lauantai 29. syyskuuta 2012

Pikkuinen nuhapotilas

Meidän Sintti-parka on kokenut huonoa tuuria viimeisen viikon aikana. Ensin puhkesi yksi hammas viikonlopun / alkuviikon aikana ja torstaina tyttö puolestaan heräsi nenä valuen kuin Niagaran putoukset - minä olin tartuttanut oman flunssani Sintille! Torstai meni vuorotellen niistäen omaa nenääni ja vuorotellen pyyhkien nenää Sintiltä. Koska molemmat olimme aika uuvuksissa, sylittelimme paljon ja otimme rennosti. Onneksi perjantaina nenu ei enää valunut eikä unikaan maistunut tavallista päiväunimäärää enempää. Tänään puolestaan uskaltauduimme jo ostosreissulle koska tyttö vaikutti terveeltä ja pirteältä. (Prisma on muuten Sintin ehdoton lempipaikka, siellä pää pyörii edestakaisin kuin väkkärä koska on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää!)

Uusia taitoja tuntuu taas tässä vaiheessa karttuvan aivan roppakaupalla. Näin reilun 9 kk:n iässä Sintti osaa siis seisoa tukea vasten, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Jos hänet ottaa seisomaan esim. sohvasta irti ja pitää vyötäröltä kiinni, tyttö alkaa pomppia ylös ja alas kuin kenguru hirmuisen äänitehosteiden säestämänä (ää ää ÄÄ ää Ää ää!), innosta piukeana. Samoin käsistä kiinni pitämällä on saatu muutamat kävelyaskeleetkin aikaiseksi.

Eilen/tänään olemme treenailleet "kädentaitoja" eli Sintti osaa nyt vilkuttaa hei heitä siten, että hän laittaa kättä vuoroin nyrkkiin ja vuoroin auki, mutta itseensä päin ;) Suurta hupia puolestaan aiheuttaa opettamani "pistä vitonen" ( = Gimme five). Kun tytöllä on toinen käsi pystyssä ja auki, sanon "pistä vitonen" ja läimäisen kevyesti kättä omallani, joka saa välittömästi aikaan kikatuksen. Aluksi neiti ei tietysti yhtään tajunnut mistä oli kysymys mutta läpsäisy nauratti, nyt taas hän osaa jo laittaa itse käden pystyyn ja odottaa innokkaana että läpsäisen :)

Olen jo pitkään huomannut, että nyt elämä alkaa olla tämänikäisen lapsen kanssa paljon helpompaa. Sintti viihtyy paljon itsekseen lattialla leikkien, tulee silti luokse kutsuttaessa, tuntuu ymmärtävän puhetta ja uskoo välillä jopa kun kielletään tai sanotaan ei. Ruokailu on normaalin neuvolan suosituksen mukaista eli kaukana ovat ne ajat kun tyttö tuntui olevan jatkuvasti tississä kiinni ja minä pelkkä hengittävä vaipanvaihto - ja ruokintakone. Toki meillä on aina ollut mukavaa yhdessä, mutta nyt kaikki on jotenkin erikoisen leppoisaa ja usein huomaan hengähtäväni kesken päivän, että kylläpä osaa elämä olla onnellista, kaikista hektisyydestään huolimatta. Varmasti näitä päiviä leimaa vahvasti tietynlainen lopullisuuden tunne, koska vuoden alusta menen töihin ja tiedostan koko ajan kuinka vauvavuosi lähenee vääjäämättä loppua kohden. Että meillä on sitten ihana pikkuinen neiti! Kunpa voisin laittaa teille kuvia katsottavaksi :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Sintti 9 kk:tta

Moikka! Minä täytin äskettäin 9 kuukautta ja olen jo aika iso tyttö! Ryömimisen olen melkein jättänyt ja sen sijaan konttaan vinhaa vauhtia sinne missä minua kulloinkin tarvitaan. Välillä tosin saattaa tulla hutiaskeleita ja sitten kompastun omiin jalkoihini. Noin viikko sitten opin nousemaan seisaallaan tukea vasten ja nyt mun on ihan pakko kokeilla sitä koko ajan. Äiti katsoo jostain syystä parhaaksi istua koko ajan mun vieressä ja pitää pepusta kiinni mikä kyllä mun mielestä on vähän liioittelua, sillä eihän mulle nyt mitään voi käydä! Välillä tosin saatan vähän tipahtaa istualleni lattiaan, mutta mitäs pienistä...

Nyt kun osaan nousta sujuvasti polvilleen tukea vasten ja seisomistakin treenailen, ei multa pysy enää juuri mikään piilossa. Hähää! Sohvalta saan melkein kaiken alas kun tarpeeksi kovasti yritän ja muutamassa päivässä olenkin onnistunut kiskaisemaan sohvapöydältä kaksi juomalasia sisältöineen lattialle. Ei ne isi ja äiskä ole vielä oikein oivaltaneet mun nykyisiä kykyjäni ;)

Oon ollut aika kipeänä viime aikoina kun mulle tulee hampaita. En tykkää siitä yhtään! Toivottavasti se on pian ohi. Olen mieluiten äidin sylissä tai viekussa, enkä kovin mielellään päästä sitä näköpiiristä pois. Tänään kun äiti oli kipeänä, me nukuttiin 2 kertaa päiväunia vieretysten ja se oli huippua: nukuin paljon enemmän kuin tavallisesti kun siinä sai vaan niin makoisat unet. Siitä äidin saa myös kätevästi herätettyä läimimällä sitä päähän tai käteen.

Kaikista parhaita leikkejä mun mielestä on se kun isi lennättää mua ilmassa mahallaan kohti äitiä ja äiti säpsäyttää mua samalla. Sitten aivan huippua on harson laittaminen kasvojen eteen ja se kun äiti "tiputtaa" mua sylistä kohti lattiaa - voi että se tuntuu kivasti mahanpohjassa! Huvittavaa on myös se kun isi nuuhkii mun varpaita, ja sen mielestä mun pikku varpaat muka haisee iltaisin, voitteko kuvitella. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa. 

Hoitopöydällä olemista en enää siedä juuri lainkaan, siinä on vaan kurjaa olla. Jos isi & äiti oikein kovasti näkevät vaivaa viihdyttämisen eteen, saatan juuri ja juuri pärjätä vaipanvaihdon ajan mutta sitten haluan kyllä heti pois. Siitäkään en pidä yhtään kun multa otetaan joku lelu tai asia kädestä pois. Annan kyllä kuulua kovalla äänellä jos mua estetään tai kielletään. Tosin kovin kauaa en jaksa olla vihainen, varsinkaan jos mua lepytellään kurkkaamalla peiliin.

Nyt mun pitää mennä nukkumaan, joten heippa ja nähdään taas!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Horror - maanantai

Onneksi on tiistai. Eilinen päivä oli aivan järkyttävä, sillä meitä oli kotona 2 kipeää potilasta. Minä sain taas jälleen kerran kipeän rintatulehduksen, joka alkoi sunnuntaina pienellä patilla oikeassa rinnassa. Ilmeisesti se sai alkunsa niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin liian kovaksi käytetystä liivinsuojasta joka painoi kovana kainalon puolelle, kun köllöttelin sohvalla samalle kyljelle. Varmaan tähän yhdistyi myöskin liian vähäinen rinnan tyhjennys, ja kun en ole jaksanut enää aikoihin pumpata kuin äärimmäisessä hädässä, joten siitähän se tulehdus sitten sai alkunsa kilpistyen täydellä voimalla eiliseen.

Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.

Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.

Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.

Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...

Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Sintin syömiset + soseohjeita

Olen edelleen jatkanut Sintille ruokien tekemistä itse, mutta en ole ottanut liikoja paineita siitä, että kaiken pitää olla omaa tekemää. Niinpä tyttö syö hyvällä halulla myös kaupan purkkiruokia joten meillä ei ole ongelmia sen suhteen että jokin sapuska ei yhtäkkiä kelpaisikaan. Tässä ohjeet viimeisimmistä tuotoksista.

Broileririsotto

broilerin rintafile (maustamaton tietysti)
4 porkkanaa
pala palsternakkaa
1 dl täysjyvä(pika)riisiä
1 dl pakastemaissia
mausteeksi persiljaa ja hiukan curryä

Keitetään kattilassa, ensin keitetään pilkottu rintafile ja kuoritaan vaahto pois. Sitten muut ainekset kypsymisjärjestyksessä. Pakastemaissi lisätään vasta ihan lopuksi sillä se kypsyy nopeasti. Itse jätin palsternakan pois sillä unohdin ostaa sen kaupasta mutta hyvää tuli ilmankin. Kun risotto on valmista, soseutetaan sauvasekoittimella niin hienoksi kuin haluaa. Muistaakseni tästä tuli n. 8 pientä sosepurkkia, mutta sekin riippuu tosi paljon käytetyn veden määrästä.

Possupata

100-150 g possunsuikaleita (maustamatonta)
3-4 perunaa
2-3 porkkanaa
puolikas palsternakka
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen pippuri

Keitetään kattilassa, ensin possunsuikaleet ja kuoritaan vaahto pois. Sitten lisätään loput ainekset kypsymisjärjestyksessä vähässä vedessä. Lopuksi poimi laakerinlehdet ja pippurit pois ennen soseutusta. Itse tein tämän vähän isompana satsina kätevästi niin, että ostin 400 g lihapaketin ja siitä puolet käytin tähän possupataan ja loput tein ruoaksi minulle ja miehelle. Tosin ensi kerralla taidan kyllä tehdä tämän possupadan meille kaikille sillä tuoksu oli aivan älyttömän hyvä ja samoin maku! Suolaahan jokainen voi lisätä omalle lautaselleen joten näin koko perhe voi syödä samaa ruokaa jo nyt. En muista enää sosepurkkien määrää, mutta vajaana tupla-annoksena varmaankin n. 10-15 pientä purkkia.

Sintti on ruokaillut viime aikoina pääsääntöisesti niin, että hän syö n. klo 11 maissa lounaan lihasosetta, n. klo 13-14 hedelmä- tai marjasoseen ja n. klo 16-17 lihasoseen. Tyttö ei edelleenkään jaksa kerralla enempää kuin pienen purkillisen, mutta koska painokäyrän mukaan enempikin ruokaa voisi mennä, olen saanut jatkettua ruokailua sopivasti niin, että soseen jälkeen tarjotaan sormiruokaa. Sintti on siitä innoissaan ja syö todella mielellään melkein mitä vaan hänelle tarjoaakin. Esim. lihasoseen jälkeen saatan antaa "salaatin" eli tomaatinpaloja tai kurkun pätkän jossa on mukana vain pehmeä sisusta. Tomaatti on tytön suurta herkkua ja hän jaksaa popsia kerralla isosta tomaatista jopa puolikkaan. Jos tarjoan vain kasvissosetta, sen päälle tyttö saa joko kananmunaa sormiruokana tai sitten tofua. Hedelmäsoseen jälkeen ojennan yleensä käteen vielä pätkän banaania, tuoreita marjoja tai jotain pehmeää hedelmää kuten päärynää, nektariinia jne. Hedelmät Sintti on tykännyt koko ajan hullun lailla, mutta ensimmäinen makea inhokkisose on vihdoin löytynyt: tiedättehän sen "Mansikkapilvi"-nimisen soseen jossa on mukana rahkaa? Sen pitäisi olla erikoisherkku ja se on normaalia kalliimpikin, mutta hirveän työn takana oli saada yksi purkillinen alas. Tyttö taitaa suosia vain puhtaita makuja :)

Hienoa on se, että tyttö syö pääsääntöisesti hyvällä halulla kaikenlaista ruokaa! Nykyään myöskään möykkyisyys ei ole kovin paha ongelma vaan kiltisti syö mitä tarjotaan. Sen sijaan hän on aika hidas syöjä eli meillä menee ruokailuihin helposti puoli tuntia per sessio. Aluksi kun on nälkä, suu aukeaa vauhdilla joka lusikallisen jälkeen mutta heti kun nälän pahin terä on taitettu, alkaa syöttötuolissa hilluminen ja pyöriminen, eikä ruoka maistukaan niin kovin hyvin. Onneksi sormiruoka taas parantaa keskittymistä kun se tuntuu samalla melkein leikiltä.

Olen myöskin ryhtynyt opettamaan Sinttiä juomaan nokkamukista itse. Hän juo siitä todella mielellään kun minä tarjoan mutta ei osaa kovin hyvin tarttua itse. Voi silti sitä riemua kun saa itse kokeilla, ja tyttö oikein innostuu kun kannustan häntä ja taputan käsiä sen jälkeen kun on osannut vähän matkaa kädellä nostaa mukia pöydänpinnasta ilmaan :)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Äidin pieni iso vauva

Hei ihanaiset! Aika menee aivan huiman nopeasti niin ettei perässä tahdo pysyä. Aika ei tunnu riittävän välillä yhtään mihinkään, ainakaan jos tekee tässä normaalin arjen sivussa jotain lisäprojektia. Näiden päivien päällimmäisin tunne on mieletön haikeus siitä, että olen ilmoittanut meneväni vuoden alkupuolella töihin ja heti perään melkein katumus siitä, että teenkö oikein. Havahduin siihen, että meidän pikku natiainen tarvitsee lämpöiset talvivaatteet ja sen myötä päähän iski mielikuva siitä, miten tyttö seikkailee ensi talvena niissä samaisissa vaatteissa päiväkodin pihalla, ilman äitiä läsnä olevana 24/7. Mitenkähän se raukka oikein pärjää, ja niin pienikin vielä. Nyyh! (Vaikka pärjäähän se tietysti, reipas tyttö kun on)

Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!

Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.

Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.

Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...

Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.

Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)