sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Oireita vai ei? //EDIT

Viimeiset päivät olen viettänyt rauhaiseloa - kirjaimellisesti lääkärin määräyksestä - jopa tylsistymiseen saakka. Tällä kertaa en kuitenkaan halua ottaa mitään riskejä, vaan vältän liiallista kofeiinia, rehkimistä, kuumia löylyjä, yrttiteetä, jopa Neiti S:n nostelemista jne jne. Yritän ottaa lungisti, mutta en voi silti olla kyttäämättä mahdollisia raskausoireita sillä niiden ilmaantuminen yksinkertaisesti helpottaisi mieltä, vaikkakin edelleen tunnen tietynlaista sisäistä varmuutta tämän hoidon onnistumisesta.

Parin päivän ajan olen tuntenut vaimeata jomotusta rinnoissa. Tämä ei silti yksistään kerro mitään, sillä otan 3 kertaa päivässä Lugesteronia, joka on tehnyt tuollaisen samantapaisen tuntemuksen noin 2-3 tunnin viiveellä lääkeen laittamisesta. Nyt uskaltaisin väittää, että tämä pakotus ei noudata ainakaan tuota kaavaa sillä esimerkiksi tätä kirjoittaessa kello lähentelee ilta yhtätoista ja edellisen Lugesteronin laitoin klo 14 iltapäivällä, ja silti pakottelee.

Yritin lueskella vanhoja postauksia edellisen ICSI:n tiimoilta, mutta silloin koko hormonihoito vaikutti kroppaan paljon rajummin, varmaankin mm. siitä syystä että follikkeleitakin tuli enemmän. Kirjoitin silloin, että rintavarustuksen kipu alkoi siirtopäivän aamuna joten siitä tiedosta ei ollut mitään hyötyä. Lisäksi muistan tunteneeni vastaavaa myös systemaattisesti aina raskauden toteamiseen saakka, joten on todella vaikeaa tietää missä vaiheessa mahdollinen hormonien aiheuttama aristus muuttui selkeäksi raskausoireeksi.

Mitäs mieltä te olette, voisiko teoriassa jo näin pian (3-4 päivän kuluttua) alkionsiirrosta ruveta tuntumaan raskausoireita, esim. juurikin tuo rintojen pakotus? Jotenkin tuntuisi, että jo pelkkä kiinnittyminen voi viedä enemmän aikaa...

//EDIT: Yhden "oireen" unohdin mainita kun tätä illan viimeisinä tunteina eilen kirjoittelin. Viime raskaudessa pissa oli selkeästi paljon tummemman väristä kuin tavallisesti. Nyt se alkoi jo pistosten aikana Puregonin ansiosta, ja naureskelin miehellekin että nyt jos haluaisi saada raskaustestiin mukavan näkymän, niin voisi tehdä yhden testin. Olen seurannut haukkana siirron jälkeen pissan väriä ja ei se ainakaan vielä ole siitä vaalentunut, mutta toisaalta en oikein tiedä missä vaiheessa Puregonin vaikutuksen pitäisi lakata. Elättelen toiveita, että se väri johtuu jostain muusta... ;)

torstai 24. lokakuuta 2013

2. IVF-hoito: Alkionsiirto

Eilen tehtiin alkionsiirto ja menimme sinne hienoisessa epävarmuudessa, sillä mies oli lähellä muuttaa mieltään 2 alkion siirtämisestä. Edelleen kolmesta hedelmöittyneestä jokaikinen oli hyvissä voimissaan, ja klinikalla oli jo valmisteltu niistä yhden (vähiten jakautuneen) pakastamista. Siirtoon oli tulossa 1 top-alkio ja 1 hyvä.

Miestä rupesi askarruttamaan, että mitä jos siirretään kaksi, molemmat hedelmöittyisivät ja jos matkan varrella toisen kanssa huomattaisiin esimerkiksi kehityshäiriöitä. Keskustelimme aiheesta perusteellisesti  lääkärin kanssa ja lopuksi mieskin palasi alkuperäiselle kannalle, näin ollen kaksi myöskin siirrettiin. Kaksosraskauden riski on kuitenkin todella pieni (n. 10% kaikista toteutuneista raskauksista) ja usein kehityshäiriöiset tapaukset keskeytyvät ihan itsestään.

Siirto oli nopea tapahtuma ja papereihin kirjattiin vaikeusaste "helppo". Tällä kertaa päätin olla jinxaamatta mitään joten en kysynyt mahdollista laskettua aikaa, sillä sen voi kyllä jälkikäteenkin helposti tiedustella klinikalta :)

Papereiden mukana saimme myös siemennesteen uudet lukemat (prosentteina):

                      alkuperäinen          pesun jälkeen
A-luokka:            1                            20
B-luokka:            43                          60
C-luokka:            24                          14
D-luokka:            32                           6

Alkioiden luokituskin on Sintin ajoista muuttunut. Nykyään ei kuulemma varsinaisesti enää puhuta top-alkioista vaan niillä on erilainen luokitus. Meidän kerätyt ja hedelmöittyneet munasolut saivat tällaiset arviot:

1. alkio            2                   ?
2. alkio            4                   2
3. alkio            4                   3

Jos muistan oikein, ensimmäinen luku kertoo solujen määrän ja toinen kuvastaa fragmentaatiota. Noista ensimmäinen meni pakkaseen, loput siirrettiin. Keskimmäinen oli se vanhalta luokitukseltaan "top"-alkio.

Lugesteronia sain maksimiannostuksen eli 3 kapselia päivässä, ja tällä kertaa en mukissut vastaan sillä näin monen epäonnekkaan alkionsiirron jälkeen on pakko koittaa maksimoida hyödyt. Jos niistä siis apua on, niin menköön. Ensi sunnuntaina on vuorossa vielä yksi pistos: Gonapeptyl jonka tehtävänä on toimia myöskin jälkihoitolääkkeenä. Sen jälkeenpä ei enää muuta voi kuin odotella.

Edelleen minulla on tästä tosi hyvä fiilis ja uskon, että tämä johtaa raskauteen :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

2. IVF-hoito: Hedelmöittymistulokset

Maanantaisessa punktiossa meiltä kerättiin 3 follikkelia ja eilen sain siis kuulla hedelmöittymistulokset. Sydämeni pamppaili ennen soittoa kuin viimeistä päivää, ja lopulta en enää kestänyt odottaa vaan oli pakko kilauttaa labraan muutaman minuutin etuajassa.

Tulos: kaikki 3 munasolua olivat hedelmöittyneet!!! Myös se epäkypsäksi luultu.

En pysty edes sanomaan kuinka helpottunut olen. Tietenkään vielä ei tiedetä munasolujen laatua, mutta tänään se selviää kun menemme alkionsiirtoon. Alunperinkin meille kerrottiin, että todennäköisesti mitään ei jää pakkaseen, mutta ehkä tällä määrällä sittenkin...

Me so happy :) Kannatti taas olla jääräpäinen ja viedä prosessi loppuun saakka!

tiistai 22. lokakuuta 2013

2. IVF-hoito: Punktio

Lauantaina meillä vietettiin vihoviimeistä piikityspäivää. Aamulla masuun meni jarrua eli Cetrotideä ja illalla kymmenen aikaan Pregnyl. Yöllä puoli kahden maissa heräsin todella terävään kipuun oikean munasarjan kohdalla, ja kipu oli niin voimakasta, että jouduin herättämään miehenkin. Hetken jo luulin, että nyt tuli päivystysreissu koska kipu vaan jatkui voimakkana useamman minuutin ajan eikä mikään asento tuntunut hyvältä, mutta pian se kuitenkin lakkasi kuin seinään. Epäilin, että oikealla puolella majaillut kysta oli puhjennut Pregnylin vaikutuksesta, mutta samalla pelkäsin myös kallisarvoisen follikkelin puhkeamista. Juuri punktiota edeltäneessä ultrassa kävi onneksi ilmi, että kyse ei ollut sittenkään kummastakaan, vaan kiputila jäi selittämättömäksi.

Samoin perjantaina koimme sietämätöntä jännitystä ja stressiä, kun yhtäkkiä miehen HIV - ja Hepatiittikokeiden (tarvitaan punktiota ja siemennesteen käsittelyä varten) tuloksia ei löytynyt mistään. Muut lääkärin määräämien verikokeiden tuloksista tulivat, mutta perjantaina havahduimme soittelemaan miehen työterveyteen sillä niitä ei vieläkään kuulunut. Tilannetta vaikeutti se, että mies oli saapumassa työmatkalta vasta perjantain ja lauantain välisenä yönä, eikä meidän kaupungissa noita verikokeita pysty tekemään viikonloppuna niin, että tulokset olisivat maanantaiaamuna varhain tulleet sillä näytteet lähetetään aina muualla sijaitsevaan laboratorioon. Mies yritti siis ulkomailta käsin hoitaa tätä asiaa, ja sitten vihdoin myöhään iltapäivällä tulokset löytyivät! Mikä hermopaine ja ahdistus. Olin jo varma, että klinikalla ei suostuta tekemään koko toimenpidettä kun puhtaita tuloksia ei ole ja koko homma kaatuu osaltamme tähän. Helpotuksen määrä oli siis suunnaton kun asia vihdoin ratkesi parhain päin :)

Maanantaiaamuna varhain suuntasimme klinikalle itse punktiota varten, ja ensin osan esilääkkeistä otin kotona, Diapamin klinikalla puoli tuntia ennen toimenpidettä. Mies meni jättämään omaa siemennestenäytettään ja sillä välin minä sain vaihtaa vaatteet ja vasempaan käteen laitettiin kanyyli suonensisäinen lääkityksen annostelemisen vuoksi. Jos olen ihan rehellinen, koko päivässä inhottavinta oli tuon kanyylin laitto! Se kävi kipeää ja jollain tapaa kiristi kädessä koko ajan.

Salissa tunnelma oli rauhoittava ja pienenä epämukavuuden tunteena aistin puuduttavan pistoksen sisuksissani, mikä siis tehtiin molemmille puolille. Itse follikkelien imurointi ei tuntunut miltään, sillä sitä ennen annosteltu suonensisäinen humahti päähäni kuin metrinen halko. Näin jälkikäteen ajateltuna hoitajista ja lääkäristä kuulosti varmaan huvittavalta kun yritin keskustella samalla muka järkevän tuntuisesti (ja selväpäisesti), vaikka todellisuudessa olin melkoisen huppelissa ;)

Punktion hyvät uutiset olivat, että munasoluja löytyikin 3 kappaletta. Tosin lääkäri kyllä epäili, että se kolmas ja pienempi yksikö saattoi olla epäkypsä. Ylipäätään koko operaatio oli todella helppo ja nopea, ja siitä jäi hyvä maku. Kun olin heräämössä lepäilemässä (ja selviämässä), lääkäri saapui kertomaan miehen näytteen tulokset, ja kuulemma tulokset olivat olleet aivan erinomaiset! Sintin ajoista ne olivat siis muuttuneet heikosta loistaviksi, mikä oli mahtava yllätys :) Lääkäri halusi tietää, että haluammeko tehtäväksi IVF:n ja ICSI:n, mutta tulimme siihen tulokseen että kaikesta huolimatta mieluummin ICSI, sillä munasoluja oli niin kovin vähän että emme halua riskeerata koko prosessia.

Eilen olin jonkin verran kipeä, ja erityisesti iltaa kohden kipu rupesi tuntumaan enemmän, varmaan siksi kun viimeisetkin rippeet aamupäivän mömmöistä olivat poistuneet verenkierrosta. Jouduinkin siis ottamaan kotona useamman kipulääkkeen, mutta onneksi tänään näyttää siltä että päivä on huomattavasti helpompi. Tälle aamua en ole ottanut vielä yhtään särkylääkettä, sillä maha on kyllä arka mutta ei varsinaisesti kipeä.

Tänään iltapäivällä saamme soittaa labraan ja kysyä tuloksia, että kuinka moni munasolu on hedelmöittynyt. Jos sieltä jotain on lähtenyt kasvamaan, siirto tehdään huomenna. Pitäkää ystävät peukkuja, että siellä olisi mahdollisimman monta valioyksilöä kehitteillä! :) Tässähän alkaa hiljalleen jänskättää....

perjantai 18. lokakuuta 2013

2. IVF-hoito: 2. ultra

Tällä viikolla mies lähti työreissulle, mikä tarkoitti sitä että, että minä jäin yksin lapsen ja ....piikkien...(!) kanssa. Lapsen kanssa on mennyt ihan hyvin vaikka sitä etukäteen pelkäsinkin, sillä ajattelinkin etten pallomahan kanssa pysy neidin perässä ollenkaan, mutta varmaankin kiitos vähäisen follikkelimäärän on mahan turvotus ja kipuilu ollut ihan minimissä.

Piikkien kanssa on sen sijaan ollut vähän niin ja näin. Maanantai-iltana mies pakotti minut pistämään ensimmäisen kerran itse, sillä pitihän minun oppia. Sen jälkeen on ollut vaihtelevia iltoja: toisinaan olen tuijottanut neulanpäätä varttitunnin ja miettinyt, että tuota en takuulla tunge itseeni! Tänä iltana se taas sujui kohtuullisen nopeasti, harjoitus tekee kai tässäkin hommassa mestarin. Cetrotide on siitä inhaa ainetta, että pistämisen jälkeen sitä tihkuu takaisin iholle ja se pistää kutittamaan aivan hirrveän kamalasti. Olen pakottautunut olemaan raapimatta vaikka mieli kuinka tekisi.

Tänään aamusella kävin toisessa ultrassa ja saalis oli laihentunut kahdeksi follikkeliksi, mitään muita kerättäviä tapauksia siellä ei näkynyt. Kerroin, että pysyttelemme edelleen päätöksessämme jatkaa punktioon joten aika varattiin ja sain ohjeet viikonlopun pistoksille. Tänä iltana meni vielä Puregonia ja Cetrotideä, huomisaamuna puolestaan laitetaan viimeinen satsi Cetrotideä ja illalla klo 22 puolestaan Pregnyl joka aikaansaa ovulaation. Sunnuntaina koittaa kauan kaivattu lepopäivä, mikä varmaan tulee tarpeeseen sillä maanantaiaamuna aikaisin menemme itse toimenpiteeseen.

En enää panikoi punktiota samoin kuin aiemmin. Jotenkin nurinkurisesti edellisen ultran huonot uutiset auttoivat laittamaan tätä koko toimenpidettä ja prosessia oikeisiin mittasuhteisiin. Loppujen lopuksikin kyse on vain noin 10 minuutin mittaisesta toimenpiteestä, johon saan mennä pää kivasti pöllyssä kiitos kipulääkkeiden ja Diapamin, ja josta kyllä pitäisi toipua suhteellisen nopeasti. Moni ramppaa tällaisessa monta kertaa vuodessa. Lisäksi tänä aamuna lääkäriä odotellessa luin Vauva-lehdestä eräästä sankarinaisesta, joka oli luovuttanut lahjamunasoluja 5 kertaa. Siis viisi kertaa! Eikä hän edes saanut siitä omaa vauvaa palkkioksi, vaan teki sitä ihan hyvää hyvyyttään jonkun tuntemattoman lapsettoman pariskunnan hyväksi.

Aiemmin lääkäri kertoi, että hormonihoitojen välissä suositellaan periaatteessa pidettäväksi välikuukausi, mutta ei kropan toipumisen vuoksi sillä kroppa kyllä kestää, vaan lähinnä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Olen miettinyt tämän jutun niin, että jos tästä hoidosta ei tule yhtään hedelmöittynyttä alkiota tai ne eivät kiinnity, pyydän päästä hoitoon samantien uudestaan. Nyt tuntuu, että jaksan kyllä, sillä hitunen toivoa muutaman piikin kanssa on parempi kuin ei toivoa ollenkaan.

Mutta päätin myös, että jos tästä rumbasta vielä saadaan yksi Pikku Kakkonen aikaiseksi, niin sitten saavat hoidot jäädä osaltani ikiajoiksi! Kolmosesta olemme aika ajoin puhuneet, mutta se saa varmaankin jäädä herran haltuun eli tulee jos on tullakseen luonnollisin keinoin. Toisaalta tuntuu ennenaikaiselta murehtia kolmosesta jo tässä vaiheessa, mutta itseäni helpottaa kun olen tehnyt päässäni jonkin ratkaisun ja jotenkin tuntuu, että enää tarvitsee kestää vain yksi tai kaksi hoitoprosessia ja sitten se on osaltani lopullisesti ohi :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

2. IVF-hoito: Tasan ei käy onnen lahjat

Tänään meillä oli ensimmäinen ultra piikitysten alettua. KP 6 ja piikityspäivä nro 5. Etukäteen vähän jännitti, mutta luotin siihen että masussa on kaikki hyvin sillä varsinkin eilen pullotus alkoi kunnolla tuntua ja alavatsassa "täysi" olo.

Valitettavasti saimme kylmää vettä niskaan. Vasemmalla puolella oli 1 ainoa follikkeli, oikealla puolella toinen + 1 kysta. Lisäksi 2 pientä yksilöä yritti kasvaa siellä oikealla puolella, mutta lääkärin mielestä ne olivat sen verran pieniä että tuskin ehtivät tähän mukaan.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ainakin sitä, että jos punktio tehdään niin sieltä saadaan arviolta 2 follikkelia kerättyä ja pakastimeen ei ainakaan jää mitään vaikka molemmat sattuisivatkin hedelmöittymään. Tulos oli todella kova pettymys, sillä tietysti ajattelimme että tällä kertaa saalis on edellistä hoitoa parempi koska lääkitystä oli lisätty ja ylipäätään hoitoa kohdennetty edellisen kokemusten perusteella paremmaksi.

Lääkäri antoi 3 vaihtoehtoa:
1) hoito keskeytetään ja koitamme ovulaation aikaan luonnollisin keinoin kotona. Seuraavassa kuussa hoitoa voidaan kokeilla uudelleen.
2) lääkitys lopetetaan ja maanantaina tehdään inseminaatio, eli punktio jää väliin
3) jatkamme hoidon suunnitelman mukaisesti loppuun

Minä olen tavallisesti ollut se, joka hoitaa puhepuolen lääkärin vastaanotolla, mutta tällä kertaa olin niin typertynyt etten tahtonut saada sanaa suustani. Alkaa olla jo vaikeuksia uskoa tätä epäonnen määrää. Onko universumilla jotain hampaankolossa meidän raskautumista vastaan..?

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmemmin tulen siihen lopputulokseen että en voi antaa periksi nyt. Jos lyön hanskat tiskiin, torpedoin melko varmasti tämän kierron raskautumismahdollisuudet sillä en usko luonnollisen raskautumisen mahdollisuuteen enkä oikeastaan inseminaatioonkaan. Pakko yrittää, vaikka ajatus tuloksettomasta punktiosta kylmää. It's now or never!

Onko lukijoiden joukossa kohtalotovereita? Mitä itse olette tehneet (/tekisitte) vastaavassa tilanteessa?

torstai 10. lokakuuta 2013

Piikkiä pehvaan & hautomo pystyyn

Soittelin tiistaina klinikalle jutellakseni lääkärin kanssa jatkosta, ja sieltä lohduteltiin että on ihan tavallista että Lugesteron lykkää kuukautisia ja usein ne kuulemma alkavat 1-3 päivän sisällä lääkkeen lopettamisesta. Suureksi yllätyksekseni lääkäri ei nähnyt mitään estettä pistoshoitojen aloittamiselle jos ne tosiaan alkavat tuon aikarajan puitteissa. Ja kuinkas ollakaan, samana iltana alkoi tiputtelu. Keskiviikko puolestaan laskettiin viralliseksi ensimmäiseksi kiertopäiväksi koska edellispäivän vuoto alkoi niin myöhään.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että.......

......saimme sittenkin aloittaa uuden IVF-hoidon! Jippii!! :D :D

Eilen aamulla kun heräsin, olo oli kuin pikkulapsella jouluaamuna. Aamukuuden jälkeen kun kertaalleen havahduin syvästä unesta, en enää pystynyt nukahtamaan uudelleen sillä mielessä pyöri vain uudet pistokset ja koko tämä pian alkava prosessi. Jännitti silleen hyvällä tavalla :)

Illalla kipaisin apteekkiin hakemaan ensimmäistä lääkesatsia ja maksoin kultaa & timantteja pelkästä ensimmäisestä erästä. Kannoin sitä ylivarovaisena peläten koko ajan, että takuulla tipautan sen jostain viemäristä alas tai kompastun ja se putoaa kuralammikkoon. Pääsin kuin pääsinkin onnellisesti kotiin niiden kanssa, ja tunti sitten pistimme ihka ensimmäisen piikin masunahkaan. Tästä se alkaa!

Neljän viikon päästä ajattelin tehdä positiivisen raskaustestin :)

maanantai 7. lokakuuta 2013

KP 34 & Epäonninen hoitoprosessi

Tänään on menossa KP 34 ja soitin heti aamusta klinikalle, koska rupesin jo huolestumaan tästä kierron mitasta. Vielä on liian tuoreena mielessä se elokuinen kierto, jonka jälkeen tuli pakollinen välikuukausi koska ovis tuli heti kuukautisten perään.

Klinikalta neuvottiin tekemään tänään se digitaalinen Clearbluen testi, jota olen jemmannut juuri tätä tarkoitusta varten. Jos se näyttäisi negatiivista, niin tämän päivän Lugesteron-annosta ei tarvitsisi enää ottaa ja koko lääkityksen voisi lopettaa tähän paikkaan. Tein testin puolisen tuntia sitten, kun olin koko illan istunut jalat ristissä ja yrittänyt kestää 4 tuntia jotta HCG-hormoni ehtii varmasti nousta.

Negatiivistahan se näytti, "not pregnant".

Joten missä ne kuukautiset oikein luuraavat?!

Hoitaja varoitteli, että nyt kannattaa varustautua siihen, että uutta hoitoa ei välttämättä sittenkään pysty aloittamaan heti tähän perään. Mikä takaisku, ja niinhän tässä varmaan tulee nyt käymään. Juttelen vielä huomenna lääkärin kanssa kun soitan testauksen tulokset, mutta tuskinpa sieltä mitään ihmekäännettä pystytään lupaamaan.

Goodbye kesäkuun laskettu aika, samoin heinäkuu. Elokuuhun sitten ladataankin isot toiveet.

Jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä, niin meidän tilin saldo kiittää yhdestä välikuukaudesta, samoin työkalenteri....

Sillä välin, nyt pitäisi saada se Täti käymään täällä jotta päästään asiassa eteenpäin!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Uutta päin, uudella asenteella

Viime kuukaudet olen ollut niin allapäin ja surullinen, erityisesti viimeiset viikot, että alkaa oikein itseäkin kyllästyttää. Olen antanut itseni uppoutua liikaa tähän kakkosprojektiin omien voimavarojeni kustannuksella, mutta nyt se on loppu! En aio missään nimessä lopettaa yrittämistä, mutta homman on muututtava.

On aikataulupaineita, kulupuolen kohoamista tähtitieteellisiin lukemiin, Sintille kaveria - paineita, you name it...!

Olen koittanut takoa omaan kallooni, että noille asioille en voi mitään ja mitä enemmän murehdin, sitä enemmän kaivan itselleni kuoppaa. Stressistä ei tunnetusti ole apua lastentekopuuhissa ;)

Elämä on kuitenkin todella hyvää juuri nyt. Meillä on maailman ihanin pikkutyttö, jota ei enää tarvitse joka sekunti hoivata ja jopa omille harrastuksillekin jäisi aikaa. Vuorovaikutus oman lapsen kanssa vaan lisääntyy ja sieltä tulee kaikkea ihanaa, kuten:

"Tykkäätkö äidistä?"
"Joo", ujo hymy ja tiukka halaus :)

En saa - korjaan: minulla ei ole oikeutta - valittaa!

Elämä on hyvää. Seuraavasta hoidosta meitä lykästää kun sinne laitetaan 2 alkiota ja ensi vuoden puolella saatamme jopa valittaa, että niitä lapsia tulikin liian monta :D Joka tapauksessa, nyt tämä onnistuu. Olen varma siitä.


P.S. KP 32 ja täti edelleen karkuteillä, mutta raskaustestissä koko ajan tukevasti yksi viiva. Viivytys ei haittaa, sillä nyt saadaan tuurilla punktiopäivä hivutettua miehen työmatkan ohi jolloin ei tarvitse murehtia pakastesperman kanssa pelaamisesta. You see - paistaa se päivä joskus risukasaankin!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Neiti S:n huone

Tänä syksynä meillä on ollut projektina päivittää Neiti S:n huonetta vähän isomman tytön tilaksi. Siihen olennaisena osana on kuulunut pinnasängystä eroon pääseminen ja jatkettavan sängyn ostaminen. Pohdin sitä tässä postauksessa, ja tosiaan kuten siinä vaiheessa jo vähän aavistelinkin: "voittajaksi" valikoitui Unipuun Jatkopuusänky. Aika pian kävimmekin sen tilaamassa Askosta kun siellä koittivat -25% alepäivät, mutta itse sänkyä meillä ei ole vieläkään! Unipuun tuotteet ovat näköjään nyt niin suosittuja, että siellä on tällä hetkellä todella pitkä toimitusaika. Omamme olisi näillä näkymin saapumassa noin kahden viikon päästä, mitä todella toivon, sillä siinä vaiheessa on kulunut ostohetkestä yli 6 viikkoa. Pienenä vinkkinä siis samaa sänkyä havitteleville: olkaa nopeita jos teillä on kiire :)


Toiveissa oli ostaa sänkyyn joku ihanan hempeä vaaleanpuna-sävytteinen päiväpeitto, erityisesti nettikaupoista olen koittanut sitä etsiä mutta aika laihoin tuloksin. Kyselin eräältä ystävältäni, joka on 3 pienen lapsen äiti, että mistä hän on omilleen päiväpeittoja hankkinut, mutta hän oli sitä mieltä että kyseessä on maailman turhin ostos :) Kuulemma heillä levitetään vain aamuisin pussilakana siististi sängyn päälle ja avot.

Suoritetaanpa siis gallup: kuinka moni teistä pienten lasten (alle 4 v) äideistä petaa lapsen sängyn päiväpeiton kanssa? 

Työlästähän se varmasti on, mutta edelleenkin mieli halajaa S:lle päiväpeittoa ja ajattelin huomenna käydä vilkaisemassa kangaskauppojen valikoimat. Jos ei muuten, niin teettämällähän viimeistään saa mieleisen...

Projekti numero 2 on minikeittiön hankinta. Erilaiset koti- ja keittiöleikit ovat tytölle todella tärkeitä ja kaikissa kyläpaikoissa neiti rientää silmät kiiltäen minikeittiöiden kimppuun, eikä meinaa millään väsyä niiden kanssa leikkimiseen. Päätimme siis kauan sitten, että joululahjaksi S saa sellaisen lahjaksi. Tässä olisi aivan unelmayksilö:


Miehen mielestä tuossa Kidcraftin keittiössä on vähän liikaa kaikkea. Hän pitäisi paljon enemmän vähän yksinkertaisemmasta versiosta kuten tämä Ikean Duktig.


Kummasta itse pidät enemmän? :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Voi tätä piinapäivien piinaa...!

Kylläpä odottavan aika on pitkä. Niitä kuukautisia ei kuulu vieläkään, vaikka nyt on menossa jo kiertopäivä 29 ja merkkejä on koko ajan! Ei tämä silti raskauttakaan enteile, sillä olen tehnyt koko tukun testejä ja kaikkiin piirtyy välittömästi mitä räikein yksinäinen punainen viiva ennen kuin edes kissaa ehtii sanoa.

Ei tästä oikein voi tulla muuhun tulokseen, kuin että reagoin todennäköisesti aika herkästi noihin Lugesteroneihin. Tässä annostus ja kierronkulku:

edellinen PAS:
positiivinen ovistesti KP 17
PAS KP 20
kierron pituus kolmella Lugella 33 päivää

tämä PAS:
positiivinen ovistesti KP 14
PAS KP 17
kahdella Lugella nyt menossa jo KP 29

Kaiken järjen mukaan tämä kierto olisi vähemmällä Lugesteron-annostuksella lyhyempi. Lisäksi ovuloinkin 3 päivää ennemmin. Jos nyt tämä kierto kuitenkin mukailee tuota edellistä, pituudeksi tulisi noin 30 päivää eli toivon mukaan menkat tulevat viimeistään ylihuomenna. Joka tapauksessa aivan ylipitkät piinapäivät, mur.

Ja arvatkaa mitä tämä käytännössä tarkoittaa: jos tuo laskelmani pitää paikkansa, punktio ja alkionsiirto tapahtuvat molemmat sellaisina päivinä kun mies on pakollisella työmatkalla jota ei voi perua (lennot varattu). Joudun siis menemään punktioon ypöyksin - APU-VA!

Silloin ei auta muu kuin kertoa vanhemmilleni koska en mitenkään pysty lääketokkurassa huolehtimaan neiti S:stä, eikä klinikalta edes päästetä yksin matkaan...Ja toinen jännitysmomentti: miten mahtaa käydä meidän heikkolaatuisen sperman pakastettaessa?

Tämä alkaa olla jo niin surkuhupaisaa ettei voi kuin nauraa.