torstai 31. maaliskuuta 2011

Tärkeä päätös

Viimeiset pari päivää on ollut ihan sellainen olo, että kuukautiset alkavat kohta. Usko tästä hoidosta raskautumiseen on siis mennyt. En ihan tarkalleen osaa edes selittää miksi tuntuu tältä, mutta olen kuitenkin aika varma.

Eilen rupesin miettimään tätä tilannettani ihan toden teolla ja kävimme miehen kanssa vakavan keskustelun. Tulin siihen tulokseen, etten vain voi elää enää tällä tavalla, pistäen kaikki yhden kortin varaan. Meille saattaa tulla vauva yhdeksän kuukauden tai vasta 9 vuoden kuluttua. En voi sitä tietää. Jos jatkan näin, näivetyn ihan totaalisesti.

Olen ollut aina se tyyppi, joka jaksaa vaahdota kuinka elämää täytyy muuttaa jos ei ole siihen tyytyväinen, ja sitten olenkin itse se, joka junnaa samassa tilanteessa vuodesta toiseen. No, ei tämä kaikki nyt ihan kurjaa ole sillä onhan tässä menty naimisiin ja vietetty ihanat häät viime vuoden puolella, mutta oma parisuhde tuntuukin olevan tässä vaiheessa se ainut elämän valopilkku. Työnteko on yhtä tervanjuontia päivästä toiseen, ja koko ajan odotan sitä hetkeä, että pääsen äityslomalle. Miksi??

Tähän kysymykseen vastaus oli ennen, että minulla on todella hyvä työpaikka, hieno titteli, kohtuullinen palkka ja erinomaiset työsuhde-edut. Siitä olisi myös helppo jäädä äitiyslomalle ja se varmasti odottaisi minua palatessa. Ennen työni olikin ihan loistavaa, mutta olen tehnyt sitä jo vuosia ja jo CV:nkin puolesta olisi aika vaihtaa. Blogiystäväni Pnda on mm. minua kauniin sanoin rohkaissut vaihtamaan reippaasti työpaikkaa. Samoin Pingu otti elämäntilanteesta huolimatta ratkaisevan askeleen ja on kohta aloittamassa uutta työtä + uutta raskautta!

Miehen kanssa sitten eilen keskustelin aiheesta pitkään, ja sanoin, että olen yksinkertaisesti tullut siihen pisteeseen, etten voi tehdä tätä itselleni ja jatkaa työssä, josta en saa enää mitään irti ja joka päivittäin nujertaa minut henkisesti. Kesti hetken vakuuttaa hänet siitä, että olen ihan oikeasti tosissani. Miehen mielestä jäljellä olisi niin lyhyt aika ettei nyt kannata antaa periksi, mutta toisaalta hän ei ollut aivan oivaltanut kuinka kyllästynyt olen ja muutoksen tarpeessa. Vihdoin sovimme, että jos nyt raskaustesti ei ensi viikolla näytä plussaa, ryhdyn aktiiviseen työnhakuun!

Täällä ei ole mitenkään ruhtinaalliset työmarkkinat, mutta ainakin se piristää mieltä, että tietää aktiivisesti tekevänsä asian eteen jotain eikä vain istu ahterillaan ja valita. Kuka tietää, ehkä en edes löydä uutta työtä tai joudun tinkimään eduistani reippaasti, mutta toisaalta ajatus siitä, että saisin taas tehdä työtä joka tuo tyydytystä, on aivan mahtava! Sillä kestäisin mahdollisen lapsettomuuden ainakin jonkin aikaa eteenpäin, kun yritys ei ole ainut elämän sisällöntuoja (minkä sisällön, yhtä pettymystä perkele). Muistan edelleen urani alkuajoilta ne mahtavat onnistumisen tunteet ja sen olotilan kun oli äärettömän tyytyväinen omaan työsuoritukseensa. Uskon, että se on edelleenkin mahdollista, mutta ei enää nykyisessä työssä.

Olen aiheesta aika innoissani, ja nyt tuntuu siltä, että mahdollinen nega ensi viikolla ei tunnukaan niin kauhean pahalta. Viikonloppuna alkaa CV:n muokkaus ja uusien vaihtoehtojen kartoitus! Uusi työ, here I come :)

13 kommenttia:

  1. mahtava päätös, tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  2. hyvä! Vaihdoin aikoinani myös työtä aika pian sen jälkeen, kun olimme jo jonkin aikaa yrittäneet raskautua. Onneksi en jäänyt tuleen makaamaan, minun raskautumiseeni kun meni sen jälkeen vielä pitkä aika. Nyt olen päättänyt, että äitiyslomalta yritän palata uuteen työhön. Se voi olla vaikka osa-aikainenkin, jos talous kestää. Kunhan se on jotain uutta ja motivoivampaa.

    VastaaPoista
  3. Muistelen että olisit jo hyvän aikaa sitten viime vuoden puolella tuskaillut noiden työkuvioiden kanssa, joten varmasti olet tätä asiaa jo oman aikasi harkinnut.

    Olen miettinyt ihan samaa että jos raskautuminen kestääkin vielä kovin paljon kauemmin niin mitäs sitten teen! En kai voi jäädä tähän junnaavaan (aika osuvaa) elämään vaan olisiko silloin pakko hypätä vauvalaiturilta vähäksi aikaa pois ja jatkaa matkaa toista asemaa kohti!

    Hyviä kysymyksiä joihin itse en osaa tällä hetkellä vastata, sillä olen toisaalta ihan tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni muuten ja tämä olisi vain se seuraava luonnollinen askel. Toivon niin kovasti että se askel ei ole kuin ihan kulman takana..

    Miehesi tukee sinua varmasti, oli päätös mikä tahansa! <3

    VastaaPoista
  4. Tiedän niin ton tunteen! Juurikin samaisesta syystä itsekin yritän tällä hetkellä keksiä kaikenmaailman piristystä työkuvioihin ja kaikkiin elämänosa-alueisiin, jotka eivät suoranaisesti liittyisi raskautumiseen.

    En vaan kestä enää elämää, jossa raskaus on ainoa asia mielessäni ja jonka kykenen liittämään jokaikiseen elämäni osa-alueeseen... Elämä jää kokonaan elämättä, kun koko ajan odottaa vaan niin malttamattomana sitä plussaa.

    Nyt pitää ehdottomasti vaan keksiä elämään piristäviä asioita ja nostattaa positiivista ilmapiiriä, rentoutua ja nauttia elämästä miehen kanssa kahdestaan! Jaksamisia sinne, samoilla kp:llä mennään...

    VastaaPoista
  5. Loistava päätös! Ja rohkea, onnittelut siis jo sen tekemisestä. :)

    VastaaPoista
  6. Hieno päätös - varmasti vaatii rohkeutta hypätä uuteen alkuun työn suhteen mutta se ehdottomasti kannattaa! :)

    VastaaPoista
  7. Rohkea ja fiksu valinta. Elämänhallintaa - kannatan! Kaikkea ei elämässä voi hallita mutta tiettyjä asioita kyllä, ja olisi hölmöä jumittaa elämäntilanteessa, jossa on havainnut korjattavaa (ja keksinyt vielä korjauskeinotkin). Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  8. Good for you! Työelämässä ehtii kuitenkin hapantua vielä ainakin seuraavat 30 vuotta, joten miksi tehdä jotain vastenmielistä? Samaa ajatusta olen itsekin pyöritellyt... Periaatteessa kaikki on kohdillaan, mutta silti tekisi mieli lähteä. Mikään ei tunnu samanlaiselta kuin irtisanoutuminen! Se vapaus ja vallantunne, ah!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä kovasti ja minähän tein juuri tuon ;). Sittenhän sieltä tupsahtikin molemmat hyvät uutiset yhtäaikaa (koeajalla ja raskaana ei ehkä ole ihan oppikirjasta... ;) mutta en valita)! Työ on tärkeä osa elämää ja monen hyvinvoinnin, tyydytyksen ja onnistumisen tunteen lähde. Ainakin minulla. Jos näivettyy, niin pitää nostaa kytkintä.

    Kehotan rohkeasti hyppäämään aikomallesi tielle, hyvä!

    Teidän eka hoitokertahan meni huippuhienosti! Onnea siitä! Ja menkkaolohan voi olla merkki monesta muustakin....mutta ei siitä sen enempää, eihän ;). Peukut pystyssä täällä :)

    Vilho

    VastaaPoista
  10. Hieno ja rohkea päätös!
    Meillä on myös toiveena vauva, ja joulun jälkeen pitkään mietin, uskallanko hakea uutta työtä. Olisi noloa, jos heti joutuisikin ilmoittamaan, että olen raskaana. Noh, onneksi hain, koska ei taida vielä tuo raskaus olla lähelläkään. Ei sitä vaan voi elää elämäänsä sen mukaan, että "en voi tehdä suunnitelmia, koska olen kuitenkin kohta raskaana.."

    Tsemppiä nyt työnhakuun ja raskautumiseen! Täällä ainakin istutaan peukut pystyssä ja toivotaan, että teitä onnistaa. :)

    VastaaPoista
  11. MAHTAVA PÄÄTÖS VERONA!
    Olen ihan huippuonnellinen tekemästäsi päätöksestä. :) Itse olen tietysti nyt vähän "heikossa" tilanteessa työn vaihtamisen kannalta, mutta toisaalta, jos en tätä nyt olisi tehnyt, niin olisin tuskaillut kuka tietää kuinka kauan tässä työssä hakaten päätäni seinään, koska työ alkaa todella ahdistaa. Aviokki totesi myös tuossa, että jos käy sitten vaikka niin, että raskauden vuoksi uusi työpaikka sitten menee sivu suun, niin siinähän menee. Kyseessä on kuitenkin vain työpaikka ja tämä tällä hetkellä appelsiinin siemenen kokoinen juttu on kuitenkin huomattavasti tärkeämpi. Ja liitto on onneksi oikein vahvasti työntekijän puolella tällaisissa asioissa.

    Olen itse aina ollut töissä, 16-vuotiaasta lähtien vakituisessa työsuhteessa minkä vuoksi itselläni tämä tilanne tuntuu välistä painajaismaiselta, mutta tilanne on nyt tämä ja piste. Koska en voi tilanteeseen enää vaikuttaa, niin se nyt otetaan vastaan mikä tulee enkä halua antaa stressipeikolle valtaa, koska stressaaminen tässä asiassa jos missä, on turhaa.

    TSEMPPIÄ Verona hienosta päätöksestä!! Mahtavaa, että löysit itsestäsi tämän tilanteen aikana voimavaroja lähteä tekemään merkittävää muutosta. :) Nostan hattua!!

    VastaaPoista
  12. Pnda, kiitos :) Uskoin sinua vihdoinkin!!

    Mimmi: juuri tuo oli minunkin mielessäni, ei saisi ikinä jättää kaikkea yhden kortin varaan.

    Junna: kyllä, olen valitellut aihetta jo niin pitkään, että nyt on aika toimia. Minä en halua hypätä vauvalaiturilta pois, mutta aika kuluu nopeammin kun on samalla jotain muutakin mielekästä projektia menossa :)

    Harriet: Näinpä juuri, tsemppiä myös sinne :)

    Äni, Pumpulia, Eileithyia & Riina: kiitoksia kannustavista sanoistanne!

    Heidi: veit jalat suustani. Jos mielesi tekee lähteä, niin ei muuta kun uutta työtä etsimään sielläkin päässä :) Lycka till!

    Vilho: on siis mahdollista saada molemmat :) Onnea sinne! Ja kiitos peukutteluista, peukkuja aina tarvitaan!

    Anonyymi: Juuri niin, on inhottavaa tuntea kulkevansa koko ajan juoksuhiekassa eikä pääse eteenpäin oikein mihinkään suuntaan. Toivon, että sinua muistetaan pian plussalla :)

    Pingu: kiitos aina rohkaisevista kommenteista! Et kuule arvaa, kuinka monta pykälää mieliala on jo noussut pelkästään näiden muutaman päivän perusteella, kun olen ajatellut uutta työtä ja kuinka intoa täynnä siinä tilanteessa sitten onkaan. Olen niin tyytyväinen :) Tänä viikonloppuna alkaa CV:n muokkaus ja sitten armoton hakemuksilla pommitus kiinnostaviin firmoihin. Olen aivan varma, että teillä kaikki menee kuitenkin parhain päin vaikka jännittäviä aikoja eletäänkin. Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista