Kerjään varmaan tällä postauksella verta nenästäni, mutta päätin silti avata sanaisen arkkuni vielä kertaalleen tästä samasta aiheesta.
Eilen meidän työpaikalla kävi vierailemassa eräs työntekijän kaveri pienen poikansa kanssa, joka oli arviolta 4-5 vuotias. Tämä mieshenkilö viipyi poikansa kanssa naapurihuoneessa n. 45 minuuttia ja lähes koko ajan tämä nappula joko kirkui tai karjui suoraa huutoa.
Viestin ydin oli se lasten normaali isiisiisiISIISIISI / mennäänMENNÄÄNMENNÄÄN / KATOTÄTÄkatotätäKATOTÄTÄNYT!
Mikä tässä minua eniten närästi, oli että kertaakaan en kuullut tämän isän pyytävän poikaa olemaan hiljempaa eikä hän myöskään laittanut kyseisen huoneen ovea kiinni. Alkoi siinä kieltämättä vähän pipo kiristää kun tämä tyyppi tulee meidän muiden työpaikalle normaaliin työaikaan ja työntekeminen menee aivan mahdottomaksi. On meillä ennenkin lapsivieraita käynyt mutta ikinä niistä ei ole mitään häiriötä aiheutunut. Nyt desibelit olivat niin kovalla ettei puhelimessa voinut mitenkään puhua (tai olisi ollut ehkä selittelyjen paikka meidän bisneksien muuttuneesta luonteesta ;) ).
Lapsillehan on normaalia käyttää ääntään eivätkä he voi tietää miten eri paikoissa käyttäydytään ellei aikuinen opasta. Jos aikuinen sen sijaan ei välitä niin ei varmasti lapsikaan.
Lasten raivoaminen on ehdottomasti yksi maailman raivostuttavimmista äänistä! Etenkin toisten lasten, mutta ei sille oman karjumisellekaan immuuniksi tule, vaikka siihen sentään voi puuttua... Itku on myös kamalan kuuloista, mutta siitä tulee sellainen sydäntä kuristava tunne, kun taas karjuminen ja kirkuminen nostaa verenpainetta ja kiristää hermoja.
VastaaPoistaMutta tuli mieleen otsikosta tää mainos (harmi että kuvanlaatu on vähän huono, en löytänyt parempaa versiota) http://www.youtube.com/watch?v=nojWJ6-XmeQ&feature=fvsr
Minttu: heh, repesin tuolle videolle! Voi "isi"-parkaa, mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa tehdään...;)
VastaaPoistaVoin todella hyvin samaistua fiiliksiisi tuollaisesta kirkuhirviöstä. ;) Oikeasti, sitten joskus tulevaisuudessa omat ja ystävien lapset, muiden kakarat...
VastaaPoistaMikään ei oikeasti ole niin rasittavaa, kuin vanhemmat, jotka eivät millään tavalla kiinnitä huomiota hillitäkseen lapsen riehumista/kiljumista/kiukuttelemista julkisilla paikoilla. Eri asia on tietysti jos vauva kitisee esim. nälkäänsä tai väsymystä, mutta kyllä 2-6 vuotiaan kiukutteluun on syytä puuttua ja samalla kyllä myös opettaa niitä käytöstapoja. Koska lapsihan ei oikeasti tiedä mitään käytöstavoista ellei opi niitä vanhemmiltaan. Ainakin itse haluan, että jahka joskus lapsen saan, niin hän osaa käyttäytyä ja mieluummin hurmata ihmisiä käytöstavoillaan, kuin kiukuttelullaan ja kiljumisellaan. Ja sanottakoon nyt tässä vaiheessa vielä, että kaikki lapset kiukuttelevat joskus, mutta vanhempien käytöksellä on suuri merkitys AINA sille miten tilanne hoidetaan ja jos lapsi typaikalla kiljuu 45 minuuttia "vieraana" ollessaan, niin kyllä olisi tällä isukilla ihan PIKKUISEN parantamisen varaa poikansa käytöksen ohjauksessa...
Hm, toivottavasti Verona teille on pian tulossa plussatuulia! Meille niitä en toivo ihan vielä vaan vasta kun on kierto satavarmasti tasaantunut ja tiedän missä mennään...
Pingu: :) Ei tuokaan poika varmasti tiennyt, että tilanteessa olisi ollut mitään epäsopivaa. Isähän se oli, jonka olisi pitänyt asialle jotain tehdä mutta eipä vain tehnyt. Toivottavasti sitä itse joku päivä muistaa nämä ajatuksensa kun on lapsi kainalossa ja osaa sitten soveltaa niitä käytäntöön :)
VastaaPoistaKiitos toivotuksista ja tsemppiä muuttopuuhiin!