Miehen Vauvakuume

Meillä mies on ihan kympillä mukana vauvaprojektissa ja se on minusta aivan mahtavaa. Eilen aamulla hän kertoi aamulla heränneensä sellaiseen uneen, että hän piteli käsivarsillaan poikavauvaamme. Iih! (jos osaisin, laittaisin tähän monta sellaista pientä sydäntä)

Lisäksi hän jaksaa kuunnella vaihtelevia tuntemuksiani aiheesta mutta säilyttää silti tervejärkisen suhtautumisen ja palauttaa minut tarvittaessa maanpinnalle. Voisin kuvitella, että minulle olisi aika raskasta olla itse kaikkinielevän vauvakuumeen kourissa, jos mies ei juurikaan piittaisi aiheesta ja olisi täysillä mukana.

Tilannehan lähti liikkeelle tästä, ja sen jälkeen ei ole ollut epäilystäkään siitä etteikö mies haluaisi vauvaa yhtä paljon kuin minä. Olen tainnut täällä jo aiemmin kirjoittaakin, että jostain syystä päähämme on iskostunut maagiseksi lapsikatraan määräksi numero 3, mikä tarkoittaa sitä että lähivuosina saamme urakoida lukeman eteen aika lailla :) Toki olemme varautuneet siihen, että tämä mielipide voi matkan varrella muuttua, mutta on hyvä pitää mielessä realiteetit että minun iässäni ei ole syytä viivytellä kun kerran tuo on tavoitteena.

Minusta olikin aika hupaisaa, kun mies eräänä päivänä aiheesta keskusteltaessa kommentoi, että me alamme sitten tehdä heti ensimmäisen perään toista lasta eikä mitään odotteluja tai ehkäisyjä väliin.

"Öö, kulta..mitä jos saisin toipua ensin siitä synnytyksestä...ja eikö meidän pitäisi myös hoitaa ensiksi se raskaaksitulopuoli ensimmäisen kanssa...? ;)

Miehen näkökulma on joskus niin kovin konkreettinen ja asiakeskeinen! Silti meillä mies on se, joka kaupungilla kulkiessaan osoittelee minulle pieniä taaperoita ja pyytää katsomaan niiden touhuja :)