Viihtyisitkö sinä äidin kohdussa pitkään etkä haluaisi tulla sieltä ollenkaan pois? Vai olisiko sinulla niin kova kiire ulkomaailmaan että sinua pitäisi toppuutella levossa. Älä huoli, sillä minä jaksaisin kyllä odottaa.
Olisitko sinä syntyessäsi ponteva poika vai hentoinen tyttö? Huutaisitko syntyessäsi kovaa kun saavut suureen maailmaan meidän luoksemme, vai ihmettelisitkö hiljaa kaikkea sitä hyörinää ympärilläsi?
Oppisitko sinä heti imemään äidin rintaa, vai olisinko se sittenkin minä jonka pitäisi oppia ruokkimaan sinua?
Jaksaisitko odottaa, kun me vaihdamme ensimmäistä kertaa vaippojasi vai itkisitkö kömpelyyttämme ja tottumattomia otteitamme? Älä huoli, kyllä me sitten oppisimme yhdessä.
Kenen syli tyynnyttäisi sinut pahan mielen itkuista parhaiten? Olisiko se isin suurien kourien hellä ote vai äidin pieni mutta lämpöinen syli?
Nukkuisitko aluksi paljon vai kaipaisitko huomiotamme enemmän kuin unta? Vai olisiko se kuitenkin äiti ja isä jotka sinua koko ajan kaipaisivat? Malttaisimmeko laskea sinua sylistämme pois ollenkaan, kallista aarretta jota odotettiin niin paljon pidempään kuin 9 kuukautta?
Tunnistaisitko sinä meidät, äitisi ja isäsi? Tuntisitko meidät hymystä, äänestä ja katseesta? Koska me tunnistaisimme sinut aina, meidän lapsemme.
*snif* miten kauniisti taas kirjoitettu!
VastaaPoistaIhana. :) Sinulla kulkevat kyllä haaveet ja sanat samaa rataa.
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu! :)
VastaaPoistaKiitoksia :)
VastaaPoista