torstai 16. helmikuuta 2012

Refluksikierteen toinen näytös

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet aika tukalaa aikaa. Viime viikolla havahduin siihen, että ainakin pari iltaa oli mennyt kovasti itkevää vauvaa rauhoitellessa mikä on Sintille tosi epäluonteenomaista. Tyttö kun on itkenyt ainoastaan hidasta palvelua ja senkin osalta käytännössä vain nälkää. Nyt itku on ollut todella voimakasta eikä oikein ole tyydyttynyt millään toimenpiteillä ja välillä pelkäsin jo koliikkiakin, mutta en ollut oikein valmis nielemään sitä diagnoosia sellaisenaan.

Viikonloppuna olin jo aivan epätoivon partaalla ja tuntui, etten pystynyt pidättelemään omiakaan kyyneleitä kun tuli niin paha olla toisen puolesta. Ja se avuttomuus, kun ei pysty auttamaan mitenkään muuten kuin sylissä pitämällä! Maanantaina soitin sitten neuvolaan, ja terkka oli oireista kerrottuani sitä mieltä, että kyseessä on refluksivaiva (taas). Se kävi todellakin järkeen, mutta emme olleet osanneet yhdistää tätä vaikka muutama viikko takaperin kärsittiin samoista vaivoista. Tällä kertaa oireet olivat nimittäin selkeästi rajummat ja ilmenivät vähän eri tavalla. Nyt vauva on aloittanut itkunsa n. 10-20 min. syömisen jälkeen ja saattanut itkeä pitkiäkin pätkiä kerralla, mutta siis erityisesti sen ajan kun ruoka alkaa nousta takaisin ruokatorvessa ja pulauttelu alkaa. Viime kerralla tyttö pirahti itkuun vain puklatessa mutta lopetti sitten. Nyt ruokatorvi on varmaan aika pahassa kunnossa kun vaivaa on jatkunut niin pitkään ja itku on selkeästi voimakkaampaa kuin edelliskerralla...Ja voitte vaan kuvitella sitä illan kulkua kun tyttö tykkää syödä iltaisin useasti, eli jatkuvasti joko syödään tai itketään.

Terkan neuvosta otimme siis jälleen kuvioihin maidonsakeuttajan eli sakeutettu pullomaito annetaan kahdesti päivässä, meillä käytännössä päiväunien jälkeen + illalla ennen nukkumaanmenoa. Samoin olen ryhtynyt taas antamaan Gavisconia jota lääkäri viimeksi määräsi ja onneksi sitä oli jäljellä. Näillä olemme Sinttiä lääkinneet maanantaista asti, ja ehkä jotain toivoa on näköpiirissä sillä eilen pukluja tuli huomattavasti vähemmän ja samoin ehkä myös itkua. Tämä ja huominen päivä näyttää viimeistään totuuden.

Tämän koettelemuksen aikana olen myös löytänyt oman heikon kohtani äitinä. Minulla on ollut todella vaikea kestää Sintin kovaa itkua, sillä kuten tuossa aiemmin sanoin, olen tuntenut oloni niin avuttomaksi. Maanantaina muistan pelänneeni Sintin heräämistä päiväunilta, sillä ajatuksella, että "taas se kohta alkaa"...Olen heijannut, hyssytellyt, hytkyttänyt, kuiskutellut korvaan, sylitellyt, laulanut, kanniskellut ja mitä ikinä ihminen voi keksiä. Silti Sintti on itkenyt kipujaan helposti puoli tuntia kerralla suoraa huutoa mikä on tuntunut valovuoden mittaiselta. Sydän on vuotanut verta samaan aikaan.

Mies kommentoi minulle tässä eräänä päivänä, että älä nyt tästä vielä masennu vaan ajattelepa sitä päivää kun meillä on jo pari kolme lasta ja kaikki sairastavat pari viikkoa yhtä kyytiä nuhakuumeet, korvatulehdukset jne jne. Niin kai. Mutta näin pienelle ei oikein voi selittääkään mitään kun ei se poloinen ymmärrä joten tuntuu että häntä ei osaa tarpeeksi lohduttaa.

Ugh. Tästä ne vanhemmuuden syvät huolet alkavat!

14 kommenttia:

  1. Jaksuja teille noiden vaivojen kanssa - kuulostaa todella inhottavalta. Pienen, avuttoman vauvan kipuja on ihan hirveän vaikeaa katsoa vierestä.

    Ja tosta itkun kestämisestä. Täällä on ihan sama tilanne. En kestä sellaista "kunnon" itkua ollenkaan - pahimmassa tapauksessa alan itsekin itkemään. :( Kaipa se on luonnon tapa pitää huoli, että vauvan tarpeisiin vastataan. Onneksi meidän vauveli ei paljon itkeskele.

    VastaaPoista
  2. Voi pientä, pikkuista. =/
    Toivottavasti on helpotusta näköpiirissä. Jos miettii miten kamalalta omassa ruokatorvessa tuntui jo närästys, niin tuo on varmaan miljoona kertaa pahempaa.

    Jaksamisia Verona!!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ikävältä sekä vauvelin että vanhempien kannalta :( Vyöhyketerapiasta voisi olla apua refluksiin. Kun kyse vielä noin pienestä vauvasta, vaiva saattaisi helpottaa aika piankin. Kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Voi pientä raukkaa... Minullakin on tuo sama heikko kohta äitinä, eikä siihen ole oikein lääkettä. Ainoa minkä olen huomannut tepsivän omaan ahdistukseen on hakea mahdollisimman hyvää apua mahdollisimman pian - eli tehdä kaikkensa asian ratkaisemiseksi. Sinulla kuulostaa olevan tuo konsti hallussa, joten nyt vain toivotaan, että vauvan olo helpottuisi pian!

    VastaaPoista
  5. Voi kurjuus! Toivottavasti vaivaan tulee apua. Itkuun ei ole helppo suhtautua, mutta minkäs teet. Mua pelottaa jo nyt että vauva on itkuinen...

    VastaaPoista
  6. Jaksamisia Veronalle ja Sintille!
    Toivottavasti lääke ja sakeuttaja auttaa!

    Täällä ihan sama, kovaa itkua en kestä. Ja mua alkaa joskus _ärsyttää_, vaikka tiedän ettei vauva tahallaan tietenkään. Ja en vauvalle oo oikeestaan ärsyyntynyt, vaan tilanteelle. Ja sit ärsyttää et miks ärsyynnyn.

    VastaaPoista
  7. Moikka! Meillä kanssa 2kk vanha refluksipoika, jonka kanssa ollaan tapeltu ihan samoissa asioissa ja pojan käyttäytyminen samanlaista kuint teidän Sintillä.. Gavisconia ei olla vielä saatu, mutta meillä maidonsakeuttaja on ollut ihan ehdoton juttu! Puklailu loppui lähes olemattomiin ja painokin nousee (vieläkin) paremmin. Oikein paljon tsemppiä sinne, tiedän todella mitä tuo on! En ole varma olenko ennenkin kommentoinut tänne, mutta kommentoinpa nyt uusiksi :D Kurkkaa ihmeessä myös mun blogia meidän refluksiarjesta.

    VastaaPoista
  8. Voi että Verona! Noi sun tunteet kuulostaa niin tutulta!!!! Mut se kertoo vaan siitä, että sä rakastat pientä sinttiäs ja teet mitä vaan hänen vuokseen. Kyl mäki niinä Sammakon vaikeimpina aikoina ajattelin että lähden tuosta ovesta ja taakseni en katso. Mua autto kans tuo, että saatiin apua ja sitten että kun vauva huusi oikein lujaa, niin hyräilin tai lauloin niin se rauhotti mua itseä ja näin myös pikkuista.

    Voimaa, voimaa, voimaa!!

    VastaaPoista
  9. Kiitos myötäelämisestä! Onneksi täällä alkaa ehkä hiljalleen helpottaa, eilen illalla ja tänään on tullut jo huomattavasti vähemmän itkua - jes :)

    Anonyymi: Luin myös tuosta vyöhyketerapiasta ja mielessä on ollut, että jos tämä ei nyt näillä konsteilla helpota niin sinne mennään.

    Julia: En minäkään nyt yhtäkkiä muista, mutta käynpä varoiksi tutustumassa uudestaan blogiisi :)

    Katjusha: Olet ihan oikeassa, hyräily & laulaminen auttaa. Onneksi Sintti-raukka ei ymmärrä mitä hoilaan sillä joka päivä tulee keksittyä uusia "lauluja" kun ei muista minkään olemassaolevan sanoja ellei sitten kyse ole jostain poppibiisistä. Pitäis varmaan mennä sinne muskariin...;)

    VastaaPoista
  10. Voi, niin tuttuja tunteita! Meidän vauva itki ensimmäisen kuukauden refluksia ennenkuin ymmärsin, mistä kyse ja pitkien huutokohtauksien aikana itkin itsekin. Pahinta olivat hetket yksin, kun mies oli töissä. Nykyäänkin 5-kk itkee vielä rajusti esim. nukkumaan käydessä, mutta itkun kestää ja tietää, ettei vauva mene rikki siitä, eikä siitä onneksi mitään traumoja jää, kun on vanhempi lähellä.

    Käytiin myös vyöhyketerapeutilla 4 kertaa, mutta ei siitä ollut apua, kuten epäilinkin. Ilmeisesti koliikkivaivoihin se auttaa paremmin, ei refluksiin. Lähinnä vauva itki sielläkin ja painelu aiheutti pukluja.

    Tsemppiä! Varmasti refluksi pikkuhiljaa lievenee ja paranee. Meillä annettiin 2 kuukautta putkeen gavisconea ja sitten vähitellen "vieroitin" vauvan siitä, kun rupesin antamaan kiinteitä.

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä ja jaksamista sinne. Itsekin odottelen hieman kauhulla sitä isompi lapsi isommat murheet-vaihetta kun nyt jo pieni lapi pienet murheet-vaiheessa meinaa olla melkoisen väsynyt.Mutta eiköhän me näistä selvitä! :)
    ps. Nyt pääsee tosiaan kommentoimaan, mutta kaikki uudet tekstisi eivät päivity tuonne minun sivupalkissani olevaan linkkilistaan. Huokaus. Pitää varmaan vaan käydä aika ajoin tirkistelemässä täällä, onko tullut uutta.

    VastaaPoista
  12. Itku on herkässä täälläkin. Välillä itketään väsymystä, välillä huolia mutta joskus sentään ilostakin. Taitaa olla niin, että huolten määrä pysyy enemmän tai vähemmän vakiona, aiheet vaan muuttuu ja vaihtuu... Jaksamista!!

    VastaaPoista
  13. Onkos sinua opastettu jättämään ruokavaliosta pois kaikki semmoinen, mikä voi ärsyttää Sintin vatsaa? Itse oli maidottomalla dieetillä tosi pitään, kun vauvelilla oli refluksia. En siis saanut nauttia mitään tuotteita, joissa oli maitoproteiiniä eli. ns. lehmänmaitotuotteita, koska se, mitä minä syön, vaikuttaa suoraan imettämääni maitoon? Sen lisäksi kiellettyjen listalla oli paprika, sipuli ja kaali. Niin ja tietty voimakkaat mausteet, kuten chili ja pippuri.

    t. tyttö

    VastaaPoista
  14. Anonyymi: Kiitos. Mutta välillä kyllä tuntuu että jääköhän tuosta itkusta traumoja kuitenkin kun se on niin rajua ja tuntuu että lapsen maailma pysähtyy siihen paikkaan...poloinen.

    Sandy: Kiitti! Mullakin on ollut välillä tuota samaa ongelmaa noiden sivupalkkien suhteen. En oikein tiedä mistä johtuu, kai tämä Blogger ei pelitä ihan täysillä...

    Piia: Kiitos :)

    Tyttö: Itse asiassa ei ole opastettu ollenkaan, mitä vähän ihmettelen, vaikka yksityisellä käytiin. Uteliaana odotan mitä neuvolassa ollaan asiasta mieltä!

    VastaaPoista