lauantai 3. marraskuuta 2012

Sormiruokaa ja WC-asioita :)

Meidän pikkuneiti on oppinut taas muutaman päivän aikana kovasti uusia taitoja, osaa osoittaa kädellä missä on isi ja missä äiti. Osaa sanoa ihan selvästi pyydettäessä "äiti" ja ottaa askeleita tukea vasten, mutta ei vielä aivan joka päivä. Tässä on ihan selvästi menossa jonkinsorttinen kasvupyrähdys, ja Vauva-kirja saa olla käsillä harva se päivä, että muistaa kaiken kirjata ylös :)

Sellainen taito, mistä äiti ei tykkää pätkääkään, on luimistelu ruokapöydässä. Kun tyttö nostetaan syöttötuoliin, alkaa armoton ähkiminen ja ruokalautasen tuijottelu, mistä voi päätellä että nälkä on. Jostain syystä kuitenkin siinä vaiheessa kun lusikka vihdoin kulkeutuu suuta kohti, alkaa kumma väistely ja itkun vääntäminen kun "pakotetaan" syömään. Mikähän tämäkin juttu oikein on!? Sitten kun tilanteen saa jotenkin laukeamaan, esim. pelleilemällä tai kiinnittämällä huomion muualle, suu aukeaa ihan mallikkaasti ja pääsääntöisesti annos saadaan syötyä kunnialla loppuun. Tämä tosin pätee lähinnä puuroihin ja välipaloihin, sillä lounaan ja illallisen kanssa meillä on eniten ongelmia. Jos tarjoaa sormiruokia, mitään ongelmaa ei koskaan esiinny sillä tyttö tykkää edelleenkin ruokailla itse, mutta valitettavasti ei vieläkään osaa syödä masuaan täyteen tuolla metodilla. Siihen vaaditaan aina alkuun sose, jonka jälkeen voidaan loppunälkä hoidella sormin.

Välillä tuntuu, että tässä alkaa ideat käydä vähiin mitä voisi sormiruokana tarjota. Tähän asti Sintti on syönyt kurkkua, tomaattia, leipää, keitettyä maissia, maissinaksuja, Talk muru - muroja (kannattaa muuten kokeilla!), porkkanaa, salaattia, omenaa, päärynää, avokadoa, kiiviä, hunajamelonia, vesimelonia, nektariinia, satsumaa, banaania, erilaisia tuoreita marjoja kesällä, kukkakaalia ja parsakaalia (mutta nämä nuijittiin samantien nyrkillä mäsäksi, pitäisi kokeilla uudestaan), keitettyä pastaatofua, raejuustoa ja kananmunaa. Hedelmät on kohtuullisen helppoja, mutta noihin ihan ruoka-ruokiin kaipaisi uusia vinkkejä, sillä aina on samat eväät. Meidän kokeilulistalla on mm. lohi, joka on pehmeänä kuulemma tosi helppoa syötävää. Kaikki mahdolliset vinkit otetaan kiitollisena vastaan :)

Sellaista olen myös viime aikoina pohtinut, että siirrämmekö muuton yhteydessä hoitopöydän vielä Sintin huoneeseen vai pääseekö se jo varastoon odottelemaan seuraavaa potilasta. Kuinka monella samanikäisen vauvan äideillä/isillä on vielä hoitopöydät käytössä? Eräs ystäväni vaihtaa edelleenkin nyt 1,5-vuotiasta poikaansa hoitopöydällä ja aikoo jatkaa kuulemma niin kauan kuin lapsi siinä pysyy. Sinttikin pysyttelee tosi kiltisti paikoillaan eikä yritä kääntyä ainakaan kovin tosissaan, vaan viihtyy siinä kohtuullisen hyvin, joten olen vähän miettinyt että josko mekin jatkaisimme koska se on selälle niin paljon parempi vaihtoehto. Mitenkähän ne lapset muuten vaihdetaan kakkavaipoista kuiviin jos ei hoitopöydällä...? Se saattaa pahimmilleen olla aika sottaista puuhaa joten ei viitsisi missään oleskelutiloissa sitä oikein hoidella...

En tiedä tulemmeko taas aivan jälkijunassa näissä vessa-asioissa, mutta emme ole vieläkään aloittaneet pottaharjoittelua. Potta on kyllä ostettuna ja odottelee kylppärin puolella, mutta pitäisi vaan pyyhkäistä se puhtaaksi ja laittaa olkkariin tytölle tutustuttavaksi. Ajattelin, että jos sitten aloittaisi harjoittelun niin, että kokeilisi ensin kerran päivässä ja lisäisi pikku hiljaa pottailukertoja. Huh, miten se uusien rutiinien mukaan ottaminen tuntuukin aina niin työläältä! :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sintti 10 kk:tta ja risat

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Olen kirjoittanut päässäni vaikka kuinka monet jutut mutta sinne ne ovat valitettavasti jääneet. Meillä on tapahtunut tässä eräs merkittävä asia, nimittäin Sintti saa ensimmäistä kertaa ikioman huoneen! Ja sehän tarkoittaa siis todellakin asuntokauppoja, eli olemme ostaneet uuden, ihanan kodin joissa on enemmän neliöitä ja asumismukavutta koko meidän perheelle :) Olen aivan innoissani, sillä tämä on ollut viime aikojen haaveista ehdottomasti se suurin ja nyt se on vihdoin toteutumassa. Olen tutkiskellut aktiivisesti mm. pikkutyttöjen huoneiden sisustusta ja kohta pääsen vihdoin itse asiaan eli sisustuspuuhiin!

Sintti pikkuinen on täyttänyt jo 10 kk:tta ja viikon, ja sen kyllä huomaa. Vaikka vietämme kaiken ajan yhdessä kuin majakka & perävaunu, näen suorastaan silmissäni kuinka pikkuneiti kasvaa. Tyttö on paljon "skarpimpi" kuin ennen, hoksaa ja noteeraa ihan kaiken sekä toistaa innokkaasti muilta näkemiään eleitä. Koko tyttö on yhtä menoa ja touhua, koko ajan pitäisi olla liikkeellä ja puuhaamassa jotain. Välillä äitiä väsyttää, mutta pääsääntöisesti meillä on mukavaa yhdessä sillä Sintti on hauska ja huumorintajuinen seuralainen, joka osaa jo pelleillä tarkoituksella äidille ja koittaa saada äidin nauramaan. Tämä pätee erityisesti silloin kun tyttöä on toruttava jostain, silloin hyvin usein vastauksena on pään kallistus ja leveä, kujeileva hymy. Sitä vastoin jos joudun torumaan hyvin painokkaasti, saattaa hymy hyytyä nopeasti hyvin pettyneeseen huulimutruun ja loukkaantuneeseen itkuun.

Sintti rakastaa kaikista eniten piiloleikkejä, kurkistusta ja ihmisten "löytämistä" nurkan takaa, tyynykasojen takaa tai peittojen alta. Sen sijaan hän vihaa sitä, että esineitä otetaan häneltä pois ja niitä hetkiä seuraa aina kiukkuinen itku. Onneksi Sintti ei kanna kaunaa, vaan itku saattaa vaihtua salamana naurunkikatukseen. Minä puolestaan ällistyn aina siitä, kuinka paljon 10-kuukautinen ymmärtää. Pari päivää sitten istuimme sohvalla ja Sintti leikki puolisalaa puhelimeni kanssa. Yhtäkkiä tyttö livautti puhelimen suuhunsa, joten minä nappasin sen häneltä kädestä ja pyyhkäisin pontevasti sitä farkunlahkeeseen kuivatakseni ylimääräiset kuolat pois. Kun tyttö sai puhelimen taas käteensä, hän ryhtyi toistamaan samaa kuin minäkin äsken, eli pyyhkimään puhelinta jalkaani! :)

Maanantaina kävimme neuvolassa 10-kuukautiskontrollissa ja Sintin strategiset mitat olivat nämä:
pituus: 76 cm
paino: 9750 g
päänympärys: 48 cm

Sain hyviä neuvoja imetykseen, sillä olin pohtinut asiaa paljon viime viikkojen aikana koska en oikein tiennyt, että mikä olisi hyvä tapa ja ajankohta imetyksen vähentämiseen. Olen imettänyt nykyisin n. 5-6 kertaa vuorokaudessa joista suurin osa aamuisin, sillä olen huomannut että ainakin minulle rintojen kunnollinen tyhjentäminen aamuisin on tosi tärkeää, koska olen kärsinyt niin usein rintatulehduksista. Meillä on tulossa lähiaikoina todella paljon isoja muutoksia elämään, joten halusin tietää, että miten ne parhaiten sovitetaan imetykseen tai sen lopettamiseen. Mm. puolentoista kuukauden aikana (ajoittuen 1-v. synttäreihin) muutamme uuteen kotiin, lähdemme pidemmälle matkalle, Sintti aloittaa päivähoidon ja minä menen töihin. Muutosta siis kerrakseen!! Olin haaveillut lopettavani imetyksen kun tyttö täyttää vuoden, mutta terkka suositteli, että jos voisin jatkaa vielä edes iltaimetyksiä ja lopettavani sen jälkeen kun kaikki muutokset ovat ohitse. Marraskuulla voisin vähentää imetykset kahteen kertaan vuorokaudessa. Olisin tosiaan toivonut, että tämä loppuu pikemmin, mutta on aivan totta, että se auttaa Sinttiä sopeutumaan paremmin kaikkiin noihin muutoksiin ja toisaalta on kyse enää parista lisäkuukaudesta. Onhan toki mahdollista, että tyttö päättää itse lopettaa aiemmin, mutta neiti on ollut aina varsinainen tissitakiainen joten näin tuskin tulee käymään ;) Onko muillakin ollut tämänsuuntaisia mietteitä imetyksen lopettamisessa vai olenko ainoa jolla kaikki tosiaan tapahtuu yhtäaikaa...?

P.S. Kuinka ihanaa voi olla, että oma vauva osaa halata takaisin?!? Sintti on osannut halia noin viikon ajan. Ei sentään kietomalla käsiä kaulaan, mutta hän puristaa käsivarsiaan minun käsiä vasten ja kätkee kasvot kaulaani. Iih...:)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sintille sisarusta - projekti

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa yhdestä aiheesta, nimittäin mm. tuosta tekstistä jonka lisäsin taannoin ylätunnisteeseen "...lähtölaskenta kakkoskierrokselle...". Se tarkoittaa tietysti kakkosen yrittämistä! Kirjoittelin tästä joskus aiemminkin, mutta silloin Sintti taisi olla vielä tosi pieni. Meillä oli silloin ja ennen Sintin syntymääkin se hurja haave, että tyttö saisi sisaruksen aika varhaisessa vaiheessa eli että näihin aikoihin olisin mahdollisesti jo uudelleen raskaana. No, neiti on nyt 9,5 kk:tta eikä uudesta raskaudesta ole vielä hajuakaan, sillä kuukautiseni eivät vieläkään ole alkaneet!

Aiemmin tämä asia harmitti enemmänkin, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen, ja kieltämättä alkaa tuntua mukavalta, että elämä jollain tapaa helpottuu koko ajan. Alan saada omaa kroppaani takaisin hormonitoiminnan palautuessa, sillä imetys on vähenemään päin Sintin kasvaessa. Muutenkin paino on vakiintunut yhteen tiettyyn lukemaan joka ei siis edelleenkään ole se mikä sen pitäisi, mutta antaa kuitenkin toivoa siitä, että jonain päivänä muutaman kilon pudotuksella se voisi pysyä siinä missä sen haluaa pysyvän ;) Lisäksi, on mahtavaa kun nyt uskaltaa jo silloin tällöin nauttia viinilasillisen tai siiderin eikä tarvitse miettiä sitä, että jos Sintti mahdollisesti haluaakin kohta hörpätä maitotilkkasen ja veressä on promilleja....Kaikin puolin siis vähemmän sitovaa!

Näitä asioita kun ajattelee, on helppoa perustella itselleen miksi ei haittaa, että kuukautiset eivät vieläkään ole alkaneet eli ei tässä voisikaan raskautua vaikka kuinka yrittäisi. Samoin nyt voi hyvin omistautua Sintille vielä kun tässä on hoitovapaalla ja kotona eli nämä kuukaudet ovat vain Sintin, eikä niitä tarvitsee viettää mahdollisen raskausajan pahoinvoinnin kourissa tai jatkuvan väsymyksen partaalla.

Vauvakuumetta täällä ei siis millään muotoa podeta, mutta olisi se silti ajatuksena mukava, että Sintti voisi kohtuullisen ajan sisällä saada itselleen sisaruksen...:) Vielä kuukausi, pari takaperin elättelin ajatusta, että ollapa raskaana töihin palatessa niin saisi samantien perustaa päiväkamman seinälle eli työssäolokin jäisi verrattain lyhyeksi. Nyt olen jo hylännyt koko haaveen, sillä en jaksa uskoa että näin kauan odotettuani kierto palautuisi ihan lähiaikoina ja että vielä kaiken kukkuraksi raskautuisin valonnopeudella. (Muistutuksena vanhoille lukijoille ja tiedoksi uudemmille, että meillähän siis raskautumisen mahdollisuus luonnollisin keinoin on häviävän pieni, suorastaan mahdottomuus eli jos niin sattuisi käymään, sitä voisi pitää suoranaisena lottovoittona meidän perheeseen.) Voisihan tätä prosessia koittaa nopeuttaa lopettamalla imetys, mutta sitä en aio missään nimessä tehdä.

Lähinnä siis tapahtumien kulku menisi näin:
1) Veronan kuukautiset alkavat
2) Verona soittaa kiireen vilkkaa hedelmöitysklinikalle ja tiedustelee, että milloin voidaan tehdä ensimmäinen PAS ( = pikkukavereiden sulatus klinikan pakkasesta ja siirto Veronan sisuksiin)
3) Taas vanha kunnon odotus & jännäys alkavat

Luulenpa kuitenkin, että toisella kierroksella jännityksen pahin terä olisi taitettu sillä pelissä ei ole enää meidän koko perheen perustaminen. Haluan yrittää aina muistaa olla kiitollinen siitä, että meitä on siunattu edes yhdellä lapsella joten ei ole maailmanloppu jos asiat eivät tapahdu suit sait. Se ei silti estä minua toimimasta veronamaiseen tapaan eli pyörät välittömästi pyörimään ja niin poispäin ;)

Yksi pieni vauvantuoksuinen käärö...olisihan se taas aivan... ihanaa :)

P.S. Tilasin pari kuukautta sitten tukun raskaustestiliuskoja ja pari testiä olen jo ehtinyt varan vuoksi tehdä. Tästäkö se testailu sitten taas alkaa, ääks!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Pikkuinen nuhapotilas

Meidän Sintti-parka on kokenut huonoa tuuria viimeisen viikon aikana. Ensin puhkesi yksi hammas viikonlopun / alkuviikon aikana ja torstaina tyttö puolestaan heräsi nenä valuen kuin Niagaran putoukset - minä olin tartuttanut oman flunssani Sintille! Torstai meni vuorotellen niistäen omaa nenääni ja vuorotellen pyyhkien nenää Sintiltä. Koska molemmat olimme aika uuvuksissa, sylittelimme paljon ja otimme rennosti. Onneksi perjantaina nenu ei enää valunut eikä unikaan maistunut tavallista päiväunimäärää enempää. Tänään puolestaan uskaltauduimme jo ostosreissulle koska tyttö vaikutti terveeltä ja pirteältä. (Prisma on muuten Sintin ehdoton lempipaikka, siellä pää pyörii edestakaisin kuin väkkärä koska on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää!)

Uusia taitoja tuntuu taas tässä vaiheessa karttuvan aivan roppakaupalla. Näin reilun 9 kk:n iässä Sintti osaa siis seisoa tukea vasten, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Jos hänet ottaa seisomaan esim. sohvasta irti ja pitää vyötäröltä kiinni, tyttö alkaa pomppia ylös ja alas kuin kenguru hirmuisen äänitehosteiden säestämänä (ää ää ÄÄ ää Ää ää!), innosta piukeana. Samoin käsistä kiinni pitämällä on saatu muutamat kävelyaskeleetkin aikaiseksi.

Eilen/tänään olemme treenailleet "kädentaitoja" eli Sintti osaa nyt vilkuttaa hei heitä siten, että hän laittaa kättä vuoroin nyrkkiin ja vuoroin auki, mutta itseensä päin ;) Suurta hupia puolestaan aiheuttaa opettamani "pistä vitonen" ( = Gimme five). Kun tytöllä on toinen käsi pystyssä ja auki, sanon "pistä vitonen" ja läimäisen kevyesti kättä omallani, joka saa välittömästi aikaan kikatuksen. Aluksi neiti ei tietysti yhtään tajunnut mistä oli kysymys mutta läpsäisy nauratti, nyt taas hän osaa jo laittaa itse käden pystyyn ja odottaa innokkaana että läpsäisen :)

Olen jo pitkään huomannut, että nyt elämä alkaa olla tämänikäisen lapsen kanssa paljon helpompaa. Sintti viihtyy paljon itsekseen lattialla leikkien, tulee silti luokse kutsuttaessa, tuntuu ymmärtävän puhetta ja uskoo välillä jopa kun kielletään tai sanotaan ei. Ruokailu on normaalin neuvolan suosituksen mukaista eli kaukana ovat ne ajat kun tyttö tuntui olevan jatkuvasti tississä kiinni ja minä pelkkä hengittävä vaipanvaihto - ja ruokintakone. Toki meillä on aina ollut mukavaa yhdessä, mutta nyt kaikki on jotenkin erikoisen leppoisaa ja usein huomaan hengähtäväni kesken päivän, että kylläpä osaa elämä olla onnellista, kaikista hektisyydestään huolimatta. Varmasti näitä päiviä leimaa vahvasti tietynlainen lopullisuuden tunne, koska vuoden alusta menen töihin ja tiedostan koko ajan kuinka vauvavuosi lähenee vääjäämättä loppua kohden. Että meillä on sitten ihana pikkuinen neiti! Kunpa voisin laittaa teille kuvia katsottavaksi :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Sintti 9 kk:tta

Moikka! Minä täytin äskettäin 9 kuukautta ja olen jo aika iso tyttö! Ryömimisen olen melkein jättänyt ja sen sijaan konttaan vinhaa vauhtia sinne missä minua kulloinkin tarvitaan. Välillä tosin saattaa tulla hutiaskeleita ja sitten kompastun omiin jalkoihini. Noin viikko sitten opin nousemaan seisaallaan tukea vasten ja nyt mun on ihan pakko kokeilla sitä koko ajan. Äiti katsoo jostain syystä parhaaksi istua koko ajan mun vieressä ja pitää pepusta kiinni mikä kyllä mun mielestä on vähän liioittelua, sillä eihän mulle nyt mitään voi käydä! Välillä tosin saatan vähän tipahtaa istualleni lattiaan, mutta mitäs pienistä...

Nyt kun osaan nousta sujuvasti polvilleen tukea vasten ja seisomistakin treenailen, ei multa pysy enää juuri mikään piilossa. Hähää! Sohvalta saan melkein kaiken alas kun tarpeeksi kovasti yritän ja muutamassa päivässä olenkin onnistunut kiskaisemaan sohvapöydältä kaksi juomalasia sisältöineen lattialle. Ei ne isi ja äiskä ole vielä oikein oivaltaneet mun nykyisiä kykyjäni ;)

Oon ollut aika kipeänä viime aikoina kun mulle tulee hampaita. En tykkää siitä yhtään! Toivottavasti se on pian ohi. Olen mieluiten äidin sylissä tai viekussa, enkä kovin mielellään päästä sitä näköpiiristä pois. Tänään kun äiti oli kipeänä, me nukuttiin 2 kertaa päiväunia vieretysten ja se oli huippua: nukuin paljon enemmän kuin tavallisesti kun siinä sai vaan niin makoisat unet. Siitä äidin saa myös kätevästi herätettyä läimimällä sitä päähän tai käteen.

Kaikista parhaita leikkejä mun mielestä on se kun isi lennättää mua ilmassa mahallaan kohti äitiä ja äiti säpsäyttää mua samalla. Sitten aivan huippua on harson laittaminen kasvojen eteen ja se kun äiti "tiputtaa" mua sylistä kohti lattiaa - voi että se tuntuu kivasti mahanpohjassa! Huvittavaa on myös se kun isi nuuhkii mun varpaita, ja sen mielestä mun pikku varpaat muka haisee iltaisin, voitteko kuvitella. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa. 

Hoitopöydällä olemista en enää siedä juuri lainkaan, siinä on vaan kurjaa olla. Jos isi & äiti oikein kovasti näkevät vaivaa viihdyttämisen eteen, saatan juuri ja juuri pärjätä vaipanvaihdon ajan mutta sitten haluan kyllä heti pois. Siitäkään en pidä yhtään kun multa otetaan joku lelu tai asia kädestä pois. Annan kyllä kuulua kovalla äänellä jos mua estetään tai kielletään. Tosin kovin kauaa en jaksa olla vihainen, varsinkaan jos mua lepytellään kurkkaamalla peiliin.

Nyt mun pitää mennä nukkumaan, joten heippa ja nähdään taas!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Horror - maanantai

Onneksi on tiistai. Eilinen päivä oli aivan järkyttävä, sillä meitä oli kotona 2 kipeää potilasta. Minä sain taas jälleen kerran kipeän rintatulehduksen, joka alkoi sunnuntaina pienellä patilla oikeassa rinnassa. Ilmeisesti se sai alkunsa niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin liian kovaksi käytetystä liivinsuojasta joka painoi kovana kainalon puolelle, kun köllöttelin sohvalla samalle kyljelle. Varmaan tähän yhdistyi myöskin liian vähäinen rinnan tyhjennys, ja kun en ole jaksanut enää aikoihin pumpata kuin äärimmäisessä hädässä, joten siitähän se tulehdus sitten sai alkunsa kilpistyen täydellä voimalla eiliseen.

Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.

Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.

Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.

Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...

Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Sintin syömiset + soseohjeita

Olen edelleen jatkanut Sintille ruokien tekemistä itse, mutta en ole ottanut liikoja paineita siitä, että kaiken pitää olla omaa tekemää. Niinpä tyttö syö hyvällä halulla myös kaupan purkkiruokia joten meillä ei ole ongelmia sen suhteen että jokin sapuska ei yhtäkkiä kelpaisikaan. Tässä ohjeet viimeisimmistä tuotoksista.

Broileririsotto

broilerin rintafile (maustamaton tietysti)
4 porkkanaa
pala palsternakkaa
1 dl täysjyvä(pika)riisiä
1 dl pakastemaissia
mausteeksi persiljaa ja hiukan curryä

Keitetään kattilassa, ensin keitetään pilkottu rintafile ja kuoritaan vaahto pois. Sitten muut ainekset kypsymisjärjestyksessä. Pakastemaissi lisätään vasta ihan lopuksi sillä se kypsyy nopeasti. Itse jätin palsternakan pois sillä unohdin ostaa sen kaupasta mutta hyvää tuli ilmankin. Kun risotto on valmista, soseutetaan sauvasekoittimella niin hienoksi kuin haluaa. Muistaakseni tästä tuli n. 8 pientä sosepurkkia, mutta sekin riippuu tosi paljon käytetyn veden määrästä.

Possupata

100-150 g possunsuikaleita (maustamatonta)
3-4 perunaa
2-3 porkkanaa
puolikas palsternakka
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen pippuri

Keitetään kattilassa, ensin possunsuikaleet ja kuoritaan vaahto pois. Sitten lisätään loput ainekset kypsymisjärjestyksessä vähässä vedessä. Lopuksi poimi laakerinlehdet ja pippurit pois ennen soseutusta. Itse tein tämän vähän isompana satsina kätevästi niin, että ostin 400 g lihapaketin ja siitä puolet käytin tähän possupataan ja loput tein ruoaksi minulle ja miehelle. Tosin ensi kerralla taidan kyllä tehdä tämän possupadan meille kaikille sillä tuoksu oli aivan älyttömän hyvä ja samoin maku! Suolaahan jokainen voi lisätä omalle lautaselleen joten näin koko perhe voi syödä samaa ruokaa jo nyt. En muista enää sosepurkkien määrää, mutta vajaana tupla-annoksena varmaankin n. 10-15 pientä purkkia.

Sintti on ruokaillut viime aikoina pääsääntöisesti niin, että hän syö n. klo 11 maissa lounaan lihasosetta, n. klo 13-14 hedelmä- tai marjasoseen ja n. klo 16-17 lihasoseen. Tyttö ei edelleenkään jaksa kerralla enempää kuin pienen purkillisen, mutta koska painokäyrän mukaan enempikin ruokaa voisi mennä, olen saanut jatkettua ruokailua sopivasti niin, että soseen jälkeen tarjotaan sormiruokaa. Sintti on siitä innoissaan ja syö todella mielellään melkein mitä vaan hänelle tarjoaakin. Esim. lihasoseen jälkeen saatan antaa "salaatin" eli tomaatinpaloja tai kurkun pätkän jossa on mukana vain pehmeä sisusta. Tomaatti on tytön suurta herkkua ja hän jaksaa popsia kerralla isosta tomaatista jopa puolikkaan. Jos tarjoan vain kasvissosetta, sen päälle tyttö saa joko kananmunaa sormiruokana tai sitten tofua. Hedelmäsoseen jälkeen ojennan yleensä käteen vielä pätkän banaania, tuoreita marjoja tai jotain pehmeää hedelmää kuten päärynää, nektariinia jne. Hedelmät Sintti on tykännyt koko ajan hullun lailla, mutta ensimmäinen makea inhokkisose on vihdoin löytynyt: tiedättehän sen "Mansikkapilvi"-nimisen soseen jossa on mukana rahkaa? Sen pitäisi olla erikoisherkku ja se on normaalia kalliimpikin, mutta hirveän työn takana oli saada yksi purkillinen alas. Tyttö taitaa suosia vain puhtaita makuja :)

Hienoa on se, että tyttö syö pääsääntöisesti hyvällä halulla kaikenlaista ruokaa! Nykyään myöskään möykkyisyys ei ole kovin paha ongelma vaan kiltisti syö mitä tarjotaan. Sen sijaan hän on aika hidas syöjä eli meillä menee ruokailuihin helposti puoli tuntia per sessio. Aluksi kun on nälkä, suu aukeaa vauhdilla joka lusikallisen jälkeen mutta heti kun nälän pahin terä on taitettu, alkaa syöttötuolissa hilluminen ja pyöriminen, eikä ruoka maistukaan niin kovin hyvin. Onneksi sormiruoka taas parantaa keskittymistä kun se tuntuu samalla melkein leikiltä.

Olen myöskin ryhtynyt opettamaan Sinttiä juomaan nokkamukista itse. Hän juo siitä todella mielellään kun minä tarjoan mutta ei osaa kovin hyvin tarttua itse. Voi silti sitä riemua kun saa itse kokeilla, ja tyttö oikein innostuu kun kannustan häntä ja taputan käsiä sen jälkeen kun on osannut vähän matkaa kädellä nostaa mukia pöydänpinnasta ilmaan :)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Äidin pieni iso vauva

Hei ihanaiset! Aika menee aivan huiman nopeasti niin ettei perässä tahdo pysyä. Aika ei tunnu riittävän välillä yhtään mihinkään, ainakaan jos tekee tässä normaalin arjen sivussa jotain lisäprojektia. Näiden päivien päällimmäisin tunne on mieletön haikeus siitä, että olen ilmoittanut meneväni vuoden alkupuolella töihin ja heti perään melkein katumus siitä, että teenkö oikein. Havahduin siihen, että meidän pikku natiainen tarvitsee lämpöiset talvivaatteet ja sen myötä päähän iski mielikuva siitä, miten tyttö seikkailee ensi talvena niissä samaisissa vaatteissa päiväkodin pihalla, ilman äitiä läsnä olevana 24/7. Mitenkähän se raukka oikein pärjää, ja niin pienikin vielä. Nyyh! (Vaikka pärjäähän se tietysti, reipas tyttö kun on)

Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!

Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.

Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.

Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...

Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.

Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)

lauantai 25. elokuuta 2012

8 kk - neuvola

Torstaina kävimme Sintin kanssa 8 kk-neuvolassa. Poikkeuksellisesti meillä on yhteensä 2 käyntiä, 1 lääkärille ja 1 ylimääräinen aika terveydenhoitajalle, joista siis jälkimmäisessä kävimme nyt. Syy siihen, miksi saimme erikoiskohtelua, oli että terkka unohti soittaa minulle ajoissa ja yhtään ainutta lääkäriaikaa ei ollut saatavilla ennenkuin vasta parin viikon kuluttua. Olin tästä hieman harmistunut, joten hän lupasi meille ylimääräisen mittojen ottoajan, mutta sinne saavuttuani kuulin, että kyseessä olikin aivan normaali puolen tunnin vastaanottoaika! Se oli mukava yllätys, sillä kysyttävää oli paljon. Aika olisi muutenkin ollut terkan kollegalle, mutta tämä oli sairastunut ja siitä syystä saimme sijaisen, joka oli aivan superihana ja empaattinen nuori nainen! Juuri tällaisen terkan olisin toivonut itselleni aivan raskauden alusta saakka, sillä häntä tuntui aidosti kiinnostavan sekä minun että Sintin asiat ja oli muutenkin todella mukava ihminen. Aivan mahti-ihana tyyppi :)

Tässä ensiksikin Sintin strategiset mitat.
pituus: 74,5 cm
paino: 9,1 kg
päänympärys: 46,8 cm

Kuulemma Sintin käyrät ovat suorastaan mallikelpoiset ja näin hienon säännöllisesti eteneviä käyriä harvoin näkee :) Muutenkin tyttö tuntui terkan mielestä olevan tyytyväinen ja onnellinen, joten saimme käskyn jatkaa juuri samaan malliin kuin nytkin. Lisäksi sijaista tuntui kovasti huvittavan meidän himososiaalinen tyttö, joka hymyili ja pelleili terkalle minkä kerkesi, eikä tyypilliseen tapaansa vierastanut yhtään.

Oli aivan ihanaa, kun sai kerrankin rauhassa kysellä mielessä pyörivät asiat eikä ollut minkäänlaista kiireen tuntua ilmassa. Sintille on kehittynyt viime päivinä jonkinlainen ikävä ihottuma peppuun, ja saimme kehotuksen rasvailla sitä Bepanthenilla sillä sinkkivoide ei siihen enää tehoa. Kuulemma ruokavalion muutokset muuttavat kakan koostumusta, mikä saattaa aiheuttaa tällaisia hankaluuksia pepun herkälle iholle. Tajusin heti selvän syy-yhteyden, sillä Sintti on popsinut viime päivinä paljon tuoreita marjoja, mm. happamia herukoita jotka ovat varmasti hoitaneet oman osansa ihohäiriöistä.

Ruokapuoli meillä on sopivalla mallilla, sillä Sintti syö nykyisin 5 ateriaa: aamupuuron, lounaalla lihasosetta, iltapäivällä hedelmiä/marjoja, illalliseksi kasvissosetta ja iltapalaksi puuroa. Lisäksi tyttö saa vielä välipalaksi maitoa jos nälkä yllättää näiden aterioiden välissä. Avauduin terkalle siitä, kuinka hieman huolettaa ruoan määrä sillä meillä Sintti saa hädin tuskin alas yhden pienen purkillisen liha/kasvissosetta per ateria vaikka käsittääkseni näin 8 kk:n iässä voisi popsia hyvinkin vaikka koko purkillisen. Hänen mukaansa tyttö kyllä syö itse tarvitsemansa määrän, ja näyttää hyvinvoivalta joten hätää ei ole. Lisäksi meillä tarjotaan kuitenkin sormiruokaa noiden soseiden päälle joten yhteenlaskettuna Sintti saa ruokaa aivan sopivasti. Näillä puheilla päätin siis lopettaa turhan stressaamisen ja uskoa asiantuntijaa kun asiat ovat kerran niinkuin olla pitää :) Sormiruokailua sijainen suositteli kovasti, sillä se on kehittävää ja tukee motorista kehitystä. Kuitenkin banaanin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka vauvan kakomisrefleksi muuten toimii hyvin, niin banaani on sen verran pehmeää että pieni lapsi ei aina saa sitä hyvin yskittyä nielusta takaisin.

Niin, ja Pingun Playtimesta luin, että heillä poitsu saa 2 lihasosetta päivässä kun sillä nälkä pysyy paremmin loitolla. Tajusin, että tämähän on mahtava idea sillä Sintilläkin tuntuu välillä, että kasvissose menee mahasta läpi yhtä nopeasti kuin hedelmätkin ja iltapuuroon mennessä on jo aivan pohjaton nälkä. Terkan mielestä tämä oli oikein hyvä idea ja ehdottomasti saa ottaa käyttöön myös Sintille. Näin ollen: Kiitos Pingu vinkistä, me kopioidaan sitä! :)

Fyysinen kehitys on iänmukaista. Sintti ryömii mutta ei konttaa, nousee polvillaan tukea vasten, istuu toisinaan itse käsiinsä nojaten (unohtaa aina välillä tämän taidon!) + istuu ruokailujen ajan syöttötuolissa. Puheen kehityksestä unohdin kysyä, sillä kiinnostaisi kovasti, että milloin vauvat keskimäärin eka kerran alkavat lausua sanoja. Itsehän olen aina silloin tällöin kuulevinani jokeltelujen "ättätättättä", "ättä ättä" ja "äittä" joukosta ihan selvästi että "äiti". Tosin taidan olla vahvasti puolueellinen :D :D

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Vauvan Spagetti Bolognese

Meidän neiti aurinkoinen on palannut taas kuvioihin :) Kiukuttelut ovat tiessään ja paikalla on jälleen hymyilevä, kikatteleva äidin pieni mussukka. Joku kumma muutos on tullut myös päiväuniin enkä tiedä yhtään mistä se johtuu: eilen tyttö nukkui 2h 10 min + 50 min ja tänään 1,5h + 1h. Tämän lisäksi öisin on nukuttu yhtä soittoa n. 11h turhia heräilemättä. Kelpaa kyllä, tätä lisää kiitos!

Tänään ryhdyin vihdoin kokkailemaan Sintille lihasoseita. Kasvissoseita olen tehtaillut itse jo jonkin aikaa, ja mietinnässä on ollut myös lihaosasto mutta en ollut päässyt oikein selvyyteen että mikä olisi siihen paras ja kätevin tapa. Haluan päästä aina mahdollisimman helpolla, eikä monien harrastama systeemi erikseen pakastetun lihan ja vihannesten yhdistelystä oikein innostanut. Eräänä iltana ohjeita etsiskellessäni törmäsin aivan mahtaviin soseresepteihin ja tänään sitten tartuin härkää sarvista ja ryhdyin kokeilemaan. Ajatuksena siis kokata kerralla yhtä ruokaa, jota voi pakastaa sellaisenaan suoraan tyhjiin piltti-purkkeihin eli saa juuri oikean annoskoon ja purkki on myös helppo ottaa aamulla pakkasesta mukaan jos tulee lähdettyä liikenteeseen.

Tässäpä teillekin ensimmäinen ohje!

Spagetti Bolognese

400 g paistijauhelihaa
1/2 pussia Raketti-spagettia
4 tomaattia
1 pieni kesäkurpitsa
2 pientä paprikaa
1 pussillinen baby-porkkanoita (tai 3 tavallista porkkanaa)
mausteiksi pizzamaustetta, mustapippuri, basilika, provencen yrtit

Keitä kaikki ainekset isossa kattilassa, laita vettä juuri sen verran että ainekset melkein peittyvät. Keitä hiljaisella lämmöllä reilu puoli tuntia, jotta vesi haihtuu lähes kokonaan. Hienonna lopuksi sauvasekoittimella.

Itse luulin, että paprikaa ei saisi vielä antaa, joten laitoin varalta vain yhden pienen paprikan. Mausteita laitoin erittäin varovaisella kädellä, sillä Sintti ei ole niihin vielä tottunut. Aineksista ensimmäiseksi laitoin jauhelihan ja kuorin päälle kertyvän lihavaahdon pois ennen muiden aineksien laittamista, ja nekin lisäsin kypsymisjärjestyksessä. Ja tuosta vedenkäytöstä sen verran, että kannattaa tosiaankin laittaa vettä todella vähän, sillä omasta satsistani tuli ehkä liian litkua. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin tosi hyvä ohje ja jopa omaan suuhunkin maistui yllättävän hyvältä, vaikka suola puuttui :) Laskin, että tästä satsista tuli 14 annosta (pieniä purkillisia) ja sen hinta oli n. 5,50 euroa eli melkoinen säästö verrattuna kaupan lihasoseisiin! Lisäksi tehty takuuvarmasti vain hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ilman lisäaineita.

Sintti selvästi piti ruoan mausta, mutta koostumus aiheutti hiukan ällötystä. En saanut sauvasekoittimella millään kovin sileää ruokaa aikaiseksi eli mukana oli paljon pieniä "hippusia" ja ne tuntuivat jäävän Sintin suuhun pyörimään, mutta toisaalta on vaan hyvä että tyttö tottuu erilaisiin koostumuksiin. Nythän pitäisi näin 8kk:n iässä pystyä syömään jo klönttisempääkin ruokaa!

Tekisi kovasti mieli kokeilla jotain toistakin sosereseptiä mutta pitää hiukan odottaa, sillä pakastimessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä tilaa. Kiinnostaako jos postailen jatkossakin näitä ruokakokeiluja?

tiistai 21. elokuuta 2012

Pureminen on pop!

Meillä oli tässä äskettäin sellainen vaihe, että Sintti rupesi puremaan joka ikisellä syötöllä rintaa. Aivan kamalaa! Pahimmat nappaisut tapahtuivat joko aivan imetyksen alkuvaiheessa kun pitää odottaa herumista ja toinen vaihe puolestaan loppupuolella kun rinnasta ei ilmeisesti enää tule maitoa niin paljoa kuin tyttö haluaisi. Välillä haukkaisut olivat lähinnä sellaisia ikenillä näykkäisyjä tai sitten aivan kunnon puremista niillä kahdella alahampaalla jotka Sintillä on. Se kävi niin kipeää, että rupesin ihan pelkäämään imettämistä ja siinä ei ollut paljon rentoutumisesta tietoakaan kun makasin Sintin vieressä jäykkänä kuin rautakanki valmiina hampaiden hyökkäykseen.

Mielessä kävi jo, että jos tämä näin jatkuu, pistän kyllä pillit pussiin imetyksen kanssa ja tartun suosiolla vastikepurkkiin niin kauan kun Sintti maitoa vielä tarvitsee. Ei siis auttanut kuin käydä googlaamaan ohjeita millä asiaan voisi vaikuttaa.

Meille suositelluista konsteista parhaiten toimivat ehkä kova kiljaisu joka näykkäisyn ohessa ja skarppina oleminen. Jos vauvalla on rinnanpää kunnolla suussa, se ei voi purra vaan pureminen tapahtuu ainoastaan silloin kun ote muuttuu. Opinkin hyvin nopeasti tarkkailemaan Sintin imemiskäyttäytymistä ja kun tyttö lähestyi nänniä huulet törröllään (eri tavalla kuin ennen), olin heti valmiina työntämään rintaa syvemmälle tytön suuhun tai vaihtoehtoisesti vetämään nopeasti rinnan pois. Samoin useasti kun tyttö oli tyytymätön maidotulemiseen, saattoi ote muuttua niin että neiti veti huulia sisäänpäin ja oli selvästi aikeissa näykätä, jolloin toistin saman tempun eli rinta kunnolla suuhun vaan.

Tämän seurauksena oli tietysti se, että nykyään voin vielä vähemmän rentoutua imetyksen aikana kuin ennen (ne alkukuukausien kirjojen lukemisessiot ovat kuin haikea muisto vain!), sen jälkeen kun Sinttiä on siis saanut pidellä välillä kaksin käsin että malttaa pysyä tissillä, sillä nyt pitää jatkuvasti väijyä pureeko tyttö vai ei. Mutta nyt voin sanoa, että muutama päivä on mennyt ilman ainuttakaan puremista! Todella hel-pot-ta-vaa, sillä pureminen on niin kauheata koska se sattuu aivan pirusti. Ainakin jonkin sortin välirauha meillä vähintäänkin on menossa ja toivottavasti jatkuu ettei tosiaan tarvitse miettiä sitä imetyksen lopettamista :) Jatkaisin niin mielelläni sinne yhteen ikävuoteen saakka.

Onko muillakin siellä kotona tällaisia pikku tissinpureskelijoita...?

perjantai 17. elokuuta 2012

Ruokailuhetkien helpottajat

Pakko jakaa muutama aivan huippuostos teidän kanssanne, sillä olen niihin tosi tyytyväinen. Kyseessä on jokamiehen tavaratalo Ikea eli ei siis mitään huippudesignia vaan edukkaita perustuotteita!
Kesällä ostimme Sintille aivan mahtavan nokkamukin, koska oma oli unohtunut kotiin ja vedenjuontitreenaukselle oli tarvetta. Kyseinen hätäinen ostos osoittautui aivan ykkösvalinnaksi ja nytkin se on päivittäin käytössä monen monituista kertaa. Mikä siitä sitten tekee niin hyvän? No yksinkertaisesti se, että nokasta tulee juuri sopiva määrä pisaroita pienen vauvan suuhun, eli vaikka mukin kääntää ylösalaisin, sieltä ei "tulvehdi" vettä kuten ensimmäisen ostamamme nokkamukin kohdalla. Voin suositella lämpimästi :) Nyt se ensiksi ostettu muki odottelee kaapissa parempia aikoja siihen saakka kunnes Sintti osaa kunnolla juoda ja tämä Ikean versio puolestaan toimii hyvin pikkuvauvalle.
Toinen ykkösostos puolestaan koskee ruokailua. Varsinkin Sintin alettua harrastaa sormiruokailua sotkemisen määrä kasvoi käsittämättömällä tavalla ja pelkäsin meidän puupöydän pinnan puolesta. Koska en pidä vahakankaistakaan, hankin tuttavan vinkistä alunperin kirjoitusalustaksi tarkoitetun ruokailualustan. Suuntasin siis heti Ikeaan ja nyt meillä on jokapäiväisessä käytössä kuvan musta ja nahkainen alusta, joka on kerta kaikkisen loistava! Se on nahkaa ja tosi kookas. Lisäksi reuna on jykevää materiaalia joka pitää alustan paikoillaan ja suojaa samalla myös pöydän reunaa. Sopii hienosti kodin sisustukseen eikä kukaan arvaa että se on oikeasti tarkoitettu toimistokäyttöön.

Ikeasta niin ikään ovat nämä päälle puettavat ruokalaput jotka näyttävät ihan sadetakeilta ja jotka ovat susirumia, mutta käytännöllisiä. Meillä tyttö käyttää näitä joka päivä eikä haittaa vaikka kuinka muussaisi banaania etumukseen! :) Sattuuko kukaan tietämään löytyykö vastaavia vähän kauniimmilla kuoseilla mistään...?

tiistai 14. elokuuta 2012

Kiukkuinen vauva

Meille on muuttanut asumaan joku minikokoinen äkäpussi. Joku varmaankin kidnappasi sen kiltin, pienen ja hymyilevän pikkutytön ja toi salaa tilalle tuon kiukuttelevan pikkuihmisen..?

Ei nyt sentään, mutta melkoinen luonteenmuutos on koettu tässä ihan parin päivän ajan ja se saa minut vahvasti epäilemään, että sieltä olisi tulossa lisää hampaita. Ruoan kanssakin on taisteltu, kuten viimeksi kirjoittelin ja kaiken huipuksi noin 3-5 edellistä yötä meillä on nukuttu hirveän huonosti. Tyttö herää lukemattomia kertoja yössä ja me vuorottelemme nukuttamisessa, tosin minulla edelleenkin toimii parhaimpana tainnutuskeinona yötissi. Tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en oikein muuta keksi kuin hampaiden tekemisen. Tosin vaikka kuinka yritän kurkkia sinne suuhun, ei siellä näy oikein mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ei uutta purupintaa, ei pattia, NOTHING. Toivottavasti kohta se sieltä puhkeaa, sillä jos tämä ei ole sitä, olemme pulassa.

Tänään neiti on tosiaan menettänyt hermonsa aivan mistä tahansa. Jos lasken sylistä lattialle, alkaa itku. Jos kirja on luettu ja laitan sen pois, itkua. Jos menen viideksi sekunniksi pois näköpiiristä, itkua. Ei meillä siis kunnossa olla, mutta otsaakaan ei kuumota joten jospa se kaiken syypää löytyisi kohta suusta.

Syömisten kanssa olen koittanut vaihdella järjestystä tissi-sose tai sose-tissi. Ihan siksi, jotta molempia saataisiin sopivasti sillä usein sitä viimeksi annettavaa hyljeksitään kun masu on jo pikkuisen täynnä ensimmäiseksi annetusta. Tosin heti on mainittava, että syömishankaluudet saivat radikaalin helpotuksen sormiruoan lisäämisestä. Sintti suorastaan rrrakastaa omin kätösin syömistä!! Sain ystävältäni hyviä vinkkejä liittyen sormiruokailuun ja tajusin heti tehneeni aloittelijan mokan, sillä olen antanut aivan liian pieniä palasia. Eihän tuollainen 7,5 kk:n ikäinen natiainen mitenkään voi osata vielä poimia sormilla kovin pieniä ja varsinkin liukkaita hedelmän tai vihanneksen palasia. Kaverini suositteli tarjoamaan esim. banaanin kimpaleita joista saa hyvän otteen ja se nimenomaan tepsi. Leikkasin banaanista koeluontoisesti sellaisen 5-7 cm kokoisen palasen ja Sintti tarttui siihen onnessaan koko kouralla ja vei tietysti välittömästi suuhun, alkaen jyystää sitä kahdella pienellä alahampaallaan. Mikä sotku, mikä riemu :D En tiedä kummalla meistä loppujen lopuksi oli hauskempaa.

Sen jälkeen olen tarjonnut vesimelonin palasia, kurkusta ison palasen niin että reunat on leikattu pois ja jäljelle jää vain se pehmeä keskusta, keitettyä kukkakaalta ja leipää. Lisäksi melkeinpä joka liha- ja vihannesoseen tarjoilun yhteydessä Sintti saa aluksi yhden tai kaksi maissinaksua. Äsken keittelin iltaruoaksi muutaman kierrepastan, 2 pötköä porkkanaa ja kukkakaalta. Ensiksimainitut ovat siis listalla ensimmäistä kertaa ja on hauska nähdä mitä Sintti tuumaa pastasta :)

Meillä muuten opittiin aivan äsken istumaan! Iso kehitys lähti käyntiin kun rupesimme soittamaan tytölle musiikkia ja erityisesti läppäriltä lastenlauluja joissa on mukana hauska video. Niiden tahdissa Sinti "jumppasi" viikonloppuna innokkaasti, liikuttaen koko kroppaansa ja ennenkuin huomasimmekaan, neiti oli vääntänyt itsensä istuma-asentoon. Seuraavana päivänä tuli todistettua, että kyseessä ei ollut vahinko sillä sama temppu toistettiin uudestaan. Tosin äitiä välillä hirvittää kun istumista koitetaan jollain kovalla alustalla kuten laminaattilattialla, sillä koordinaatio on vielä sen verran heikkoa että siitä saattaa humpsahtaa helposti päälleen...

Ai niin, ja meillä on muuten päiväunien määrä selvästi vähentynyt. Sintti nukkuu enää n. 2h päivässä mutta osissa, noin 2-3 pätkissä. Mitenkäs teillä muilla nukutaan?

torstai 9. elokuuta 2012

Sintti 7,5 kk:tta ruokailee (tai sitten ei!)

Meidän Sintti pikkuinen on 7,5 kuukauden ikäinen ja muuntautuu vauvasta oikeaksi pikku-ihmiseksi kovaa vauhtia. Varttumisessa on muutama hyvä puoli ja niistä erityisesti mainittakoon se, että tyttö viihtyy paljon enemmän itsekseen puuhastellen lattialla, nyppien, kiskoen ja vanuttaen milloin mitäkin lelua. Uutena huvittavana sivujuonteena on tullut musiikille jamittaminen, eli typy heiluu musan tahdissa ikään kuin tanssien :) Hellyttävää!

Ruokailu sen sijaan ei suju yhtään mallikkaasti. Nyt pari päivää on mennyt niin, että jokainen ruokintasessio on armotonta taistelua. Tissi yllättävää kyllä maistuu loistavasti, mutta kun sen jälkeen yrittää tyrkyttää esim. liha- tai vihannessosetta, saa varautua helposti noin puolen tunnin syöttämisrumbaan. Se pitää sisällään jäähtyneen ruoan uudelleenlämmitystä, maanittelua, poissylkäistyjen ruokamöykkyjen poimimista takaisin lusikkaan ja suuhun sekä noin tuhat erilaista konstia saada Sintin huomio itseensä. Pöljimmäksi tunnen itseni silloin kun olen kerännyt kaikki asunnostamme löytyvät kaukosäätimet ja puhelimet eteeni esitellen niitä tytölle vuorotellen jotta saisin suun edes sen verran innostuksesta auki, että saisin sinne tuikattua yhden lusikallisen ruokaa....kyllä, sellainen äiti minustakin on sitten tullut vaikka muuta vannoin! Minullehan ei pitänyt kenenkään ryppyillä ruoka-aikoina ja viihdytysnumeroihin ei pitänyt lähteä, mutta tässä sitä ollaan. Tytär varsinainen sihtikurkku ja äidin epätoivo toisinaan potenssiin kymmenen ;) Joinain kertoina en vaan ole jaksanut tyrkyttää, ja silloin olen vain tyytynyt antamaan ruokaa vähemmän. Tänään puolestaan yritin paikkailla laihaksi jäänyttä sosemäärää tarjoamalla sormiruokaa ja innolla Sintti heittäytyikin kurkun, viinirypäleen ja banaanin palasten kimppuun. Raukalla ei vaan pinsettiote oikein toimi vielä joten suuhun pitää viedä kerralla koko nyrkki että nyrkin sisällä olevan ruokakin jäisi sinne. Vaan tässähän sitä opetellaan! Seuraavana olisi vuorossa jokin vähäsuolainen leipä ja höyrytetty kukkakaali.

Ja tykkääkös muiden vauvat puurosta? Tänään tarjosin aamiaiseksi toista kertaa ihan tavallista Elovenan kaurapuuroa terästettynä pakastetulla äidinmaidolla, ja inhotus oli hurrjan kamalaa! Neljä lusikallista meni joten kai se on uskottava, että typy ei voi sietää tavallista kaurapuuroa. Ostin kokeiluun neljän viljan pikapuuroa ja ohrapuuroa, katsotaan iskevätkö ne neidin makuhermoihin vähän paremmalla menestyksellä.

Meillä nautiskellaan edelleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa velli + rintaa päälle. Periaatteessa vellistä voisi siirtyä jo ihan hyvin iltapuuroon, mutta en ole millään raaskinut sillä Sintti rakastaa niin kovin tuota illan vellihetkeä. Kun Sintti äkkää pullon, hän meinaa haljeta innostuksesta ja kun vihdoin pääsee syömään, koko tyttö ikään kuin huokaisee helpotuksesta ja koko kroppa rentoutuu tyytyväisenä äidin syliin, käsivarret laiskana sivuille tipahtaen. Sitten kun pullo on tyhjennetty, onkin ihana nukahtaa iltatissille masu täynnä.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Leikkivä, jokeltava vipeltäjä / 7 kk:tta

Meillä ollaan siirrytty nyt siihen vaiheeseen, kun lelujen hankinta tulisi periaatteessa hyvin halvaksi. Nimittäin kaikki sellainen, joka ei ole "virallisesti" lelu, on kaikista paras leikkivehje. 

  1. Puolen litran vesipullo, mieluiten pehmeä: ehdoton hitti! Sillä saa sitterissä istuvan joka puolelle huuhailevan ja pälyilevän ruoan vieroksujan innostumaan sekunnissa siitä mitä on tarjolla syöttäjän suunnasta. Molemmat kädet nousevat ilmaan, ranteet alkavat pyöriä ja suu vetäytyy hirmuiseen hymyyn. Siinä samassa sinne saa luonnollisesti tökkäistyä aimo lusikallisen ruokaa, kuin varkain.
  2. Pieni nenäliinapaketti, jossa on vain 1-2 nenäliinaa jäljellä: kuumien ja tylsien automatkojen pelastaja. Sitä retuutetaan, nyhdetään ja kiskotaan minuuttitolkulla sekä mäiskitään sitterin reunaan tai vaikkapa omaan reiteen. Tosin miinuspuolena se, että äiti ei anna leikkiä sillä kuin ainoastaan tutti suussa, koska muovin- tai nenäliinanpalaset vauvan suussa ei ole mikään paras mahdollinen kombinaatio.

Toki Sintillä on myös lisäksi niitä kiinnostuksen kohteita, jotka ovat kiellettyjä mutta joihin ampaistaan haukkana kiinni heti kun vanhempien silmä välttää. 


  1. Keittiön tuolin metallinen jalka, jonka valitettavasti Sintti valitettavasti löytää joka päivä uudelleen ja uudelleen. Heti kun selkänsä kääntää, on meidän tyttö kiinni metallijalassa ja lupsuttamassa kaikella tarmollaan mukavan viileää metalliputkea. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se on lattiaa vasten ja sellaisella alueella, joissa saatetaan kulkea myös kengät jalassa. Hyh!
  2. Kaukosäätimet ja puhelimet. Need I say more? ;)

Meidän ei ole tarvinnut vielä tehdä asunnostamme niin sanotusti lapsiturvallista, mutta se on edessä aivan näinä päivinä. Sintti ryömii (=kiitää) lattialla sellaista vauhtia että pian hän pääsee käsiksi aivan kaikkeen. Reilu viikko sitten hylkäsin sitterin lopullisesti koska ei tuollaista vauhtivilleä oikein enää raatsi sitoa istuimeen kiinni ja koon puolestakin alkaa tehdä tiukkaa. Meillä on otettu oikein kunnon köyryselkä konttausasentoa eilisestä asti ja eilen isovanhemmat, jotka tyttöä hoitivat, väittivät nähneensä ensimmäisen konttausaskeleen oikealla jalalla ja oikealla kädellä tehtynä :) Sen jälkeen asento oli pettänyt ja tyttö lysähtänyt matolle voimia keräämään.

Sintti on kovin puhelias tapaus ja selittää jatkuvasti jotain. Jokeltelu on monipuolistunut, mutta välillä epäilen että opetteleeko tyttö ominpäin jotain slaavilaista kieltä kuten venäjää kun on niin mielenkiintoisia tavuja treenin alla: tljäl tljäl, alj alj alj ja niin edelleen. Olisi näiden kahden kotikielen opettelemisessakin tekemistä kerrakseen :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Unikoulun osa II

Unikoulun toinen osa on jäänyt julkaisematta ja laitan tässä nyt niitä tuloksia, joita vielä kirjailin edellisen postauksen jälkeen ylös.

8. pvä
- 1. päiväunet 45 min: nukahti rinnalle mutta heräsi siirrettäessä omaan sänkyynsä ja sitten oli vaikeuksia nukahtaa uudestaan. Epätoivoinen itku alkoi käytännössä aina kun lähdin huoneesta.
- 2. päiväunet: 10 min
- yöunet: nukahti rinnalle mutta heräsi yöllä kolmelta ja valvoi 45 min

9. pvä
- 2. päiväunet: 20 min (mummun nukuttamana)
- 3. päiväunet: 10 min (mummu)
- yöunet: 55 min (mummu, kesti kauan koska ehti nukahtaa ensin autossa)

10. pvä
- 1. päiväunet: 25 min
- 2. päiväunet: 30 min (Sintti itki loppua kohden melkeinpä hysteerisesti aina kun yritin poistua hänen luotaan + 2 syliinottoa. Oli pakko antaa periksi ja antaa hänen nukahtaa käteen poskella. Ehkä edellinen päivä, jonka Sintti vietti paljolti hoitajien kanssa, näkyy nyt nukahtamisvaikeuksissa. Joka tapauksessa erittäin turhauttava päivä!)
- yöunet: 15 min (tässä piti fuskata koska aiemmatkin nukutukset olivat niin hankalia. Heti kun yritti poistua, alkoi ankara huuto joten lopulta olin melkein koko ajan huoneessa, aina palaten ovelta ja poistuen vasta kun Sintti oli jo lähestulkoon unessa. Ei vaan raaskinut enää huudattaa...)

11. pvä
- 1. päiväunet: 30 min (jouduin lisäämään paikallaoloa)
- 2. päiväunet: 15 min

Tähän lopetin muistiinpanot koska tilanne tasoittui mutta jumittui aika lailla paikoilleen. Nyt meillä nukahdellaan kahdella tavalla, joko rinnalle josta siirrän sänkyyn tai sitten yksinkertaisesti laitetaan valveilla sänkyyn. Toisinaan tästä alkaa aivan toivoton kiukkuitku välittömästi kun kroppa alkaa lähentyä sänkyä. Siitä tietää, että silloin nukuttaminen tulee kestämään. Toisinaan taas jos on tarpeeksi väsynyt, saattaa nukahtaa 5-10 minuutissa mutta ei ole tavatonta, että menee 10-20 minuuttia ja se vaatii useamman käynnin huoneessa. Olen tullut sen verran vastaan, että usein "helpotan" nukahtamista laittamalla käden poskelle, johon tyttö saattaa uinahtaa ihan hetkessä kun sille päälle sattuu.

Nukutus on selvästi vaikeutunut hieman sen myötä, että nykyään tyttö tietää tasan tarkkaan mitä sänkyyn laittaminen tarkoittaa, eli se jo pelkästään saattaa aiheuttaa vastaanpanemishuudon. Hankalaa on myöskin se, että liikkuminen on kehittynyt merkittävästi, eli jotenkin Sintille tulee kova kiusaus alkaa heti hyöriä ja pyöriä ympäri sänkyä jos uni ei tule välittömästi. Tänäänkin olen käynyt siirtämässä neidin lukemattomia kertoja sängyn toisesta päästä ja kääntänyt oikein päin sekä kaivanut tutin jostain ihmeen piilosta pinnojen välistä ;) Seuraava vaihe on varmaan sängyn reunoja vasten seisova vauva joka yrittää kiivetä sieltä pois! Auta armias...

Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan yöheräilyä, josta ei enää nukahdetakaan takaisin uneen noin vain. Saatetaan herätä viideltä ja valvoa tunti, ja jos otan tytön viereen, saan varoa heiluvia nyrkkejä joista saa hetkessä päin pläsiä taikka pieniä koipia jotka eivät enää potki kovin kevyesti kuten alkuaikoina. Pitäisi varmaan vähän ottaa tiukempi ote sekä nukuttamiseen että näihin yöheräilyihin, mutta meillä on näin reissussa ollessa muutenkin vaihtuvia olosuhteita ja eri nukkumapaikkoja eli nyt ei ole sopiva ajankohta muille muutoksille. Katsotaan miltä näyttää esim. kuukauden päästä.

Imetyshormonit ovat kuitenkin selkeästi haihtuneet jonnekin taivaan tuuliin, sillä olen paljon väsyneempi yövalvomisten kanssa kuin ennen. Yöimetyksiä en aio vielä lopettaa pitkiin aikoihin sillä minusta sille ei ole varsinaista tarvetta ja olen kuullut pariltakin äiti-ihmiseltä, että samalla on loppunut muukin imetys.

Ai niin, ja meille on muuten muuttanut joku jännä pieni känkkäränkkä aina silloin kuin pitäisi nukahtaa jossain muualla kuin kotona. Eilen kävimme ostoksilla muutaman tunnin ajan vaunujen kanssa ja tarkoituksena oli, että tyttö vetäisi reissun aikana parit päiväunet. Ja höpsistä! Alkoi vähän nolottaa kun joka kauppaan päästyämme tuommoinen pikkuinen tyttö huusi kurkku suorana ;) Jotenkin neidillä ei vain rauhoittuminen onnistu jos ollaan muualla kuin samoissa olosuhteissa. Toivon, että tämä on joku ohimenevä vaihe ja nukahtaminen ei aina olisi näin haasteellista.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sintin lomakuulumiset


Hetki on päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Meillä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja isoa, sekä valitettavasti surua perheessä. Vähän oli loman kynnyksellä mieli matalalla ja vaikeuksia asennoitua tulevaan lomanviettoon, mutta onneksi ympäristönvaihdos aina piristää ja saa ajatukset muualle.

Meidän pikkuneiti sen kun kasvaa ja kehittyy J Hampaita on edelleen vain kaksi mutta niillä purraan ahkerasti ja kovaa! Voi sitä raukkaa joka antaa huomaamattaan vetää sormen tai jonkin muun ruumiinjäsenen pikkuisen suun maisteltavaksi. Välillä myös omat pikku kätöset ovat hänellä punertavia puolikuita täynnä kun niitä on tullut järsittyä vaikka purulelujakin olisi tarjolla.

Ryömimistä on treenattu jo parisen viikkoa ja Sintti on saanut kehitettyä ihan oman tekniikan: esim. maton tai päiväpeiton päällä päästään kätevästi etenemään vuorikiipeilijätyyliin nappaamalla kankaasta nyrkillä kiinni ja vetämällä itseä sillä tavoin eteenpäin. Joskus jos oikein innostutaan, alkaa hirmuinen paikallaan rynkytys konttausasennossa mutta se aikaansaa pelkästään takaperin liikettä. Luulen, että konttaukseen ei kuitenkaan ole enää hirveästi matkaa kun kaikki palikat alkavat olla pikku hiljaa koossa.

Silti epäilen, että toinen kilpaileva liikesarja saattaa olla istumaannousu sillä sitäkin meillä aivan selvästi tapaillaan. Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet istuttamaan tyttöä aika paljon viime aikoina sillä olemme ryhtyneet antamaan kaikki ruoat syöttötuolista (aamupuuro, lihasose, vihannessose + hedelmäsose) ja jostain syystä se kakka pitää pyngertää ulos aina juuri ruokailun yhteydessä! Varsinkin aamupuuro aiheuttaa välittömän kakkaamistarpeen ja silloin istuskellessa menee helposti 20 minuuttia.  Kuinka paljon te muut olette istuttaneet tässä vaiheessa?

Veden juontia olen välillä pohtinut kovastikin varsinkin näin lämpöiseen kesäaikaan. Jossain vaiheessa, muistaakseni 3-4 viikkoa sitten koitin ahkerasti tyrkyttää nokkamukia vielä kun Sintti istui ja söi sitterissä, mutta lopetin erään epäonnistuneen kerran jälkeen kun Sintti veti vedet niin pahasti henkeen että oksensi puolet aamupuurosta pihalle. Hyi että se säikäytti! Nyt olen palannut hyvin maltilliseen maistatukseen lähinnä niin, että lusikan kärjellä annan pari tippaa suuhun tiukasti istuma-asennossa ettei mitään vaan pääse livahtamaan henkeen. Taitaa silti olla aika pitkä matka siihen, että tyttö oikeasti tajuaisi hörpätä vettä mukista. J

Äskettäin kohtasin myös sellaisen 10-kuukautisen tyttövauvan joka joi pelkästään vettä. Vain illalla nukkumaan mennessä hänelle annettiin pullollinen maitoa, mutta muuten tytteli veteli ruoan päälle kyytipojaksi vain nokkamukista vettä ja sillä hyvä. Itse olen ollut siinä luulossa, että vauvat juovat pääasiallisesti pelkästään maitoa siihen asti, että täyttävät vuoden ja sitten sitä voisi ryhtyä korvaamaan muilla juomilla (=vedellä)? Pitänee tiedustella tätä ensi neuvolakäynnillä tarkemmin. Aiemminkin olen koittanut kysellä, mutta terkka on sanonut vain, että voihan sitä vettä alkaa hiljalleen tarjoamaan.

Ja muuten, jos haluatte lukea jonkin oikeasti koskettavan journalistisen tuotoksen, hankkikaa käsiinne Meidän Perhe-lehden heinäkuun numero ja avatkaa se jutun “Näkemiin, Max-Emil”-kohdalta. Osui ja upposi, itkin silmät päästäni. Kosketti. Roppakaupalla lämpöisiä ajatuksia tälle perheelle!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Sintin Unikoulu vaihe vaiheelta

Kuten eilen kirjoittelin, meillä on ruvettu pitämään unikoulua koska olemme nukkuneet viime aikoina todella huonosti ja oma jaksaminen kärsi unenpuutteen takia huomattavasti. Ensin luulimme, että tyttö teki edelleen hampaita, mutta niin ei ollutkaan asian laita vaan ilmeisesti erilaiset unihäiriöt jäivät ikään kuin päälle erilaisten motoristen taitojen kehittyessä ja hampaiden tekemisen jäljiltä. Halusimme siis palauttaa hyvät yöunet joita meillä vielä aiemmin harrastettiin ja lisäksi tärkeänä tavoitteena oli opettaa Sintti nukahtamaan yksin. Sitä hän ei ole vielä koskaan osannut, mutta toisaalta aiemmin Sintti oli siihen liian pieni. Nyt kun 6kk:n ikä tuli täyteen, oli mielestäni sopiva ajankohta tällaiselle pehmeähkölle unikoululle.

Olemme noudattaneet unikoulussa tassutus-menetelmää vaikka tyttö ei nukukaan mahallaan enää. Rauhoittaminen onnistui hyvin siten, että käsi laitetaan tytön kaulan viereen rinnalle rauhoittavasti paikalleen. Jos hän ei tästä rauhoittunut, niin sitten siveltiin tukevasti kylkeä ja puolittain selkää pitkin peppuun asti. Välillä myös taputeltiin rytmikkäästi peppua sivusta. Varsinkin alussa piti lisäksi usein ottaa tyttö hetkeksi syliin rauhoittumaan, mutta laskettiin aina heti takaisin kun asettui. Usein pettymys oli kova koska hän huokaisi niin helpottuneesti kun pääsi syliin, sulki heti silmät ja olisi nukahtanut siihen alta minuutissa onnellisena, mutta koskaan ei annettu vaan laskettiin takaisin sänkyyn.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan menettelimme seuraavasti. Kun Sintti osoitti väsymisen merkkejä, hänet laitettiin omaan sänkyynsä pusun kera ja sanottiin jotain sellaista kuten "nuku hyvin", peiteltiin, laitettiin unilelu kainaloon ja tutti suuhun. Sitten poistuttiin huoneesta. Itkun alkaessa kuulosteltiin sen sävyä, ja tarvittaessa mentiin paikalle. Itse silloin toistin edellämainitut toimenpiteet, hyssyttelin tai hymisin lisäksi rauhoittavasti mutta en juurikaan puhunut mitään. Poistuin huoneesta mahdollisimman pian. Usein piti palata jo ovelta takaisin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan itketetty yksin paria minuuttia pidempään, se oli meille alusta asti tärkeää. Lisäksi päivällä on annettu tuplasti triplasti huomiota ja hellyyttä kompensaationa aiemmasta mielipahasta.

Haasteena tässä oli se, että Sintti itki usein varsinkin noiden pidempien sessioiden aikana itsensä hikeen ja välillä piti riisua vaatteita ja aukoa ikkunaa. Samoin luonnollisesti itkun sietäminen oli erityisesti aluksi todella vaikeaa, koska kasvatusperiaatteisiimme ei ole kuulunut vauvan itkettäminen. Sain unikouluun paljon apua alkuvuodesta ostamastani kirjasta "Unihiekkaa etsimässä" jonka pariin palasin nyt näiden univaikeuksien myötä, ja nyt se olikin huomattavasti ajankohtaisempi kuin pikkuvauva-aikana.

Tässä ovat järjestyksessä unikoulun "tulokset" per päivä. Sintti nukkuu yleensä 3-4 unet + päälle vielä yöunille nukutus, mutta koska usein hän nukahtaa rinnalle tai myös vaunuihin, ei noiden päivien kohdalla näy yhtä montaa nukutusta. Olen kirjannut vain ne jolloin Sintiltä on edellytetty yksin nukahtamista. Minuuttilukema unien kohdalla tarkoittaa nukuttamiseen käytettyä aikaa per kyseiset unet.

1. päivä
- päiväunet: 45 min (kikatusta ja pelleilyä, Sintti ei selvästikään ensin hoksannut mitä tässä ajetaan takaa vaan piti hommaa hauskana leikkinä. Sitten kun hän todella ymmärsi, että kukaan ei tulekaan nukuttamaan, alkoi kunnon itku)
- päiväunet: 20 min (edelleen aluksi naureskelua)

2. päivä
- päiväunet: 20 min
- yöunet: 55 min (nukahti ensin rinnalle ja heräsi tunnin päästä uudestaan jolloin siirrettiin sänkyyn ja yksinnukuttamisvaihe alkoi. Tämä oli kaikista kamalin vaihe koko unikoulussa ja vieläkin tuntuu pahalta kun muistelen kuinka hysteerisesti Sintti tuolloin itki ja nikotteli. Mutta tässä vaiheessa me teimme vielä väärin, yritimme soveltaa keskenään pistäytymis- ja tassutusmenetelmää mikä ei todellakaan toimi! Kyllä ne menetelmien kehittäjät oikeasti tietävät mitä tekevät eli kannattaa todellakin pitäytyä siinä minkä valitsee.....)

3. päivä
- päiväunet: 45 min (Tässä vaiheessa Sintti selvästi oivalsi, että tämä ei ole enää mikään väliaikainen kokeilu vaan nukutusmenetelmä on tullut jäädäkseen joten protestoi voimakkaasti. Aina kun yritin poistua huoneesta, rupesi itkemään lujaa ja rauhoittui vasta kun tulin luokse ja tassutin. Kahdesti syliinotto.)
- 2. päiväunet: 40 min
- yöunet: 40 min. (Poikkeuksellisesti ei nukahtanut rinnalle. Tämä oli vaikea kerta sillä miehellä meinasi usko loppua ja hänen suustaan kuultiin jopa kommentti: "Tämä tekniikka on ihan syvältä, tämä ei toimi ollenkaan. Mitä jos menen sinne seuraavaksi ja seison hänen vieressään niin kauan että hän nukahtaa"??? Lienee selvääkin selvempää, että minä hoitelin tämän vuoron loppuun ;)

4. pvä
- 1. päiväunet: 35 min (Ei enää kovin epätoivoista itkua, välillä puuhasi omiaan ja itki "kutsuitkua")

5. pvä
- yöunet: 20 min (mökkeilemässä, vieraissa olosuhteissa --> aika hyvin!)

6. pvä
- yöunet: 20 min

7. pvä
- päiväunet: 10 min (Tämä tapahtui ensimmäistä kertaa helposti, mutta toisaalta Sintti oli sinnitellyt hereillä jopa 4h yhteen putkeen eli oli todella väsynyt)

8. pvä
- 1. päiväunet 45 min: nukahti rinnalle mutta heräsi siirrettäessä omaan sänkyynsä ja sitten oli vaikeuksia nukahtaa uudestaan. Epätoivoinen itku alkoi käytännössä aina kun lähdin huoneesta.

Unikoulua on siis pidetty nyt 8 päivää, mutta kuten huomaatte: Sintti ei ole vielä täysinoppinut. Toisaalta en sitä häneltä odotakaan, varsinkin kun haluamme käyttää tällaista vähän pehmeämpää menetelmää. Kuitenkin voin jo nyt sanoa, että tämä tuntuu paljon paljon paremmalta kuin aiempi sylissänukuttaminen josta Sintti yksinkertaisesti kasvoi ulos (hirveä huuto heti kun otti syliin makuuasentoon ja laittoi tutin suuhun) ja menetelmä muuttui kasvamisen myötä meille huonoksi. Tämä on helpottanut ainakin omaa elämääni huomattavasti sillä en enää ole nukuttamisessa 100%:sti kiinni sitä 15-60 minuuttia kuin se yksille unille on vienyt, vaan nyt olen voinut tehdä muutakin siinä välissä kun Sinttiä nukutetaan.

Lisäksi uskon vakaasti, ettei mene kauaa kun tyttö nukahtaa heti kohta kun omaan sänkyynsä pääsee. Nyt ei voi vielä odottaakaan, että puolen vuoden sylissä nukuttamisen jälkeen hän oppisi viikossa nukkumaan itsestään, mutta hiljaa hyvä tulee! Ja mikä ihan parasta: minusta tuntuu, että koko perheen yöunet ovat parantuneet reippaasti ja jatkuva yöheräily on hieman vähentynyt. Eilen tapahtui myös sellainen ihme, että meidän mennessämme makuuhuoneeseen nukkumaan, tyttö heräsi ja alkoi villisti huiskia sängyssään mutta kun emme puuttuneet asiaan, hän nukahti itsestään muutamassa minuutissa. Aiemmin tuollainen olisi ollut aivan ennenkuulumatonta :)

Unikoulu jatkuu tästä eteenpäinkin ja palaan aiheeseen muutaman päivän kuluttua uudestaan! Minkälaisia kokemuksia teillä on?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Puolivuotisneuvola

Tänään piipahdimme tytön kanssa puolivuotisneuvolassa. Uudet mitat olivat:

paino 8240 kg
pituus 71 cm
päänympärys 46 cm

Terkka kirjoitti neuvolakorttiin:
"Kasvu hyvää, kuulo +/+. Kehitys iänmukainen. Hyvin hoidettu lapsi"

Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon noita ruoka-asioita, että mikä on oikea määrä Sintin kokoiselle lapselle ja tänään sain siihen vahvistuksen, että määriä on syytä lisätä. Tämänhetkinen 3 x puoli sosepurkkia korvautuu kolmella täydellä purkillisella, sillä Sintti tarvitsee jo enemmän ravintoa ja hänhän pyörii pitkänä tyttönä muutenkin siellä kokonaiskäyrän alarajalla, -9% vaikka normaalipainon kategoriaan meneekin. Terkka kehotti ottamaan aamupäivälle lihasoseen, mikä on siis tähän asti annettu iltasella, sillä aamupäivisin Sintti on hirmuisen nälkäinen.

Imetyksen suhteen koen hirveätä luopumisen kriisiä. Yritin kysyä neuvoja imetysasioihin kun tuntuu, että rinnat pakkautuvat ja tulehtuvat vähän väliä kun Sintin syöminen on harventunut ja muuttunut paljon epäsäännöllisemmäksi kuin ennen, mutta tähän en saanut oikein mitään apua neuvolasta. Ainut neuvo minkä sain, oli että kannattaa tyhjentää rinnat kunnolla. Kun tiedustelin, että eikös se pumppaaminen kuitenkin kiihdytä maidontuloa niin sitten sanottiin, että älä sitten pumppaa. Hmph. ;)

No, mutta siis päällimmäinen tunne imetyksen vähenemisestä on edelleen iso NYYH mutta turhaanpa minä täällä omaa tuotantoani buustailen kun Sintin ravinnontarve alkaa pikku hiljaa täydentyä "oikealla ruoalla" ja maito toimii siinä vain lisänä. Siinä onkin tisseillä tottumista kun entinen tissitakiainen on muuttanut kerran tunnissa syömisen joka toiseen tuntiin ja tissit eivät tiedä että miten päin olisivat. Kaali on nykyisin meidän jääkaapissa jatkuva vieras ja rinnat harva se päivä pahkuroilla.

Muuten meille kuuluu sellaistakin uutta, että meillä on aloitettu unikoulu! Ne näkemäni kolmas ja neljäs alahammas olivat varmaan jotain kummitushampaita, koska ei siellä enää mitään näy ja oireet ovat poistuneet. Sen sijaan univaikeudet jäivät jotenkin päälle erilaisissa muodoissaan joten päätin, että nyt tähän hommaan on tultava muutos ja tämä zombeilu jäädä taakse sillä se alkoi vaikuttaa jo mielialaan aika voimakkaasti. Niin meillä siis unikouluillaan ja tällä hetkellä tulokset ovat oikein lupaavat. Olen keräillyt tästä muistiinpanoja ylös ja lähipäivinä teen niistä oman megapostauksen tänne luettavaksi :)

Neuvolakäyntiin palatakseni, terkka tykkää Sintistä kovasti, mutta Sintti ei terkasta! Joka kerta kun täti yrittää lähestyä tyttöä tai nostaa syliin, tytön huuli kääntyy mutruun ja pian pirahdetaan itkuun ;) Ja vaikka meillä vähän vierastetaankin, niin harvaa ihmistä näin itsepintaisesti ja kauan. Ilmeisesti Sintin muisti on erittäin pitkä, tyttö taitaa tietää että kyseessä on se sama "tuhma täti" joka on pistänyt häntä kipeästi piikillä jo 4 kertaa, hih.

Muutenkin tyttö tuntuu kehittyvän aina vähän väliä pikkuisen. Esim. viikko sitten tuli tasatahtia jaloilla potkuttelu, ja pari päivää sitten jokeltelu muuttui yhtäkkiä selvästi "isomman vauvan" jokelteluksi. Moni ei tuossa varmaan huomaisi suurta eroa mutta minusta ero on aivan selvä. Sintti osaa nyt sanoa "ättättättä" ja "daadaadaa" kun ennen jutut olivat sellaista paljon tasapaksumpaa eikä niistä välttämättä erottanut tavuja. Niin suloista mutta samalla niin haikeaa, aika rientää aivan liian nopeasti ja kohta pikku vauvani menee jo kouluun...sniff.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Sintti 6 kk:tta

Moikka,
ja hyvää juhannusta! Äiti pyysi mua taas vähän kertoileen mun kuulumisia, sillä arvatkaa mitä - mulla on tänään puolivuotissynttärit! 


Siitä on tosi kauan kun viimeksi kävin täällä, ja nyt mä oon jo tosi iso tyttö. Mulla on maanantaina seuraava neuvola joten me ei vielä tiedetä mun uusimpia mittoja mutta äidin mielestä oon kasvanut hirmuisesti. Tykkään älyttömästi syömisestä, joten ei se kai mikään ihme ole. Joskus vaan en tajua miten äiti lappaa niitä hedelmäsoseita niin kamalan hitaasti suuhun, aina sitä saa odotella. Ja saan vaan puolikkaan purkin vaikka mä voisin syödä niitä vaikka pari kokonaistakin kerralla! Mut toisaalta äiti sanoo, että mun pitäis syödä vihanneksia yhtä paljon tai enemmän, ja ne ei ole niin hyviä, eikä ainakaan silloin kun äiti on ne itse tehnyt, hih.


Eilen opin potkuttelemaan jaloilla silleen tasatahtia ja vitsit, että se on hauskaa! Nyt teen sitä ihan koko ajan. Eilen illallakin kun äiti oli ensin poissa jonkun tosi pitkän ajan (äidin huomautus: 1h) ja sit se tuli kotiin kun olin hoitopöydällä, aloin innostuksissani potkuttelemaan niin vimmatusti että mulla osu pää takalaitaan.


Liikkuminen on vaan niin mahtavaa, enkä mä enää oikein jaksa pysyä leikkimaton päällä mihin äiti mut monta kertaa päivässä laittaa. Salaa liu'utan itseni laminaattilattian päälle ja kun kukaan ei huomaa, maistelen sitä kielellä kun se lattia on niin jännän tuntuista. Osaan siis mennä lattialla ympyrää ja sivuttain mutta yhtä asiaa en vaan käsitä yhtään. Jos näen jonkun huipun esineen edessä ja teen ihan kaikkeni ja pinnistän ja ponnistan käsillä ja jaloilla, mutta yhtäkkiä kaiken sen homman jälkeen huomaankin olevani siitä vaan kauempana! Tosi raivostuttavaa. En käsitä miten siinä aina käy noin. 


Ai niin, ja mä oon muuten saanut ihka oman syöttötuolin! Sillä oli joku outo nimi (äidin huomautus: Tripp Trapp), mutta siinä on ihan huippujännää istuskella! On niin kiva olla korkealla, saman pöydän ääressä kuin isi ja äiti, ja läiskin aina hulluna pöydänkantta käsillä. Mua vaan harmittaa kun ne ei ikinä anna mun olla siinä paria minuuttia pidempään, oon kuulemma liian pieni vielä :( Kohta kyllä kasvan vielä isommaksi ja sit saan istua siinä niin paljon ku haluan!


Joka päivä me yleensä leikitään isin ja äidin kanssa, ja monesti musta on niin hauskaa, että kikatan ääneen. Semmonen yks kukkuu-leikki on tajuttoman huvittavaa, ja sekin kun äiti riehuu ja heiluu mun edessä ja tekee hassuja ilmeitä. Nauran ihan mahani kipeäksi ja voi pojat, että sitten uuvuttaa.


No nyt mä en jaksa enää kirjottaa, ja mun pitäis oikeastaan mennä jo päiväunille. Heippa!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Jospa nukkua mä saisin...

Nyt voin vihdoinkin todeta ääneen, että täällä eletään meidän tähänastisen vauva-arjen vaikeinta aikaa. Ja lapsi on kohta puolivuotias! Ongelmana siis edelleen unenpuute ja kohta se on muuttumassa ihan krooniseksi. Aamulla ihmettelin herätessä, että miten tässä on nyt jopa suht koht ihmismäinen olo ja kelloa katsoessa totesin, että viime yönä "saatiin" nukkua jopa 6h. Ennen Sintin syntymää olisin ollut hätää kärsimässä niin lyhyiden yöunien kanssa! No, ehkä tässä vertailukohteena toimii toissayö jolloin unta kertyi vain 4h ja sekin pätkissä.

Kyllä, Sintti tekee edelleen hampaita. Ilmeisesti meillä tilataan koko purukalusto kerralla kun ei pidetä yhtään taukoja välillä. Suuhun on vähän vaikea katsoa kun Sintti ei siitä tykkää, varmaan käy kipeää ja koko suu on arkana, mutta oveluutta käyttämällä olen onnistunut näkemään mielestäni 4 pikkuhammasta ja/tai niiden alkua. Se ihka ensimmäinen hammas on jo reilusti puolivälissä tulossa ja ai että sillä saa napakat pikku puraisut aikaiseksi äidin eri ruumiinjäseniin! Nykyään saa olla tosi varovaisena jos tyttö lähtee vetämään esim. sormea suutaan kohti, sillä siihen voi tulla kunnon jälki.

Avauduin eilen tästä kaikenkattavasta väsymyksestä ja sen sivuvaikutuksista yhdelle ystävälle, joka meidän aikatauluista kuultuaan suositteli vahvasti iltapumppauksen lopettamista. Sintti nimittäin edelleeenkin menee unille klo 19.30-21.00 paikkeilla ja itse olen tyhjentänyt molemmat rinnat pumppaamalla n. klo 23. Ongelmana on, että koko ruljanssiin menee helposti 30-45 minuuttia ja se on pois sekä vähäisestä omasta ajastani että niistä kallisarvoisista yöunista.

Olen pumpannut, että rinnat eivät ole aamuisin aivan räjähtämispisteessä, ja jotta saisin Sintille maitoa pakastimeen. Siellä onkin jo varmaan useampi litra kerättynä, enkä tiedä onko edes järkeä pumpata sinne mitenkään tolkuttomasti kun eiväthän ne loputtomiin säily....Mutta jotenkin on niin kova kynnys antaa maidontuotannon alentua Sintin nykyiselle tasolle. Lisäksi kun näyttää myös siltä, että tyttö saattaa hyvinkin hylätä rinnan lähikuukausina kun imeminen on niin tylsää puuhaa nykyisin. Pitänee vielä työstää tätä ajatusta ennenkuin tohdin lopettaa..:)

Löytyykö lukijoilta muuten hyviä vinkkejä minkälaisia puruleluja kannattaa tässä hampaidentekovaiheessa tarjota vauvalle? Meillä on pari sellaista jääkaapissa viilennettävää purulelua ja ne ovat ihan ok Sintin mielestä mutta olisi kiva tarjota jotain "järeämpää". Yksi uutuus mikä meillä on otettu käyttöön on maissinaksut. Tytöllä on ollut hyviä ilmeitä sitä maistellessa, mutta varsinkin kun tarjoan naksua omasta kädestäni suoraan suuhun, hän järsii sitä vimmalla ja hankaa kutiavia ikeniään naksun karheaan pintaan. Tosin näitäkään ei ihan tolkuttomasti voi antaa kun ovat kuitenkin samalla ruokaa. Lisäksi eräs ystäväni vinkki oli, että vauvalle voi ostaa leikkikaluksi sellaisen pienen hammasharjan jossa on leveä kädensija eli hän ei saa tukittua sitä kurkkuun, mutta pureksimalla harjaosaa se stimuloi kivasti ikeniä ja hammas tulee paremmin esiin. Aionkin mennä tästä kohta kauppaan ostamaan sellaista!

Ihanaa kesäistä lauantaita! :)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Sintin päivärytmi

Vähän nauratti tuota otsikkoa kirjoittaessa, sillä vaikka tarkoitus onkin kirjoittaa päivärytmistä niin totuushan on, ettei meillä ihan vieläkään ole varsinaista sellaista olemassa. On jotain suuntaviivoja, mutta mikään ei tosiaankaan tapahdu tietyllä kellonlyömällä sillä kaikki riippuu aina jostain edellisestä, eli milloin on viimeksi syöty, moneltako herätty jne jne. Tässä kuitenkin esimerkki eräänlaisesta päivästä joka meillä saattaisi olla.

Klo 7:30 herätys. Siinä vaiheessa Sintti nukkuu syötön jäljiltä kainalossani ja herää yleensä leveä hymy naamallaan. Siitä sitten ryhdytään pikapuoliin tekemään punnerruksia hirmuisen ähinän kera. Hetken päästä mies nappaa tytön aamun ensimmäiseen vaipanvaihtoon (meillä ei tarvitse koskaan vaihtaa öisin vaippaa) ja minä saan ummistaa silmäni vielä kahdeksi minuutiksi ennenkuin päivän ruljanssi alkaa.

Klo 7:40 kuivitettu Sintti lasketaan viereeni ja tässä vaiheessa imaistaan ensimmäiset maitoannokset ellei sitten ole satuttu syömään vasta ennen heräämistä. Koska nykyään imutekniikka on verrattain tehokas, vain 5 minuutin jälkeen tyttö on valmis ja siirrymme olkkarin puolelle sylittelemään ja jutustelemaan. Tässä vaiheessa laitan tytön yleensä sitteriin purulelun kanssa ja saan syödä aamiaista rauhassa kunhan siinä ei mene kymmentä minuuttia pidempään.

Klo 8:30 - 9:00 Sintti tavallisesti väsähtää ja mennään aamun eka päiväunille. Ne kestävät mitä tahansa 20 minuutin ja tunnin välillä, keskimäärin kuitenkin puolisen tuntia.

Klo 9:30 Tehdään aamutoimet ja vaihdetaan päivävaatteet päälle. Aamutoimiin meillä kuuluu silmien ja kasvojen putsaus, mikä on Sintistä huippukivaa. Pyllyn on pessyt useimmiten isi jo eka vaipanvaihdolla, mutta jos se on jäänyt välistä niin tehdään viimeistään nyt. Samoin tukka harjataan. Lopuksi pestään kädet ja se onnistuu kätevästi niin, että menemme vessaan, avaan hanan ja siinä vaiheessa Sintti alkaakin automaattisesti ojennella käsiään kiinnostavaa vesisuihkua kohden joten muuta ei äidin kohta tarvitse tehdäkään kuin kuivata itsepestyt pikku kätöset :)

Klo 9:45 - 12:00 Tänä aikana treenaillaan ahkerasti matolla, hupsutellaan, touhutaan sekalaisia asioita ja syödään kerran tunnissa kuten tavallista. Jossain vaiheessa aamupäivää syödään puolikas purkillinen vihannes- tai hedelmäsosetta ja otetaan rintamaitoa päälle. Jonkin aamupäiväsyötön yhteydessä meillä otetaan myös D-vitamiini ja Rela-tipat.

Klo 12 - 13:00 Sintti nukkuu toiset päiväunet. Näidenkin mitta ja ajankohta vaihtelee, yleensä tyttö nukkuu jotain puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Aloitusaikakin riippuu ihan täysin siitä milloin edellisen kerran herättiin, ja neiti jaksaa olla hereillä yleensä korkeintaan 3h putkeen ja sekin on aika pitkä aika. Esim. eilen meillä mentiin ihan yliväsymyksen puolelle kun tyttö vältteli nukkumista kuin ruttoa, joten kiukkupäivähän siitä seurasi. Mieluummin nukutan aiemmin kuin myöhemmin. Usein näiden päikkäreiden aikaan menemme ulos, joko kyläilemään, kauppaan tai vaunuttelemaan.

Klo 15 - 15.30 Kolmannet nokkaunet.

Klo 16 - 17:00 Myöhään iltapäivällä Sintti saa päivän toisen ja viimeisen annoksen kiinteitä. Jos aamupäivällä on syöty vihannessosetta niin nyt syödään sitten puolikas purkki hedelmäsosetta. Nyt meillä on hiljalleen otettu kuvioihin myös vähän liharuokaa joten mietin, että pitäisiköhän ruveta ottamaan kuvioihin kolmas syöttökerta ja antaisi silloin liharuoan. Silloin päivän annos olisi 3 x 0,5 purkkia. Sinttihän söisi kiinteitä vaikka kuinka, mutta olen yrittänyt pitää määrän vähäisenä kun rintamaito ei näytä neitiä enää kiinnostavan yhtä paljon. Pelkään siis, että imetys kärsii tai pahimmassa tapauksessa jopa loppuu kun rintaa ei läheskään aina syödä edes tyhjäksi kuten ennen...

Klo 17:45 - 18:15 Päivän neljännet ja viimeiset nokoset. Joskus meillä on kolmet päivätorkut, joskus neljät kuten tässä. Silloin nukkumaanmenoaika siirtyy sen mukaisesti.

Klo 20.00 Iltatoimet eli pyllypesu, pyjama päälle ja käsienpesu.

Klo 20.15 - 20:30 Nukkumaanmeno. Sen yhteydessä Sintti saa nykyään joka ilta 100 ml velliä (olemme kokeilleet kaura- ja myslivelliä) ja sen päälle rintaa, johon yleensä lähes poikkeuksetta nukahtaa. Ujutan nukkuvalle vauvalle tutin suuhun ja siirrän omaan sänkyynsä. Viimeiset 3-4 viikkoa unet tämän jälkeen ovat olleet tosi huonoja, heräilyjä on ollut vähintään tunnin välein monta kertaa, mutta nyt kaksi viimeistä iltaa olemme luojan kiitos palanneet vanhaan (ja toivottavasti pysytään!!). Eli Sintti ei enää ole heräillyt tai itkenyt nukahtamisen jälkeen. Aamuyöllä on tullut vielä tuhinoita ja puhinoita mutta meno on huomattavasti parantunut aiemmasta. Viime yönä tyttö meni nukkumaan klo 19:45 ja heräsi muistaakseni syömään n. klo 4:30.

Kuulostaako Sintin päiväohjelma samantapaiselta kuin teidän muiden samanikäisten vauvojen?

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Katsaus projektiin nimeltä painonpudotus

Minun piti seurata täällä blogin puolella lähes viikottain painonpudotusprojektin etenemistä, mutta yllättäen ei ole huvittanut. Se painon mokoma on nimittäin laskemisen sijaan noussut!! Viimeisessä painopostauksessa jäljellä oli vielä viitisen kiloa, josta se aika nopeasti putosi 3,9 kiloon. Muistaakseni meidän lomareissulla herkuttelu karkasi taas käsistä ja paino kääntyi nousujohteiseksi. Taas ollaan siis takaisin siellä +5kg lukemassa, joka siis ei edes ole paluu lähtöpainoon vaan se on tarkennettu tavoitepainolukema.

Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.

Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)

Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D

Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.

Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Veronan & Sintin kuulumiset - hengissä! :)

Elossa ollaan, pahoittelut pitkäksi venyneestä (vahinko)blogitauosta! Suurin syy siihen on tällä hetkellä aivan valtaisa väsymys, joka alkoi tehdä tuloaan tuossa kolmisen viikkoa sitten. Sintin yöunet huononivat äkillisesti, tai lähinnä se alkoi nukahtamisvaikeuksista. Tavallisesti tyttö on mennyt unille iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja sammunut kuin saunalyhty. Sitten yhtäkkiä tyttö alkoikin heräillä sänkyyn viemisen jälkeen aina puolen tunnin välein jopa iltayhteentoista asti, eli omaa aikaa ei päivässä yhtäkkiä enää oikein ollutkaan. Noin puolitoista viikkoa sitten alkoi lisäksi yöheräily: ihmeellistä pyörimistä ja tuhinaa, tutin hukkaamisitkuja, muuten vaan inahteluja ja tavallista aikaisempi ruokailuhetki. Kaikista pahin yö oli to-pe kun menin nukkumaan vasta puoli yhden maissa ja tyttö heräsi kerran tunnissa läpi yön milloin minkäkin asian vuoksi, ja nousi aamulla lopullisesti klo 6:30 (nyt on ne aamun pitkään nukkumisetkin lopullisesti ohi!). Olin aivan zombiena koko perjantaipäivän kun en ehtinyt edes päivätorkkuja nukkua. Nyt Veronalla on sellaiset silmäpussit että ne tarvitsevat melkeinpä omat rintaliivit....

Toivon hartaasti, että kaikkien edellämainittujen univaikeuksien aiheuttaja löytyy Sintille kehittyvistä hampaista. Kyllä vain, meidän pikku tytteli on saamassa ensimmäistä purukaluston edustajaansa! Reilu viikko sitten torstaina ihmettelin kun yhtäkkiä imettäminen meni aivan ihmeelliseksi pelleilyksi ja Sinttiä sai maanitella takaisin imemään. Samalla kuvioihin astui kumma känkkäränkkä ja itkeskelyt. Niin vain seuraavana päivänä löysinkin alaikenestä kimmeltävän purupinnan joka on siitä asti tasaisen hitaasti noussut ikenestä ylös. Maanantaina kävimme neuvolassa, ja terkka tunnusteli ikenet läpi, ja totesi että kaikki 4 etuhammasta ovat tulossa, eli Sintti-parka kärsii varmasti megalomaanisista kivuista. Eipä ihmekään, että niin syöminen kuin nukkuminen ovat olleet hankalaa ja nestemäistä Panadolia on pitänyt pikkuiselle antaa! Aika hitaasti se ainokainen hammas sieltä kuitenkin tulee ja nytkin vielä 1,5 viikon jälkeen vasta muutama milli on esillä.

Hieman sekin jännittää, että mitenkähän imettäminen jatkossa onnistuu lähinnä siltä kannalta, että toivottavasti Sintti ei hoksaa, että rinnanpäätä voi myös puraista...;) Auts!

Muuten meillä menee hienosti ja Sintti kasvaa kovaa kyytiä. Maanantain neuvolakäynnillä tuikattiin typyn reisiin pari rokotuspiikkiä, minkä johdosta terkka sai vihaiselta vauvalta varsin karsastavia katseita. Onneksi strategiset mitat otettiin kuitenkin sitä ennen ja ne näyttävät tältä:

pituus 69,5 cm
paino 7,9 kg
pää 45,5 cm
--> normaalikäyrällä siis mennään

Meillä on maisteltu ahkerasti vihannes- ja hedelmäsoseita. Tai no, aika hitaastihan se siinä mielessä etenee että kun viikossa saisi antaa vaan kahta uutta makua. Kerran maistatetun otan sitten aika nopeasti kuvioihin niin, että syödään avaamispäivänä puoli purkkia ja seuraavana päivänä se toinen puolikas. Maisteluerien jälkeen olen laittanut loput pakkaseen ja saanut siten koko purkin käytettyä ettei mene mitään haaskioon. Ryhdyin äskettäin kirjaamaan eri makuja ylös, kun en enää meinannut jälkikäteen muistaa että mitä kaikkea meillä oikein on syöty. Nyt lista on tällainen:

Vihannekset: peruna, bataatti, peruna-parsakaali, peruna-porkkana, kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, maissi, palsternakka-peruna.
Hedelmät/marjat: omena, päärynä, mustikka, aprikoosi, persikka-päärynä, (rahkaisa) banaaniherkku, luumu.

Sintti syö kaikkea tosi reippaasti. Ihan kaikki vihannekset eivät selvästi neitiä miellytä, mutta kiltisti kuitenkin syödään. Selvän eron huomaa, kun antaa vaikkapa päärynää tai aprikoosia: lusikkaa ei ehdi lastata niin nopeasti kun tyttö haluaisi! Sose nielaistaan valonnopeudella alas ja suu aukeaa kuin pienellä linnunpoikasella, että pitäisi saada lisää ja vähän äkkiä :)

Yöunia helpottamaan ryhdyin antamaan velliä ja ensireaktio siihen oli jokseenkin hupaisa. Nälkäinen Sintti iski haukkana kiinni pulloon ja ryhtyi imemään sitä posket lommolla, kunnes äkkäsi ettei se mitään maitoa olekaan. Suu sylkäistiin samantien tyhjäksi rinnuksille, ja koska nälkä oli, yritettiin kahden sekunnin päästä uudestaan samoin tuloksin. Ilme oli myöskin näkemisen arvoinen ;) Muutaman yrityksen jälkeen Sintti tajusi, että sieltä pullosta ei taida mitään parempaa tulla joten sama juoda se kiltisti tyhjäksi. Aivan parin syöttökerran jälkeen vauva taisi tykästyä velliin ja nykyään imaisee 100ml hetkessä menemään, ja lisäksi vielä päälle rintamaitoa kunnes nukahtaa. Meillä velli on osoittautunut myöskin oivaksi keinoksi pitää pullo mukana kuvioissa, sillä sakeutetun maidon antamisen olemme lopettaneet kokonaan. Nimittäin Sintti juo kerralla helposti 100-150 ml maitoa, enkä päivisin ehdi pumpata ollenkaan joten tuon määrän kerääminen olisi työn takana. Muutenkin pulauttelu on helpottanut (mikä on aivan UpeetaHienoaMahtavaa!!!) joten sinänsä maidonsakeuttajaa ei enää tarvita.

Siinäpä ne isoimmat tämän hetken kuulumiset. Olipa ihanaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa :) Toivottavasti ette kaikki ole kadonneet tämän "huiman" postaustahdin myötä...!

torstai 10. toukokuuta 2012

Vauvat, jotka nukahtavat jo ulkovaatteita pukiessa

Niin, onko niitä sellaisia vauvoja tosiaan olemassa jotka nukahtavat jo vaunuiluvaatteita pukiessa..? ;) Olen lukenut pari juttua vastikään, varmaan lehdestä tai blogeista, joissa vauvat urvahtavat puoliuneen jo vaatteita päälle laitettaessa ja kun pää osuu vaunukoppaan, ovat sikiunessa. No ei meillä vaan! Jos Sintti pystyisi pukemaan jo ajatuksensa sanoiksi, hän varmaan tuumaisi jotakuinkin näin.

"Mihis me nyt mennään, äiti? Ai sohvalle, nyt on varmaan luvassa jotain kivaa! Hihhih, oletpa hassu kun pelleilet tuolleen äiskä. Mikäs tuo on - villasukka, jee jee! Toinenkin, siis nyt on ihan pakko vähän potkaista, haittaako äiti?! Oho, nyt jotain menee mun käteen, ton on pakko olla tumppu! Ja toinen, nyt kyllä maistan tuota vasenta, tai eiku maistan sittenkin oikeata...äh, en osaa päättää joten tungen molemmat yhtäaikaa suuhun! Jaa nyt on molemmat hihat ja tumput ihan märkiä, no ei se mitään. Mutta mitäs sä äiti nyt teet, ai lakkia päähän. Me mennään kyllä ihan varmana ulos kohta, jippii! 


Hei hetkinen, mitäs nyt? Miks mun pitää maata täällä vaunukopassa ja odottaa kun sä puet?? Mulla on KUUMA! Äiti ymmärrä nyt, jooko - byääh!! En halua tätä tuttia, *sylkis*. Ohoh, nytkö me tultiin hissiin, onpa jännää! Eii, älä laita sitä  harsoa eteen, äiti, eiiihh!!! Sitäpaitsi missä se mun tutti oikein on, haluun sen takas heti paikalla! Ja miks mun pitää olla täällä YKSIN, en tykkää yhtään! Wäää!"

Jne.

Jne.

Että tänne niitä pukiessa nukahtamisrutiineja, kiitos. Olisi toisinaan tämä elämä vähän helpompaa :D Ja samalla huolisin mieluusti takaisin sen vauvani, joka ennen vaunuissa herätessään nukahti heti takaisin, eikä tämä nykyinen tyyppi joka nukkuu maksimissaan puoli tuntia kerralla ja havahtuu aina kun pysähdytään. Se on katsokaas meillä tarkkaa näiden unihommien kanssa nykyään ;)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Sairasta porukkaa

Nyt sekin on nähty, millaista on hoitaa vauvaa järkyttävässä keuhkotaudissa kun virtaa ei ole nimeksikään ja haluttaisi vaan nukkua. Aktiviteetit olivat aika köyhiä, Veronan viihdetoimistolla oli siis lappu luukulla ja hyvin suosittua yhteispuuhaa Sintin kanssa oli lähinnä yhteiset päikkärit ja tv:n katselu sylitysten. Kyllä, tästä se tv:n töllötys jo alkaa! Mutta siis rankka viikko takana, ja kun vauva on vaan hoidettava oli oma olo mikä tahansa. Uhh.

Mikä kurjinta, tämä superflunssa on tarttunut Sinttiin ja lapsi on köhinyt nyt 2 päivää. Eilen alkoi tukkeutua myös nenä ja tänään se on vuotanut koko ajan. Tästä seuraa, että joka päivä on suoritettava Sintin ehdoton inhokkitoimenpide eli nenän putsaus Nenä-Friidalla ja vieläpä monta kertaa. Melkeinpä mikään muu ei saa meillä aikaan sellaista huutoa kuin se. Mutta ei auta, puhdistettava on. Koko ajan hirvittää, että kuinka pahaksi tauti äityy, kun noin pienellä ei taida olla mitään muuta lääkettä kuin korkeintaan lasten Panadol joka sekään ei tepsi nenän tukkoisuuteen. Eilen veimme lapsukaisen miehen suihkun jäljiltä höyryiseen kylpyhuoneeseen hengittelemään höyryilmaa ja sängynpääty on kohotettu. Nyt vaan toivotaan, että tämä ei tästä enää pahene....Onneksi ruoka vielä maistuu mikä on mielestäni hyvä merkki.

Ja ruokailusta puheen ollen, mies hoksasi, että käyttämiimme Ainu koliikkituttipulloihin on olemassa muunkinlaisia tuttiosia joten ostin Prismasta sellaisen joka on tarkoitettu vauvoille +4kk:tta. Voi vitsit, mikä ero! Ennen Sintti on joutunut imemään posket lommolla pulloa n. 10 minuutin ajan, mutta yhtäkkiä tuttiosan vaihdon jälkeen hän kulauttaa 100 ml maitoa minuutissa alas! Mietin jo, että onkohan se liiankin nopeasti, mutta toisaalta ei tuota ole seurannut mikään mahdoton pulauttelukaan joten kai se on sitten ihan sopiva aika.

Viimeksi kirjoittamani imetysvälien pidentämisoperaatiokin on sujunut hienosti. Nyt meillä ruokaillaan n. 1h15 min - 1,5 välein joka on huikea parannus entiseen :) Oli siis selvästi sopiva ajankohta puuttua tähän ja Sinttikin tuntuu kestävän sen hienosti. Aamuisin voi olla, että saatetaan joutua tankkaamaan melkein kerran tunnissa mutta kun päivä etenee, Sintti pärjää helposti tuon edellämainitun ajanjakson syömättä joten luulen että tuo aamutankkaus johtuu vaan pitkistä yöunista. Onhan se aivan ymmärrettävää että yön paastoamisen jälkeen mahassa on ontto olo :)

Nyt pikku potilaani heräsi päiväuniltaan, joten hoitopuuhat kutsuvat! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Periaatteita ikkunasta ulos ja vähän muutakin

Meillä on varsinkin viikonlopun aikana painiskeltu syömishommien kanssa. Imetyssessiot ovat muuttuneet painimatseiksi kun Sintillä on hirveä tarve päästä koko ajan kääntymään tai muuten vaan liikkumaan. Syömisen aloittaminen on muuttunut superhaastavaksi kun saan ihan tosissaan työntää Sinttiä takaisin kyljelleen kun neiti vänkää kaikilla voimillaan ylös. Samalla ähisee tuskastuneesti kun ei anneta ruokaa. Välillä taas köllöttelemme sängyllä vastakkain niin, että tyttö syö takaraivo koko ajan 10 cm sängyltä ilmassa. Mies tuumasi tämän nähdessään, että jaahas, neiti treenaa näköjään sivuttaisvatsalihaksia. Harjoittaisi niitä mieluummin vaikka matolla :P

Olen myöskin yrittänyt järkeistää Sintin syöntirytmiä niin, että ei ihan jatkuvasti hereillä oltaessa syötäisi kerran tunnissa. Olen venyttänyt sitä pääsääntöisesti varttitunnilla eteenpäin ja jos saadaan Sintin huomio onnistuneesti jonnekin muualle ja viihtymään, niin jopa puolella tunnilla. Tämä taas johtaa siihen, että välillä syömisen aloittaminen alkaa suurieleisellä loukkaantuneella nyyhkinnällä ja kun on tarpeeksi nälkä, niin jopa itkeskellään. Tähän asti en ole yrittänyt kovin voimakkaasti säädellä hänen ruokailuaan, mutta minun mielestä tyttö alkaa olla sen verran iso ettei enää varsinaisesti ole tarvetta antaa hänen imeä aina kun haluaa, varsinkin kun meillä syödään oikeasti jatkuvasti. Lauantaina olin illalla jo ihan rikki kun koko päivä aamusta iltaan oli ollut pelkkää syömistä ja tämän päälle tuota edellämainittua rinnalla riehumista, ja päätin että hommaan on tultava jonkinlaista muutosta. Nyt kun pitäisi jo täydellä tohinalla maistella niitä vihannes- ja hedelmäsoseita, en edes käsitä millä ajalla sen teen kun joka ikinen tunti syödään 10 min ja  seuraavat 10 min röyhtäillään/pulautellaan! Tästä voi laskea, että tunti on lyhyt aika jos siihen päälle vielä pitäisi ehtiä keittelemään soseita ja tarjoilemaankin ne tytölle.

Meillä meni vaikka kuinka monta päivää siihen, että aioin ja aioin antaa omenasosetta, mutta en ikinä ehtinyt kun aina yhtäkkiä tulikin Sintin nukkumaanmenoaika vastaan. Viimein päätin heittää ne(kin) periaatteeni ikkunasta ulos, että antaisin vauvalle vain itsekeiteltyjä soseita. Kun ei ehdi niin ei ehdi. Niinpä eilen ostin sitten Prismasta omena-, päärynä- ja luumusosetta ja suunnittelin, että uusi systeemi on sellainen, että maistelutan uudet soseet Sintille ihan purkkiversiona ja jos ne uppoavat, niin keittelen kyseistä hyväksi havaittua mössöä kattilallisen ja pakastan. Jos eivät uppoa, niin enpähän turhaa käytä kallista aikaani luomuherkkujen keittelyyn. Tänään ollaan hyvässä aikataulussa kun ollaan jo ehditty syödä aamupäivällä pottua ja maistaa ensimmäinen satsi (2tl) omenasosetta! Sintin ilme on aina uuden sapuskan kohdalla näkemisen arvoinen, mutta kumma kyllä kaikki tarjottu on tähän mennessä syöty kiltisti. Mitä nyt tänä aamuna nirsoiltiin perunasoseen kanssa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että nälkä oli ehtinyt kasvamaan liian kovaksi ja maitoa olisi pitänyt saada äkkiä.

Bataattia me olemme syöneet kahdesti, mutta sen laitoin tauolle koska Sintti oli bataatin maistelun aikoihin pari päivää kummallisen kärttyinen ja itkuisa. En oikein löytänyt syytä tuolle kärttyisyydelle joten päättelin että bataatilla saattoi olla osuutta asiaan. Huomenna todennäköisesti kokeilen uudestaan ja sittenhän sen näkee viimeistään, että johtuiko se ruoasta vai jostain muusta.

Nukahtaminen meillä on mennyt aika kummalliseksi. Ennen Sintti nukahti rinnalle iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja jatkoi uniaan melko varmasti aamuyöhön, mutta viimeisen viikon aikana ollaan herätty melkein joka ilta kesken kaiken. Usein syynä on se, että Sintti on unissaan kammennut itsensä mahalleen, herännyt ja ruvennut itkemään. Ja meillä kun ei kerran heräämisen jälkeen enää kovin helposti nukahdetakaan uudestaan! Ainakin kaksi iltaa on mennyt siihen, että olemme vuorotellen käyneet nukuttamassa varsin virkun näköistä tyttöä uudestaan, ja homma on kestänyt jopa 2h. Tämä syö välillä naista kun ei jää omaa aikaa illasta yhtään. Mutta jotain hienoa tapahtui viime yönä: Sintti oli taas kammennut itsensä pystyyn puoli kolmelta (nukahdettuaan kiltisti klo 20:00), ja jatkoi uniaan ihan vain sillä, että käänsin tytön kyljelleen, laitoin tutin suuhun ja silitin pari kertaa päätä!! Seuraava herätys oli klo 5:30 kun ruvettiin eka kertaa syömään. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin vaan yöherääminen on vaatinut aina päälle ruokailun :)

Loppuun vähän hehkutusta: meillä oli vasta eräät juhlat joihin osallistuimme koko perheen voimin ja taas pitää ihmetellä kuinka hyväntuulinen lapsi Sintti kuitenkin on. Olimme hirveän hälinän keskellä monta tuntia ja neiti itki tuskin yhtään! Ainoastaan nälän iskiessä alkoi nälkä-ähinät mutta muuten meillä oltiin oikein tyytyväisiä kun oli paljon katseltavaa joka puolella ja usein joku jututti Sinttiä, joten mikäs siinä oli viihtyessä. Jututtajat palkittiin sitten hymyllä.

Hyvää vappua itse kullekin! Meidän perhe viettää sitä hyvin rauhallisesti kotosalla kolmestaan, ja ehkä huomenna käymme kävelyllä vappuhulinaa katselemassa :) Hmm, onkohan Sintti vielä liian pieni vappuilmapallolle...? Mutta jos Sintti ei välitä siitä niin äidille kyllä kelpaa, hih.