En tiedä oikein, että mitä ihmettä tuolla sisuksissa tapahtuu kun siellä on niin pingottunut meininki. Tietysti toivon, että siellä on pari hedelmöitynyttä munasolua liikuskellut kohtuunpäin ja kiinnittynyt, sillä ei tällainen 3 kk:lla raskaana - efekti ole ihan normaalia. Sitten vielä hermostuneisuuttani olen täyttänyt itseäni milloin milläkin mussutettavalla asialla, erityisesti suklaalla ja jädellä...eipä ihmekään että tursuan vaatteistani ulos.
Sitten kun tulen raskaaksi, lupaan pyhästi ryhdistäytyä ja antaa mukelolle vain kaikkein terveellisintä ravintoa!
Eilen käytiin miehen kanssa myös pieni keskustelu haaveilusta. Kysyin, että mitä hän ajattelee ja onko uskaltanut vielä toivoa. Mies sanoi, ettei ole uskaltanut päästää ajatuksia niin pitkälle, ja että olisi "järkevämpää" olla ajattelematta koko asiaa. Näin sanoo insinööri! ;) Itse tuumasin siihen, että minun on nyt itse asiassa saatava haaveilla ja tein sellaisen päätöksen, etten aio toppuutella itseäni liiaksi. Tämä saattaa olla ainutlaatuinen tilaisuus ja jos todellakin olen raskaana, haluan yrittää nauttia joka sekunnista, jopa menetyksen ja sitä rankemman surun uhallakin!
Olen yrittänyt suhtautua raskautumiseen todella järkevästi ja maanläheisesti varmaan viimeiset 3 kuukautta, joten eiköhän olisi jo aika unelmille..? Nyt annan itseni liitää, surun aika on sitten ehkä myöhemmin...
Mä oon kyllä kans sitä mieltä, että kannattaa yrittää nauttia ja ajatella positiivisesti viimeiseen asti! Jos suru on tullakseen, niin se sattuu oli sitä pelännyt tai ei.
VastaaPoistaOnnea matkaan! :)
Oon kyllä niin täysillä jännäämässä siun kanssa! Toivottavasti siellä siun masussa tapahtuisi kaikkea ihanaa <3 Anna vaan itsesi välillä liitää, se tekee kyllä välillä hyvää :)
VastaaPoistaTäälläkin jännäillään ja peukutellaan kovasti teidän puolesta! <3
VastaaPoistaVerona anna mennä vaan jos siltä tuntuu:) Santtu sen sanoi hyvin, ei se pelkäämällä siitä muutu ja yhtä lailla tuntuu pahalle vaikka ei liitäisikään...
VastaaPoistaMäkin komppaan täysillä Santtua= suru tulee jos on tullakseen ja sattuu oli sitä sitten tajunnut pelätä tai ei. Nyt nautit kun voit!! Tsempitykset täältäkin palleroille, että olis kuule aika kiinnittyä sinne mamman kohtuun änyytee N-Y-T! Ja varmistakaa nyt vielä, että se siimahäntä (tai kaksi!) on mukana matkassa!!
VastaaPoistaOnnea matkaan täältäkin! :)
VastaaPoistaKiitti kivoista kommenteista, nyt aion kyllä luvan kanssa haaveilla ja toivoa! :)
VastaaPoistaHarriet, ja varmistettukin on, hih...