Ja yhtäkkiä tuli hirveän tärkeäksi tehdä itselleni selväksi missä mennään. Minä en ole lapseton. Olen yrittänyt vasta tätä kirjoittaessa 8,5 kuukautta. Rajapyykki menee vuodessa ja ainakin tällä haavaa teen kaikkeni, etten koskaan saavutakaan sitä epävirallista lapsettoman rajaa.
Minä olen naimisissa oleva nainen, jolla ei ole lapsia. Mutta en ole lapseton.
Ja äkkiarvaamatta olen ärsyyntynyt ihan älyttömästi sanasta "vauvakuume". Miksi meninkään laittamaan sen blogiini yhdeksi tunnisteeksi! Jotenkin tuo käsite nyt turhauttaa niin paljon, sillä tämä koko prosessi on niin paljon enemmän kuin jokin "kuume". Ikäänkuin tässä olisi jokin talonvaihtokuume, autokuume tai joku muu vastaava materialistinen tilanne käsillä. Tämä on niin paljon enemmän.
Ja lisäksi tämä nälkä ei koskaan tyydyty ennenkuin ihminen saa sen mitä haluaa.
Pitäisiköhän ruveta käyttämään vaikka sanaa "vauvankaipuu". Tai jotain muuta. Äsh, en minä tiedä.
En minäkään ole lapseton mielestäni. Missä sitten menee se raja, sitä en tiedä. Voisinko vielä vuoden yrittämisenkään jälkeen sanoa olevani lapseton. Tai haluaisinko kutsua itseäni lapsettomaksi. En halua ajatella niin pitkälle.
VastaaPoistaOlen myös alusta asti inhonnut tuota sanaa "vauvakuume". Jotenkin sen olen saanut sanavarastooni kun sitä enemmistö tuntuu käyttävän. Mutta silti se ärsyttää. Ehkä juuri siksi että siinä on vähän sellaisen materialistisen mannan maku. Eikä tämä ole sitä.
Mikä olisi sitten se oikea sana jolla kuvailisi tätä olotilaa. Tuo "vauvankaipuu" on varmaan aika lähellä sitä miltä tämä tuntuu.
Mutta turhauttavaa tämä joka tapauksessa välillä on. Liiankin turhauttavaa. Varmasti se osaksi ärsyttää heitä jotka ovat yrittäneet paljon pidempään kuin me. Tulen olemaan yhtä turhautunut joka kuukausi, niin kauan kuin tämä toive ei täyty, meni siihen sitten (alle) vuosi tai kaksi.
Mulla oli sama juttu tuon vauvakuume-sanan kanssa, kun olimme mieheni kanssa yrittäneet yhdeksän kuukautta, eikä vieläkään toivottua tulosta tullut. Vauvakuume meillä ainakin muuttui jossain määrin yliyrittämiseksi, ja päätimmekin jossain 12kk yrityksen aloituksesta tavallaan "lopettaa" yrittämisen. Annoimme ajan kulua, kunnes kolmen kuukauden päästä yritysten "lopettamisesta" saimme iloksemme huomata, että olen raskaana. Alussahan tässä vielä ollaan, enkä uskalla toivoa mitään enempiä, mutta iloisia olemme. Onnea teille yritykseen, ja toivottavasti saatte oman nyytin pian sinne mahaan ;)
VastaaPoistaMä taas en oikein tykkää sanasta "lapseton". Mun mielestä sen pitäisi tarkoittaa, ettei ole lapsia ja sillä sipuli. Eli siis pitäisi olla joku muu sana, joka kertoisi sen, että on ongelmia raskaaksi tulemisessa.
VastaaPoistaHyvä pointti miraanalla tuossa yllä, ja olen siitä samaa mieltä.
VastaaPoistaEn itsekään pidä sanasta "vauvakuume", ja olenkin omassa blogissani (jostain muusta blogista matkittuna) käyttänyt mieluummin sanaa vauvavietti. Myös tuo sun ehdottama vauvankaipuu on hyvä, ja siitä voisi jalostaa lapsenkaipuun. Minulla on kyllä ollut vauvakuumeita pitkin vuosia, mutta sitä ne ovatkin olleet: ohimeneviä kuumeiluvaiheita, jolloin ei olisikaan ollut oikea aika alkaa yrittämään. Ennen yrittämisen aloittamista (joka siis tapahtui viime kesänä) huomasin kuitenkin tilanteen muuttuneen. "Vauvakuumeeni" ei ollut laskenut liki vuoteen, enkä enää haaveillut "pelkästään" raskaana olemisesta ja vauvasta. Minä haaveilin vauvan lisäksi tulevaisuudesta: taaperosta, arjesta, lapsen kasvamisesta ja kasvattamisesta. Minä haaveilin perheestä. Vasta tuolloin kuumeeni oli kypsynyt lapsenkaipuuksi ja oli oikea aika toimia.
Junna: Niinpä, voin vain kuvitella sitä tuskaa mitä ihminen kokee kun on käynyt tätä läpi useamman vuoden...kaikki sympatiani heille!
VastaaPoistaElla: Teillehän kävi sitten "klassisesti", hienoa :) Onnea kovasti! Itse en ainakaan tässä vaiheessa voi kuvitellakaan yrityksen lopettamista, mutta toisaalta en ole vielä siinä pisteessä ilmeisestikään että riepoo tarpeeksi. Jospa kohta tärppäisi tosiaan niin ei enää tarvitsisi ajatella asiaa!
Miraana: siinäpä vasta hyvä pointti! "Lisääntymisrajoitteinen", "fertiliteettiesteinen" ;) Argh, kamalia, lynkatkaa minut kun tuollaisia keksin..!
Äni: Olet oikeassa siinä, että lapsenkaipuu on jotenkin kokonaisvaltaisempi sana. Itsekin elän välillä haaveissani tosi pitkälle, mietin millaista elämä on sitten niiden lapsukaisten kanssa. Ja sitten tuntuu ettei tosiaankaan haluaisi odottaa enää yhtään! :)