Aluksi meinasimme vaipua epätoivoon, kun vaikutti hetken aikaa siltä, että ei meillä olekaan niin selviä ohjeita kuin luulimme. Mies sai perjantaina pistosopetuksen klinikalla, mutta purkkeja ja puteleita oli niin iso määrä ja pakettien koot vaihtelivat. Jonkin aikaa pähkäiltyämme kokosimme itsemme ja saimme injektiokynän ladattua.
Sitten iski paniikki ja Hirveä Hihityskohtaus. Käkätin noin viisi minuuttia hysteerisenä.
Hihihihihii....et kyllä tunge noita neulojasi minuun......uaahhhaahhaa.....kamalaa.....iihhiihhiii.....käkäkäkä......apuaa.....mitä tästä oikein tulee....eiih...hohhohhooo...!
Kun naurattaa, niin naurattaa :)
Kaiken tämän jälkeen todellisuus iski ja tuijotin hetken hiljaisena koko sitä lääkepakkausten vuorta pöydällä edessämme.
Meneekö kaikki tuo aine tosiaankin minuun?
Onko tämä turvallista?
Auttaako tämä?
Mitä minä olen oikein tekemässä??
Ja sitten - päämäärä palasi jälleen kirkkaana mieliimme. Tästä ei ole paluuta. Lääkeaineiden mukana ihon alle painui myös roppakaupalla toivoa uudesta alkavasta elämästä.
Meidän vauvasta :)
Tsemppiä piikittelyyn ja munien kasvatteluun!
VastaaPoistaItse suorastaan nautin siitä hoidon vaiheesta, kun pääsen pistelemään itseäni. Voi ja saa vihdoin tehdä jotain itsekin, vaikuttaa asiaan. Ei tarvitse seistä tumput suorana ja odottaa, ja odottaa... Tuossa hoidon vaiheessa tuntuu, että kaikki on mahdollista.
Kuulumisia lukemassa ja tsemppaamassa seuraavaan vaiheeseen! :)
VastaaPoistaHienoa, että miehesi auttaa pistosten kanssa. Täällä taustalla toivotaan Teille sitä parhainta!
VastaaPoistaLycka till! Täältä sivuvasemmalta pietään peukkuja, myös minityyppi. :)
VastaaPoista-Spatz (ei ehri kirjautua..)
<3 <3 <3!
VastaaPoista:) Mun mies ei pystynyt edes katsomaan kun piikitin menemään. Se pitää mua edelleen jonain supernaisena piikkipelottomuuteni vuoksi :D
VastaaPoistaHah, mun mies on samanlainen kuin mimmin. Sitä ahdisti ajatuskin siitä, että pistän itseäni. Tosin Pregnylin ampulleja en saanut itse aukaistua, joten mies riensi ritarillisesti apuun. Jääkaappikylmä lääkeaine muuttui niissä tärisevissä ja hikisissä käsissä hetkessä vähintään 37-asteiseksi, mutta kiitos miehen ampullit saatiin auki. Tsemppiä teille piikittelyihin! Tuo pistosvaihe menee lopulta hurjan nopeasti ja kohta oletkin jo piinailemassa :).
VastaaPoistaMuumi: Sinäpä sen sanoit! Aktiivisuus on parasta, mutta onneksi meillä kuitenkin mies hoitaa nuo pistoshommat. T. Pelkuri ;)
VastaaPoistaHehku, Caudensia, Spatz, Junna: Cheers girls! :)
Mimmi & Em: Oli meilläki miehen kanssa ensin pienimuotoinen väittely kummasta on epämukavampaa: miehestä kun joutuu tuottamaan mulle kipua vai minusta kun joudun sietämään sitä kipua ;) Mutta olette te aika supernaisia kun uskalsitte itse pistää! Mun piti vielä toisen yrityksenkin jälkeen laittaa silmät kiinni ja vähän hihittää, pöhkö. Onneksi on aikaa tottua tähän puuhaan....