Eräs asia sen sijaan, joka ei kalenteristani poistu koskaan, on liikunta erilaisissa muodoissaan. Tämähän ei varsinaisesti blogini aihepiiriin kuulu, mutta olen lukenut mm. Salamatkustajan ja Pingun postauksia aiheesta, ja inspiroitunut itsekin kirjoittamaan tästä tärkeästä asiasta joka olisi aina niin mukava unohtaa. Uskon, että jos lykästää ja tulen raskaaksi, tulen varmasti vaahtoamaan tästä liikunta-aiheestakin melko paljon, joten sama aloittaa jo nyt! :)
Kuten tuolla aiemmin kirjoittelin, on paino salakavalasti palannut entiseen lukemiin ennen häitä aloittamaani kuntokuuria. On se niin väärin, että loistokuntoon pääseminen kestää 7 kk:tta ja kilojen takaisinsaaminen vain 3 vkoa! ;)
Salamatkustajalla on sisäinen pakko liikkua, sillä muuten mikään ei pelitä. Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia laiskotella tai olla urheilematta vaikka 2 viikkoa putkeen. Oma urheilumotivaationi kumpuaa osittain turhamaisuudesta eli tietynlaisesta fyysisestä ihanneolotilasta mihin aina haluaisi pyrkiä, ja mikä aina tuntuu olevan niin lähellä, mutta silti kovin kaukana. Tilannetta ei mitenkään helpota se, että kropan mallini on perisuomalainen päärynä, eli vaikka muu vartalo on hoikka niin kaikki rasva haluaa välttämättä parkkeerata itsensä lantion alueelle ja loput tihutyöt tekee painovoima. Ja jos joku tunnistaa sen tilanteen, kun laihduttaessa kaikki rasva katoaa ensin tisseistä ja sitten vasta pepusta, niin minä jos kuka olen tässä asiassa kohtalotoveri! Kyllä siinä saa sitten töitä tehdä ylläpitääkseen sopusuhtaista vartalonmallia, varsinkin kun iän myötä aineenvaihdunta hidastuu jatkuvasti.
Nyt normaalielämässä häähuuman haihduttua, urheilutahtini on vakiintunut noin 3-4 kertaan viikossa. Parhaimmillaan urheilen jopa 5 kertaa viikossa, mutta se on muiden menojen ja työssäkäynnin ohella aika vaikea saavuttaa, vaikka sillä urheilumäärällä tiedän jo pystyväni syömään melkeinpä mitä haluan (tietysti lukuunottamatta näitä parin viime viikon suklaatalkoita!).
Tykkään urheilla omaan tahtiin ja arvostan hyvää lihaskuntoa, joten kuntosali on ystäväni. Siellä treenaan 3-4 kertaa viikossa nelijakoisella ohjelmalla ja kerran viikossa juoksen. Mukavuudenhaluinen kun olen, en juuri koskaan juokse kerralla 40 minuuttia pidempään. Juokseminen on kesällä aivan loistava ja itsenäinen urheilumuoto, mutta talvisaikaan se vaatii suurta motivaatiota ja tähän vuodenaikaan käyn jatkuvasti sisäistä keskustelua itseni kanssa aiheesta "kuinka välttämätöntä juokseminen ylipäätään onkaan" ;) Kun on kylmää, märkää ja pimeää, ei ulkona juokseminen juuri houkuttele, mutta ajankäytöllisesti se on ihan paras liikuntamuoto.
Pingu noudattaa Painonvartijoiden pistelaskusysteemiä, ja kadehdin suunnattomasti tätä itsekurin määrää :) Toisaalta itse olen sitä tyyppiä, joka rakastaa herkuttelua, mutta jolla totaalikieltäytyminen toimii aina parhaiten kuin pikku herkuttelu joka päivä. Tärkeintä onkin ehkä tunnistaa se oma "lajityyppinsä" ja noudattaa sitä. Itse yritän taas houkutella sisäistä motivaatiota jostain kolostaan esiin, jotta voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata normaaliin terveelliseen ruokavalioon ja säästää namit vain viikonlopuiksi!
Ja muistattehan, liikunnasta oli apua myös raskautumiseen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti