Pikku piraija - auts, se puree!

Meidän Taika-tyttönen on kasvatellut viime aikoina hampaita, ja sunnuntaina hän päätti kokeilla miltä liharavinto tuntuu suukalustossa. Olin tyytyväisenä imettämässä kunnes yhtäkkiä: "Hauk!". Voi itku, miten kipeää se tekee!! Eikä siinä vielä kaikki, vaan typy iski raivokkaasti hampailla kiinni lukemattomia kertoja tuonkin jälkeen. Sydän syrjälläni imetin ja pelkäsin seuraavaa kertaa. Yritin noudattaa Sintin kanssa hyväksi havaittuja oppeja, eli isoon ääneen karjahtamista ja imettämisen lopettamista välittömästi sen jälkeen kun vauva on purrut. Taika pirahti itkuun vain kerran, muina kertoina äidin elämöinti tuntui häntä vain huvittavan. Ja äidin epätoivo puolestaan kasvoi..!

Jostain kumman syystä tämä pureskelu kesti vain 2 päivää. Sen jälkeen ei ole purtu eikä näykitty. Kummallista, mutta mahtavaa! Aiemmin olin iloinnut siitä, että typy on oppinut aika hyvin imemään ilman rintakumia ja arat rinnanpääni jopa kestämään sitä. Suunnittelin, että ehkä voisin jopa lähiaikoina luopua rintakumista kokonaan, mutta nyt en taidakaan uskaltaa. Se toimii välissä pienenä iskunvaimentimena joten taidan sittenkin vielä jatkaa sen kanssa ;)

Toissapäivänä löysin jostain kaulakuopan ja olkapään tienoilta fritsun. Arvatkaapas kuka sen on tehnyt - kyllä, tuo samainen pikku piraijani! Tyttö iskee hampaat tai huulet kiinni ihan sinne mitä tarjolla on, ja alkaa lupsuttaa. Sormestakin hän puree niin että sattuu. Epäilen, että kolmas hammas tekee tuloaan mutta en ole vielä keksinyt minne.

Muutenkin likalla on ihan hirveä meno päällä. Eilen hän kääntyi eka kerran ympäri ja tänään uusista taidoista riemastuneena kääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että nokoset isin ja äidin sängyllä ovat nyt loppu. Ei uskalla ottaa riskiä siitä, että muksu rullailisi itsensä sängyltä pois ja kopsahtaisi parkettiin.

Toinen paikka, missä Taika ei voi pidätellä itseään on imetyshetket rinnalla. Parhaimmillaan molemmat koivet sojottavat kohti ilmaa ja vähintään yksi käsi mätkii tissejä, itseään pepulle tai päähän jne jne. Multi-taskaaja jo pienestä pitäen. Tuo samainen husominen ja huitominen tietysti asettaa omat haasteensa nukahtamishetkiin, mutta mitäpä ei äidin karhusylikaappaus pelastaisi...!

Ja 5kk:n neuvolassa meillä oltiin 8,1kg ja 67 cm. Piikit tuikattiin, niistä nousi ikävä kuume ja huono olo. Nytkin nenä vähän vuotelee.

Hyvää viikonloppua! :)

Taika 1kk:tta

Voin vain ihmetellä ajan kulumista: siis 2,5 viikkoa mennyt edellisestä postauksesta! Jos aika ennen synnytystä mateli, niin nyt se kiitää valonnopeudella. Olen kirjoitellut toivepostausta parina päivänä, mutta en näytä saavan sitä valmiiksi aivan vielä, joten laitan sen sijaan väliaikakuulumisia kun näihinkin viikkoihin on taas mahtunut vähän kaikenlaista.

Meidän pikkuinen Taika on ehtinyt täyttää jo yhden kuukauden (sniff, enää 11 kk:tta vauvaikää jäljellä!) ja sen johdosta piipahdimme viime viikolla neuvolassa. Tässä neidin strategiset mitat:

paino: 4,5 kg (syntymäpaino 3590gr)
pituus: 56 cm (syntymäpituus 51cm)

Hän ei siis todellakaan ole mikään rääpäle enää, ja jäsenet ovat alkaneet saada ihanasti poimuja ja leukojakin löytyy nykyään kaksi kappaletta :) On huojentavaa nähdä, että tissimaito maistuu ja se myöskin riittää hänen tarpeisiinsa. Lisämaitoja ei ole annettu enää pitkään aikaan. Parhaillaan tuntuu olevan menossa tiheän imun kausi, sillä iltaisin tyttö tahtoo tissiä kaiken aikaa joten ilmeisesti tarvetta on.

Masuvaivoja on edelleen ollut satunnaisesti, ja sen johdosta D-vitamiini on edelleenkin tauolla. Tosin se ei taida sittenkään olla ongelmien syy, koska välillä kipuja on ollut, välillä ei. Aloitimme eilen tippojen antamisen uudestaan ja se lähti ihan alusta yhden tipan päiväannoksella. Masuvaivoihin muistin yhtäkkiä Sintin ajoista parhaimman konstin: pierupumppauksen! Eli tyttö selälleen tasaiselle alustalle ja nilkoista kiinni, sitten jalkoja viedään tasaiseen tahtiin masuun kiinni koukusta suoraksi. Tätä kun toistaa useita kertoja, kohta alkaa ilma vapautua ja vauvan olo helpottaa.

Ikävin viime aikoihin mahtunut asia on, että Taika-reppana sairastui vajaa pari viikkoa sitten eli vain kolmen viikon iässä flunssaan! Isosisko sairastui ensin, ja sitten klassisesti, kaikesta käsihygieniasta ja pussailun välttämisestä huolimatta, tauti kulkeutui meidän pienimmästä pienimmälle. Jostain syystä tyttö oireilee edelleen, nenä rohisee erityisesti syömisen jälkeen joten maailman ikävimmälle (mutta tarpeelliselle) vehkeelle eli Nenä-Friidalle on käyttöä. Flunssan johdosta meidän täytyi tehdä myös ensimmäinen päivystysreissu sairaalaan kun tajusin yhtenä iltana aika pian nuhaoireiden alettua, että neiti oli nukkunut käytännössä koko päivän. Olin herättänyt aina kolmen tunnin välein syömään ja kuumetta mitatessa sitä oli parhaimmillaan ollut 37,2 astetta. Kun soitin päivystykseen, siellä kerrottiin että tuo ei ole vauvalla kuumetta, mutta että yleisvoinnin johdosta on syytä tulla näytille. Niin sitten menimme ja onneksi kaikki vaikutti hyvältä: tulehdus- ja happiarvot olivat kunnossa. Mitä nyt sivuoireena yksi hermostunut ja pelästynyt äiti. Onneksi sen koommin ei ole ollut lämpöilyä joten olemme tyytyneet käyttämään nenä-Friidaa ja seuraamaan vointia.

Ja maailman ihanin asia: noin viikko sitten sain tytöltä ensimmäisen hymyn!! :) Valitettavasti ihka ensimmäinen jaeltiin isille, mutta äiti oli sitten hyvänä kakkosena. Neiti innostui niin hymyilyn taidon keksimisestä, että heti perään sain toisen kesken tissittelyn :) Tuntuu todella ihanalta, kun vuorovaikutusta alkaa olla molempiin suuntiin ja muistin elävästi, miten mahtavaa oli höpötellä ja seurustella aikanaan Sintin kanssa. Tästä ne taidot vaan karttuvat koko ajan ja tyttö kasvaa (vähän liiankin nopeasti jos minulta kysytään).