tiistai 15. helmikuuta 2011

Sydämessä nousee pieni toivo

Viime päivinä ajatukset ovat pyörineet todella paljon viikon päästä koittavan inseminaatiohoidon ympärillä. Varovasti makustelen ajatusta plussatestin aiheuttamasta tunteesta, ja vaivihkaa sydän täyttyy riemulla.

Uskallanko edes ajatella niin pitkälle...? Tohdinko tuudittautua siihen ajatukseen, että kohta olisimme raskaana...?

Se, että meidän raskaustestiin piirtyisi kaksi viivaa, olisi enemmän kuin lottovoitto. Ja jos saisin pitää raskauden ilman keskenmenoja, se olisi vielä toinenkin lottovoitto.

Kolmen viikon päästä saatan jo päästä tekemään voitokkaan testin, oi tätä jännittävää odotusta :)

P.S. Sain kuulla myös ikävän uutisen: rakas ystäväni, joka kävi äskettäin läpi ensimmäisen IVF-hoitonsa, ei saanut kyytiinsä pikkuista...:( lähetän hänen suuntaansa paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia...

5 kommenttia:

  1. Voi että, kun niin toivon että saisit tehdä sen plussatestin kolmen viikon päästä!

    Ja hei, oletteko nyt hoidossa yksityisellä? Tuossa sivussa olevassa Virstanpylväitä-listassa ei ole tätä inssihoitoa ollenkaan.

    Mun tarvitsee odotella vielä puolitoista viikkoa. Pe 25.2. on aika ultraan.

    Terkuin juuri rouviintunut Riina :)

    VastaaPoista
  2. Minä luulin, että hihkuisin riemusta enkä voisi olla kertomatta kenellekään plussan saatuani. Noin viikko sitten plussa pärähti ja on vain voimistunut koko ajan (+ kaikki niin ihanat oireet, mutta en valita ;), mutta tätä iloa varjostaa lähes kaksi viikkoa kestänyt vuoto. En siis osaa vielä uskoa, että tuolla masussa olisi joku, vaikka raskaustesti näyttää koko ajan vahvempaa ja olen käynyt myös labrassa testeissä. Perjantaina menen ultraan ja toivottavasti siellä näkyy jotain :)

    Mieheni on ihana ja hän jaksaa uskoa, että masussa on joku ja hän on ihan innoissaan :) Jospa itsekin uskaltaisin perjantain jälkeen jo uskoa ja jollekin kertoa :) Kovasti minäkin vuosi sitten kun tämä yritys alkoi, mietin miten reagoin plussaan ja miten kerron kaikille. Nyt nuo ajatukset on jäänyt ja keskityn vain siihen, onko maha-asukilla kaikki hyvin :) Onneksi nämä alkuraskauden vuodot ovat vaarattomia, jos eivät ole runsaita ja kivuliaita. Toivotaan parasta, että onnistutte pienestä onnistumisprosentista huolimatta! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea matkaan! Meillä tie oli pitkä ja raskas, toivottavasti pääsette vähemmällä!

    VastaaPoista
  4. *pitää sormia ristissä* jännittää sun puolesta!

    VastaaPoista
  5. Riina: juu, yksityisellä ollaan. Hyvä kun huomautit tuosta sivupalkin puuttuvasta tiedosta, en ollut itse huomannut asiaa ollenkaan! Nyt se on lisätty sinne :) Ja ONNEKSI OLKOON tuoreelle rouvalle!! Oliko ihana päivä ja menikö kaikki niinkuin toivoit :)?

    Anonyymi: Onnea hirmuisesti plussan johdosta! Toivotaan kovasti, että siellä on joku edelleen kyydissä, ja varmasti onkin koska sinulla on oireita. Sehän on hyvä merkki. Oletko lukenut Pikku Hiiren blogia "Hiirenkorva"? Hän myöskin on kärsinyt pitkään vuodoista ja on postannut siitä paljonkin, linkin löydät blogini sivupalkista. Kovasti onnea matkaan ja ihania odotushetkiä

    Mimmi: kiitokset! Niin sitä toivotaan täälläkin, mutta äskettäisten löydösten perusteella se ei ole kovin todennäköistä :(

    Junna: kiitos :)

    VastaaPoista