Torstainahan minulle väläyteltiin sitä mahdollisuutta, että punktio saattaakin olla jo tulevan perjantaina ja ensisäikäytyksen jälkeen se alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, sillä sitten tämä koko operaatio olisi sitä pikemmin ohi. Ultrassa kävi ilmi, että punktion aika ei todellakaan ole vielä tällä viikolla, sillä follikkelit olivat vielä tosi pieniä: vain noin sentin mittaisia.
Ja mikä vielä pahempi pettymys, niitä oli vain 5 kappaletta. Excuse me! Missä on se valtava rypäs niitä kahden sentin mittaisia möllyköitä joita odotettiin?? Lääkärikin kommentoi, että onhan se tietysti aika pieni määrä, ja kun ikäkään ei vielä minulla ole syy saaliin huonoudelle...Lohdutteli kuitenkin lopuksi, että yksikin hyvä saattaa riittää. Itselleni tämä on silti aika kova pettymys, koska tietysti toivoisi tällaisen ruljanssin jälkeen, että sinne jäisi vielä jotain pakastettavaakin.
Toinen ultra varattiin tulevalle torstaille, jolloin tarkastellaan taas tilannetta ja ehkä varataan punktio-aika. Tämänhetkisen arvion mukaan se voisi olla ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Keskiviikkona kuvaan astuu Puregonin kaveriksi Cetrotide, joka estää munarakkuloiden ennenaikaista poksahtamista. Se tarkoittaa, että saan keskiviikosta alkaen 2 piikkiä illassa. Jippii.
Eilen soitin ihan neuvoa kysyäkseni yhdelle ystävälleni, joka on muutama vuosi takaperin käynyt IVF-hoidot läpi julkisella puolella. Jostain kumman syystä rauhallisen mielen sijaan sain kauhean kammon punktiota kohtaan! Hänellä se oli sattunut todella paljon kipulääkkeistä huolimatta, ja kokemus oli näin ollut kaiken kaikkiaan melko ikävä. Yleensä minulla ei ole ollut tapana vauhkoontua toisten tarinoista, mutta nyt se toimi ihan käänteisesti enkä meinannut saada illalla unta ollenkaan koska pyörittelin päässäni erilaisia kauhukuvia.
Tänään sain juteltua aiheesta hoitajan kanssa ja hän kertoi minulle mahdollisimman tarkkaan, mitä siinä operaatiossa tapahtuu. Sain lisäksi osoitteen internetissä sijaitsevaan opetusvideoon, missä esitellään jopa punktiossa käytettävät välineet. Pitää kuitenkin vielä harkita, onko sen katsomisesta minulle haittaa vai hyötyä. Parasta kuitenkin hoitajan kanssa juttelemisessa oli, että hän vakuutti että suonensisäisiä kipulääkkeitä on mahdollista käyttää jos niin haluan. Nyt ei siis tarvitse pelätä sitä kipua sillä moiset mömmöt vievät melkoisella varmuudella ne kokonaan pois.
Huhhuh, että semmoista täällä tänään. Kuten sanoin, ei ollut kovin hyvä päivä!
Onkos lukijoilla kokemuksia jaettavana punktiosta eli sattuiko ihan perskuleesti ja saitteko suonensisäistä kipulääkettä?
Minulta ei koskaan saatu kovin montaa munasolua kerättyä, määrä vaihteli neljästä seitsemään kaikissa neljässä punktiossa. Tässä pelissä todellakin ratkaisee se laatu, ei määrä.
VastaaPoistaTäällä Tanskassa annettiin (julkisella) ensin kaksi särkylääkettä (vastasi ehkä jotain burana 600) ja yksi rauhoittava. Rauhoittavaa en aina edes ottanut, se kun vei energiat koko loppupäivästä. Kanyyli laitettiin käteen ja operaation aikana annosteltiin tarpeen mukaan morfiinia suoraan suoneen. Morfiini vei kivut hyvin pois ja toimi nopeasti. Paras oli inistä heti, kun alkoi vähänkin sattua - turha sinnitellä siihen saakka, kun sattuu paljon.
Yksityisellä olis saanut lähes narkoosin operaation ajaksi. Minä söin vastoin ohjeita aamiaista enkä siksi voinut ottaa kaikkia mömmöjä. Toisaalta en olisi narkoosia halunnutkaan - minulla kun on nukutuksesta huonoja kokemuksia (hirveä pahoinvointi kesti tosi pitkään). Mentiin yksityiselläkin samoilla lääkkeillä kuin julkisella - tosin yksityisen klinikan sairaanhoitajat pisti morfiinia paljon enemmän kuin julkisella.
Kun kerättäviä munasoluja on vähän, niin itse operaatiokin on nopeampi ja helpompi. Paljon riippuu varmaan siitä, missä munasarjat sijaitsee ja kuinka helppo pääsy apajille on. Mulla oli toinen puoli aina kivuliaampi kuin toinen mutta kokonaisuudessaan yksikään neljästä punktiosta ei ollut sietämätön. Sano heti alkuun, että jännität, niin osaavat ehkä asennoitua sen mukaan. Täällä ainakin kaikki hoitajat ja lääkärit oli tosi sympaattisia!
Ymmärrän hyvin harmituksesi, kun netistä muun muassa saa lukea tarinoita kymmenien solujen punktioista ja niistä ongelmista, mitä syntyy, kun alkioita on yli omien tarpeiden. Kuitenkin meille lääkäri sanoi IVF-suunnittelukäynnillä, että tavoitemäärä rakkuloita on joku 5-10. Syy pieneen tavoitemäärään on se, että mitä vähemmän rakkuloita tulee, sitä lähempänä luonnollista ovulaatiota ollaan, jolloin munasolut ovat paremman laatuisia. Lisäksi hyperstimulaation riski on pienempi mitä vähemmän rakkuloita tulee. Olen lukenut monia tarinoita, joissa pienestä munasolumäärästä kaikki hedelmöittyvät ja jakaantuvat alkioiksi, mutta en ole lukenut yhtäkään tarinaa, jossa suuresta määrästä munasoluja (yli 20 rakkulaa) kaikista tai edes suurimmasta osasta olisi tullut alkioita.
VastaaPoistaMeillä klinikalla annettiin ihan kysymättä rauhoittava (Diapam) hyvissä ajoin ennen punktiota ja suonensisäisesti annettu morfiinijohdannainen rentoutti vielä lisää. En kokenut punktiota juuri yhtään epämiellyttävänä toimenpiteenä, vaikka minusta imuroitiin 26 rakkulaa. Etukäteisjännitys oli se pahin vaihe.
Tsemppiä tähän viikkoon! Sieltä saattaa hyvin kasvaa vielä muutama rakkula lisää niiden jo olemassa olevien viiden suuren ja kauniin joukkoon :)
Samoin täällä ovat lääkärit sanoneet, että korkeintaan 10 rakkulaan tähdätään. Hyperstimulaation riski on pienempi ja samalla munasolujen laatu parempi. Kyllähän sitä kuitenkin mielessään toivoo, että saalista tulisi niin että jotain saataisiin pakkaseenkin. Ja kuten em tuossa jo sanoikin, rakkuloita voi hyvinkin vielä ilmestyä muutama lisää seuraavaan ultraan mennessä. :)
VastaaPoistaOlin todella hermona ennen punktiota, mutta esilääkitys (olikohan se tosiaan Diapamia, en tullut kysyneeksi) rauhoitti kyllä tehokkaasti. Punktio oli yllättävän positiivinen kokemus sikäli, että kivut olivat ihan siedettävät. Ja kun eräässä kohtaa sattui vähän enemmän, hoitaja antoi heti lisää kipulääkettä (hoitaja sanoi tätä kunnon "humaukseksi" ja lääke tehosi hetkessä). Suonensisäinen lääkitys oli tehokasta ja punktio tuntui menevän ohi hujauksessa. Uutta kokemusta odotellessa...
Kovasti tsemppiä jatkoon!!
Toivotaan että follien laatu korvaa määrän <3 Jaksuja sinne ja koita olla hirmusti stressamaatta punktiosta :)
VastaaPoistaMulla näkyi ekassa ultrassa muistaakseni kahdeksan ja saalis oli loppujen lopuksi 16. Mulla ei edes lääkkeitä lisätty. Ja määrä ei tosiaan ole se tärkein vaan laatu. Meillä hedelmöittyi 16:sta viisi. Iso osa ei ollut edes kypsiä.
VastaaPoistaOmaa punktiota kuvailisin sanalla ikävä. Sain rauhottavan ja morfiinia. Loppuvaiheessa tuntui tosi epämiellyttävältä ja sain heti lisää lääkettä. Olin sen verran pöllyssä, että en kunnolla edes muista koko tapahtumaa. Tässä matkan varrella on sen verran erilaista kipua, särkyä ja kurjuutta, että aion jatkossakin olla jos / kun punktioon menen :)
Hurjasti tsemppiä täältä!!
Minä jännitin ensimmäistä punktiota ihan hirveästi, ja sitten se ei tuntunutkaan missään. Ei pienen pientä kipua! Ei kummallanaan punktiokerralla. Hoitajat sanoivat että kivuliaat potilaat ovat harvinaisempia, joten toivotaan että sinullakin sujuu kivuttomasti.
VastaaPoistaEnsimmäinen (ja joskus jopa toinenkin, kuten minun tapauksessani) hoitokierros on hieman harjoittelua, kun ei tiedetä millainen annos lääkettä on juuri sinulle sopiva. Minusta tuo määrä kuulostaa aika hyvältä ensi yritykseksi. Jos saat liian tuhdin annoksen, niin sitten on riskinä hyperi - ja paljon raakoja rakkuloita...
Eli kuono pystyyn :-) ja kovasti onnea matkaan!!
Mulla on kaksi kivutonta punktiota takana, vaikka rakkuloita oli runsaasti molemmilla kerroille. Hyvin se menee, älä suotta panikoi :) Suonensisäiset lääkkeet humauttavat kivut tehokkaasti pois. Muistat vaan sanoa heti, jos tuntuu epämiellyttävältä.
VastaaPoistaJa mitä tulee rakkuloiden määrään, niin munikset saattavat ottaa ihan viimemetreillä hurjia kasvupyrähdyksiä.
Tsemppiä!
Munisten määrään mulla ei ole muiden kommentteihin enää mitään lisättävää.
VastaaPoistaKolme kertaa olin punktiossa ja viimeinen kerta oli pahin, mutta ihan siedettävissä oleva. Kahdella muulla kerralla oli niin tujut lääkitykset, että ei tuntunut oikeastaan missään. Tähän saakka aukiolotutkimus on ollut toimenpiteistä se kauhein. Eikö punktiossa anneta aina suonensisäistä kipulääkettä?
Ennen punktiota otettava Diapam vie aika mukavasti sen jännityksen pois :)
Hei!
VastaaPoistaMinulla tuli ihan samanlainen pelko ennen punktiota, että munasoluja on liian vähän, kun niitä näkyi ekassa ultrassa muistaakseni 7. Punktiossa punktioitiin kuitenkin 10, joista 8 oli solu sisällä ja niistä 7 hedelmöittyi ja 5 jakautui siirtokelpoisiksi.
Ja se itse punktio ei sattunut mitenkään kovin paljoa. Ennen toimenpidettä otin yhden ketorin 100:sen ja punktion aikana laitettiin kanyylista suoraan suoneen rauhoittavaa kipulääkettä ja olo oli tosi mukava. Ihan punktion lopussa vähän tuntui ikävältä, kun eivät enää viitsineet lisätä lääkettä, kun oli vain pari punktioitavaa solua jäljellä. Itse punktion jälkeen tuntui tunnin ajan menkkamaista kipua ja kannattaa varata siis vyötäröstään mahdollisimman löysät housut tuon varalta päälle. Mutta mitään lääkkeitä ei enää punktion jälkeen tarvinnut ottaa ja kipu hellitti tunnissa.
Kiitos pitkistä ja perusteellisista kommenteistanne!
VastaaPoistaMimmi: Kerroin jo klinikalla, että jännitän ja he ilmeisesti kirjasivat sen heti papereihin. Saa kuulemma niin paljon kipulääkettä kuin haluan ja Diapaminkin alkuun, joten ei tässä varmaan hätää ole :) Aika jännä, että tuo sinun saalis on ollut aina tuota luokkaa. Hmm, ehkä se on siis ihan tavallista!
Em: 26 rakkulaa!! Ihan hurja määrä :) Tuo pitää ihan täysin paikkansa mitä sanoit hyperstimulaatiosta, nimittäin sain juuri tänään kuulla että minun kohdallani se ei ole riski koska muniksia on niin vähän. Joku helpotus sentään tässä surkeahkossa saaliissa.
Helmikäs: juu, minä saan myös kuulemma Diapamit ja kunnon mömmöt :) Eiköhän tästä siis selvitä.
Pumpulia: kiitos! Pahin kauhu meni jo ohi - onneksi.
Orkidea: jännä kuulla teidänkin saaliista, varsinkin kun tarinat tuntuvat vaihtelevan niin paljon eli homma on tosi yksilöllistä. Olisi se aina lohdullista tietää, että pakkaseenkin on jotain riittänyt...:)
Tuuli: et arvaa kuinka ihanasti tuo kommenttisi rauhoitti mieltä :) Ja muutenkin kaikki tuo mistä kirjoitit, sain siihen vahvistuksen lääkäriltä tänään eli uskon että tämä on ihan hyvä ensi yrittämän tilanne!
VastaaPoistaMuumi: kiitos! On mulla onneksi jo vähän luottavaisempi mieli joten eiköhän tästä selvitä :)
Sydänjää: Aukiolotutkimusta mulle ei olekaan tehty, joten en pysty siihen vertaamaan. Mutta siis suonensisäistä kipulääkettä on kuulemma luvassa ja Diapamikin on jo saatu :)
Kattohaikara: Täytyy tosiaan muistaa ottaa löysät pöksyt mukaan. Esilääkkeet on jo saatu ja annostus on minusta yleensä ottaen melkoisen kova. Sen päälle kun vielä lisätään se suonensisäinen, uskoisi olevani kohtalaisen sopivassa pöllyssä! :)