Täällä sitä odotellaan. Ja odotellaan. Ja taas vähän vielä odotellaan.
Ei siis tietoakaan vielä verikokeen tuloksista! Olin jotenkin päässäni mieltänyt tämän tiistain sellaiseksi maagiseksi päiväksi, että tulos saattaisi tulla tänään. Näytteenotosta on kulunut jo 8 päivää, eli enemmän kuitenkin kuin yksi (vaivainen) viikko mutta mukavan paljon vähemmän kuin 2 viikkoa. Puhelua ei kuitenkaan kuulunut, ja jo puoliltapäivin hermot pettivät ja soitin tulosten perään. Ei mitään.
Jotenkin nämä edeltävät päivät ovat menneet ihan siedettävästi, mutta tänään alkoi taas olla keskittymisvaikeuksia. Toivottavasti huomenna saan (hyviä) uutisia!
Viikonloppuna olin sitä mieltä, että kaikki menee hyvin. Sisällä oli merkillisen vahva tunne siitä, että lapsi on terve ja kaiken lisäksi vielä tyttö. Lähiaikoina selviää oliko tuo ensimmäinen osuus pelkkää toiveajattelua, mutta yritän saada ajatuksen kantamaan läpi nämä odotuksen päivät.
Meidän pieni vauvanalku lähti liikkeelle niin erityisissä olosuhteissa, hirvittävän kovan työn tuloksena että minun on pakko uskoa että tämä kantaa loppuun saakka. Kolmannen ICSI:n vihoviimeinen alkio, endo-scratchingin jälkeen, luokitukseltaan harvinaisen erinomainen blastokysti. Tosin meinasi jäädä katetriin, mutta pääsi kuitenkin loppujen lopuksi kyytiin! Täytyyhän sen jotain merkitä?
Ja siellä se nyt kasvaa, elinvoimaisena ja nälkäisenä (äidin ruokahalusta päätellen). Tulethan kotiin asti?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolmosen yritys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolmosen yritys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 13. lokakuuta 2015
torstai 13. elokuuta 2015
Ihme
Jipii!! Hurraa!! HCG 456 :)
Näyttäisi siltä, että 6. siirto toden sanoi ja JOS kaikki menee hyvin, huhtikuussa meille syntyisi uusi tulokas. Mutta eipäs mennä liikaa asioiden edelle - nyt yritän keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja olemaan onnellinen siitä, että saan olla raskaana juuri tänään.
Silti, sydän pakahtuu kiitollisuudesta. Niin pitkä matka piti kulkea tähän pisteeseen, joka kuitenkin on vasta alkutaipaletta.
Kunpa tuo elämää suurempi pikkuihme nyt saisi jatkaa kasvuaan sisälläni ❤
Jipii :)
Näyttäisi siltä, että 6. siirto toden sanoi ja JOS kaikki menee hyvin, huhtikuussa meille syntyisi uusi tulokas. Mutta eipäs mennä liikaa asioiden edelle - nyt yritän keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja olemaan onnellinen siitä, että saan olla raskaana juuri tänään.
Silti, sydän pakahtuu kiitollisuudesta. Niin pitkä matka piti kulkea tähän pisteeseen, joka kuitenkin on vasta alkutaipaletta.
Kunpa tuo elämää suurempi pikkuihme nyt saisi jatkaa kasvuaan sisälläni ❤
Jipii :)
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Odotusta, epävarmuutta & tiputtelua
Täällä jännäys jatkuu.
Eilisillan lepäilin ja otin hyvin rauhallisesti, eikä vuoto enää jatkunut. Tänään puolestaan iltapäivän puolella vessareissun yhteydessä se taas alkoi ja tiputteli parisen tuntia. Siinä samassa kaikki illan ja yön aikana saavutettu mielenrauha katosi silmänräpäyksessä!
Nyt yritän taas lepäilytaktiikkaa, vaikkakin klinikalta sanottiin ettei se sinänsä auta jos alkio on tullakseen kyydistä pois. Näinhän se tietysti on, mutta siltä varalta että tämä on jotain muuta vuotoa, haluan tehdä kaikkeni sen eliminoimiseksi sillä niin hyytävää seurattavaa tämä on. Unelmat ovat kirjaimellisesti valumassa vessanpönttöön...
Olen kyllä pikkuisen ehtinyt haaveillakin. Olisi niin ihanaa jos tämä raskaus oikeasti saisi jatkua ja lopputuloksena olisi vauva! Kaiken tämän loputtoman yrittämisen jälkeen se alkaa jo tuntua mahdottoman kaukaiselta haaveelta. Jos nyt kuitenkin raskaus jatkuu, on varmaan opittava sietämään ainaista epävarmuutta ja pelkoa kaikkien näiden kokemusten jälkeen. Yritän kovasti harjoittaa sitä jo nyt, vaikka vaikeaa onkin.
Huomenna aamupäivällä aion käydä ottamassa HCG:n uusiksi ja tulos saapunee iltapäivän puolella. Jos luku on noussut eilisestä, on vain yritettävä luottaa raskauden jatkumiseen. Jos se taas on sama tai laskenut, on käymässä huonosti.
P.S. Itsellenikin muistilapuksi kirjoitan, että raskauden tässä vaiheessa ei ole vielä yhtikäs mitään raskausoireita! Joka ikinen kierto teen saman google-haun uudelleen, ikäänkuin en muka tietäisi, mutta nyt voin sen todeta että näinkään korkealla HCG:lla (134) ei vielä kuulu tissikipua. Jos en tietäisi, en voisi päätellä omasta kropastani mitään!
Eilisillan lepäilin ja otin hyvin rauhallisesti, eikä vuoto enää jatkunut. Tänään puolestaan iltapäivän puolella vessareissun yhteydessä se taas alkoi ja tiputteli parisen tuntia. Siinä samassa kaikki illan ja yön aikana saavutettu mielenrauha katosi silmänräpäyksessä!
Nyt yritän taas lepäilytaktiikkaa, vaikkakin klinikalta sanottiin ettei se sinänsä auta jos alkio on tullakseen kyydistä pois. Näinhän se tietysti on, mutta siltä varalta että tämä on jotain muuta vuotoa, haluan tehdä kaikkeni sen eliminoimiseksi sillä niin hyytävää seurattavaa tämä on. Unelmat ovat kirjaimellisesti valumassa vessanpönttöön...
Olen kyllä pikkuisen ehtinyt haaveillakin. Olisi niin ihanaa jos tämä raskaus oikeasti saisi jatkua ja lopputuloksena olisi vauva! Kaiken tämän loputtoman yrittämisen jälkeen se alkaa jo tuntua mahdottoman kaukaiselta haaveelta. Jos nyt kuitenkin raskaus jatkuu, on varmaan opittava sietämään ainaista epävarmuutta ja pelkoa kaikkien näiden kokemusten jälkeen. Yritän kovasti harjoittaa sitä jo nyt, vaikka vaikeaa onkin.
Huomenna aamupäivällä aion käydä ottamassa HCG:n uusiksi ja tulos saapunee iltapäivän puolella. Jos luku on noussut eilisestä, on vain yritettävä luottaa raskauden jatkumiseen. Jos se taas on sama tai laskenut, on käymässä huonosti.
P.S. Itsellenikin muistilapuksi kirjoitan, että raskauden tässä vaiheessa ei ole vielä yhtikäs mitään raskausoireita! Joka ikinen kierto teen saman google-haun uudelleen, ikäänkuin en muka tietäisi, mutta nyt voin sen todeta että näinkään korkealla HCG:lla (134) ei vielä kuulu tissikipua. Jos en tietäisi, en voisi päätellä omasta kropastani mitään!
tiistai 11. elokuuta 2015
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia....
Soitin tänään klinikalle itkua vääntäen eilisen vuodon johdosta. Siellä rauhoiteltiin ja kehoteltiin odottelemaan rauhassa yksi päivä, sillä vuotoa voi olla vaikka on raskaanakin. Totesin, että pää ei oikein kestä enempää odottelemista joten päätettiin yksissä tuumin, että silloin paras ratkaisu olisi käydä otattamassa HCG, josta kyllä tässä vaiheessa totuus ilmenisi. Onneksi olin kaukaa viisaana ottanut aamulla lähetteen mukaan joten pinkaisin kesken päivän labraan.
Odotuksen tunnit olivat tosi pitkiä ja työteho vähän niin ja näin. Onneksi iltapäivällä tulos saapui: HCG 134 !
Soitin heti uudestaan klinikalle ja siellä kehuttiin hienoa lukemaa. Ainakin tänään olen selvästi raskaana, mutta huomisesta ei tiedä koska pieni tiputtelu jatkuu koko ajan. Lääkkeitä ei saa missään nimessä lopettaa, koska raskaus ei ole vielä todistettavasti mennyt pois. Pää meni taas ihan sekaisin, sillä mielessäni olin jo todennyt pettymyksen ja edennyt uusiin hoitoihin. Uutinen on sinänsä hyvä, mutta en MILLÄÄN jaksa uskoa että tämä päättyisi hyvin, koska en ole koskaan aiemmissa raskauksissa vuotanut tipan tippaa!
Vuoto voi kuulemma tulla mistä vain, emättimen seinämistä, kohdunkaulan suulta, mahdollisesta kaksosesta jne jne. Jos se on kirkasta, kaikki saattaa olla hyvin. Jos vuotaja on alkio, vuoto ei tule puhtaana sillä raskaus on edennyt jo sen verran pitkälle. Nyt pitää vain jaksaa odottaa, ja torstaina voi mennä uudestaan verikokeeseen.
En voi uskoa, miten ohdakkeinen tämä meidän tie onkaan! Mikään ei mene helposti, yksinkertaisesti tahi suoraviivaisesti. Aina on jotain kummia mutkia matkassa.
Mitä veikkaatte lopputulokseksi, arvon lukijat? Huijaanko vaan itseäni, jos rupean tässä vaiheessa taas toivoskelemaan?
maanantai 10. elokuuta 2015
6. alkionsiirron tulos
Kiitos kaikista tsempeistä! Olen ollut ihan hyvällä mielellä ja melko hyvin pystynyt olemaan ajattelematta pelkästään sitä yhtä pikkuista blastoa. Eilen mielenrauha petti ja rupesin kuulostelemaan ja tunnustelemaan oireita. Pää palasi siihen tuttuun ajatuskulkuun: "Olisiko vai ei", "Josko sittenkin tällä kertaa..", "Ei tästä kuitenkaan tule mitään"...
Henkisesti olin orientoitunut keskiviikko-/torstaiakselille, sillä tuolloin siirrosta olisi kulunut n. 10 päivää jolloin tiputtelu tavallisesti alkaa ja suunnittelin tekeväni raskaustestin.
Vähänpä olin varautunut siihen, että äskettäin tunti sitten vessareissulla tsädäm! Punaista siinä silmien eteen lävähtäneenä. Tämäpä oli tässä, taas kerran. Tuttua rataa kulkee tämä kuvio, osaan sen jo ulkoa.
Uutta putkeen sitten vaan. Ylihuomenna pistämään :(
Henkisesti olin orientoitunut keskiviikko-/torstaiakselille, sillä tuolloin siirrosta olisi kulunut n. 10 päivää jolloin tiputtelu tavallisesti alkaa ja suunnittelin tekeväni raskaustestin.
Vähänpä olin varautunut siihen, että äskettäin tunti sitten vessareissulla tsädäm! Punaista siinä silmien eteen lävähtäneenä. Tämäpä oli tässä, taas kerran. Tuttua rataa kulkee tämä kuvio, osaan sen jo ulkoa.
Uutta putkeen sitten vaan. Ylihuomenna pistämään :(
maanantai 3. elokuuta 2015
Selviytyjä-blasto
Monen tunnin jännitys ja odotus palkittiin tänään onnistuneella blastokystin siirrolla! Meidän viimeinen mahdollisuus sulatettiin joskus aamulla ja vaikka epäilinkin sen kirjaimellisesti kuivuvan kasaan, tyyppi osoittautui sellaiseksi sisupussiksi kuin toivoinkin. Kun saavuimme paikan päälle, saimme kuulla sen selvinneen sulatuksesta komeasti ja vielä lähteneen jakautumaan lisää. Näin ollen alkio oli totisesti huippuluokkaa.
Siirron teknisessä puolessa sen sijaan meinasi käydä köpelösti. Kun kaikki laitteet oli irroitettu minusta ja mahanahka pyyhitty geelistä, kävikin yhtäkkiä ilmi että sinne se blasto oli jäänyt katetriin! Ei muuta kuin koko homma uusiksi ja tällä kertaa kaikki meni putkeen.
Lääkärin mielestä meillä on kaikki faktat ja olosuhteet huomioon ottaen noin 50% mahdollisuus tulla raskaaksi. Keskenmenoriskin huomioiden n. 35% selvitä loppuun asti. Aika hyvältä siis kuulostaa. Ja nyt on ns. kovat piipussa, on tehty endo scratching, aloitettu Lugesteron hyvissä ajoin, pistetty tänään Gonapeptyl, nappailtu vielä lisäksi aspiriinia ja kaiken kukkuraksi siirretty valioluokan yksilö.
Kaikkien näiden kokemusten jälkeen en voi sanoa, että päässä olisi vaaleanpunaiset lasit, mutta yritän suhtautua leppoisan neutraalisti seuraavaan kahden viikon odotukseen. Mahdollista epäonnistumista tasoittaa ajatus siitä, että heti kierron alettua ryhdymme seuraavaan IVF-hoitoon. Ihan hyvä fiilis siis :)
Siirron teknisessä puolessa sen sijaan meinasi käydä köpelösti. Kun kaikki laitteet oli irroitettu minusta ja mahanahka pyyhitty geelistä, kävikin yhtäkkiä ilmi että sinne se blasto oli jäänyt katetriin! Ei muuta kuin koko homma uusiksi ja tällä kertaa kaikki meni putkeen.
Lääkärin mielestä meillä on kaikki faktat ja olosuhteet huomioon ottaen noin 50% mahdollisuus tulla raskaaksi. Keskenmenoriskin huomioiden n. 35% selvitä loppuun asti. Aika hyvältä siis kuulostaa. Ja nyt on ns. kovat piipussa, on tehty endo scratching, aloitettu Lugesteron hyvissä ajoin, pistetty tänään Gonapeptyl, nappailtu vielä lisäksi aspiriinia ja kaiken kukkuraksi siirretty valioluokan yksilö.
Kaikkien näiden kokemusten jälkeen en voi sanoa, että päässä olisi vaaleanpunaiset lasit, mutta yritän suhtautua leppoisan neutraalisti seuraavaan kahden viikon odotukseen. Mahdollista epäonnistumista tasoittaa ajatus siitä, että heti kierron alettua ryhdymme seuraavaan IVF-hoitoon. Ihan hyvä fiilis siis :)
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Toiveissa yhden blastokystin siirto
Viimeisiin viikkoihin mahtuu taas fiiliksiä laidasta laitaan. Enkelipojan merkkipäivän jälkeen tuli hetkeksi jotenkin huojentunut olo, muutaman päivän ajan olin saanut rauhassa keskittyä muistelemaan ja suremaan. Olo sen jälkeen ei suinkaan ollut ahdistunut, vaan koin saavani uutta virtaa. Tuntui, että tälle elämälle on löydyttävä jokin uusi suunta.
Sitten koitti se aika kun menkkojen piti alkaa. Aiempi ultrareissu osoitti, että arviolta maanantaina 13.7. ne alkaisivat sillä epäilty ovulaatio oli ollut siitä pari viikkoa aiemmin. Hiljaa itsekseni olin mielissäni sillä tiesin, että minulla kun luteaalivaihe on niin kovin lyhyt, menkkojen on pakko alkaa jo tuota päivää aiemmin. Mitään merkkejä ei kuitenkaan ilmennyt ja monta päivää odottelin ja odottelin, kuin kissa pistoksissa. Kärsimättömänä käyttelin kaappien perukoilta kourallisen raskaustestejä ja aina ne näyttivät vahvaa negatiivista. Toisaalta oireitakaan ei ollut, niin raskauteen kuin menkkojen alkamiseenkaan liittyen. Voi että harmitti! Tässä tilassa muutaman päivän viivekin tuntuu katastrofilta ja haluaisi vaan päästä etenemään niin pian kuin mahdollista.
Viimein perjantaina 17.7. vuoto alkoi. Olin todella tyytyväinen, mutta samaan aikaan ihmettelin kuinka kierron pituudeksi taas tuli 34 päivää. Kilpirauhasongelmat on "ratkaistu" hyvillä arvoilla, joten mikä tämän oikein selittää? Rupesin jo tehtailemaan itselleni jotain varhaismenopaussidiagnoosia, mutta sain taas hävetä itseäni kun lääkäri kuittasi ne virne kasvoillaan höpöpuheeksi. (Jostain syystä olen alkanut leimautua hieman yli-innokkaaksi ja liian-paljon-asioista-selvää-ottavaksi-tapaukseksi. Miehen mielestä tämä on rauhoittelua, minun mielestäni asioiden kuittaamista liian kevyin perustein!) Munasarjoista kuulemma jo näkee, että ne ovat normaalit (miksi en sitten tule raskaaksi??). Lapsettoman laskuopilla pitkästä kierrosta seuraa se, että minulla on ainoastaan vajaat 11 kuukautiset vuodessa eli vähemmän kuin 11 mahdollisuutta per vuosi tulla raskaaksi. Damn.
Menkkojen alkaminen tarkoitti tietysti sitä, että pääsin heti toisena kiertopäivänä aloittamaan Zumenonin ja heti klinikan avauduttua kesätauolta varasin ajan ensimmäistä ultrausta varten. Kuluneella viikolla kävin siellä ja tilanne näytti taas oikein mallikkaalta. Limakalvo oli kasvanut hienosti, mutta yksi yllätyskin siellä piili: vasemmalla puolella muhi yksi kymmenmillinen follikkeli joka ehkä tarkoittaa luonnollista ovulaatiota lääkityksestä huolimatta. Ei kuitenkaan voi tietää jatkaako se kasvua, ja sellaisenaankaan se ei kuulemma haittaa siirron tekemistä, joten siirtoaika varattiin tulevalle maanantaille. Tarkistin vielä pakkasessa majailevan blastokystin luokituksen ja se on yksinkertaisesti huippulaatuinen! Ne kuulemma selviävät yleensä sulatuksesta hyvin, ja vaikka ne jonkin verran kärsisivätkin, siirron voi tavallisesti tehdä. Olisipa meidän yksilö tällainen voimanpesä! SelviäSelviäSelviä.
Tunnelmat ovat vaihdelleet voimakkaasti viimeisten viikkojen aikana. Epätoivosta, turhautumisesta, v*****ksesta ja ajoittaisesta kyllästymisestä ollaan vihdoin siirtymässä toiveikkuuteen ja optimismiin. On helppo siirtyä positiiviseen kategoriaan nyt kun siirto on jo ovella.
Tänään villiinnyin kauppareissulla hieman kyseenalaisella tavalla. Eteeni sattui, aivan vahingossa tietysti, superalennuksessa olleita äitiysvaatteita ja ennenkuin huomasinkaan olin ostanut kaksi puseroa! Aion päästä käyttämään niitä 4-5 kk:n kuluttua, siellä ne kaapissa odottavat sopivaa aikaa :)
Sitten koitti se aika kun menkkojen piti alkaa. Aiempi ultrareissu osoitti, että arviolta maanantaina 13.7. ne alkaisivat sillä epäilty ovulaatio oli ollut siitä pari viikkoa aiemmin. Hiljaa itsekseni olin mielissäni sillä tiesin, että minulla kun luteaalivaihe on niin kovin lyhyt, menkkojen on pakko alkaa jo tuota päivää aiemmin. Mitään merkkejä ei kuitenkaan ilmennyt ja monta päivää odottelin ja odottelin, kuin kissa pistoksissa. Kärsimättömänä käyttelin kaappien perukoilta kourallisen raskaustestejä ja aina ne näyttivät vahvaa negatiivista. Toisaalta oireitakaan ei ollut, niin raskauteen kuin menkkojen alkamiseenkaan liittyen. Voi että harmitti! Tässä tilassa muutaman päivän viivekin tuntuu katastrofilta ja haluaisi vaan päästä etenemään niin pian kuin mahdollista.
Viimein perjantaina 17.7. vuoto alkoi. Olin todella tyytyväinen, mutta samaan aikaan ihmettelin kuinka kierron pituudeksi taas tuli 34 päivää. Kilpirauhasongelmat on "ratkaistu" hyvillä arvoilla, joten mikä tämän oikein selittää? Rupesin jo tehtailemaan itselleni jotain varhaismenopaussidiagnoosia, mutta sain taas hävetä itseäni kun lääkäri kuittasi ne virne kasvoillaan höpöpuheeksi. (Jostain syystä olen alkanut leimautua hieman yli-innokkaaksi ja liian-paljon-asioista-selvää-ottavaksi-tapaukseksi. Miehen mielestä tämä on rauhoittelua, minun mielestäni asioiden kuittaamista liian kevyin perustein!) Munasarjoista kuulemma jo näkee, että ne ovat normaalit (miksi en sitten tule raskaaksi??). Lapsettoman laskuopilla pitkästä kierrosta seuraa se, että minulla on ainoastaan vajaat 11 kuukautiset vuodessa eli vähemmän kuin 11 mahdollisuutta per vuosi tulla raskaaksi. Damn.
Menkkojen alkaminen tarkoitti tietysti sitä, että pääsin heti toisena kiertopäivänä aloittamaan Zumenonin ja heti klinikan avauduttua kesätauolta varasin ajan ensimmäistä ultrausta varten. Kuluneella viikolla kävin siellä ja tilanne näytti taas oikein mallikkaalta. Limakalvo oli kasvanut hienosti, mutta yksi yllätyskin siellä piili: vasemmalla puolella muhi yksi kymmenmillinen follikkeli joka ehkä tarkoittaa luonnollista ovulaatiota lääkityksestä huolimatta. Ei kuitenkaan voi tietää jatkaako se kasvua, ja sellaisenaankaan se ei kuulemma haittaa siirron tekemistä, joten siirtoaika varattiin tulevalle maanantaille. Tarkistin vielä pakkasessa majailevan blastokystin luokituksen ja se on yksinkertaisesti huippulaatuinen! Ne kuulemma selviävät yleensä sulatuksesta hyvin, ja vaikka ne jonkin verran kärsisivätkin, siirron voi tavallisesti tehdä. Olisipa meidän yksilö tällainen voimanpesä! SelviäSelviäSelviä.
Tunnelmat ovat vaihdelleet voimakkaasti viimeisten viikkojen aikana. Epätoivosta, turhautumisesta, v*****ksesta ja ajoittaisesta kyllästymisestä ollaan vihdoin siirtymässä toiveikkuuteen ja optimismiin. On helppo siirtyä positiiviseen kategoriaan nyt kun siirto on jo ovella.
Tänään villiinnyin kauppareissulla hieman kyseenalaisella tavalla. Eteeni sattui, aivan vahingossa tietysti, superalennuksessa olleita äitiysvaatteita ja ennenkuin huomasinkaan olin ostanut kaksi puseroa! Aion päästä käyttämään niitä 4-5 kk:n kuluttua, siellä ne kaapissa odottavat sopivaa aikaa :)
lauantai 20. kesäkuuta 2015
KP8 & hyvää juhannusta!
Kuten otsikosta voi päätellä, kuukautiset alkoivat tasan viikko sitten parin päivän tiputtelun jälkeen. Se oli suuri helpotus, sillä pelkäsin että homma menee loppuun asti pieleen jonkin menkkojen käynnistelykuvioiden muodossa. Vasta tänään voi sanoa, että ne ovat ohi joten selvästikin jotain kiinnittymistä siellä oli tapahtunut kun vuodettavaa riitti näin pitkään. Klinikalta ohjeistettiin tekemään uudestaan herkkä raskaustesti jossain vaiheessa kuukautisten loputtua, sillä siitä saa osviittaa onko kohtu varmasti tyhjentynyt kunnolla. Jos HCG:tä näkyy edelleen testissä, jatkotoimenpiteet ovat luultavasti tarpeen...
Hieman huolestuttaa se, että rinnat eivät tunnu täysin samoilta kuin tavallisesti kuukautisten jälkeen. Ja tällä tarkoitan siis sellaista "kevyttä" tunnetta päinvastoin kuin juuri ennen kierron käynnistymistä. Toivottavasti siellä ei helkkari soikoon ole mitään. Tämän kokemuksen oikein kruunaisi visiitti kaavintaan!
Entä fiilikset tällä hetkellä? Erittäin Paha Allergia Kaikkea Lisääntymistä kohtaan. Yäk. En halua nähdä mahoja, en kuulla raskausuutisia, en tietää kenenkään vauvoista, en edes puhua omista jatkohoitosuunnitelmistani. Pari viikkoa sitten kohtasin erään tuttavan, jolla oli selvästi pieni vatsakumpu. Vieläkin hävettää oma reaktioni: teeskentelin etten huomannut mitään! En vaan kyennyt noteeraamaan asiaa, enkä ainakaan onnittelemaan maailman luonnollisimmasta asiasta joka vaan ei koskaan tapahdu minulle.
Lisäksi olen melkein ruvennut häpeämään omien kuulumisteni kertomistani parille läheisimmälle ystävälle. Sellaisille, jotka tietävät meidän vaiheista aivan kaiken. Kerta toisensa jälkeen he toivottavat tsemppiä uuteen hoitoon, jännäävät mukana ja kyselevät tuntemuksia. Ja kerta toisensa jälkeen joudun kertomaan samat uutiset ja katsoa kuinka ilmeet venähtävät, suu yrittää hakea jostain lohduttavia sanoja mutta ne alkavat loppua kesken sillä mitään uutta sanottavaa, uutta näkökulmaa ei ole. Tämä on loputonta tahkoamista, mikä pistelee kampoihin jopa hedelmällisyystieteiden todennäköisyyslaskennalle. Alan katua, että olen kertonut. Rasittava ystävä, aina sillä menee huonosti.
Koska olen tullut näin allergiseksi kaikelle, ei enää tunnu kovin pahalta tämä taukokuukausi. Aion ottaa kaiken totisesti loman kannalta, juoda viiniä, unohtaa kaiken maailman kellon kanssa otettavat pillerit ja elää tätä hetkeä. Ehkä bloggaan, ehkä en.
P.S. On minulla yksi pieni ilo: painosta on pudonnut jo 2kg toimintaansa kiihdytelleen kilpirauhasen ansiosta! Sinne meni viimeisetkin raskauskilot, ja sehän sopii näin kesän tullen :)
P.P.S. Viimeistään kahden viikon kuluttua palaan ihan varmasti asiaan. SE hemmetin pelottava päivä lähestyy...
Hieman huolestuttaa se, että rinnat eivät tunnu täysin samoilta kuin tavallisesti kuukautisten jälkeen. Ja tällä tarkoitan siis sellaista "kevyttä" tunnetta päinvastoin kuin juuri ennen kierron käynnistymistä. Toivottavasti siellä ei helkkari soikoon ole mitään. Tämän kokemuksen oikein kruunaisi visiitti kaavintaan!
Entä fiilikset tällä hetkellä? Erittäin Paha Allergia Kaikkea Lisääntymistä kohtaan. Yäk. En halua nähdä mahoja, en kuulla raskausuutisia, en tietää kenenkään vauvoista, en edes puhua omista jatkohoitosuunnitelmistani. Pari viikkoa sitten kohtasin erään tuttavan, jolla oli selvästi pieni vatsakumpu. Vieläkin hävettää oma reaktioni: teeskentelin etten huomannut mitään! En vaan kyennyt noteeraamaan asiaa, enkä ainakaan onnittelemaan maailman luonnollisimmasta asiasta joka vaan ei koskaan tapahdu minulle.
Lisäksi olen melkein ruvennut häpeämään omien kuulumisteni kertomistani parille läheisimmälle ystävälle. Sellaisille, jotka tietävät meidän vaiheista aivan kaiken. Kerta toisensa jälkeen he toivottavat tsemppiä uuteen hoitoon, jännäävät mukana ja kyselevät tuntemuksia. Ja kerta toisensa jälkeen joudun kertomaan samat uutiset ja katsoa kuinka ilmeet venähtävät, suu yrittää hakea jostain lohduttavia sanoja mutta ne alkavat loppua kesken sillä mitään uutta sanottavaa, uutta näkökulmaa ei ole. Tämä on loputonta tahkoamista, mikä pistelee kampoihin jopa hedelmällisyystieteiden todennäköisyyslaskennalle. Alan katua, että olen kertonut. Rasittava ystävä, aina sillä menee huonosti.
Koska olen tullut näin allergiseksi kaikelle, ei enää tunnu kovin pahalta tämä taukokuukausi. Aion ottaa kaiken totisesti loman kannalta, juoda viiniä, unohtaa kaiken maailman kellon kanssa otettavat pillerit ja elää tätä hetkeä. Ehkä bloggaan, ehkä en.
P.S. On minulla yksi pieni ilo: painosta on pudonnut jo 2kg toimintaansa kiihdytelleen kilpirauhasen ansiosta! Sinne meni viimeisetkin raskauskilot, ja sehän sopii näin kesän tullen :)
P.P.S. Viimeistään kahden viikon kuluttua palaan ihan varmasti asiaan. SE hemmetin pelottava päivä lähestyy...
tiistai 9. kesäkuuta 2015
(Vääriä) oireita ja syvää epäluuloa
Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista! Ihan liikutuksen vallassa olen niitä lueskellut.
Sitä mukaa kun alan uskoa plussauutiseni, mieleen hiipii pelko. Tai varmaan oikeampi sana olisi kauhu. Tämä voi vielä mennä pieleen niin monessa asiassa.
Tänään kävin ottamassa labrassa verikokeen ja sain kuulla, että tulokset saan huomisaamuna. Miten jaksan odottaa!? HCG:n pitää kuulemma olla vähintään 50, ja tietysti sain päähäni että sitähän se ei varmasti ole. Jos lukema on alhaisempi, tällä viikolla otetaan kuulemma uusi testi ja seurataan sen kehittymistä.
Jäävettä hulahti suoniin siinä vaiheessa kun tänään iltapäivällä kävin wc:ssä ja paperiin ilmestyi tuoretta verta. Eieiei! Älä anna sen mennä kesken! Jos ikinä mitään olen pyytänyt, niin tätä: pidäthän sen hengissä?
Paniikissa soitin klinikalle ja hoitaja rauhoitteli minua parhaan kykynsä mukaan. Niinhän te sanotte kaikille, vaikka ette voi luvata mitään. Kuulemma verenvuoto saattaa johtua siitä, että raskauden aikana emättimen seinämät muuttuvat hyvin verekkäiksi ja Lugesteron-kapselit ovat saattaneet raapaista niitä, aiheuttaen pienen haavan.
Verta ei ole sen jälkeen tullut, mutta muutuin heti tosi epäluuloiseksi. Kotona keksin, että minähän voin ryhtyä taas pissailemaan tikkuihin, sillä niitä löytyy kotoa useampia. Niistä voisi ainakin jotain päätellä sillä jos hcg nousee veressä koko ajan tuplaantuen, tikkuihin pitäisi ilmestyä tukevat tuplaviivat. Lisäksi minulla on kaapissa vielä yksi avaamaton Clearbluen pakkaus ja se nyt viimeistään näyttäisi totuuden.
Bad idea!
Tein liuskatestin iltapissasta ja tässä tulos:
Eihän se ole positiivinen ensinkään! Jotenkin pystyn käsittämään, että lauantaina ja sunnuntaina tikkuun ilmestyi pelkkä yksi viiva, mutta miksei tänään kun on virallinen testipäivä ja jo dpo 12? Olen googlannut ihan hullun lailla, mutta netistä löytyy ratkaisu kumpaankin suuntaan: joko tämä on menossa kesken tai se ei vaan vielä näy. Kahdessa loppuunmenneessä raskaudessa on näkynyt tässä vaiheessa.
Jänistin siitä Clearbluen testistä, taidan odottaa suosiolla sen huomisaamuisen verikokeen tuloksen ja uskon mitä siinä lapussa seisoo.
Mutta silti: kauhu....
Sitä mukaa kun alan uskoa plussauutiseni, mieleen hiipii pelko. Tai varmaan oikeampi sana olisi kauhu. Tämä voi vielä mennä pieleen niin monessa asiassa.
Tänään kävin ottamassa labrassa verikokeen ja sain kuulla, että tulokset saan huomisaamuna. Miten jaksan odottaa!? HCG:n pitää kuulemma olla vähintään 50, ja tietysti sain päähäni että sitähän se ei varmasti ole. Jos lukema on alhaisempi, tällä viikolla otetaan kuulemma uusi testi ja seurataan sen kehittymistä.
Jäävettä hulahti suoniin siinä vaiheessa kun tänään iltapäivällä kävin wc:ssä ja paperiin ilmestyi tuoretta verta. Eieiei! Älä anna sen mennä kesken! Jos ikinä mitään olen pyytänyt, niin tätä: pidäthän sen hengissä?
Paniikissa soitin klinikalle ja hoitaja rauhoitteli minua parhaan kykynsä mukaan. Niinhän te sanotte kaikille, vaikka ette voi luvata mitään. Kuulemma verenvuoto saattaa johtua siitä, että raskauden aikana emättimen seinämät muuttuvat hyvin verekkäiksi ja Lugesteron-kapselit ovat saattaneet raapaista niitä, aiheuttaen pienen haavan.
Verta ei ole sen jälkeen tullut, mutta muutuin heti tosi epäluuloiseksi. Kotona keksin, että minähän voin ryhtyä taas pissailemaan tikkuihin, sillä niitä löytyy kotoa useampia. Niistä voisi ainakin jotain päätellä sillä jos hcg nousee veressä koko ajan tuplaantuen, tikkuihin pitäisi ilmestyä tukevat tuplaviivat. Lisäksi minulla on kaapissa vielä yksi avaamaton Clearbluen pakkaus ja se nyt viimeistään näyttäisi totuuden.
Bad idea!
Tein liuskatestin iltapissasta ja tässä tulos:
Eihän se ole positiivinen ensinkään! Jotenkin pystyn käsittämään, että lauantaina ja sunnuntaina tikkuun ilmestyi pelkkä yksi viiva, mutta miksei tänään kun on virallinen testipäivä ja jo dpo 12? Olen googlannut ihan hullun lailla, mutta netistä löytyy ratkaisu kumpaankin suuntaan: joko tämä on menossa kesken tai se ei vaan vielä näy. Kahdessa loppuunmenneessä raskaudessa on näkynyt tässä vaiheessa.
Jänistin siitä Clearbluen testistä, taidan odottaa suosiolla sen huomisaamuisen verikokeen tuloksen ja uskon mitä siinä lapussa seisoo.
Mutta silti: kauhu....
torstai 4. kesäkuuta 2015
Tutut piinapäivät
Täällä elellään niin kovin tuttuja piinapäiviä, käsittäkseni menossa on pp7. Ilmeisesti uusi asiallinen linjani alkaa tepsiä, sillä olen vasta tänään ruvennut leikittelemään ajatuksella raskaudesta. Tavallisestihan kone käynnistyy aika pian siirron jälkeen ja mopo on tässä vaiheessa jo karannut käsistä :) Nyt olen keskittynyt tavalliseen elämään ja yrittänyt kohdella tätä prosessia kuin yhtenä hoidettavista asioista.
Viime viikolla marisin napsittavien lääkkeiden määrästä. Lääkäri säikäytti minut kertomalla, että Zumenonia jatketaan aina raskauden kymppiviikolle saakka, Lugesteronia varhaisultraan ja Aspiriinia raskauden loppuviikoille asti, joten taitaa olla turha valittaa - niitä on käytettävä joka tapauksessa! Pikemminkin yritän kääntää asian nyt niin päin, että nuo pillerit ovat ystäviä.
Tyroksiinista sain pari viikkoa sitten todella ilahduttavia uutisia, tässä uudet tulokset:
TSH: 1,4 (viimeksi 4,2)
T4-V: 13,4 (viimeksi 10,2)
Klinikalta kehuttiin näitä lukemia kilpaa, eli nyt ruvetaan vihdoin olemaan "vauvantekoarvoissa"! Hieman itseäni kuulosteltuani oivalsin, että keväinen väsymys ja painon tunne rinnalla ovat kadonneet kokonaan, pikemminkin nykyään tunnen oloni poikkeuksellisen energiseksi ja pärjään jopa lyhyemmillä yöunilla kuin aiemmin. Ehdottomasti yllätyksellisin ja naisellista turhamaisuuttani hivelevin sivujuonne on painon putoaminen: parissa viikossa painostani on pudonnut arviolta kilon verran tekemättä yhtään mitään erilaista! Tämä käsittääkseni selittyy sillä, että kun mennään liikatoimintaa kohti, kehon aineenvaihdunta alkaa vilkastua ja se puolestaan kuluttaa kaloreita. Mahtavaa :)
Ja nyt kun oikein pohdin vuosia taaksepäin, oivallan että olen saattanut tietämättäni kärsiä vajaatoiminnasta useiden vuosien ajan. Nuorena ja alle kaksikymppisenä olin laiha kuin tikku, en koskaan lihonut vaikka olisin syönyt mitä. Kun päälle kaksikymppisenä tämä alkoi hiljalleen muuttua, pistin sen iän ja hidastuvan aineenvaihdunnan piikkiin vaikka on hyvin mahdollista että vajaatoiminta alkoi jo tuolloin. Muutama muukin oire selittyisi tällä samalla asialla. Mahdonta on tietää varmasti eikä se mitään enää muuttaisikaan, mutta on kiinnostavaa että asiat näin jälkikäteen saavat järkevän selityksen, ja palaset loksahtelevat yhtäkkiä paikoilleen.
Nyt hieman jännittää, että kuinka arvot tästä muuttuvat ja miten pian pitäisi mennä uudestaan kontrolliin. En tietenkään halua mennä liikatoiminnan puolelle vaan pysytellä suositusten sisäpuolella, vähentämättä silti rankasti lääkitystä jotta arvojen heittely saataisiin kuriin.
On helpottavaa tietää, että ihan pian tämän kierron tulos selviää. En ole kokenut mitään varsinaisia oireita, mutta laskelmieni mukaan oireita rupeaa ilmenemään lähipäivinä tai sitten lauantain tienoilla alkaa tiputteluvuoto, ihan viimeistään sunnuntaina. Virallinen testipäivä olisi tiistaina 9.6. Huu!
Viime viikolla marisin napsittavien lääkkeiden määrästä. Lääkäri säikäytti minut kertomalla, että Zumenonia jatketaan aina raskauden kymppiviikolle saakka, Lugesteronia varhaisultraan ja Aspiriinia raskauden loppuviikoille asti, joten taitaa olla turha valittaa - niitä on käytettävä joka tapauksessa! Pikemminkin yritän kääntää asian nyt niin päin, että nuo pillerit ovat ystäviä.
Tyroksiinista sain pari viikkoa sitten todella ilahduttavia uutisia, tässä uudet tulokset:
TSH: 1,4 (viimeksi 4,2)
T4-V: 13,4 (viimeksi 10,2)
Klinikalta kehuttiin näitä lukemia kilpaa, eli nyt ruvetaan vihdoin olemaan "vauvantekoarvoissa"! Hieman itseäni kuulosteltuani oivalsin, että keväinen väsymys ja painon tunne rinnalla ovat kadonneet kokonaan, pikemminkin nykyään tunnen oloni poikkeuksellisen energiseksi ja pärjään jopa lyhyemmillä yöunilla kuin aiemmin. Ehdottomasti yllätyksellisin ja naisellista turhamaisuuttani hivelevin sivujuonne on painon putoaminen: parissa viikossa painostani on pudonnut arviolta kilon verran tekemättä yhtään mitään erilaista! Tämä käsittääkseni selittyy sillä, että kun mennään liikatoimintaa kohti, kehon aineenvaihdunta alkaa vilkastua ja se puolestaan kuluttaa kaloreita. Mahtavaa :)
Ja nyt kun oikein pohdin vuosia taaksepäin, oivallan että olen saattanut tietämättäni kärsiä vajaatoiminnasta useiden vuosien ajan. Nuorena ja alle kaksikymppisenä olin laiha kuin tikku, en koskaan lihonut vaikka olisin syönyt mitä. Kun päälle kaksikymppisenä tämä alkoi hiljalleen muuttua, pistin sen iän ja hidastuvan aineenvaihdunnan piikkiin vaikka on hyvin mahdollista että vajaatoiminta alkoi jo tuolloin. Muutama muukin oire selittyisi tällä samalla asialla. Mahdonta on tietää varmasti eikä se mitään enää muuttaisikaan, mutta on kiinnostavaa että asiat näin jälkikäteen saavat järkevän selityksen, ja palaset loksahtelevat yhtäkkiä paikoilleen.
Nyt hieman jännittää, että kuinka arvot tästä muuttuvat ja miten pian pitäisi mennä uudestaan kontrolliin. En tietenkään halua mennä liikatoiminnan puolelle vaan pysytellä suositusten sisäpuolella, vähentämättä silti rankasti lääkitystä jotta arvojen heittely saataisiin kuriin.
On helpottavaa tietää, että ihan pian tämän kierron tulos selviää. En ole kokenut mitään varsinaisia oireita, mutta laskelmieni mukaan oireita rupeaa ilmenemään lähipäivinä tai sitten lauantain tienoilla alkaa tiputteluvuoto, ihan viimeistään sunnuntaina. Virallinen testipäivä olisi tiistaina 9.6. Huu!
torstai 28. toukokuuta 2015
KP 23 & 1 TOP-alkion siirtopäivä
En ole jaksanut viime aikoina kirjoitella, sillä yhtäkkiä kaikki ylimääräinen tuntuu taas jonkinlaiselta voimainponnistukselta. Vielä viime viikon puolella olin hyvissä fiiliksissä, mutta yhtäkkiä iski henkinen uupumus ja eritoten kyllästys kaikkeen tähän hoitoihin liittyvään. Vaikka minun ei tarvitse fyysisesti tehdä mitään hoitojen eteen, niin henkinen puoli minusta on sitäkin väsyneempi: "Aina vaan tätä samaa!" huutaa pää. Mielessäni kapinoin, sillä usko raskauden toteutumiseen on hiipunut heikoksi. Muuten voisi kokeilla turhan pähkäilyn lopettamista, mutta kun nuo samperin pillerit, vitamiinit ja lugesteronit eivät anna siihen mahdollisuutta! Monta kertaa päivässä puhelin piippaa muistuttaen jostakin noista edellämainitusta: yhteensä nielen arviolta kourallisen erilaisia nappeja per päivä. Vitamiinit, Dhea, aspiriini, tyroksiini, Zumenon...ja alakautta pakettitolkulla niitä iänikuisia lugeja.
I am bored!!
Tylsintä on, että ei tässä oikein lopettaakaan voi jos raskaaksi haluaa tulla. Olen ajatellut, että pusken vielä yhden alkionsiirron kunnes ne loppuvat pakkasesta ja sitten pidetään taukoa. Sitä tässä kaivataan ja kipeästi.
Mutta nythän menen asioiden edelle. Nimittäin tänään oli kauan odotettu 1. PAS viimekuisen ICSI:n jäljiltä ja sisuksiin heivattiin 1 kappale TOP-alkioita. Se oli pakastettaessa 8-soluinen ja sulatuksen jälkeen ilmeni, että kaikki noista olivat vielä tallella. Yön aikana se oli mennyt jakautumaan vielä lisää ollen pakastehetkellä 13-soluinen - huippuyksilö siis! Ja niinkuin sitäkin piti etukäteen jännätä. Plan B:nä olisi ollut huomenna blastokystin siirtäminen, mutta luojan kiitos se sai jäädä vielä pakkaseen ja toivottavasti pysyykin siellä seuraavat pari vuotta...
Mieliala on ollut tosi vaihteleva jo monta päivää, eikä se siirrosta parantunut yhtään. Tavallisesti tässä vaiheessa alkaa "Pää pilvissä"-viikko, jolloin kaikki tuntuu ihanalta ja mahdolliselta, koska raskaus on tietysti ihan ovella ja pian toivoo pääsevänsä tekemään positiivista raskaustestiä. Jotenkin epäilen, että tällä kertaa tuo ei ihan taida toteutua.
I am bored!!
Tylsintä on, että ei tässä oikein lopettaakaan voi jos raskaaksi haluaa tulla. Olen ajatellut, että pusken vielä yhden alkionsiirron kunnes ne loppuvat pakkasesta ja sitten pidetään taukoa. Sitä tässä kaivataan ja kipeästi.
Mutta nythän menen asioiden edelle. Nimittäin tänään oli kauan odotettu 1. PAS viimekuisen ICSI:n jäljiltä ja sisuksiin heivattiin 1 kappale TOP-alkioita. Se oli pakastettaessa 8-soluinen ja sulatuksen jälkeen ilmeni, että kaikki noista olivat vielä tallella. Yön aikana se oli mennyt jakautumaan vielä lisää ollen pakastehetkellä 13-soluinen - huippuyksilö siis! Ja niinkuin sitäkin piti etukäteen jännätä. Plan B:nä olisi ollut huomenna blastokystin siirtäminen, mutta luojan kiitos se sai jäädä vielä pakkaseen ja toivottavasti pysyykin siellä seuraavat pari vuotta...
Mieliala on ollut tosi vaihteleva jo monta päivää, eikä se siirrosta parantunut yhtään. Tavallisesti tässä vaiheessa alkaa "Pää pilvissä"-viikko, jolloin kaikki tuntuu ihanalta ja mahdolliselta, koska raskaus on tietysti ihan ovella ja pian toivoo pääsevänsä tekemään positiivista raskaustestiä. Jotenkin epäilen, että tällä kertaa tuo ei ihan taida toteutua.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Miljoonas PAS?
Uskokaa tai älkää, aika on taas tehnyt tehtävänsä. Aika, ja muihin asioihin keskittyminen. Enää ei tunnu niin pahalta ja katse on kääntynyt uutta kiertoa kohden.
Kun soitin klinikalle huonot uutiset, halusin heti tietää suunnitelman uudesta hoidosta. Klinikalta kerrottiin jo aiemmin, että he suosivat pakastetun alkion siirroissa lääkettä nimeltä Zumenon, joka estää kropan oman ovulaation. Näin on kuulemma saatu aikaan parempia tuloksia. Ensin ajatus hieman närästi, sillä olen aina salaa iloinnut siitä että PASin yhteydessä on aina myös luomuraskauden mahdollisuus eli mitään "ei viedä pois", kuka tietää vaikka tulisi pullat uuniin x kaksi!
Viimeisimmän pettymyksen jälkeen asiaa hieman pureskeltuani tajusin ajatusketjuni olleen heikko ja oletuksia täynnä. Minäkö toivon luomuraskautta, jonka kroppa hylkii jopa parasta A-luokkaa olevia top-alkiota! Eli mitä tällä tavalla tehdyssä PASsissa oikein loppujen lopuksi otetaankaan pois - n. 0,5% toivonmurunen? Nou nou, antaa mennä vaan, sillä kaikki uusi on tervetullutta varsinkin kun epäluulo PASseja kohtaan on ollut megalomaanisen suuri. Kuka tietää, ehkä tämä on vihdoin se resepti jolla yksi huurunenä saadaan juurtumaan itsepäiseen kohtuuni..?
Ja kyllä, sanon yksi. Pakkasessa on 2 tyyppiä, mutta niitä ei voida siirtää yhtäaikaa koska ne ovat eri-ikäisiä. TOP-alkio on 3-päiväinen ja blastokysti 6-päiväinen. Kohdun limakalvo ei ilmeisesti tykkää hyvää, jos sinne siirretään eri-ikäisiä tapauksia joten tietystikään en halua sabotoida mahdollisuuksiani vaan mennään tästä eteenpäin yksi kerrallaan.
Ensi viikon puolella sisuksiin kurkataan ultralla ja sitten päätetään etenemisvauhti. Jos minulta kysytään niin mahdollisimman äkkiä kiitos, mutta onneksi ei kysytä ;) Minulla ei ole mitään käsitystä siitä miten tällainen Zumenon-kierto etenee ja täysin tapojeni vastaisesti en ole edes ottanut selvää. Toivottavasti lääke kuitenkin tekee tehtävänsä eikä tulisi (enempää) huonoja uutisia, sillä nykyään niitä tuntuu satelevan viikottain oikealta ja vasemmalta. Tänään on KP7 ja olisi aivan superhelpottavaa jos jo ensi viikolla tapahtuisi alkionsiirto.
Kun soitin klinikalle huonot uutiset, halusin heti tietää suunnitelman uudesta hoidosta. Klinikalta kerrottiin jo aiemmin, että he suosivat pakastetun alkion siirroissa lääkettä nimeltä Zumenon, joka estää kropan oman ovulaation. Näin on kuulemma saatu aikaan parempia tuloksia. Ensin ajatus hieman närästi, sillä olen aina salaa iloinnut siitä että PASin yhteydessä on aina myös luomuraskauden mahdollisuus eli mitään "ei viedä pois", kuka tietää vaikka tulisi pullat uuniin x kaksi!
Viimeisimmän pettymyksen jälkeen asiaa hieman pureskeltuani tajusin ajatusketjuni olleen heikko ja oletuksia täynnä. Minäkö toivon luomuraskautta, jonka kroppa hylkii jopa parasta A-luokkaa olevia top-alkiota! Eli mitä tällä tavalla tehdyssä PASsissa oikein loppujen lopuksi otetaankaan pois - n. 0,5% toivonmurunen? Nou nou, antaa mennä vaan, sillä kaikki uusi on tervetullutta varsinkin kun epäluulo PASseja kohtaan on ollut megalomaanisen suuri. Kuka tietää, ehkä tämä on vihdoin se resepti jolla yksi huurunenä saadaan juurtumaan itsepäiseen kohtuuni..?
Ja kyllä, sanon yksi. Pakkasessa on 2 tyyppiä, mutta niitä ei voida siirtää yhtäaikaa koska ne ovat eri-ikäisiä. TOP-alkio on 3-päiväinen ja blastokysti 6-päiväinen. Kohdun limakalvo ei ilmeisesti tykkää hyvää, jos sinne siirretään eri-ikäisiä tapauksia joten tietystikään en halua sabotoida mahdollisuuksiani vaan mennään tästä eteenpäin yksi kerrallaan.
Ensi viikon puolella sisuksiin kurkataan ultralla ja sitten päätetään etenemisvauhti. Jos minulta kysytään niin mahdollisimman äkkiä kiitos, mutta onneksi ei kysytä ;) Minulla ei ole mitään käsitystä siitä miten tällainen Zumenon-kierto etenee ja täysin tapojeni vastaisesti en ole edes ottanut selvää. Toivottavasti lääke kuitenkin tekee tehtävänsä eikä tulisi (enempää) huonoja uutisia, sillä nykyään niitä tuntuu satelevan viikottain oikealta ja vasemmalta. Tänään on KP7 ja olisi aivan superhelpottavaa jos jo ensi viikolla tapahtuisi alkionsiirto.
maanantai 4. toukokuuta 2015
5. ICSI: Raskaustesti
Tein äskettäin testin eilisten oireiden (tai niiden puutteen) pelästyttämänä. Lisäksi tuttu tiputtelu alkoi iltasella ja näinhän siinä kävi:
Ei ole sanoja.
Ei ole sanoja.
perjantai 1. toukokuuta 2015
5. ICSI: Viikko alkionsiirrosta
Hauskaa Vappua kaikille lukijoille!
Ilahduin suunnattomasti muutama päivä sitten, kun tajusin että mahaa on turvotellut käytännössä punktiosta alkaen eikä se ole kadonnut mihinkään. Kahdessa edellisessä hoidossahan rupesin jo ounastelemaan pahaa, kun turvotus hävisi aivan päinvastaisesti kuin molemmissa niistä, joista olen aiemmin raskautunut. Masuturvotus on sitten aina hitaasti muuttunut kunnon vauvapömpäksi. Tämä fiilis hieman lässähti, kun tajusin että se saattaa liittyä myöskin Omega-3-valmisteeseen, jonka aloitin muutama päivä punktiosta uudelleen ja se aina aiheuttaa aluksi vatsaoireita. Nyt en enää osaa sanoa missä mennään, koska tämän kyttäämisen jälkeen en enää tiedä minkä tuntuu normaalilta ja mikä ei ;)
Rinnat ovat entisellään, ei mainittavampia tuntemuksia.
Tänä aamuna kasvot ovat lehahtaneet täyteen pikkufinnejä, jotka iskevät tyypillisesti pari päivää ennen kuukautisia.
Pissan väri: ei muutoksia.
Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma?! Tähän mennessä alkion/alkioiden on jo täytynyt kiinnittyä, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, oireita pitäisi ruveta kuulumaan ihan lähipäivinä. Toisaalta minulla on menkat usein alkaneet todella pian, viimeksi 8 päivän kuluttua siirrosta rupesi tiputtelemaan hiljalleen merkiksi siitä että huonosti kävi. Tuo päivä olisi huomenna, eli jännäksi menee.
Tämä viikko on kulunut vauhdilla joten vielä en ole kokenut piinapäiviä nimensä mukaisiksi. Lähinnä olen kuluttanut tyhjiä hetkiä haaveiluun ja leijunut ihan kunnolla vauvantuoksuisissa unelmissa. Olen miettinyt, että tulisiko sieltä yksi vauva, kaksoset vai peräti useampi ja leikitellyt ajatuksella niiden hoitamisesta. Välillä soimaan itseäni siitä, että harppaan aimoloikalla asioiden edelle, mutta toisaalta tämä toivonpurskahdus on parantanut elämänlaatuani aivan uskomattoman paljon. Kaikki, ihan kaikki tuntuu juuri nyt paljon paremmalta. Olkoonkin vain lyhytaikaista, mutta tarpeeseen se tuli!
Vielä 4,5 vuorokautta testipäivään!
Ilahduin suunnattomasti muutama päivä sitten, kun tajusin että mahaa on turvotellut käytännössä punktiosta alkaen eikä se ole kadonnut mihinkään. Kahdessa edellisessä hoidossahan rupesin jo ounastelemaan pahaa, kun turvotus hävisi aivan päinvastaisesti kuin molemmissa niistä, joista olen aiemmin raskautunut. Masuturvotus on sitten aina hitaasti muuttunut kunnon vauvapömpäksi. Tämä fiilis hieman lässähti, kun tajusin että se saattaa liittyä myöskin Omega-3-valmisteeseen, jonka aloitin muutama päivä punktiosta uudelleen ja se aina aiheuttaa aluksi vatsaoireita. Nyt en enää osaa sanoa missä mennään, koska tämän kyttäämisen jälkeen en enää tiedä minkä tuntuu normaalilta ja mikä ei ;)
Rinnat ovat entisellään, ei mainittavampia tuntemuksia.
Tänä aamuna kasvot ovat lehahtaneet täyteen pikkufinnejä, jotka iskevät tyypillisesti pari päivää ennen kuukautisia.
Pissan väri: ei muutoksia.
Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma?! Tähän mennessä alkion/alkioiden on jo täytynyt kiinnittyä, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, oireita pitäisi ruveta kuulumaan ihan lähipäivinä. Toisaalta minulla on menkat usein alkaneet todella pian, viimeksi 8 päivän kuluttua siirrosta rupesi tiputtelemaan hiljalleen merkiksi siitä että huonosti kävi. Tuo päivä olisi huomenna, eli jännäksi menee.
Tämä viikko on kulunut vauhdilla joten vielä en ole kokenut piinapäiviä nimensä mukaisiksi. Lähinnä olen kuluttanut tyhjiä hetkiä haaveiluun ja leijunut ihan kunnolla vauvantuoksuisissa unelmissa. Olen miettinyt, että tulisiko sieltä yksi vauva, kaksoset vai peräti useampi ja leikitellyt ajatuksella niiden hoitamisesta. Välillä soimaan itseäni siitä, että harppaan aimoloikalla asioiden edelle, mutta toisaalta tämä toivonpurskahdus on parantanut elämänlaatuani aivan uskomattoman paljon. Kaikki, ihan kaikki tuntuu juuri nyt paljon paremmalta. Olkoonkin vain lyhytaikaista, mutta tarpeeseen se tuli!
Vielä 4,5 vuorokautta testipäivään!
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Päivitystä: 3 päivää alkionsiirrosta
Tänään sain klinikalta päivitystä alkioiden tilanteeseen. Vain yksi urhoollinen yksilö oli selvinnyt pakkaseen ja muiden lopullinen osoite oli roskakori, sillä niiden hedelmöittyminen oli pysähtynyt. Tuo pakastettava alkio oli 6-päiväinen blastokysti, 8-soluinen ja luokitukseltaan "hyvä". En tiedä, voisiko lopulta luonnehtia että pakkasessa on nyt jäljellä yksi samantasoinen satsi kuin mitä perjantaina siirrettiin. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut blastokystejä enkä yhtään tiedä miten niiden kanssa menetellään, ja toivottavasti ei tarvitse asiaan perehtyäkään ainakaan pariin vuoteen!
Viikonloppuna olen havahtunut perinteisiin olojen väijymisajatuksiin. Pohdin, ovatko pikkuiset jo kiinnittyneet vai miettivätkö ne vielä. Missä vaiheessa on liian myöhäistä ja ne tippuvat kyydistä? Tuntuuko nipsaisuja kohdun tienoilla? (eipä oikeastaan, edelleenkin lähinnä vain munasarjoissa) Entä jos ne eivät sittenkään asetu taloksi..?
Voi miksi pitää odottaa vielä 8,5 vuorokautta!
Kilpirauhaskokeissakin kävin. Sieltä tuli lupaavia tuloksia, arvot olivat lähteneet hilautumaan parempaa kohden:
TSH: 4,2 (viimeksi 5,5)
T4-V: 10,2 (viimeksi 10,7)
Annosta nostettiin aika reippaasti, nyt rupean ottamaan joka toinen päivä yhden tabletin eli 0,1mg ja joka toinen päivä puolitoista. En ole koskaan ollut näin suurella annostuksella aikaisemmin, mutta toivotaan että se nyt auttaa. Klinikalta vakuuteltiin kovasti, että ei pitäisi olla keskenmenoriskiä tämän takia - se on ollut ehdottomasti suurin pelkoni. Olisi kamalaa jos raskaus alkaisi nyt ja menisi tästä syystä kesken! Toinen asia mitä odotan uteliaana, on oman olotilan muutos. En ole koskaan tuntenut itseäni kovin energiseksi pitkiä ajanjaksoja kerrallaan, ja olen ruvennut epäilemään että syypää onkin ollut kilpirauhanen. Luultavasti en ole aiemmin saanut tarpeeksi asiantuntevaa hoitoa, sillä kukaan lääkäri ei ole nähnyt tarpeelliseksi tavoitella alle 2,0 tsh-arvoa, mikä kuitenkin tuntuu olevan nykyajan käsityksen mukaan lapsettomuushoitojen lähtökohta. Olisi todella ihanaa jos positiivisena sivujuonteena arvojen parantuminen näkyisi pirteämpänä ja aikaansaavampana olona!
Ja tänä iltana sitten Gonapeptyl - vihoviimeinen piikki! Toivon mukaan se hoitelee hommansa eli edesauttaa kiinnittymistä :)
Viikonloppuna olen havahtunut perinteisiin olojen väijymisajatuksiin. Pohdin, ovatko pikkuiset jo kiinnittyneet vai miettivätkö ne vielä. Missä vaiheessa on liian myöhäistä ja ne tippuvat kyydistä? Tuntuuko nipsaisuja kohdun tienoilla? (eipä oikeastaan, edelleenkin lähinnä vain munasarjoissa) Entä jos ne eivät sittenkään asetu taloksi..?
Voi miksi pitää odottaa vielä 8,5 vuorokautta!
Kilpirauhaskokeissakin kävin. Sieltä tuli lupaavia tuloksia, arvot olivat lähteneet hilautumaan parempaa kohden:
TSH: 4,2 (viimeksi 5,5)
T4-V: 10,2 (viimeksi 10,7)
Annosta nostettiin aika reippaasti, nyt rupean ottamaan joka toinen päivä yhden tabletin eli 0,1mg ja joka toinen päivä puolitoista. En ole koskaan ollut näin suurella annostuksella aikaisemmin, mutta toivotaan että se nyt auttaa. Klinikalta vakuuteltiin kovasti, että ei pitäisi olla keskenmenoriskiä tämän takia - se on ollut ehdottomasti suurin pelkoni. Olisi kamalaa jos raskaus alkaisi nyt ja menisi tästä syystä kesken! Toinen asia mitä odotan uteliaana, on oman olotilan muutos. En ole koskaan tuntenut itseäni kovin energiseksi pitkiä ajanjaksoja kerrallaan, ja olen ruvennut epäilemään että syypää onkin ollut kilpirauhanen. Luultavasti en ole aiemmin saanut tarpeeksi asiantuntevaa hoitoa, sillä kukaan lääkäri ei ole nähnyt tarpeelliseksi tavoitella alle 2,0 tsh-arvoa, mikä kuitenkin tuntuu olevan nykyajan käsityksen mukaan lapsettomuushoitojen lähtökohta. Olisi todella ihanaa jos positiivisena sivujuonteena arvojen parantuminen näkyisi pirteämpänä ja aikaansaavampana olona!
Ja tänä iltana sitten Gonapeptyl - vihoviimeinen piikki! Toivon mukaan se hoitelee hommansa eli edesauttaa kiinnittymistä :)
perjantai 24. huhtikuuta 2015
5. ICSI:n tuoresiirto - kaikki peliin!
Olen saanut klinikalta säännöllisesti tietoa alkioiden tilanteesta, ja viimeisin päivitys oli tällainen:
2 x TOP-alkio
1 x hyvä
3 alkiota jää seurattavaksi ja jatkoviljelyyn, jos vielä kelvollisia, pääsevät pakkaseen
Ennen siirtoa koitti perinteinen keskustelu siirrettävien alkioiden määrästä. Noista TOP-alkioista toinen oli luonnollisesti korvamerkattu siirtoon, ja loput kaksi pakastettaviksi. Kuvittelin jotenkin automaattisesti, että noista kolmesta rupusesta yksi heitetään toiseksi kyytiläiseksi, joten yllätyksemme oli melkoinen kun sekä labra että lääkäri ehdottivatkin kaveriksi sitä "hyvä"-luokituksen saanutta!
Järkevinä perusteina asiassa mm. onko ollenkaan järkevää siirtääkään sellaista alkiota, jonka elinmahdollisuudet ovat heikot. Lisäksi jos (kun!) siirtohistoria yhdellä alkiolla on huono (vain 1 seitsemästä johtanut raskauteen), kaksosraskauden riski tiedostetaan ja hyväksytään, on sama panostaa kaikki peliin ja maksimoida onnistumisen mahdollisuudet. Hieman nikotutti se, että näillä näkymin pakkaseen on varmuudella jäämässä vain 1 kappale, mutta toisaalta nyt panostetaan tähän hoitoon ja halutaan saada se onnistumaan kaikin tavoin. Ja jos meille tulee ne kaksoset, lapsiluku pamahtikin kerralla täyteen eikä lisähoidoista tarvitse enää murehtia, haha!
Niin minuun sitten siirrettiin tuo yhdistelmä "top + hyvä", viuh vaan sinne ne menivät. Toivottavasti ymmärtävät jäädä myös mukaan.
Se kadotettu hykertelyfiilis on vähän palannut, hymyilyttää. Toivottavasti sekin ymmärtää jäädä!
Järkevinä perusteina asiassa mm. onko ollenkaan järkevää siirtääkään sellaista alkiota, jonka elinmahdollisuudet ovat heikot. Lisäksi jos (kun!) siirtohistoria yhdellä alkiolla on huono (vain 1 seitsemästä johtanut raskauteen), kaksosraskauden riski tiedostetaan ja hyväksytään, on sama panostaa kaikki peliin ja maksimoida onnistumisen mahdollisuudet. Hieman nikotutti se, että näillä näkymin pakkaseen on varmuudella jäämässä vain 1 kappale, mutta toisaalta nyt panostetaan tähän hoitoon ja halutaan saada se onnistumaan kaikin tavoin. Ja jos meille tulee ne kaksoset, lapsiluku pamahtikin kerralla täyteen eikä lisähoidoista tarvitse enää murehtia, haha!
Niin minuun sitten siirrettiin tuo yhdistelmä "top + hyvä", viuh vaan sinne ne menivät. Toivottavasti ymmärtävät jäädä myös mukaan.
Se kadotettu hykertelyfiilis on vähän palannut, hymyilyttää. Toivottavasti sekin ymmärtää jäädä!
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
5. ICSI:n punktio & hedelmöittymistuloksia
Eilen kävin punktiossa ja tulokset olivat huikaisevan hyviä: minusta kerättiin kokonaiset 10 follikkelia mikä on kaikkien aikojen paras tulos. Itse toimenpide meni mallikkaasti ja perinteiseen tapaan loppupäivä sujui uneliaissa tunnelmissa. Myöhään iltapäivällä sain kuulla labran puolelta mitä noiden follien sisältä oli löytynyt ja kävi ilmi, että kypsiä munasoluja oli 7 kappaletta. Niistä 2 olivat hieman rakeisia mutta kuitenkin varsin kelvollisia tapauksia.
Tänään sain kuulla puolestaan hedelmöittymistulokset ja edelleen hyvät uutiset jatkuvat: 6 munasolua oli hedelmöittynyt ja näin ollen ovat vielä menossa mukana. Kaikki vaikuttaa siis aivan mahtavalta ja alan varovaisesti uskoa, että alkionsiirtoon ollaan pääsemässä.
Missä siis mättää?
En tunne itseäni kovin iloiseksi. Se sama pyörryttävän innostuneen kutkuttavan toiveikas kaikkia muita hoitoja edeltänyt tunne on poissa. Jos homma olisi mennyt tuttuun tapaan, tuo tunne olisi alkanut jo viime viikolla, mutta nyt pystyn suhtautumaan korkeintaan asiallisen positiivisesti, pääsääntöisesti varovaisen neutraalisti.
Punktiota edeltävänä iltana sen tajusin. Kävi tässä miten kävi, kumpikaan vaihtoehto ei johda välittömään onneen. Kumpikin polku tulee olemaan hyvin ohdakkeinen.
Jos hoidon tulos on negatiivinen, kaikesta odottamisesta ja korkealle latautuneista odotuksista johtuen pudotus on luultavasti sitäkin pahempi. Kuinka selviän, jos joudun takaisin siihen samaan olotilaan kuin edellisen hoidon jälkeen? Kuinka jaksan odottaa vielä? Miten saan kerättyä oman itseni palaset jälleen kerran kokoon?
Jos raskaustesti näyttää positiivista, se on tietysti ihanaa ja mahtavaa, mutta miten selviän tulevasta 9kk:sta täynnä huolta? Se tuleva pikku yksilö olisi niin kovin tärkeä meille - mitä jos se menee kesken? Mitä jos raskauden kulussa on ongelmia? Sen entisen, vahvemman Veronan pinnasta on louhittu niin paljon voimaa ja jaksamista pois, että se ei välttämättä jaksa. Kun voisikin saada välittömästi uuden vauvan syliinsä, mutta valitettavasti homma ei mene niin. Toivon tätä aivan hirveän paljon, mutta samalla ymmärrän että siitä tulee vuosisadan elämänkoulu (vielä viime vuoden päälle!). Pelottaa ja kauhistuttaa.
Jälkikäteen tajuan, että tämä muutaman kuukauden hoitobreikki oli hyvästä, vaikka sen myöntäminen on vaikeaa. Nyt olemme saaneet hengähtää ja kerätä hetken aikaa voimia. Edellisillä hoidoilla ei ehkä ollut kovin hyviä edellytyksiä onnistua, mutta en silti kadu mitään koska niillä oli tärkeä, toivoa antava rooli enkä tiedä miten olisin selvinnyt ilman. Toivottavasti sisältäpäin löytyy uutta voimaa, sillä tästä tulevasta vuoristoradasta ei selviä ilman...
Tänään sain kuulla puolestaan hedelmöittymistulokset ja edelleen hyvät uutiset jatkuvat: 6 munasolua oli hedelmöittynyt ja näin ollen ovat vielä menossa mukana. Kaikki vaikuttaa siis aivan mahtavalta ja alan varovaisesti uskoa, että alkionsiirtoon ollaan pääsemässä.
Missä siis mättää?
En tunne itseäni kovin iloiseksi. Se sama pyörryttävän innostuneen kutkuttavan toiveikas kaikkia muita hoitoja edeltänyt tunne on poissa. Jos homma olisi mennyt tuttuun tapaan, tuo tunne olisi alkanut jo viime viikolla, mutta nyt pystyn suhtautumaan korkeintaan asiallisen positiivisesti, pääsääntöisesti varovaisen neutraalisti.
Punktiota edeltävänä iltana sen tajusin. Kävi tässä miten kävi, kumpikaan vaihtoehto ei johda välittömään onneen. Kumpikin polku tulee olemaan hyvin ohdakkeinen.
Jos hoidon tulos on negatiivinen, kaikesta odottamisesta ja korkealle latautuneista odotuksista johtuen pudotus on luultavasti sitäkin pahempi. Kuinka selviän, jos joudun takaisin siihen samaan olotilaan kuin edellisen hoidon jälkeen? Kuinka jaksan odottaa vielä? Miten saan kerättyä oman itseni palaset jälleen kerran kokoon?
Jos raskaustesti näyttää positiivista, se on tietysti ihanaa ja mahtavaa, mutta miten selviän tulevasta 9kk:sta täynnä huolta? Se tuleva pikku yksilö olisi niin kovin tärkeä meille - mitä jos se menee kesken? Mitä jos raskauden kulussa on ongelmia? Sen entisen, vahvemman Veronan pinnasta on louhittu niin paljon voimaa ja jaksamista pois, että se ei välttämättä jaksa. Kun voisikin saada välittömästi uuden vauvan syliinsä, mutta valitettavasti homma ei mene niin. Toivon tätä aivan hirveän paljon, mutta samalla ymmärrän että siitä tulee vuosisadan elämänkoulu (vielä viime vuoden päälle!). Pelottaa ja kauhistuttaa.
Jälkikäteen tajuan, että tämä muutaman kuukauden hoitobreikki oli hyvästä, vaikka sen myöntäminen on vaikeaa. Nyt olemme saaneet hengähtää ja kerätä hetken aikaa voimia. Edellisillä hoidoilla ei ehkä ollut kovin hyviä edellytyksiä onnistua, mutta en silti kadu mitään koska niillä oli tärkeä, toivoa antava rooli enkä tiedä miten olisin selvinnyt ilman. Toivottavasti sisältäpäin löytyy uutta voimaa, sillä tästä tulevasta vuoristoradasta ei selviä ilman...
lauantai 18. huhtikuuta 2015
2. kontrolliultra & lukkoonlyöty punktiopäivä
Eilen kävin toisessa IVF-ultrassa ja onneksi tulokset vaikuttivat edelleen hyviltä. Lääkärin mielestä tulossa on ainakin ne isot, 4-5 munarakkulaa ja jos pienemmät ehtivät kasvaa tarpeeksi, saatetaan saada jopa kaikki 7-8 kappaletta. Kaikki kuitenkin kerätään talteen ja katsotaan, että löytyykö sisältä kypsää munasolua.
Tänään menee vihoviimeinen satsi komboa Menopur + Orgalutran ja huomenna illalla pistetään Pregnyl. Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää piikittää. Punktiopäivä tuli tiistaille joten ei ole enää montaa päivää jäljellä! Olo alkaa olla hyvin "täysi" ja munikset painavat selvästi alavatsaa. Sen huomaa varsinkin kun yrittää ottaa vähänkään reippaampia askeleita, samoin istahtaminen tuntuu usein hankalalta. Olen kuitenkin todella iloinen noista tuntemuksista, sillä ne kuuluvat asiaan ja tuollainen hölskyvä olo ei ole mikään ihme, kun ajattelee että sisuksissa muhii seitsemisen kappaletta parin sentin halkaisijaltaan olevia palleroita!
Avasin taas perinteisesti lääkärin kanssa keskustelun siirrettävien alkioiden määrästä (edellyttäen että niitä tulee useampia). Tämä uusi lääkärimme oli sitä mieltä, että jos kyseessä on top-alkio, hän siirtäisi mieluiten vain yhden, mutta heikompien yksilöiden kohdalla voitaisiin ajatella kahta kerralla. Onneksi tästä voidaan kuitenkin neuvotella vielä siirtopäivänä, sillä tämä klinikka ei pakasta mitään ennen siirtoa. Kerroin hoitajalle, että minulla perinteisesti kaikista jännittävin vaihe on ollut hedelmöittymisen odottelu ja sieltä luvattiin kertoa kuulumisia joka päivä. En tiedä meneekö tämä jo "hörhöyden" puolelle, mutta suhtaudun hyvin tunnepitoisesti alkioihini. Ne tuntuvat ajatuksen tasolla jo omilta pikkuisiltani, enkä tiedä miten ikinä pystyisin niitä hävittämään jos jonain päivänä sellainen tarve tulisi eteen. Luultavasti me olisimme niitä asiakkaita, jotka vielä 50-kymppisinäkin jatkavat pakastussopimusta ja maksavat siitä ilosta, että pikku huurunenät saavat olla siellä pakkasessa varmassa tallessa :)
Ei saisi mennä asioiden edelle, mutta toivon vain niin valtavasti, että tällä kertaa munasoluja hedelmöittyisi useampi ja jatkaisi alkioiksi. On käsittämätöntä ajatella, että tämä on jo meidän viides IVF-hoitomme. Tuntuisi käsittämättömän huojentavalta, jos tästä tuoresiirrosta lähtisi raskaus ja tyyppejä jäisi vielä pakastimeenkin talteen...!
Tänään menee vihoviimeinen satsi komboa Menopur + Orgalutran ja huomenna illalla pistetään Pregnyl. Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää piikittää. Punktiopäivä tuli tiistaille joten ei ole enää montaa päivää jäljellä! Olo alkaa olla hyvin "täysi" ja munikset painavat selvästi alavatsaa. Sen huomaa varsinkin kun yrittää ottaa vähänkään reippaampia askeleita, samoin istahtaminen tuntuu usein hankalalta. Olen kuitenkin todella iloinen noista tuntemuksista, sillä ne kuuluvat asiaan ja tuollainen hölskyvä olo ei ole mikään ihme, kun ajattelee että sisuksissa muhii seitsemisen kappaletta parin sentin halkaisijaltaan olevia palleroita!
Avasin taas perinteisesti lääkärin kanssa keskustelun siirrettävien alkioiden määrästä (edellyttäen että niitä tulee useampia). Tämä uusi lääkärimme oli sitä mieltä, että jos kyseessä on top-alkio, hän siirtäisi mieluiten vain yhden, mutta heikompien yksilöiden kohdalla voitaisiin ajatella kahta kerralla. Onneksi tästä voidaan kuitenkin neuvotella vielä siirtopäivänä, sillä tämä klinikka ei pakasta mitään ennen siirtoa. Kerroin hoitajalle, että minulla perinteisesti kaikista jännittävin vaihe on ollut hedelmöittymisen odottelu ja sieltä luvattiin kertoa kuulumisia joka päivä. En tiedä meneekö tämä jo "hörhöyden" puolelle, mutta suhtaudun hyvin tunnepitoisesti alkioihini. Ne tuntuvat ajatuksen tasolla jo omilta pikkuisiltani, enkä tiedä miten ikinä pystyisin niitä hävittämään jos jonain päivänä sellainen tarve tulisi eteen. Luultavasti me olisimme niitä asiakkaita, jotka vielä 50-kymppisinäkin jatkavat pakastussopimusta ja maksavat siitä ilosta, että pikku huurunenät saavat olla siellä pakkasessa varmassa tallessa :)
Ei saisi mennä asioiden edelle, mutta toivon vain niin valtavasti, että tällä kertaa munasoluja hedelmöittyisi useampi ja jatkaisi alkioiksi. On käsittämätöntä ajatella, että tämä on jo meidän viides IVF-hoitomme. Tuntuisi käsittämättömän huojentavalta, jos tästä tuoresiirrosta lähtisi raskaus ja tyyppejä jäisi vielä pakastimeenkin talteen...!
torstai 16. huhtikuuta 2015
1. kontrolliultra ja kokemuksia Menopurista
Tiistaina kävimme ensimmäisessä ICSIn kontrolliultrassa. Jännitti niin, että reidet vaan lepattivat telineissään. Ja hyväähän sieltä kuului!
Vasemmalla muhi oikein meikäläisittäin jymypaukku: n. 7 kappaletta 10mm kokoisia folleja. Oikea puoli oli laiskempi, mutta kyllä sielläkin jotain tapahtui sillä sieltä löytyi yksi isompi ja pari pienempää, joista ei vielä tiedä että ehtivätkö mukaan. Lääkärin arvion mukaan yhteensä n. 7-8 kappaletta saattaisi pysytellä matkassa. Toivottavasti niin, sillä edellisillä kahdella kerroilla hävikki on ollut matkan varrella tasainen ja vain yhdellä on päästy siirtoon. Olisipa unelmaa, jos jotain jäisi pakkaseenkin ja jos voisi oikein valita, että montako ja minkälaatuista pääsisi kyytiin!
Punktio on luultavasti ma-ke, ja tarkempi ajankohta lyödään lukkoon huomenna kun menen toiseen kontrolliultraan. On helpottavaa, että viikko on mennyt nopeasti niin ei ole ehtinyt jännittää kovin paljoa. Olen aivan varma, että pahin paniikki iskee sitten kun keräys on tehty ja pitää alkaa hermoilemaan, että hedelmöittyykö sieltä ylipäätään mitään!
Tämän hoidon cocktail on ollut seuraavanlainen:
- 2 kpl DHEA-hormonitabletteja per päivä
- 1 kpl aspiriinia (käsittääkseni alakerran verenkiertoa lisäämään)
- 375 Menopuria + eilisestä alkaen Orgalutrania
Menopur on tosiaan minulle uusi tuttavuus ja lääkäri määräsi sitä luullakseni mm. siksi, että se sisältää LH:ta, josta olisi erityisesti apua minulle. Minulla ei ollut varsinaisia ennakko-odotuksia Menopurista, mutta en ollenkaan odottanut pistämisen tuntuvan niin ikävältä! Puregon painuu ihoon kuin veitsi voihin, varmaankin siksi koska neula on niin pieni ja ohut, mutta Menopurin kanssa sattuu koko ajan. Myös itse lääkeaineen meno ihoon sisään tuntuu jonkinlaisena jomotuksena. Auts!
Tämän jälkeen arvostan Elonvaa vielä enemmän, sillä pistäminen on uskomattoman vaivatonta kun yksi piikki per viikko riittää. En kuitenkaan valita, sillä selvästi Menopur oli oikea valinta kun tulokset ovat (ainakin tässä vaiheessa) näin hyviä. Toivottavasti teho jatkuu loppuun saakka! Nyt ei pitäisi muutenkaan olla enää montaa kertaa jäljellä, jos punktioon päästään jo alkuviikosta.
Vasemmalla muhi oikein meikäläisittäin jymypaukku: n. 7 kappaletta 10mm kokoisia folleja. Oikea puoli oli laiskempi, mutta kyllä sielläkin jotain tapahtui sillä sieltä löytyi yksi isompi ja pari pienempää, joista ei vielä tiedä että ehtivätkö mukaan. Lääkärin arvion mukaan yhteensä n. 7-8 kappaletta saattaisi pysytellä matkassa. Toivottavasti niin, sillä edellisillä kahdella kerroilla hävikki on ollut matkan varrella tasainen ja vain yhdellä on päästy siirtoon. Olisipa unelmaa, jos jotain jäisi pakkaseenkin ja jos voisi oikein valita, että montako ja minkälaatuista pääsisi kyytiin!
Punktio on luultavasti ma-ke, ja tarkempi ajankohta lyödään lukkoon huomenna kun menen toiseen kontrolliultraan. On helpottavaa, että viikko on mennyt nopeasti niin ei ole ehtinyt jännittää kovin paljoa. Olen aivan varma, että pahin paniikki iskee sitten kun keräys on tehty ja pitää alkaa hermoilemaan, että hedelmöittyykö sieltä ylipäätään mitään!
Tämän hoidon cocktail on ollut seuraavanlainen:
- 2 kpl DHEA-hormonitabletteja per päivä
- 1 kpl aspiriinia (käsittääkseni alakerran verenkiertoa lisäämään)
- 375 Menopuria + eilisestä alkaen Orgalutrania
Menopur on tosiaan minulle uusi tuttavuus ja lääkäri määräsi sitä luullakseni mm. siksi, että se sisältää LH:ta, josta olisi erityisesti apua minulle. Minulla ei ollut varsinaisia ennakko-odotuksia Menopurista, mutta en ollenkaan odottanut pistämisen tuntuvan niin ikävältä! Puregon painuu ihoon kuin veitsi voihin, varmaankin siksi koska neula on niin pieni ja ohut, mutta Menopurin kanssa sattuu koko ajan. Myös itse lääkeaineen meno ihoon sisään tuntuu jonkinlaisena jomotuksena. Auts!
Tämän jälkeen arvostan Elonvaa vielä enemmän, sillä pistäminen on uskomattoman vaivatonta kun yksi piikki per viikko riittää. En kuitenkaan valita, sillä selvästi Menopur oli oikea valinta kun tulokset ovat (ainakin tässä vaiheessa) näin hyviä. Toivottavasti teho jatkuu loppuun saakka! Nyt ei pitäisi muutenkaan olla enää montaa kertaa jäljellä, jos punktioon päästään jo alkuviikosta.
torstai 9. huhtikuuta 2015
Huh helpotusta!
Kuten otsikkokin sen kertoo, eilinen piina laukesi tänään hyviin uutisiin. Yön huonosti nukkuneena ja hoidon peruuntumista jo etukäteen surreena soitin aamulla klinikalle, ja ilmoitin uudet arvot. Yllätyksekseni hoitaja totesi, että arvot ovat tosiaankin kohonneet sellaisiin lukemiin että luonnollinen raskautuminen tällä haavaa on mahdotonta, mutta ei nähnyt estettä hoidolle. Hän konsultoi lääkäriä ja soitti myöhemmin päivällä uudet lääkitysohjeet: annosta hilataan hiljalleen ylöspäin ja seuraava kontrolli kolmen viikon päästä. (Tosin aion käydä jo kahden viikon kuluttua, kun lähetekin löytyy)
Olin psyykannut itseni etukäteen sellaisiin fiiliksiin, että niistä ei niin vain palauduttukaan. Edelleenkin olo on hieman epäluuloinen: onko tämä tosiaan totta, että kohta ruvetaan sekoittelemaan Menopuria ja piikittämään, vai tuleeko joku pian perumaan koko homman? Myöhäistä aprillia, lällällää!
Eikun menoksi ja tiistaina ultraan. Voi anna kaiken NYT mennä hyvin, pliis...
Olin psyykannut itseni etukäteen sellaisiin fiiliksiin, että niistä ei niin vain palauduttukaan. Edelleenkin olo on hieman epäluuloinen: onko tämä tosiaan totta, että kohta ruvetaan sekoittelemaan Menopuria ja piikittämään, vai tuleeko joku pian perumaan koko homman? Myöhäistä aprillia, lällällää!
Eikun menoksi ja tiistaina ultraan. Voi anna kaiken NYT mennä hyvin, pliis...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)