Jälkitarkastus

Eilen oli vihdoin se kauan odotettu synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Jännitin sitä sisätutkimusta aika lailla, mutta onneksi se ei sitten ollutkaan erityisen tuskallinen kokemus ja lääkäri oli varovainen. Kohtu oli kuulemma supistunut asianmukaisesti ja kaikki vaikutti normaalilta.

Kysyin tietysti heti mielessäni pitkään pyörineen asian, eli joko saa mennä kuntosalille ja vaikka lenkkipolulle jos mieli tekee. Ja miten vatsalihakset. Urheilla kuulemma saa, mutta on tärkeää huolehtia lantionpohjalihaksista ja varmistaa että ne ovat aina kontrollissa liikkeitä tehdessä. Suoria vatsalihaksia saa alkaa tekemään vasta kun syviä vatsalihaksia on treenattu jonkin aikaa ja ne tuntuvat olevan kunnossa. Huippujuttu! Jos vaan tilanne sallii, painun heti tänään kuntosalille :)

Otin myöskin esille ehkäisyasiat ja sanoin suoraan, että me emme aio ryhtyä käyttämään ehkäisyä sillä meillä on ollut hankaluuksia ensimmäisenkin saamisessa ja toiveissa olisi uusi raskaus tämän vuoden aikana. Olemme keskustelleet tästä paljon miehen kanssa ja tietysti ensin pitää saada vihreää valoa lääkäriltä sillä emme halua mitenkään vaarantaa kroppaani kun raskaus on aina rasitus elimistölle. Onneksi lääkäri ei tyrmännyt suunnitelmiamme vaan kertoi, että kun komplikaatioita ei kerran ole ollut, niin ei hän näe tässä mitään ongelmaa.

Hidasteena tosin perheenlisäyssuunnitelmille voi toimia imetys. Kysyin, että voiko raskaana ollessa imettää ja kuulin, että tästä on ollut vuosien varrella vaihtelevia suosituksia. Ennen kuulemma kehotettiin lopettamaan imetys raskaaksi tultua mm. siitä syystä, että se saattaa aikaansaada supistuksia jne. Nykyään ei olla niin tiukkoja asian suhteen. (Tosin luulen, että meillä tällainen ei haittaisi kun eihän minun kroppani edes osaa supistella itsestään!) Tosin raskaaksituloon (täys)imetys puolestaan voi vaikuttaa siten, että kuukautisia ei kuulu koko imetysaikana ollenkaan. Erityisesti yöimetyksellä on tähän voimakas ehkäisevä vaikutus.

Tämä tuleekin olemaan meidän kohdalla mielenkiintoista että miten meille oikein käy, sillä olen kyllä alustavasti suunnitellut imettäväni kokonaisen vuoden jos maitoa vaan riittää, mutta toivoisin myös kovasti olevani loppuvuodesta raskaanakin...

Mitenkäs teillä lukijoilla jotka olette synnyttäneet, tuliko imetysaikana kuukautiset vai pitikö niitä odottaa imetyksen loppuun asti?

Muuten jälkitarkastus oli ihan helppo nakki. Hemoglobiini oli 116 eli meikäläisittäin täysin normaali lukema. Verenpaine samoin oli normaali ja painon tippumisvauhtia terkka piti täysin normaalina vaikka sitä itse siellä huokailin. Meidän alueen Esikko-kerhoistakin sain nyt tietoa joten menen varmaan lähiaikoina kokeilemaan sillä alkaa jo tuntua siltä, että kaipaisi toisten äitien seuraa vähän enemmän varsinkin nyt kun kaikki omat äiti-ystävät ovat kipeänä tämän järkyttävän flunssa-aallon kourissa. Lisäksi sain puhelinnumeron mistä tiedustella äidinmaidon luovutusta mikä on parhaillaan harkinnassa, sillä maitoa on ruvennut tulemaan ihan mahdottomasti ja olen pumpannut sitä sekä jääkaappiin ja pakastimeen, eikä viimeksi mainitusta ole tarvinnut käyttää vielä yhtään. Ei haluttaisi tuhlatakaan arvokasta ainetta.

P.S. Jo kolmas päivä menossa niukkaherkkuista elämää ja menee ihan loistavasti: tosi paljon kevyempi ja parempi olo! Ruokavalion ravintoarvotkin on varmaan paljon paremmassa jamassa kun vitamiinien sijasta ei tule mätettyä pullaa ja kakkuja :)

Meidän yöt

Viime aikoina olen valitellut niin paljon noista refluksivaivoista, että tämä meidän arki saattaa kuulostaa pelkästään yhdeltä isolta hankaluudelta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan meillä on rutkasti kaikenlaisia hyviä puoliakin ja niistä ei suinkaan vähäisimpänä yöt :)

Viime yönä kävi niin, että tyttö teki yhdenjaksoisen nukkumisen ennätyksensä vetämällä putkeen 7h unta! Heräsin aamuviideltä säpsähtämällä siihen, että "joku oli vialla". Se "vika" oli siinä, että tyttö nukkui edelleen omassa sängyssään eikä ollut herännyt vielä kertaakaan ruokailemaan koko yönä. Hihhei. Tietysti tissit olivat jo aika pakkautuneet ja niitä jomotti, mutta sekin helpotti kun siirsin hiljalleen heräilevän Sintin rinnalle samantien ruokailemaan ja tyttö oli niin nälissään, että myöhemmin herättyäni huomasin hänen imaisseen koko rinnan tyhjäksi (mitä hyvin harvoin öisin tekee).

Tämä ei ole meille ihan uusi kokemus, sillä jo useita viikkoja lapsi on nukkunut 4-5 h pätkiä putkeen ja pari kertaa - mm. viime viikolla - hän veti 6h yhtäjaksoisen unipätkän. Nukuttaminen meillä on edelleenkin hieman haastavaa, mutta mieluummin näin päin sillä olisin ihan zombie jos en saisi nukkua. Olen myös miettinyt, että kyllä ihminen saa olla kiitollinen imetyksen onnistumisesta, sillä jos joutuisin joka yö heräämään pari kertaa valmistelemaan maitopulloa, en käsitä miten jaksaisin pätkäunien voimalla. Vaikka pakkohan sitä olisi jaksaa.

Tyttö on selvästi tullut nukkumisessa äitiinsä, eli osaa arvostaa pitkiä ja rauhallisia unia. Meidän murmeli :)

Illalla nukahtaminen on hyvin vaihtelevaa. Viime viikolla kävi yhtenä iltana jopa niin upeasti, että Sintti simahti unille illalla yhdeksän aikaan. Olin sen jälkeen aivan ihmeissäni ja palloilin ympäri asuntoa, että mitähän tässä nyt oikein tekisi. Ai että nyt saa oikein luvan kanssa rentoutua? Yes! Toisina iltoina taas nukutus aloitetaan yhdeksän maissa (riippuen edellisten päiväunien päättymisistä) ja päätetään vasta yhdentoista maissa. Silti jos nyt katson aikaa taaksepäin, on tässäkin saavutettu huomattava muutos ottaen huomioon, että vielä kuukausi sitten oli hyvin tavallista mennä nukkumaan koko perheellä vasta yhden tai kahden maissa yöllä. Tavoite, eli yöunien aloitus klo 20-21 aikaan alkaa häämöttää jossain horisontissa, ihan melkein näkösällä.

Yhtä asiaa olen vähän ihmetellyt, eli miksihän Sintti ei öisin kärsi refluksivaivoista ollenkaan. Ne vähäiset yösyötötkin tulevat hyvin harvoin kunnon pulautuksella ulos eikä tyttö tarvitse röyhtäytystä. Mutta toisaalta voi olla niin, että öiset pitkät syömättömyystauot helpottavat Sintin oloa ja vatsalaukku & ruokatorvi saavat molemmat hengähtää. Mm. tästä syystä en ottanut terkan kehotusta ruokailujen harventamisesta kovin vakavissani, sillä minusta on ihan luonnollista, että jos noin pieni nukkuu noin pitkiä pätkiä (ja tätä tapahtuu päivisinkin), on hereillä ollessa tankattava vähän enemmän ja tihemmin että jaksaa sitten nukkua :)

Projekti raskauskilojen karistus, Osa II

Kuten noin kuukausi sitten kirjoittelin, olen alkanut seurata painoani raskauden jälkeen ja olen ryhtynyt kirjaamaan ylös punnitukset säännöllisin väliajoin. Aluksi paino tippui rysähdyksin alas, mutta sitten se hidastui huomattavasti imetyksestä huolimatta. Hyvin hitaasti se on silti tullut alaspäin aina joitain satoja grammoja. Kunnes....viimeiset lukemat tältä illalta, tosin tukevan illallisen jälkeen mutta kuitenkin....

Arggh!! Puolitoista kiloa lisäystä, eli ihan väärään suuntaan! Okei, edellisen lukeman otin ilman vaatteita suihkun jälkeen (muissa on ollut kevyt sisävaatetus) ihan huijatakseni lukemaa hieman reilummin alaspäin, mutta kuvittelin sen kompensoituvan aika pikaisesti, sillä maitoakin on tullut viime päivinä hurjan paljon. Olen pumpannut ja jopa päässyt pakastamaan ylimääräisiä. Ilmeisesti siitäkään ei ole ollut apua koska syöminen on jäänyt pahasti päälle ja olen mättänyt herkkuja kaksin käsin. Jotenkin olen tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen tämän imetyksen kanssa, mutta eihän siitäkään ole apua kuin muutaman sadan kalorin verran ja kun niitä kiloja pitäisi päästä pudottamaankin.

Eilen hermostuin jo itseeni ihan täysin, kun huomasin peilistä että mahakin on kutistumisen jatkamisen sijaan ruvennut pullottamaan. Lisäksi nameja on pitänyt saada päivittäin aina muutaman tunnin välein, missä ei ole yhtään mitään järkeä. Missä itsekuri!? Joka viikko olen miehelle julistanut, että NYT alkaa uusi elämä ja tämä mässääminen loppuu. Miehen vastaus on aina hymy ja "selvä, lyödään kättä päälle ettei enää herkutella" mutta tietäähän sen miten siinä käy. Ilmeisesti minun piti ensin tosissaan kyllästyä omaan habitukseeni ja ehtiä friikkailla lähestyvästä kesästä epä-bikinikuntoineen, että saisin jotain aikaiseksi. Nimittäin eilen illalla päätin taas kerran, mutta tällä kertaa ihan hiljaa mielessäni, että nyt taklaan tämän asian once and for all. En ole sanonut tästä miehellekään mitään sillä ei tämä tilanne nyt julistamalla parane vaan tekemällä. Olisipa mukava päästä kahden viikon päästä sanomaan, että muuten, laihduinpas kilon, huomasitko ;)

Uusi päätökseni on, että saan syödä päivässä herkkuja n. 200 kalorin verran, mutta tuon enempää ei tipu. On oma päätökseni, että vedänkö sen heti aamulla täyteen vai napostelenko pitkin päivää. Joka tapauksessa tuossa on niin paljon vähemmän kaloreita kuin tähän asti tapahtuneessa mässäilyssä, mutta kuitenkaan vetämättä nyörejä liiankaan tiukalle joten ei voi valittaa että pää ei kestä. Tänään oli ensimmäinen päivä tätä "kuuria" ja hyvin on mennyt. Ajattelin vielä teipata jääkaapin oveen motivointikeinoksi oman valokuvani häämatkaltani puolentoista vuoden takaa jossa olin aivan loistokunnossa. Siitä voi siis päätellä, että kyllä kuntoutuminen on todellakin mahdollista jos vaan halua riittää! Minun sisälläni asuu edelleen se sama nainen joka haluaa näyttää hyvältä ja olla hyvässä kunnossa, eikä mikään sohvalla irtokarkkeja vetävä seuraavat 2 vuotta edelleen raskaushousuja käyttävä "laihduttaja".

Viime viikonloppuna kävimme koko perheellä kahden tunnin vaunulenkin ja siellä lumen keskellä vaunuja vastuksena käytettynä kyseessä oli aika tehokas pyrähdys. Sain siitä reiteni ja pakarani kipeäksi, joten tuo todellakin tullaan uusimaan. Muuta urheilua en ole edelleenkään päässyt tekemään koska lopputarkastus on vasta tiistaina. Odotan sitä hartaasti! Erityisesti kaipaan vatsalihasten treenausta ja toivon, että niiden harjoittamiseen saadaan vihreätä valoa. Aion painua välittömästi kuntosalille jos tarkastus on onnistuneesti läpäisty. Juoksulenkkikin kiinnostaa, mutta vähän hirvittää, että miten näiden päänkokoisten maitosäiliöiden kanssa oikein juostaan?? Roiskuuko se maito juoksun voimasta sinne tänne? Käykö se kipeää?

Olen alkanut haaveilla jostain vähän kivemmasta vaatetuksestakin kuin nämä ainaiset kotivaatteet ja kulahtaneet raskausfarkut joita edelleenkin käytän. Jos nyt saisin tämän painon liikahtamaan edes vähän reilummasti alaspäin, voisin palkita itseni parilla kivalla ja mieltä piristävällä uudella vaatteella. Sitä odotellessa...:)

Kaapista ulos, meidän perheen "salaisuus" :)

Lupailin viime vuoden puolella paljastaa meidän elämästä vähän enemmän kun Sintti on syntynyt. No, Sintti on syntynyt 2 kuukautta sitten ja olen saanutkin jo muutamia muistutuksia, että milloinkas se suuri "salaisuus" oikein kerrotaan ;)

Kuten olen aiemminkin maininnut, haluan ehdottomasti pitää tässä blogissani yllä anonymiteettiä sillä avaudun todella henkilökohtaisista asioista sadoille lukijoille. Monesti tulee eteen tilanteita joista tulee heti mieleen, että tästä on pakko kertoa blogissa mutta kun tarkemmin ajattelee, raja on pakko vetää jonnekin vaikka niin kovasti haluaisi toisinaan jakaa enemmänkin elämästään. Samasta syystä olen julkaissut todella vähän kuvia. Niinpä on tyydyttävä kirjoittamaan lähinnä näistä raskauden ja vauva-ajan ajatuksista, sillä sitä varten tämä blogin alunperin perustinkin.

Yhden isohkon asian jätin tästä anonymiteettiydestä johtuen blogin ulkopuolelle, mutta koska sillä on aika paljonkin jatkossa tekemistä lastenkasvatuksen kanssa, otan sen nyt mukaan koska haluan käsitellä aihetta teidän kanssanne. Meidän perhe on nimittäin kaksikielinen. Ja tällä en siis tarkoita suomenruotsalaisuutta, vaan minun mieheni on ulkomaalainen joka on muuttanut tänne opintojen ja töiden johdosta, eikä siis varsinaisesti puhu suomea. En aio kertoa mitä kieltä hän puhuu, mutta kyseessä on eräs toinen eurooppalainen kieli jota itsekin olen jonkin verran viime vuosien aikana (miehen takia) opiskellut. Yhteinen kotikielemme on siis koko yhdessäolon ajan ollut englanti. Nyt mieheni on alkanut tosissaan opiskella suomea, koska haluamme että meidän perheessämme voidaan puhua kumpaa vaan lasten äidinkielistä niin, että toinen ei ole ihan pihalla ja ettei kaikkea tarvitse koko ajan kääntää jollekulle.

Englantia emme halua jatkossa pitää "virallisena" perheen kielenä sillä se ei ole meidän kummankaan äidinkieli. Molemmat puhumme sitä erittäin hyvin, mutta emme tarpeeksi hyvin opettaaksemme sitä kenellekään äidinkielenä, joten panostamme mieluummin näihin kahteen omaan.

Jatkossa tulee olemaan erittäin kiinnostavaa seurata Sintin kielellistä kehitystä, sillä mitä aiheesta aiemmin olen kuullut, kaksikielisten lasten puhe saattaa alkaa myöhemmin kuin yksikielisten. Lisäksi lapsi kuulemma yleensä itse valitsee sen kielen jota hän mieluummin puhuu ja osaa hieman paremmin, mutta aiomme pyrkiä siihen että kummatkin kielet tulevat olemaan sujuvia ja näin ollen "heikompaan" kieleen tullaan panostamaan enemmän. Nyt ennakko-oletuksena on, että suomesta tulee varmaan ainakin aluksi vahvempi, koska minä olen pikkuisen kanssa päivät kotona ja isä automaattisesti viettää hänen kanssaan vähän vähemmän aikaa.

Tästä aiheesta on siis luvassa jatkossa lisääkin juttua, ainakin viimeistään sitten kun Sintti ryhtyy tapailemaan sanoja, mutta siihen siis mennee vielä reilusti aikaa :) Nähtäväksi jää myös miten pystyn kirjoittamaan hänen kielellisestä kehityksestään paljastamatta isän kotimaata...!

Nyt saa jakaa kokemuksia kaksikielisistä perheistä! Miten kahden (tai useamman) kielen ylläpitäminen on käytännössä sujunut? Varmaan turha sanoakaan, että olen tosi kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koska tämä tulee olemaan meidän perheen isoja haasteita jatkossa :)

Grattis Victoria & Daniel!

Ihanaa, Ruotsin uusi prinsessa ja tuleva kuningatar on vihdoin syntynyt :) Onnea naapurimaahamme! Oli suorastaan liikuttavaa katsoa video lehdistötilaisuudesta jossa tuore isä Daniel kertoo tyttärensä syntymästä. Onnellisia hetkiä heille...

2 kk:n neuvola

Tänään kävimme sitten 2 kk:n lääkärineuvolakäynnillä ja saatiin taas vähän päivitystä Sintin kasvuun. Kotiin päästyämme huomasin pettymyksekseni, että terkka ei ollut kirjoittanut mittoja neuvolakorttiin joten en muista tarkkoja lukemia, mutta suunnilleen näin se meni:

Paino 6100 gr

Pituus 60,5 kg

Päänympärys 44 cm

Kuukaudessa tuli siis reilu kilo lisää :) Äidin muru tykkää syömisestä! Samoin tuon pituuskasvun on huomannut vaatteista, koska 56 cm vaatteet eivät kaikki enää todellakaan mahdu päälle joten olemme siirtyneet suosiolla isompaan kokoon.

Muuten käynti oli pettymys. Eilen pohdiskelemiini refluksiasioihin en saanut oikein mitään apua. Velliä ei saa kuulemma vielä antaa koska siitä tulee vain turhaa energiaa lapselle ja ruoansulatuselimistö on vielä liian kehittymätön. Mitään muuta lääkettä kuin Gaviscon ei voi vielä antaa ja siitäkin unohdin pyytää uuden reseptin. Äidin imetysajan ruokavaliolla ei ole kuulemma mitään merkitystä vauvan vatsakipuihin - tämän sanoi sekä terkka että lääkäri yhdestä suusta mitä pidin aika ihmeellisenä koska tämä sotii kaikkea sitä vastaan mitä olen kuullut. Lääkärin mielestä ruokavalion rajoittaminen/niukentaminen on jopa haitallista. Ainoa konkreettinen asia joka tästä jäi käteen, oli että maidonsakeuttajaa voi hyvin antaa montakin kertaa päivässä joten varmaan lisäämme vielä kolmannen syöttökerran.

Lopuksi kun jouduin oikein toistamiseen tivaamaan, että eikö tälle kipeälle ja runsaasti sen tähden itkevälle lapselle oikeasti ole mitään helpotusta olemassa, lääkäri lupasi laittaa lähetteen lastenlääkärille. Yhtä tyhjän kanssa, sillä en ala odottelemaan tätä lähetettä koska meillä on vauvavakuutus ja olemme kerran jo käyneet Mehiläisessä spesialistilla. Nyt aion varata pikapuoliin sinne uuden ajan paremman avun toivossa.

Sintti sai lisäksi käynnin yhteydessä Rota-rokotteen nestemäisessä muodossa suoraan suuhun. Terkka onnistui melkein tukehduttamaan tytön sillä hän on vanha konkari henkeenvetämisessä - joka kerta kun imetän istualtaan, tyttö onnistuu kiskaisemaan maitoa henkeensä ja samoin kävi nytkin. Ikinä kuitenkaan mitään ei ole mennyt näin pahasti henkeen, pelästyin todella kun vauvaparka kakoi ja pihisi, ja silmät menivät aivan punaisiksi. Terkka nappasi sitten Sintin syliinsä rauhoittumaan, ja koska meidän neiti aurinkoinen on helposti anteeksi antavaa sorttia niin parin minuutin päästä terkka sai sarjatulella hampaattomia hymyjä kiitoksena jututtamisesta ja seurustelusta :)

Monta asiaa jäi kysymättä koska neuvolareissuilla tuntuu aina olevan niin kova kiire. Olisin tahtonut tietää mm. Esikko-kerhoista sillä luin jostain että niihin pääsee mukaan neuvolan kautta. Samoin olisi ollut kiva nähdä Sintin kasvukäyrää tietokoneelta. Myös maitoallergian mahdollisuudesta jäi puhumatta kokonaan ja verikoe pyytämättä, mutta onneksi ne hoituvat varmasti Mehiläisessä kun sinne pääsemme.

Tänään kuitenkin on yksi saavutus takana: nimittäin ensimmäinen bussimatka vaunuilla! Sintti huusi koko alkumatkasta n. 10 minuuttia pää punaisena, sillä hän ei olisi tahtonut vielä ruveta nukkumaan koska hän oli juuri tuntia aiemmin herännyt pieniltä nokosilta, eikä vaunuissa sitten tietysti ollut kiva yksinkään möllöttää. Jonkinlaista torkuntaa siellä sitten saatiin kuitenkin aikaiseksi sillä neuvolassa oli unisenpuoleinen mutta iloinen Sintti menossa mukana. Ja muuten, mitä ne matalalattiabussit oikein ovat olevinaan?? Puolen metrin väli maasta bussin lattiaan joten en kyllä kovin montaa kertaa saanut vaunuja yksin autoon ja pois! Kätevä matkustustapa silti koska meidän kaupungissa ei tarvitse maksaa kun matkustaa lastenvaunujen kanssa, eikä tarvitse pakata huutavaa lasta turvakaukaloon vaan mitä todennäköisimmin vauva nukahtaa jossain välissä. Tätä kokeillaan toistekin :)

Uupuneen äidin voivottelua ja neuvolakäynnin odotusta

Kuten otsikkokin lupaa, luvassa on valitushenkistä tekstiä. Meillä oli eilen aivan järkyttävä sunnuntai kun tyttö vaan itki ja valvoi. En kerta kaikkiaan käsitä miten tuollainen vajaa 2-kuukautinen vauveli pystyy olemaan kokonaisen päivän nukkumatta juurikaan päiväunia?! Lukuun ottamatta paria parinkymmenen minuutin settiä ja muutamia huutojen jälkeisiä olkapäällä nuokkumisia, meillä ei nukuttu ollenkaan. Puoliltapäivin odottelin jo innolla, että tyttö menee päiväunilleen ja pääsemme sillä välin tekemään kotiaskareita, mutta iltakuudelta olin jo luovuttanut. Siinä vaiheessa olin varma, että moisen kukkumisen jälkeen meillä aloitetaan yöunet aikaisin, mutta olisihan se jo pitänyt arvata: turha toivo! Iltayhdeksän maissa vaihdoimme Sintille yökkärit ja aloin imettää pimennetyssä olkkarissa. Koisimisen sijaan hän kuikki minua rinnalta hymyhuulin ja syömisen jälkeenkin pikkuisen toiveet olivat selkeästi korkealla seurustelusession suhteen. Ignoorasin nämä yritykset seuraavat kaksi tuntia, kunnes luovutin - kun ei nukuta niin sitten ei nukuta. Taisimme koko porukka painua samaan petiin nukkumaan puoli yhden maissa ja ainoastaan vihoviimeinen konsti tepsi eli imetys nukkumaanmenon yhteydessä jolloin itsekin vaivuin höyhensaarille.

Huhhuh.

Eikä tuokaan yksistään olisi ollut niin paha, mutta kun Sintti huusi vatsakipujaan ihan koko päivän. Viime viikolla näytti jo hetken, että Gaviscon + maidonsakeuttaja olisivat purreet, mutta eilen mentiin takapakkia ja pahasti. Aina syömisen jälkeen alkoi itku ja aivan vimmattu puklaaminen. En tiedä jäikö tyttöparka päivän syömisten jälkeen edes plussan puolelle kun niin paljon tavaraa tuli jatkuvasti ulos! Meistä jompikumpi kanteli tyttöä melkein koko päivän koska kivuissaan hän ei tietenkään sitterissä halunnut olla. Nyt täällä ollaan sitten hartiat ihan jumissa ja jopa mieskin on, vaikka hän ei mistään hentorakenteisimmasta päästä edes ole.

Meillä on huomenna Sintin 2-kuukautislääkärineuvola ja odotan kyseistä käyntiä hartaasti. Haluan, että tämä refluksiongelma selvitetään nyt juuriaan myöten ja otetaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat listalla odottamassa:

- voiko maidonsakeuttajaa antaa enemmän kuin kahdesti päivässä?

- onko mahdollista aloittaa vielä näin pienelle vellin anto jotta murkinat pysyisivät paremmin sisässä?

- voiko Sintille antaa jo tujumpaa lääkettä kuin Gaviscon?

- voinko minä koittaa tehdä jotain ruokavaliolleni (sillä tästä ei kukaan ole puhunut vielä mitään)?

Tämän postauksen pystyin kirjoittamaan vain siksi, että Sintti on ihme kyllä nukkunut päikkäreitä jo puolitoista tuntia. Hihhei!! Aamulla melkein pelotti jäädä yksin Sintin kanssa päiväksi kun mies lähti töihin, mutta ilmeisesti vauvaparka nukkuu nyt eilisiä univelkojaan pois joten ihan hyvin menee :)

(Ja kun tämän lauseen sain kirjoitettua, alkoi makkarista kuulua näköjään heräämisääniä...)

Arvonnan voittaja

Eilisen miniarvonnan voitti Paukkuliini, onneksi olkoon! Laitatko minulle osoitteesi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni ja pistän hoitoaineen sulle postissa tulemaan. Säihkyviä talvihiuksia :)

Refluksikierteen toinen näytös

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet aika tukalaa aikaa. Viime viikolla havahduin siihen, että ainakin pari iltaa oli mennyt kovasti itkevää vauvaa rauhoitellessa mikä on Sintille tosi epäluonteenomaista. Tyttö kun on itkenyt ainoastaan hidasta palvelua ja senkin osalta käytännössä vain nälkää. Nyt itku on ollut todella voimakasta eikä oikein ole tyydyttynyt millään toimenpiteillä ja välillä pelkäsin jo koliikkiakin, mutta en ollut oikein valmis nielemään sitä diagnoosia sellaisenaan.

Viikonloppuna olin jo aivan epätoivon partaalla ja tuntui, etten pystynyt pidättelemään omiakaan kyyneleitä kun tuli niin paha olla toisen puolesta. Ja se avuttomuus, kun ei pysty auttamaan mitenkään muuten kuin sylissä pitämällä! Maanantaina soitin sitten neuvolaan, ja terkka oli oireista kerrottuani sitä mieltä, että kyseessä on refluksivaiva (taas). Se kävi todellakin järkeen, mutta emme olleet osanneet yhdistää tätä vaikka muutama viikko takaperin kärsittiin samoista vaivoista. Tällä kertaa oireet olivat nimittäin selkeästi rajummat ja ilmenivät vähän eri tavalla. Nyt vauva on aloittanut itkunsa n. 10-20 min. syömisen jälkeen ja saattanut itkeä pitkiäkin pätkiä kerralla, mutta siis erityisesti sen ajan kun ruoka alkaa nousta takaisin ruokatorvessa ja pulauttelu alkaa. Viime kerralla tyttö pirahti itkuun vain puklatessa mutta lopetti sitten. Nyt ruokatorvi on varmaan aika pahassa kunnossa kun vaivaa on jatkunut niin pitkään ja itku on selkeästi voimakkaampaa kuin edelliskerralla...Ja voitte vaan kuvitella sitä illan kulkua kun tyttö tykkää syödä iltaisin useasti, eli jatkuvasti joko syödään tai itketään.

Terkan neuvosta otimme siis jälleen kuvioihin maidonsakeuttajan eli sakeutettu pullomaito annetaan kahdesti päivässä, meillä käytännössä päiväunien jälkeen + illalla ennen nukkumaanmenoa. Samoin olen ryhtynyt taas antamaan Gavisconia jota lääkäri viimeksi määräsi ja onneksi sitä oli jäljellä. Näillä olemme Sinttiä lääkinneet maanantaista asti, ja ehkä jotain toivoa on näköpiirissä sillä eilen pukluja tuli huomattavasti vähemmän ja samoin ehkä myös itkua. Tämä ja huominen päivä näyttää viimeistään totuuden.

Tämän koettelemuksen aikana olen myös löytänyt oman heikon kohtani äitinä. Minulla on ollut todella vaikea kestää Sintin kovaa itkua, sillä kuten tuossa aiemmin sanoin, olen tuntenut oloni niin avuttomaksi. Maanantaina muistan pelänneeni Sintin heräämistä päiväunilta, sillä ajatuksella, että "taas se kohta alkaa"...Olen heijannut, hyssytellyt, hytkyttänyt, kuiskutellut korvaan, sylitellyt, laulanut, kanniskellut ja mitä ikinä ihminen voi keksiä. Silti Sintti on itkenyt kipujaan helposti puoli tuntia kerralla suoraa huutoa mikä on tuntunut valovuoden mittaiselta. Sydän on vuotanut verta samaan aikaan.

Mies kommentoi minulle tässä eräänä päivänä, että älä nyt tästä vielä masennu vaan ajattelepa sitä päivää kun meillä on jo pari kolme lasta ja kaikki sairastavat pari viikkoa yhtä kyytiä nuhakuumeet, korvatulehdukset jne jne. Niin kai. Mutta näin pienelle ei oikein voi selittääkään mitään kun ei se poloinen ymmärrä joten tuntuu että häntä ei osaa tarpeeksi lohduttaa.

Ugh. Tästä ne vanhemmuuden syvät huolet alkavat!

Buzzadoriksi: Haluatko mukaan & Ilmaisen tuotenäytteen arvonta!

Olen ollut mukana Buzzador-toiminnassa jo muutaman vuoden ajan ja se on hauska tapa tutustua uusiin tuotteisiin. Joka vuosi lanseerataan muutama kampanja, joihin Buzzador voi ilmoittautua halutessaan mukaan. Buzzausta varten lähetetään tuotenäytteitä joita jaetaan lähipiirille kokeilua varten, lopuksi Buzzador raportoi sekä tuttavien että omat kokemukset tuotteesta kampanjan päätteeksi.

Äskettäin lähti käyntiin Dove Nourishing Oil Conditioner - kampanja. Hoitoaine auttaa korjaamaan ja suojaamaan talvihiuksia, mm. vähentämällä sähköisyyttä.

Arvon yhden ilmaisen hoitoainetuotenäytteen kaikkien niiden kesken, jotka jättävät tämän postauksen kommenttiboksiin kommentin. Osallistu joko nimimerkillä tai anonyyminä, mutta anonyymit muistakaa jättää sähköpostiosoite mukaan! Osallistumisaikaa on huomisiltaan asti eli pe 17.2. klo 18:00 saakka.

Jos olet kiinnostunut buzzador-toiminnasta, voi liittyä mukaan tämän linkin avulla. Buzzaus on kivaa ja helppoa!

https://www.buzzador.com/buzzador/index.php?&file=u-regstep1&lang=FI&refstr=Verona

Ja psst, ihan vasta kuuluteltiin raskaana olevia ja pienten lasten äitejä mukaan toimintaan, joten varmaan jotain kivaa on luvassa tähän aiheeseen liittyen.

Kestovaippakatastrofi

Moni on maininnut viime aikoina, että on ollut ongelmia kommentoida blogiini. Muutin kommenttiboksin ponnahdusikkunaksi, toivottavasti tämä helpottaa kommentin jättämistä! Jos ongelmaa ilmenee edelleen, olisi kiva jos voisit lähettää minulle sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen.

Mutta siis päivän aiheeseen eli kestovaippoihin. Olin päättänyt jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, että haluan tehdä voitavani maailman kasvavan kertisvaippajätevuoren vähentämiseen ja koittaa käyttää mahdollisimman paljon kestovaippoja. Ostin etukäteen 3 vaippaa ja 2 sain äitiyspakkauksesta, loput oli tarkoitus ostaa sitten kun tietäisi mikä malli meidän vauvalle parhaiten soveltuu.

Jokunen aika sitten vuokrasin Kestovaippalainaamosta (mikä muuten on aivan loistava systeemi, kannattaa tutustua!) muutamalla vaivaisella kolikolla tutustumispakkauksen vaippoja viikoksi. Valitettavasti tästä seurasi vastoin odotuksiani aika karsea katastrofi...Etukäteen olin ajatellut mahdollisesti tykkääväni eniten all-in vaipoista & taskuvaipoista. Niinpä kokeilin n. 2 erilaista AIO:ta mutta pissat valuivat yli kuin seula. Sitten kokeilin noin viittä erilaista taskuvaippaa - sama tulos. Tämän jälkeen soitin epätoivoissani yhdelle ystävälleni joka on varsinainen vaippakonkari kahden tyttölapsen kanssa alusta saakka kestoilleena, ja hän suositteli pikkuvauvoille mieluummin harsoviritelmää kuoren kanssa, sillä se pitäisi pissaa paremmin. Taskuvaipat kuulemma toimivat ehkä paremmin muutaman kuukauden ikäisellä vauvalla.

No, tuumasta toimeen. Olin vastustanut harsotaitteluja henkisesti koska se näytti jo pienen lainausperehdytyksen jälkeen aika mystiseltä puuhalta, enkä tietysti muistanut sitä enää kotona. Lainausmateriaalista ei löytynyt tarpeeksi selkeätä ohjetta joten turvauduin Youtubeen ja voilá! Taittelin kaksi vaippaa ja tungin ensimmäisen sisälle varalta pari lisäimuakin ja voi Sintti-parkaa, paketista tuli aivan järjetön möntti ja joka suorastaan kiilasi vauvan jalat V-asentoon sivuille sojottamaan ;). Tavoite kuitenkin saavutettiin eli tämä paketti ei vuotanut. Sitten kokeilin toista satsia ja laitoin vähän vähemmän imua sisälle, mutta taas tuli pissaa läpi.

Lopputulos: ARGH! Megaiso turhautuminen. Palautin lainavaipat ja jatkoin kotona kertisten käyttöä, enkä tosiaankaan tiedä tuleeko meidän kestoilusta nyt sitten yhtään mitään...Ihanaiset omat vaippani odottavat edelleen vaippalaatikossaan ensimmäistä käyttöpäivää mutta nyt kynnys aloitukseen on taas kerrostalon korkuinen kaikkien noiden vastoinkäymisten jälkeen. En tiedä onko meidän tyttö vaan liian kova pissaamaan vai helpottaako tämä parin kuukauden päästä. Nyt meillä käy kertisten kanssakin aika useasti niin, että kun tyttö nukkuu 3h päikkärit mahallaan, saattaa etupuolelta pissa vuotaa ulos vaikka puhdas vaippa vaihdetaan aina ennen unosia juuri tästä syystä.

Kestovaippavalikoimani

Ylärivi vasemmalta oikealle: Charliebanana taskuvaippa, Babyland taskuvaippa, TotsBots AIO

Alarivi vasemmalta oikealle: Muksut taskuvaippa, ImseVimse AIO

Mitähän tässä nyt sitten tekisi? Ainakin kuulemani mukaan moni on pystynyt aloittamaan kestoilun melko pian vauvan synnyttyä mutta meillä se meni kyllä ihan metsään. Har-mit-taa.

Oppia ikä kaikki

Ihan aluksi pitää hehkuttaa, että meilläpä on nukuttu kahtena iltana eka unipätkä omassa sängyssä! Hallelujaa :) Tämä lähti kuin ihmeen kaupalla onnistumaan ihan sillä yksinkertaisella konstilla, että pimensin makuuhuoneen kesken viimeisen imetyksen ihan täyspimeäksi ja teeskentelin itsekin nukkuvaa. Siitä neiti sitten simahti ja nostettiin nukkuvana omaan sänkyynsä, josta heräili yön eka syötölle vasta aamukolmen maissa. Ainoa haittapuoli on se, että äitikin nukahtaa kun kello alkaa lähennellä puoltayötä...Tänään taidan kokeilla olohuonetta ja istualtaan imetystä, mutta sitten pitää saada pimennettyä koko asunto ja mieskin joutuu oleilemaan samassa hämäryydessä.

Samoin en pysty edelleen olemaan iloitsematta meidän uudesta päiväunikäytännöstä. Kohta parin viikon ajan meillä on nukuttu keskimäärin 3h päikkärit joka ikinen päivä ja silloin äitikin saa hengähtää. Kaikista paras oivallus tähän oli erään ystävän hoksauttamana, sillä hänen unikäytännöistään tajusin että kyllähän vanhempi voi todellakin ohjailla lapsen nukkumaanmenoa sillä mistä vauva voi tietää milloin vauvojen "kuuluu nukkua" päiväunet. Parina päivänä sitten siirsin hänet imetyksen jälkeen nukahtaneena omaan sänkyyn koisimaan, aina samaan aikaan ja siitä käytäntö sai alkunsa. (No, toisaalta ei tämä ehkä aiemmin olisi onnistunutkaan kun Sintti vierasti omaa sänkyään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Nyt huomaan muutenkin, että jonkinlaista rytmiä alkaa kehittyä. Lapsi alkaa myös aiemmasta poiketen nukahdella syliini, silmät alkavat luppasta ja hänestä näkee, että nyt väsyttää. Silloin siirrän yleensä sänkyyn vaikka lyhyemmillekin nokosille ja uni maistuu vaikka äskettäin ei olisikaan imetetty. Tosin en tiedä kuinka monia päikkäreitä tämän ikäiset yleensä nukkuvat, mutta meillä siis lyhytaikainen tissille nukahtelu on selvästi vähentynyt (osittain tiheiden röyhtäytyksienkin ansiosta) ja tilalle on tullut oikea väsähtäminen kunnon unipätkineen pari kolme kertaa päivässä.

Meillä on ollut viime viikosta asti menossa selvästi tiheän imun kausi syömisen kanssa. Aluksi pöljät vanhemmat eivät millään ymmärtäneet mistä oli kyse, joten Sinttiä yritettiin rauhoitella sylittelemällä ja heijaamalla, sillä edellisestä syömisestä saattoi olla vain puoli tuntia aikaa joten päättelimme ettei tässä nälästä voi olla kysymys. Sitten kun kokeilimme sormella, alkoi armoton hamuaminen ja käsien heiluttelu joten asiasta ei ollut epäselvyyttä. Diagnoosi: SUPERNÄLKÄ. Viikon verran illat ovat siis kuluneet melko lailla tissillä, joten Sintin ruokahalu on todennäköisesti pompannut asteen verran ylöspäin ja maitoa tilattu lisää. Se on selvästi toiminut, sillä rinnat ovat siirtyneet aivan uudelle maidontuotannon tasolle. Päiväunien aikaan kärsin suorastaan hätää kun kukaan ei tyhjennä rintoja useampaan tuntiin, joten olen sitten pumpannut vähintään kertaalleen. Illalla olemme saattaneet antaa tuon saman pumpatun satsin pullosta helpottamaan illan ainaista nälkää.

Nykyään lempiaikani päivästä on aamu. Mies hoitaa aamuisin herättyään ensimmäisen vaipanvaihdon nappaamalla Sintin vierestäni hoitopöydälle, ja kun hänet palautetaan viereeni, alkaa armoton hymyily ja hihkuminen. Ikään kuin pikkuinen yrittäisi sanoa, että "Äiti siinähän sinä taas olet, kylläpä ehti tulla ikävä!" Siitä uninen äitikin sitten virkistyy, sillä kukapa pystyisi vastustamaan tuollaista kujertelevaa pikkutirppaa :)

P.S. On täällä yksi ukkospilvikin: se himskatin PAINO joka ei tahdo laskea...taidanpa taas laatia viikkokatsauksen vaikka ihan motivointitarkoituksessa!

Lastenvaatelahjat

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, meillä on käynyt jonkin verran vieraita viime aikoina ja mm. sukulaisilta ja ystäviltä olemme saaneet valtavan kasan vaatteita. Varsinkin anoppi oli mennyt hieman sekaisin lastenvaatekaupassa :) Tässä muutama näytepala niistä mieluisimmista kappaleista.

Kaksi ihanaa bodya joita pääsemme varmaan ihan kohta koon puolesta käyttämään:

Näistä housuista tykkäsin tosi paljon sillä ne ovat niiiin pehmoista materiaalia ja varmasti vauvalle mukavat jalassa. Tietty samaa sävyä olevan vaaleanpunaisen paidan kanssa :)

Aivan suloinen paita + collegehame. Tähän asuun ihastuin erityisesti mutta valitettavasti pitää vielä vähän aikaa odotella että nämä ovat sopivat!

Tämä asu on kokonaan kashmiria ja varmasti todella lämmin. On kuitenkin kooltaan niin iso ettei taida vielä tänä talvena sopia:

Vaaleanpunainen collegepaita + paksulla vuorella varustetut minitalvikengät. Tämäkin pusero on ihanan pehmeää materiaalia:

Anopin ostamat Benettonin pöksyt jotka jo pääsivät jalkaan. Valitettavasti lastenvaatteissa napit ovat näköjään aivan yhtä huonosti ommellut kuin aikuisten vaatteissakin sillä kaikki 3 pientä nappia lähtivät eka käyttökerralla irti! Nyt vaan pitäisi ommella ne takaisin ennenkuin kasvetaan koko housuista liian isoiksi. Vieressä pikkuinen hame joka onkin alla shortsit:

Aika moni on järkeillyt vaatelahjaa suunnitellessaan, että ostetaanpa hieman isompi koko joten lähes kaikki meidän saamat vaatteet ovat kokoa 62-68 cm. Näin ollen kohta kun siirrymme 62 senttisiin vaatteisiin, meillä onkin niitä aivan valtavasti! Saa nähdä pystytäänkö kaikkia ollenkaan käyttämään, ja aika moni niistä on sellaisia joita ei välttämättä ihan tavallisina pitovaatteina tule puettua. Kyläreissulle saatetaan sitten laittaa jos halutaan hieman prameilla. Eniten olen ihastunut tuiki tavalliseen yhdistelmään eli kietaisubody + pöksyt + sukkahousut ja näitä meillä käytetäänkin harva se päivä.

Mutta siis Sintti kasvaa niin hurjasti kokoa, että ihan pian olemme koossa 62 cm. En olisi ikinä uskonut, että vauva n. 1,5 kk:n iässä siirtyy jo näin suureen kokoon :D