Ehkä ette siis hirveästi ylläty, kun kuulette, että minulla on jo jatkosuunnitelma...!
Tietysti toivon ja rukoilen, että onnistumme lapsen alulle saattamisessa jo pelkästään inseminaation keinoin, mutta toisaalta en halua myöskään hukata aikaa jos näin ei käy. Siitä syystä keskustelimme lääkärin kanssa heti inssin jälkeen seuraavasta askeleesta, ja meidän kaikkien mielestä IVF on looginen vaihtoehto.
Inssejä ei kannata enää toistaa, sillä meidän todennäköisyydet onnistumisessa ovat erilaisten vaivojemme takia heikohkot, ja lisäksi erityisesti ikä painaa koko ajan päälle. Jos siis käy niin kehnosti, että kuukautiset alkavat niin siitä alkaa välittömästi IVF-hoito! Tavallaan se on myös hyvä, että saa jotain "tekemistä" sitten sen pettymyksen keskelle, nimittäin toisena kiertopäivänä alkaa piikitys (mitä en siis todellakaan aio tehdä itse!) jatkuen aina punktioon asti.
Yksityisellä hoito tehdään lyhyen kaavan mukaan, mitä meidän kaupungin julkinen puoli ei koskaan tee, ja meille tuo kuulostaa mukavalta ja paljon kivuttomammalta vaihtoehdolta. Kaikki lääkehoito tapahtuu käytännössä kahden viikon kuluessa! (vrt. julkinen puoli noin 1,5 kuukautta jos oikein muistan)
Sain jo alustavat ohjeet ja reseptit Puregoniin, Cetrotideen, Pregnyliin ja Lugesteroniin. Pelottavan kuuloisia lääkkeen nimiä mutta eipä auta!
Ajattelin myös vähän niinkin, että nyt kun ne reseptit ovat hallussa, niin ehkä ne toimivat samalla jonkinlaisina onnen amuletteina tai karkottajina niin, etten loppujen lopuksi tarvitsekaan niitä ollenkaan vaan saan repiä koko nipun. Kjäh kjäh.
Pikkuisen pelottaa jo se punktio, kun munasolut kerätään isolla ruiskulla, mutta uskon että kyllä siitä selvitään jos siihen asti pitää mennä. Selviäähän ihminen synnytyksestäkin ja se jos mikä on kivuliasta hommaa!
Mitä mieltä suunnitelmista? :)
Heips, olen lueskellut blogiasi jo hyvän aikaa, mutten nyt muista josko olisin kommentoinu...
VastaaPoistaOletteko siis samaan aikaan hoidossa sekä yksityisellä että julkisella puolella? Kuinka se on mahdollista... eikö ne julkisella kieltäydy hoitamasta jos on yksityisellä? Ehkä olet tästä kertonut, minulta on mennyt ohi.
Siksi kyselen, kun itse olen julkisella päässyt juuri IVF-jonoon (6kk) epäonnistuneiden inssien (2 kpl) jälkeen. Papereissa jotka hoidon alussa saimme, lukee selkeästi että kahdessa paikassa ei voi olla samaan aikaan... Tekisi nimittäin kuitenkin mieli jatkaa parilla inssillä tässä odotellessa, vaikkei niiden onnistumis% olekaan häävi. Mutta kun tyhjänpanttina odottaminen on niin tuskaa... (ikä se painaa minullakin.)
Hyvä, että on tuollainen suunnitelma! Todennäköisesti nuo kaikki reseptit ja huhtikuun aika julkiselle jne "toimivat" ja raskaudut tästä inssistä :-) Peukkuja!!!
Mulla oli aina seuraava suunnitelma takataskussa. Kyllä se jotenkin helpottaa, kun ei tipu tyhjän päälle. Punktio voi mennä helpostikin, eipä sitä tiedä. Voin antaa vinkin, että pyydä kohdunkaulan puudutetta, on vähän vähemmän kipeä toimenpide sitten :)
VastaaPoistaOnnea nyt kuitenkin TÄHÄN hoitoon ennen sitä seuraavaa ;)
Buaaaha haa... *Verona repii reseptejä*
VastaaPoista:) Jatkosuunnitelma kuulostaa hyvältä ja auttaa toivottavasti ajattelemaan eteenpäin, vaikka tästä tulisikin se ihana ja kauan odotettu plus-merkki!
Ymmyrkäinen: kiva kun kommentoit! Tämä meidän kuvio meni niin, että kävin joulukuussa yksityisellä gynellä ja hän lähetti meidät julkiselle puolella, ja sieltä tuli jo joulun välipäivinä aika huhtikuulle. Omat tutkimukset aloitettiin kuitenkin jo silloin joulun tienoilla, ja varsinkin kun selvisi että siemennesteen laatu on heikkoa, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja ovulointiongelmia, päätimme viimeistään käynnistää odotellessa itse maksamamme hoidot yksityisellä.
VastaaPoistaAluksi ajattelimme, että olisimme korkeintaan tehneet pari inssiä, mutta kun sain selville että tuosta huhtikuun ajasta pitää vielä odottaa puoli vuotta IVF:ään pääsyä jonojen takia, päätös varmistui mielessämme, että aloitamme odotellessa kaikki mahdolliset hoidot mitä parhaaksi katsotaan. Julkisella puolella tosiaan sanottiin, että jos aloitamme hoidot yksityisellä, ne pitää jatkaa siellä loppuun. Niinpä emme aiokaan kertoa huhtikuussa hoitoon päästyämme että IVF:t on aloitettu muualla, ja näin neuvoi myös meidän klinikka.
Vähän tyhmää joutua pimittämään tuota tietoa, mutta se on tämän yksityisen vs. julkisen puolen vastakkainasettelun antia...
Tsemppiä teillekin!
Sydänjää: kiitos tsempittelyistä, ja kiva kuulla etten ole ainoa "suunnittelija" :) Pistän vinkit korvan taakse!
Junna ;) You got the point, on helpompaa kun voi ajatella vähän pidemmälle eikä laita henkisestikään ihan kaikkia paukkuja tähän!
Hyvä suunnitelma! Minulla oli myös aina jatkosuunnitelma valmiina. Itse asiassa olimme jo päättäneet senkin, kuinka monta kertaa ylipäätään yritämme, ennen kuin lyömme hanskat tiskiin. Onneksi onnistui, eikä edes mennyt viimeisen kortin varaan vaikka 5 siirtoa tehtiinkin. Sitkeys palkitaan, joskus.
VastaaPoistaAjattelin punktiosta, piikeistä ja muusta fyysisestä rääkistä aivan samalla tavalla kuin sinä. Jos tässä päämääränä on päästä synnyttämään, niin eiköhän sen eteen pysty kärsimään pienempiä kipuja ja kolhuja. Eikä se piikitys missään tuntunut. Punktiokin meni joka kerta melko kivuttomasti. Lääkkeet on hyvä ja päämäärä pyhittää keinot :)
Hyvältä kuulostavat suunnitelmat! Toivon tietenkin kovasti, ettei suunnitelmaa tarvitse ottaa käyttöön ja nyt tärppäsi, mutta jos tarvitsee niin hyvin toiveikkaalta kyllä kuulostaa :)
VastaaPoistaSuunnitelma kuulostaa kyllä juuri sinulta ja niin hyvältä!
VastaaPoistaTiedätkö, sain ovulaation varmistamiseksi niitä clomeja ja kävin ostamassakin purkin heti, mutta ne lääkkeet jäi turhiksi! Ei kyllä yhtään harmittanut se muutaman kympin menetys ;) Mutta sun lääkkees on niin paljon kalliimpia, että tuskin kannattaa kokeilla samaa.. :)
Toivottavasti sun ei tarvitse mennä reseptinipun kanssa apteekkiin!!
(Meillä oli nt-ultra, ja kaikki kunnossa)
Mimmi: vau, teillä oli vielä pidemmät suunnitelmat kuin meillä! :) Me emme ole vielä ihmeemmin miettineet, että monestiko yritetään. Täytyy katsoa miltä hoidot alkaa tuntua ja jos sen kanssa pärjää, niin jatketaan niin monta kertaa kuin on tarvis. Jos taas pitää välillä vetää henkeä, niin sitten tehdään niin.
VastaaPoistaKatja: haha, niin minäkin toivon!
Riina: Onnea toivotun ultratuloksen johdosta!! Oli varmaan ihana kokemus :)