes takaisin hiissaava vatsansisältö on aiheuttanut. Hyvin pulautteluvaivan massiivisuutta kuvaavaa olikin motorisen kehityksen puolella se, että lapsi oppi istumaan ennen liikkumista. Ryömintä jäi oikeastaan väliin ja lapsi halusi päästä ylös. Lääkärit lohduttelivat yleensä viim. painovoiman auttavan pulautteluvaivaankin, mutta pojan kohdalla kävelemäänkään oppiminen ei vaivaa vienyt mennessään.

    Jossakin vaiheessa saatiin kiinni maitoproteiiniallergia, joka kyllä lisäsi pulauttelua ja aiheutti ihottumaakin. Maidoton ruokavalio ei valitettavasti kuitenkaan sekään poistanut kaikkea pulauttelua. Vasta nyt 2-vuotiaana ja edelleen maitoproteiinittomalla dieetillä ollessaan lapsen pulauttelu on jäänyt. Silti aika ajoin 2v 3kk poika pulauttaa edelleen. Koska se ei haittaa kasvua ja kehitystä, sille ei tehdä mitään. Ja voit uskoa, että kaikkemme olemme yrittäneet, mutta kun vaivaan ei varsinaista hoitoa anneta, ellei kasvu vaarannu = lapsi pulauttaa suurimman osan ruoasta ulos.

    Pulautteluvaiva teki pojasta pitkäksi aikaa melko ahneen ruoalle. Nälkä oli usein (luonnollisesti, kun osa annoksesta tuli aina ulos ruokailujen välissä). Nyt vasta poika jopa jättää ruokaa, eikä suhtaudu hommaan yhtä kiihkeästi. Vauva-aikana tietysti tämä kiihkeys aiheutti myös maidonhotkintaa, mikä ei tietysti yhtään jeesinyt pulautteluun!

    Haluan lohduttaa perhettänne ja muistuttaa, että vaiva ei suurimmalla osalla vauvoja/lapsia ole kuin kiusallinen ja ikävä. Se ei pääsääntöisesti aiheuta mitään pysyvää vammaa tai ole vaarallinen - eikä siihen ole edes kunnolla tepsivään hoitokeinoa. Monella tosiaan nuo kiinteät jeesaa, toisilla sitten viim. se ylösnouseminen. Jos nekään eivät ratkaise pulmaa, sen kanssa on vain elettävä, jos lapsi muuten voi hyvin. Kärsivällisyyttä siis vain! Tiedän kokemuksesta, miten ärsyttävää, harmillista, huolta aiheuttavaa ja kiusallista on olla runsaasti puklaavan lapsen vanhempi. Puhumattakaan pyykin määrästä tai kyläilyistä... Onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä! Toiv. pääsette meitä huomattavasti vähemmällä!

    Samaa kärsivällisyyttä toivottelen unien suhteen. 2-kuukautinen lapsi ei vielä rytmity, koska ei ymmärrä yön ja päivän eroa. Jos haluatte lapsen nukkuvan klo 20-21 välisenä aikana, rytmittäminen onnistunee vasta parin kuukauden kuluttua. Vähemmällä hampaidenkiristyksellä pääsette elämällä lapsen rytmissä. Hänen ei tarvitse kyetä mihinkään rytmiin viittaavaankaan vielä. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi taivas, tuo teidän historia kuulostaa TODELLA rankalta. Voin vaan kuvitella miltä on tuntunut rampata lääkärissä koko tuo aika.

      Musta näyttää nyt, että Sintti on parantunut tai jos ei aivan niinkään, niin ainakin oireet ovat helpottaneet. Puklaus ei tietysti ole poistunut mutta sen määrä on pääsääntöisesti vähentynyt ja siitä johtunut kivulloisuus on poistunut. Meillä on siis tosi paljon iloisempi vauva nykyään kun ei tarvi harrastaa kipuitkuja :)

      Kiusallista se toki on siinä mielessä ettei kyläily ja esim ulkona syötöt ole kovin helppoja, tai kynnys niihin on aika suuri. Onneksi ostin paaaljon harsoja!

      Itse asiassa tuo unirytmi on meillä kehittynyt älyttömän hyvin ja olen siitä melkeinpä ihmeissäni. Joka aamu heräillään samaan aikaan, nukutaan muutamat päikkärit päivän aikana (tosin ennustamattomaan aikaan mutta kuitenkin) ja mennään yöunille pääsääntöisesti klo 20.30-23.30 aikana. Yötkin tulee nukuttua niin hienosti! Ei pitäisi siis valittaa yhtään mistään, lähinnä mielenkiinnolla odotan miten tämä tästä vielä muuttuu :)

      Poista
  4. Mieti haluatko lapsen nukkumaan jo kello 20?? kesä tulossa (vaikka ei juuri nyt uskoisi) ei ole kiva tulla sisälle jo 18-19, että saa piennokaisen höyhensaarille kello 20.???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi anonyymi, mutta repesin ihan täysin tälle sinun kommentillesi. Olen aika varma, että kaikissa pikkulapsiperheissä kesä on poikkeuksellista aikaa, nukkumaan mennään ehkä myöhemmin ja nukutaan aamulla ehkä pidempään. Eletään joustavasti eikä kellon mukaan. Tai sitten ei. Se, että n. 3-4 kk:n kuluttua on kesä, tuskin vaikuttaa siihen mitenkään, että lapsi laitetaan nyt talvella nukkumaan klo 20.00.

      Saattaa myös hyvin olla, että koko kesän sataa vettä ja silloin myös minä olen yleensä sisällä klo 19. Tai jos olen koko aurinkoisen päivän ollut ulkona, niin kyllä sitä illansuussa alkaa tehdä mieli sisälle minullakin. Ilman lasta ja sen nukkumaanmenoaikaa. :D

      Poista
    2. Fru L vastasikin jo tähän aika hienosti. Olisi kiva kun meillä mentäisiin tavallisesti nukkumaan klo 20 paikkeilla, mutta toisaalta ei se poista jatkossa joustamisen mahdollisuutta. :)

      Poista
  5. Hah. Meillä tyttö menee yöunille illalla klo 19 :D Ja ihan passeli mun mielestä, koska sen jälkeinen aika on erittäin arvokasta meidän parisuhteelle ;) Käydään miehen kanssa itsekin nukkumaan jo 9-10 aikaan, joten en todellakaan ymmärrä miksi lapsen pitäisi yöunille käydä samoihin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit. Nyt alkaa tuntua ihmeelliseltä kun pystyy jo iltaisin viettämään aikaa ihan miehen kanssa kahdestaan, ja sitä luksusta ei sitten Sintin syntymän jälkeen juurikaan ole ollut. IHanaa kun tasapaino alkaa löytyä!

      Poista