Kaverin raskaus on ollut sikäli aika rankka, että pahoinvointia on ollut tauotta siitä asti kun hän sai tietää odottavansa vauvaa. Joka aamu on alkanut vessanpytyn halailuhetkellä ja välillä on kuulemma pitänyt sännätä työpisteeltäkin kovaa kyytiä naistenhuoneeseen jotta ehtii ajoissa. En tiedä ketään, joka erityisemmin tykkäisi oksentamisesta, mutta ystäväni vihaa sitä TODELLA paljon ja jopa hän on turtunut kyseiseen puuhaan. Tottumuksesta kielii se, että kuulemma jopa tämän epämiellyttävän tuokion voi hyödyntää niin, että ojentaessaan kaulaansa pöntön reunan yli ja avatessaan suunsa ko. toimitusta varten voi ruveta ajattelemaan kaikessa rauhassa työasioita ja antaa tavaran tulla. ;)
Örk. Ei toimisi minulla.
Olen normaalisti ollut siinä luulossa, että 3 kuukauden kohdalla ei masua vielä liiemmälti näy, mutta ystävälläni se pilkistää jo ihanasti esiin :) Tyköistuvan paidan kanssa huomaa selvästi, kuinka masu lähtee kaartumaan lievästi aivan alhaalta asti, ja se jos mikä on raskauden merkki. Normaalistihan maha asettuu jonnekin sinne vyötärön tienoille, mutta hän on aivan selvä tapaus jos vain osaa kiinnittää asiaan huomiota!
Tästä tuleekin heti mieleeni, että kuinkahan helposti asian voi tuossa vaiheessa salata kun oma kroppa kielii asiasta noin selvästi ja jos vielä päälle lisätään paha olo ja spurtit wc-tiloihin..? Jos sinulla on asiasta kokemusta, olisi kiva kuulla :) Itselläni on aika hentoluinen kroppa, ja luulen, että minunkin olisi turha selitellä "tyylinmuutoksesta" jos alkaisin yhtäkkiä vastoin tapojani käyttää säkkimäisiä vaatteita ja vielä mahdollisesti pulskistua päälle :D
Oon lueskellu sun blogia ja toivon sulle kovasti tärppiä lähiaikoina:)
VastaaPoistaJoo kyllä se tuossa vaiheessa on jo mini ihminen. Menetettiin viime keväänä pieni enekelityttömme rv 13-14 vakavan ultrassa havaitun rakennevian takia ja kun häntä katsoin syntymän jälkeen, niin täydellinen pieni ihminen on.:)
Mä oon tosi hoikka ja pieniluinen, ja mulla ei näkynyt muuten raskausmaha ollenkaa mielestäni viikon 12 jälkeenkää:) Oli helppo salata töissä ja onneksi en siellä kertonutkaan sitten mitään. Tosin myös huono olo jylläsi mullakin ja loppui kuin seinään tuon ultran jälkeen:(.
Tsemppiä teille, kyllä se sieltä vielä tärppää, enneemmin tai myöhemmin:)
t. Tiux
Kiitos ANonyymi! Otan osaa pikku tyttäresi kohtaloon, tuollainen menetys on varmasti tosi rankka paikka.
VastaaPoistaJännä kuulla, että masusi ei näkynyt vielä tuossa vaiheessa, mutta kai se on sitten niin yksilöllistä. Toivottavasti kohta pääsisi itsekin tosiaan vertailemaan niitä masuja :) Ja kiitos onnentoivotuksista, samaa toivon myös sinulle!