sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Projekti raskauskilojen karistus, Osa II

Kuten noin kuukausi sitten kirjoittelin, olen alkanut seurata painoani raskauden jälkeen ja olen ryhtynyt kirjaamaan ylös punnitukset säännöllisin väliajoin. Aluksi paino tippui rysähdyksin alas, mutta sitten se hidastui huomattavasti imetyksestä huolimatta. Hyvin hitaasti se on silti tullut alaspäin aina joitain satoja grammoja. Kunnes....viimeiset lukemat tältä illalta, tosin tukevan illallisen jälkeen mutta kuitenkin....

Arggh!! Puolitoista kiloa lisäystä, eli ihan väärään suuntaan! Okei, edellisen lukeman otin ilman vaatteita suihkun jälkeen (muissa on ollut kevyt sisävaatetus) ihan huijatakseni lukemaa hieman reilummin alaspäin, mutta kuvittelin sen kompensoituvan aika pikaisesti, sillä maitoakin on tullut viime päivinä hurjan paljon. Olen pumpannut ja jopa päässyt pakastamaan ylimääräisiä. Ilmeisesti siitäkään ei ole ollut apua koska syöminen on jäänyt pahasti päälle ja olen mättänyt herkkuja kaksin käsin. Jotenkin olen tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen tämän imetyksen kanssa, mutta eihän siitäkään ole apua kuin muutaman sadan kalorin verran ja kun niitä kiloja pitäisi päästä pudottamaankin.

Eilen hermostuin jo itseeni ihan täysin, kun huomasin peilistä että mahakin on kutistumisen jatkamisen sijaan ruvennut pullottamaan. Lisäksi nameja on pitänyt saada päivittäin aina muutaman tunnin välein, missä ei ole yhtään mitään järkeä. Missä itsekuri!? Joka viikko olen miehelle julistanut, että NYT alkaa uusi elämä ja tämä mässääminen loppuu. Miehen vastaus on aina hymy ja "selvä, lyödään kättä päälle ettei enää herkutella" mutta tietäähän sen miten siinä käy. Ilmeisesti minun piti ensin tosissaan kyllästyä omaan habitukseeni ja ehtiä friikkailla lähestyvästä kesästä epä-bikinikuntoineen, että saisin jotain aikaiseksi. Nimittäin eilen illalla päätin taas kerran, mutta tällä kertaa ihan hiljaa mielessäni, että nyt taklaan tämän asian once and for all. En ole sanonut tästä miehellekään mitään sillä ei tämä tilanne nyt julistamalla parane vaan tekemällä. Olisipa mukava päästä kahden viikon päästä sanomaan, että muuten, laihduinpas kilon, huomasitko ;)

Uusi päätökseni on, että saan syödä päivässä herkkuja n. 200 kalorin verran, mutta tuon enempää ei tipu. On oma päätökseni, että vedänkö sen heti aamulla täyteen vai napostelenko pitkin päivää. Joka tapauksessa tuossa on niin paljon vähemmän kaloreita kuin tähän asti tapahtuneessa mässäilyssä, mutta kuitenkaan vetämättä nyörejä liiankaan tiukalle joten ei voi valittaa että pää ei kestä. Tänään oli ensimmäinen päivä tätä "kuuria" ja hyvin on mennyt. Ajattelin vielä teipata jääkaapin oveen motivointikeinoksi oman valokuvani häämatkaltani puolentoista vuoden takaa jossa olin aivan loistokunnossa. Siitä voi siis päätellä, että kyllä kuntoutuminen on todellakin mahdollista jos vaan halua riittää! Minun sisälläni asuu edelleen se sama nainen joka haluaa näyttää hyvältä ja olla hyvässä kunnossa, eikä mikään sohvalla irtokarkkeja vetävä seuraavat 2 vuotta edelleen raskaushousuja käyttävä "laihduttaja".

Viime viikonloppuna kävimme koko perheellä kahden tunnin vaunulenkin ja siellä lumen keskellä vaunuja vastuksena käytettynä kyseessä oli aika tehokas pyrähdys. Sain siitä reiteni ja pakarani kipeäksi, joten tuo todellakin tullaan uusimaan. Muuta urheilua en ole edelleenkään päässyt tekemään koska lopputarkastus on vasta tiistaina. Odotan sitä hartaasti! Erityisesti kaipaan vatsalihasten treenausta ja toivon, että niiden harjoittamiseen saadaan vihreätä valoa. Aion painua välittömästi kuntosalille jos tarkastus on onnistuneesti läpäisty. Juoksulenkkikin kiinnostaa, mutta vähän hirvittää, että miten näiden päänkokoisten maitosäiliöiden kanssa oikein juostaan?? Roiskuuko se maito juoksun voimasta sinne tänne? Käykö se kipeää?

Olen alkanut haaveilla jostain vähän kivemmasta vaatetuksestakin kuin nämä ainaiset kotivaatteet ja kulahtaneet raskausfarkut joita edelleenkin käytän. Jos nyt saisin tämän painon liikahtamaan edes vähän reilummasti alaspäin, voisin palkita itseni parilla kivalla ja mieltä piristävällä uudella vaatteella. Sitä odotellessa...:)

11 kommenttia:

  1. Anna itselles armoa! Painon putoaminen on kiivaimmillaan, kun vauva on 3-4 -kuinen, koska silloin hän syö eniten maitoa (ennen kuin kiinteät aloitetaan). Mä olin kanssa aivan armoton itselleni tän toisen kanssa, tuntui ettei kilot tipu sitten millää, ja olin jumissa puolivälissä varmaan kuukauden. Kummasti ne vaan sitten suli pois kahdessa kuukaudessa, kun lopetin asiasta stressaamisen (kun vauva oli 4-6 kk). Kyllä ne lähtee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos kannustuksesta, mutta olen antanut armoa vähän liiankin kanssa joten nyt pitää vähän järkeistää tätä hommaa. Jos päivässä tulee helposti vedettyä herkkuja 1500 kalorin edestä + normaalit ruuat päälle niin ei siitä paljoa painot putoa...:)

      Poista
  2. Aika hyvinhän tuota on silti lähtenyt! Mulla tuli tänään ekat kunnon itsesääli-itkut, kun naama oli ihan turvoksissa ja miehen kanssa tuli väärinkäsitys tän kielen takia... No, minkäs teet, jospa tää turvotus (ja kilot) laskee sit synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen :) Mut ne on näitä naisellisia uhrauksia oman perheen eteen!

      Poista
  3. Moi! Tytin kanssa samaa mieltä!! Raskauskilot tulivat pikkuhiljaa, joten ne myöskin lähtevät pikkuhiljaa!! Itselle tuli ekasta raskaudesta n.25kg, lopputarkastuksessa oli 7kg jäljellä ja tosiaan katosivat itsestään, vaikka en voinut imettääkkään kuin 3-4 kk. Vatsamakkaratkin katosivat, vaikka aluksi pelkäsinkin, ettei niistä pääse ikinä eroon. No heti kun kroppa alkoi näyttää normaalilta tulinkin uudelleen raskaaksi ja samoilla kiloilla mennään. Saapi nähdä lähteekö kilot yhtä hyvin, kun ikääkin lähempänä neljääkymmentä.
    Suoria vatsalihaksia ei kannata alkaa tehdä liian aikaisin, koska suorienlihasten välissä oleva faskia saa rauhassa palautua normaalimittoihin, muuten saattaa jäädä "löysäksi", mutta staattisia huuvereita ja pilatestyyppisiä syvienlihasten vahvistamista kannattaa kyllä tehdä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne lähtisivät pikkuhiljaa jos vaan ruokavalio olisi kunnossa :) Mutta nyt se pistetään kuntoon niin ei tarvitse enää vaa'an kanssa valittaa!

      Poista
  4. Puuh olen tuskaillut samaisen viimeisn noon 10 kg kanssa ja mullahan tuli se +26kg painoa. 10 jäi laitokselle ja 6 on hävinnyt tässä itsekseen mutta toisaalta synnytyksestä on vasta 2kk joten annoin asian vaan olla :). Monet ovat sanoneet että ihan viimeiset kilot lähtee kun lopettaa imetyksen, joku hormonaalinen juttu tai sitten ruokahalu vaan palautuu normaaliksi taas. Luotan siihen ja syön nyt suklaata niin paljon kuin sielu sietää :) Ratkaisin tuon vaateongelmankin ostamalla kahdet halvat housut hennesiltä "väliaika"-housuiksi jotta ei tarvitse kuljeskella mammapökissä enää. Kahdet saa riittää ettei käy niin että eivät jääkään väliaikahousuiksi..

    Ystäväni joka tanssii ammatikseen sanoi ettei suoria vatsalihaksia kannata alkaa tehdä kuin vasta 4kk synnytyksestä. Minulle ei tuota sanottu neuvolassa ainakaan mutta uskon häntä tässä asiassa kyllä.

    Tsemppiä, kyllä ne kilot saadaan karisemaan :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Uskon, että mullakin varmasti paino normaaliruuilla putoaisi ihan mukavasti vaan kun tuo herkuttelu on ollut se ongelman ydin. Mutta nyt tie on vain ylöspäin! Taidan itsekin ostaa parit väliaikafarkut kun ei viitsisi käyttää enää vanhoja mammafarkkuja..;)

      Poista
  5. jaa unohdin "allekirjoittaa" edellisen kommenttini joten Riikka täällä siis kommentoi :)

    -Riikka

    VastaaPoista
  6. Kauheeta sanoa, mutta onpa mahtavaa, kun joku muukin tuskailee näiden samojen ongelmien takia. Siis juuri tän painon kanssa.

    Mun tytär syntyi 19.1. ja sain raskauskiloja muistaakseni +23 kiloa. Nyt niistä on jäljellä noin kymmenen kiloa. Huh... munkin on tullut syötyä kaikenmaailman pullia ja keksejä ja namuja -toki niitä vieraitakin on tässä käynyt (toisaalta tosi hyvä tekosyy syödä). Tällä viikolla mulla meni hermo, kun tuo paino on notkunut samoissa lukemissa muutaman viikon. On tullut tehtyä lähes päivittäin vaunulenkkejä, jotta kilot lähtis. Ja maanantaina aloitin arkipäiville lähes herkkulakon; yksi ananaskarkki per päivä :). Viikonloppuna saan ostaa sen karkkipussin ja syödä sen.

    Meillä on ristiäiset ensi viikon sunnuntaina. Mulla on yks mekko (joka ostettu raskausaikana) jonka pitää näyttää hyvältä päälläni -se siis mahtuu jo päälle, mutta kangas vähän vetää vyötäröltä... täytyy toivoa, että saan jotakin aikaan ennen ensi viikon sunnuntaita. KÄÄKs!
    -Elmiina-

    VastaaPoista
  7. Ei se nyt niin kauheata ole ;) Ihan lohdullista kyllä kun on kohtalotovereita! Yllättävän tiukassa nuo kilot on ja se ei tunnu kivalta kun jotenkin ajattelin etukäteen niiden lähtevän vähän nopsemmin.

    Sulla on tosi kurinalainen ohjelma, varmasti pääset nopeasti tavoitteeseesi! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista