Tänä viikonloppuna olemme viettäneet varsin vauvaisaa viikonloppua. Kuulostaako oudolta? No, kävimme tietysti tsekkaamassa kahden tuttavaperheen vastasyntyneet vauvelit ja jostain kummasta syystä ne sattuivat peräkkäisille päiville (piti tietysti ottaa ne ajat mitkä heille sopivat tässä tilanteessa!).
En yritäkään kieltää, että hieman jännitin näitä vierailuja puhtaasti siitä syystä, että kuinka raskaaksi se kävisi minulle henkisesti. Pelko oli turha, sillä ei tullut niin ensimmäistäkään kateuden tai kiukun puuskaa! Selvisin siis hengissä. Jopa mukavaakin oli :)
Okei, tunnustan hellitelleeni ja lellitelleeni molempia vauvoja aivan estoitta. Ehkä se oli samalla jonkinlaista lähiterapiaa itsellenikin. Kiva oli kuitenkin todeta, että osasin suhtautua järkevästi ja koko ajan tuntui siltä, että tämä vauva on noiden vanhempien eikä mikään alunperin meille tarkoitettu tapaus. Tiedän, että meidän vauva odottaa vielä siellä jossain tuloaan.
Pari havaintoa noista pikkuihmisistä:
- ne näyttävät kevyiltä, mutta eivät ole sitä
- vauva sylissä tulee pian hiki
- poikavauvat saattavat sihdata sinua pissasuihkulla jos et ole varovainen
- vastasyntyneet nukahtavat missä vain minne vain kunhan ovat ensin saaneet annoksen äipän maitobaarista
- pikkuvauvan mielestä on sopivaa kokeilla jokaista lähettyvillä olevaa rintaa siinä toivossa että sieltä lohkeaisi hömpsyt
Äskettäin huomasin, että sivupalkin pupu on juossut tätä kirjoittaessa yritysaikaa 9 kuukautta, 1 viikon ja 3 päivää. Jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisimme saattaneet tänä viikonloppuna pidellä sylissämme omaa reilun viikon ikäistä pienokaistamme! Mutta tasan ei mene nallekarkit. Yritys jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti