tiistai 30. marraskuuta 2010

Mikä on Buzzador? - kampanja pienten lasten äideille

Olen ollut Buzzador muistaakseni parin vuoden ajan ja se on hauska tapa testata ilmaiseksi uusia tuotteita ja antaa niistä palautetta. Olen ollut mukana kahdessa eri kampanjassa testaamassa kissanruokaa ja Dove-suihkusaippuaa. Tässä hieman infoa jos tällainen toiminta kiinnostaa sinua.

Sinustako Buzzador?

Buzzador on ...

  • utelias
  • henkilö, joka haluaa olla ensimmäisenä testaamassa uusia tuotteita ja palveluja
    sosiaalinen henkilö, jolla on suuri ystävä- ja tuttavaverkosto
    henkilö, joka haluaa keskustella ystäviensä kanssa
    henkilö, joka haluaa välittää tietoa ystävilleen
    henkilö, joka on ns. Early Adapter


Mitä Buzzador tekee?

Buzzador:

  • tutustuu kampanja-infoon ja tällä tavalla tutustuu kampanjatuotteisiin tai palveluun
    ilmoittautuu kampanjaan netissä
    vastaanottaa kampanjapaketin
    testaa tuotetta itse
    keskustelee ystäviensä kanssa tuotteista, jakaa tietoa eteenpäin ja jakaa tuotenäytteitä ystävilleen
  • raportoi kampanjan päätteeksi omat mielipiteensä tuotteesta netissä.
  • monet Buzzadorit levittivät tietoa Twitterin, Facebookin, MySpacen tai muun kanavan kautta.

Miksi Buzzadoriksi?

Tule sinäkin Buzzadoriksi, jos:

  • haluat testata uusia tuotteita ja palveluja
    haluat keskustella ystäviesi kanssa
    haluat olla vaikuttamassa uusien tuotteiden kehittämisessä


Monet Buzzadoreista bloggaavat.

Tällä hetkellä kaivataan mukaan pienten lasten äitejä:

"Etsimme siis vanhempia, joiden lapset ovat syntyneet aikavälillä 1.6.2010 - 1.8.2010. Lapset ovat n. 5-7 kuukauden ikäisiä. "

Kiinnostuitko? Tästä linkistä pääset mukaan. Älä unohda mainita nickiäni, eli Verona. Kampanjaan voi ilmoittautua 10.12. saakka.


Jos linkki ei avaudu, kopioi se ja liitä internet-selaimeesi.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Plussatuulet puhaltaa - onnea Maailmannavalle ja Pikku Hiirelle!

Viime aikoina kanssabloggaajien parissa on vallinnut pienimuotoinen raskausuutissuma eli harvinaista kyllä peräti kaksi kappaletta :) Onnittelut Maailmannavalle ja Pikku hiirelle raskautumisesta!

Pikku Hiiri on yrittänyt jo melkein neljä vuotta joten oli jo korkea aika saada hyviä uutisia Hiirelään. Maailmannapa sen sijaan on yrittänyt tämän vuoden alusta ja hänellä puri toisenlainen taktiikka: ilmoittaudu projektinvetäjäksi ja plussaa itse heti kärkeen ;) Mikäs sen lupaavampi aloitus uudelle projektille!

Hurjasti tsemppiä molemmille alkavaan odotukseen! Röyhkeästi käännän tämän myös omaksi voitoksi ja odotan plussatuulien puhaltavan suorastaan myrskytuulen lailla ja tartuttavan onnea kaikille meille yrittäväisille :)

Raskaustestailuun ja vauvauutisiin liittyen, tajusin muuten tässä eräänä päivänä, että en ole tehnyt yhtään ainokaista raskaustestiä herran aikoihin. Edellinen testaamiskokemus lokakuun puolivälissä oli niin kurja ylläri että siitä sain helposti tahdonvoimaa pidättäytyä testailuista ja uskoa luonnon ilmoittamiin merkkeihin. Plussanneet kertovat yleensä tissiturvotuksista ja tihentyneestä pissaamisen tarpeesta, joten ajattelin edelleen luottaa näihin merkkeihin, sekä tietysti siihen kaikista selvimpään: kuukautisten poisjääntiin. Olen suorastaan ylpeä itsestäni. Jatkan samaa linjaa niin kauan kun se hyvältä tuntuu.

Tähän loppuun vielä ihan hullu uni, jonka näin toissayönä. Siinä unessa imetin kahta lastani ja koin ihan täysillä ne fyysiset tuntemukset, mitä imettämisestä kerrotaan. Aluksi kärsin muka sisäänpäin kääntyneestä nännistä, mutta pian alkoi helpottaa ja pystyin imettämään normaalisti. Nännien rakennekin muuttui ihan toisennäköiseksi kuin nyt. Lisäksi huvittavaa oli, että imetin tosiaan molempia lapsia joista vanhempi oli n. 2-vuotias (!) poika ja toinen ihan vastasyntynyt vauva. Ehkäpä tämä oli jonkin sortin enneuni sitten (kyllä kai enneunien näkemisenkin voi aloittaa, voihan? ;) ) mutta ehkä tosielämässä ei ole enää tarpeen imettää 2-vuotiasta...tai toisaalta mistä minä tiedän, en ole vielä päässyt näissä opiskeluhommissa sinne asti!

lauantai 27. marraskuuta 2010

Rakas Joulupukki

En ole kirjoittanut sinulle moneen vuoteen. Tiedän, että on vasta marraskuu, mutta ajattelin lähestyä sinua hyvissä ajoin koska minun joululahjatoiveeni on aika iso juttu ja sinulla voi mennä vähäsen aikaa sen toteuttamiseen.

No, tiedänhän minä ettet sinä sitä lahjaa teidän pajalla valmistaisi. Etkä varmaan muutenkaan, mutta kun olet aika tunnettu tyyppi ja sinulla on varmaan suhteita vaikutusvaltaisiin tahoihin, niin voisitko vähintään laittaa sanaa eteenpäin jos et itse voi auttaa?

Asia on niin, että me toivoisimme mieheni kanssa ihan mahdottoman kovasti vauvaa. Olemme yrittäneet jo 5,5 kuukautta, ja mikään ei tekisi meidän jouluamme onnellisemmaksi, jos saisimme joululahjaksi raskaustestiin plussan.

Voisitko, Rakas pukki, toteuttaa meidän joululahjatoiveemme? Sitten me emme toivoisi enää yhtään mitään muuta.

Lupaamme myös olla tosi tosi kiltisti!

terveisin,
Verona

P.S. Niitä testejä meillä jo on.

perjantai 26. marraskuuta 2010

KP 14 - ovisplussat häämöttää

Tällä viikolla elämä on sujunut alkuviikon morkkiksista huolimatta aika mukavasti. Työahdistus ja työpaikan tolkuton kiire on helpottanut, joten vanne pään ympäriltäkin on alkanut löysätä ja olen touhuillut rästihommia suorastaan innoissani. Ja sitten kun töissä on ollut touhukas olo niin tämä touhukkuus on onnistunut välittymään myös kotiin, mistä olen iloinen. Vihdoinkin saan kotona jotain aikaiseksi ainaisen uupumuksen sijasta!

Toisaalta ehkä tämä ylimääräinen energia voi selittyä myös sillä, etten ole urheillut tällä viikolla yhtään. Se on todella aikaa vievää puuhaa, mitä normaalisti teen ihan mielelläni mutta nyt ei ole huvittanut ollenkaan ja siihen yksi syyllinen on kova pakkanen. Ulkona on inhaa liikkua kun on niin kylmä! Brr.

Perinteisen kuukautisten alkamispettymyksen takia siirsin kaikki ajatukset vängällä syrjään liittyen kiertoon, enkä siis uhrannut sille ajatustakaan. Yhtäkkiä tajusin, että aletaan olla sillä ajanjaksolla, kun piakkoin on luvassa otolliset päivät eli suomeksi sanottuna ovulaatio!! Tänään on menossa kiertopäivä 14. Täällä ollaan jo ovistikut tanassa odottamassa milloin pääsee taas tikuttamaan.

Toimintaa, jee! :)

Viime kierrossa mojovat plussat ajoittuivat kiertopäiville 21 & 22, mikä on todellakin ihan kohta. En ymmärrä mitä oikein ajattelin, kun viimeksi epäilin että ne eivät satu samaan aikaan kun miehen kanssa nähdään, koska nyt näyttää tosiaankin niin uskomattoman todennäköiseltä että ovuloin juuri silloin!! Jos meillä oikeasti käy tällainen munkki, niin lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että se tilaisuus hyödynnetään oikein viimeisen päälle :))

Se ei ole kuitenkaan kiveen kirjoitettu, koska näemme lauantaina ja edellisestä kierrosta mallia ottaen plussat tulisivat pe & la. Jos kuitenkin plussat tarkoittavat sitä, että plussaushetkestä ovulaatio koittaa vasta 24-48 h kuluttua niin silloin puolestaan toivoa on ihan eri tavalla. Nyt pidän peukkuja sille! Tikkujakin on vielä jäljellä hirmuinen kasa joten niillä pärjätään vuorenvarmasti, varsinkin kun tunnistan jo ne oireet aika hyvin eli tikkuja tarvitaan vain vahvistamaan omat masuvihlonnat.

Tule hyvä ovis, älä tule paha ovis...!

:D

torstai 25. marraskuuta 2010

Mikä Äitiydessä Pelottaa?

Huomaan välillä ajatusteni liitelevän ruusunpunaisissa unelmissa, kuinka mahdottoman ihanaa ja täydellistä elämästäni tulee, kun vain saisimme sen vauvan. Koska elämä ei todennäköisesti sormia napsauttamalla muutu pelkästään pilvipuutarhaksi vauvan tulon myötä, päätin palauttaa itseäni hieman maanpinnalle ja listata niitä konkreettisia asioita mitkä mahdollisessa tulevassa äitiydessä pelottavat ja joiden kanssa voi tulla haasteita vaikka suurin unelma toteutuisikin.

SYNNYTYSMASENNUS. Tämä on kaiketi aika tyypillinen vaiva joka saattaa iskeä äitiin kuin äitiin, riippumatta taustasta. Olisi todella sääli jos ei pystyisi nauttimaan pitkään odotetusta vauvasta joutuessaan kamppailemaan oman hyvinvoinnin kanssa. Uskoisin, että jos tämä osuisi kohdalle niin saattaisin kokea suuria syyllisyydentuskia äitinä vaikka masennus ei oma vika olisikaan.


UNETTOMUUS. Olen melkoinen murmeli ja säännöllinen uni on minulle kropan toiminnan kannalta todella tärkeä asia. Tiedostan, että nukkumispuoli tulee muuttumaan varmasti joksikin aikaa melko perusteellisesti ja nautinkin nyt täysin rinnoin unenlahjoistani. Tähän pelkoon ei kuitenkaan varmaan vähiten vaikuta artikkeli, jonka luin viimeisimmästä Vauva-lehdestä, jossa eräs kolmen lapsen perheenäiti ei ollut suunnilleen nukkunut pariin vuoteen juuri ollenkaan kaksostyttöjensä jatkuvan heräilyn takia. Hui, todella pelottava ajatus! Miten ihmeessä pystyisin huolehtimaan koko perheestäni jos ei saisi koskaan nukkua univelkoja kiinni? Unettomuus ei tee hyvää aivoillekaan.

KOLIIKKIVAUVA. Tarvitseeko tätä edes selittää, jos olet lukenut blogia pidempään? :) Yhdessä sanalla: apua! Meluherkkänä ihmisenä luulisin, että kokisin oman vauvan jatkuvan itkun vielä potenssiin miljoona ja tulisi superavuton olo, jos vauvan itku vain jatkuu ja jatkuu, eikä mikään oma tekeminen helpota vauvan oloa.


SYNNYTYS. Olen lueskellut blogeista synnytysjuttuja ja olen pystynyt melko hyvin pitämään tämän pelon aisoissa, sillä eipä niitä vauvoja oikein saa sieltä masusta synnyttämättä ulos. Suosisin alatiesynnytystä edellyttäen että kaikki olisi fyysisesti kunnossa, sillä tavallisesti siitä toipuu nopeammin kuin sektiosta, ja masu vetäytyy helpommin takaisin normaaliksi. Tämä synnytyspelko nousi kuitenkin viime viikolla melkoisiin sfääreihin, kun eräs ystävä joka odottaa toista lastaan, kertoi omia kokemuksiaan ensimmäisestä synnytyksestä. Hän aikoi vaatia toisella kertaa kaikki mahdolliset kipulääkkeet, sillä ekassa kivut olivat kestäneet 10h ja ne olivat olleet niin kovia, että jos hänelle olisi siinä tilanteessa annettu ladattu ase, hän olisi hetkeäkään miettimättä vetäissyt liipaisimesta ja päästänyt itsensä tuskista. Siis kuinka kipeää se oikein voi käydä??


Siinäpä ne pahimmat. Luovunko näiden jälkeen vauvahaaveistani? No en todellakaan! :) Minulle oli kuitenkin ehkä hyväksi ajatella hieman näitä ikäviäkin puolia, sillä omaan taipumuksen haaveilla ja haihatella joskus liikaakin.

Mikä sinua pelottaa / jännittää / ahdistaa äitiydessä tai raskaudessa?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

5 syytä miksi minusta pitää tulla äiti ja pian

1. Olen jo nyt vaarassa tulla siksi tiukkapipoiseksi lapsettomaksi naapurin rouvaksi joka komentaa muiden lapsia ja paasaa siitä kuinka kovaa meteliä ne mokomat pitävät. Äkkiä yksi pieni mölyapina tänne, kiitos!

2. Haluan olla esimerkki siitä, että vahinkoa ei tarvitse laittaa kiertämään. En halua toistaa joitain niistä ikävistä asioista joita lapsuudessani jouduin kokemaan. Haluan oikeasti tarjota lapselleni lämpimän ja tasapainoisen lapsuuden, ja uskon aidosti pystyväni toteuttamaan kaiken sen.

3. En halua olla epäcooli vanha mutsi, joka ei vaan tajuu. Joten miten olisi pieni pikainen plussa tähän suuntaan nyt ihan lähiaikoina ennen kuin olen 40 vee...

4. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tämänhetkiseen unelma-ammattiini kotiäitiyteen! Olisin valmis vaihtamaan vaikka heti, mutta rekrytointiprosessi tuntuu olevan pirun hidas ja perusteellinen.

5. Jos raskautta pitää odottaa vielä vuosi, niin sitten tulemme ehkä olemaan pulassa työpaikkojemme kanssa. Miehen töissä tapahtuu iso muutos ja ehkä edessä on paikkakunnan vaihto. Minä taas en voi tehdä samaa irtisanomatta itseäni...mammalomalla puolestaan voin muuttaa miehen perässä vaikka kuuhun!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Tunnustus: Cherry on Top Award

Olin saanut Pikku Hiireltä ihanan tunnustuksen, kiitos!!


Ideana on:

  1. antaa tunnustus eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pitää ja jotka inspiroivat
  2. listata kolme itselle rakasta asiaa, ja
  3. laittaa näytille kuva jota rakastaa kera selityksen, miksi
Jaan tunnustuksen seuraaville upeille bloggaajanaisille:
  1. Minttukrokantille Raskausarpia - blogista
  2. Pingulle Pinkin Pingun blogista
  3. Änille Sivuääni - blogista
  4. Jiille Yksi raskaus ja pieni rusinapulla, kiitos! - blogista
  5. Hehkulle Tuleeko meille Vauva? - blogista
Kolme rakasta asiaa ovat aviomies, kaksi kissanmöllykkäämme ja meidän koti. Nuo kaksi ensinmainittua eivät varsinaisesti ole asioita, mutta sieltä kaikista tärkeimmästä päästä kuitenkin joka tapauksessa :)

Rakas kuva tulee tässä:
Rikon hävyttömästi sääntöjä, sillä en aio paljastaa kuvan tarkempaa merkitystä vielä nyt, mutta se käy selväksi vajaan kuukauden päästä kun täällä blogissa tapahtuu jotain pientä kivaa :) (niin, ja en siis ole raskaana jos joku sitä kuvan perusteella epäilee!)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Maanantaimietelmiä

Tänne tuli ihan puolivahingossa viikonlopun mittainen bloggailutauko, koska lauantaina tuli vietettyä firman pikkujouluja. Ja ne todellakin vietettiin huolella. Ihan suomeksi sanottuna tuli vedettyä perskännit :D

En ole viime vuosina harrastanut enää kovin paljoa tällaista "perinpohjaista" biletystä, ja olokin oli sen mukainen. Eilinen meni edellistä iltaa hartaasti katuessa ja omaa tyhmyyttään kirotessa. Tyhmä aikuinen ihminen hankkii itse itselleen tällaisen olotilan, ja vieläpä aivan vapaaehtoisesti? Taidan jatkaa hyväksi havaittua linjaa eli tissuttelu silloin tällöin on ok, mutta ei tällaista. Örk.

Voisi kokeilla absolutismia, mutta ainakin näin aluksi kaikista mieluiten sellaista pakollista 9 kk:n mittaista, hih!

Olen ajatellut vielä sitä gynekologin visiittiä ja miettinyt, että mitähän siellä sanotaan. Siihen on aikaa nyt puolitoista viikkoa, ja toivoisin että pääsisin sinne jo huomenna! Lyököhän lekuri klomit pöytään ja sanoo, että aloita tuosta (mikä tuntuu vähän epätodennäköiseltä kun en mielestäni kärsi ovulaatio-ongelmista) vai ohjataanko mukisematta sinne inseminaatio-hoitoon mitä itse toivoisin. Vai kaikista pahinta: nauretaanko minut ulos sieltä ja kehotetaan takaisin kotiin peittoa heiluttelemaan? Luulisi kuitenkin, että yksityiselle puolelle raha kelpaa ja asiakas on kuningas.

Joka tapauksessa, otan kaiken kyllä avoimin mielin vastaan sillä on ihana päästä vihdoin ammattilaisen juttusille kun on tässä jo 5 kk:tta pyöritellyt näitä asioita omassa päässään laidasta laitaan. Uskon, että hän kyllä tietää mitä kannattaa tehdä ja mikä olisi meille paras tapa. Nyt ei muuta kuin odottelemaan!

Ai niin, lauantaina kuulin eräältä työtoverilta erittäin henkilökohtaisen ja ihanan tarinan. En tiedä oliko otsaani liimattu lappu nimeltä "vauvakuume" vai mistä hän oikein osasi lähestyä juuri minua tämän tarinan merkeissä. Tämä miespuolinen henkilö kertoi kärsineensä vaimonsa kanssa lapsettomuudesta ja ilmeisesti molemmissa oli ollut vikaa, joten luonnollinen raskaus olisi heille likipitäen mahdoton asia. Lääkäri oli suositellut koeputkihedelmöitystä, mutta tämän kertojan mielestä se ajatus oli vastenmielinen ja hän ei missään tapauksessa halunnut vaimoonsa pumpattavan minkäänlaisia hormoneita, joten he käänsivät heti katseensa kohti adoptiota. Siihen aikaan kymmenen vuotta sitten he saivat todella nopeasti, noin vuoden sisällä, adoptoitua ihanan pienen tytön naapurimaastamme Venäjältä ja ovat tällä hetkellä nuoren neidin onnelliset vanhemmat :) Minusta oli niin hellyttävää kuulla puolituntemattomalta työkaverilta tarina sellaisesta aiheesta, joka on ihan varmasti ollut heidän elämänsä kipein kokemus mutta joka kuitenkin päättyi onnellisesti. Ja taas sai itsekin toivoa lisää!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Päätös on tehty!

Nyt kun mies oli muutaman päivän kotosalla, tuli luonnollisesti puhuttua paljon tästä meidän vauvaprojektista joka ei ole edennyt ihan sillä tavalla kuin toivottiin. Kuukautisetkin tulivat ja siitä muutamia laskelmia tekemällä ilmeni, että saattaa jopa käydä niin kurjasti että seuraavat kaksi kertaa kun ehdimme tämän vuoden puolella nähdä, eivät taida osua tärppipäivien kanssa samaan ajanjaksoon.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että ensimmäiset 6 kk:tta (tai enemmänkin) on menetetty vauvanteon osalta. Harmittaa!

Äskettäin olen puhunut aiheesta erinäisten henkilöiden kanssa ja olen kuullut arveluita, että todennäköisesti emme edes pääsisi paikallisen sairaalan jonoon vaikka oma gynekologini meidät sinne lähettäisikin. Olin päässäni laskeskellut, että siinä vaiheessa kun hoitoon pääsisimme, olisi kulunut jo reippaasti vuosi ja minulla jälleen yksi ikävuosi täyttynyt. Kuitenkin eräälle kaverin kaverille oli sanottu, että menkää kotiin yrittämään kunnes puolitoista vuotta on kulunut ja tulkaa sitten uudestaan! Ihan hirveä ajatus. Siinä vaiheessa olisin jo pitkästi yli 35 vee ja haave suurperheestä jäämässä kauas horisonttiin.

Moni ystävä, jonka kanssa olen asiasta puhunut, on minulle vihjannut, että mitä jos menisi ja löisi rahat tiskiin yksityisellä puolella, kun kerran vauvakuume on niin kova. Jotenkin en ole tätä ajatusta sen kummemmin noteerannut, koska olen ajatellut että se vie heti tuhansia euroja ja kuulostaa siis tosi kovalta investoinnilta. Vaikka kaikkihan riippuu siitä mitä arvostaa ja mihin sen rahansa haluaa laittaa! Ja sitäpaitsi olen koko ajan ajatellut että kyllähän sinne julkisen puolen hoitoihin pääsee.


Ehkä viimeinen niitti omalle ajattelulle oli viime kuukautiset. Kliseistä mutta totta: kerta kerran jälkeen se tuntuu yhä hirveämmälle vaikka luulisi sen jo pikku hiljaa helpottavan. Kaikkeen tottuu, vai? No, tähän ei totu. Ikinä.

Eräs ystävä kertoi ihan äskettäin, että heidän kaveripariskuntansa oli vajaan puolen vuoden yrittämisen jälkeen marssinut suoraan yksityiselle hedelmöityshoitoihin koska eivät enää halunneet odottaa. Sitä kautta he sitten tulivat raskaaksi aika nopeasti, mutta en tiedä oliko kyseessä inseminaatio vai keinohedelmöitys. Kaiken he olivat kuitenkin maksaneet viimeistä penniä myöden itse eivätkä katuneet ratkaisuaan tipan vertaa.

Jotenkin tämä oli viimein se tieto, joka kirkasti ajatukseni lopullisesti. Jos on varaa maksaa niin miksi odottaa? Tällä hetkellä mikään muu ajatus ei tunnu kurjemmalta kuin se, että ensi kesään mennessä en olisi vielä edes raskaana. Ajatuksen kesävauvasta olen jo hylännyt koska se ei enää ajallisesti onnistu, mutta antakaa minulle edes kesävauvamaha! En halua seuraavia synttäreitä ilman raskautta.

Miehen kanssa sitten keskustelimme asiasta ja olimme heti samoilla linjoilla. Päätös on siis tehty. Menen joulukuun alussa jo reilu kuukausi sitten varaamaani tapaamiseen gynekologin kanssa ja papan yhteydessä otan lapsettomuushoidot esille. Haluan kuulla hänen mielipiteensä asiasta, mutta tahtotilamme on nyt se, että pääsisimme ensin tutkimuksiin ja jos hän katsoo järkeväksi, niin itse maksamiimme inseminaatiohoitoihin.


Olemme varautuneet kustantamaan ainakin muutaman inssin itse, mutta voi olla että keinohedelmöitys on poissa laskuista. Tosin mies sanoi, että hyvin voidaan jatkaa vaikka loppuun asti jos julkinen puoli ei meitä huoli, sillä ei meidän talous tähän kaadu. Ja toisaalta ihan sama vaikka kirpaisisikin kukkaroa, koska meidän elämässä ei ole mitään tärkeämpää asiaa tällä hetkellä. Jos pistän vaakakuppiin tulevan talon käsirahan ja lapsettomuushoidot, ei tarvitse edes harkita kun asia on niin selvä.

Mutta sellaista täällä on päätetty. Nyt on kivi vierähtänyt sydämeltä kun on jokin tavoite asetettuna ja jaksan taas odottaa muutaman viikon eteenpäin! Tunnen taas oloni aktiiviseksi vaikuttajaksi tässä projektissa sen sijaan että olisin pikku kaarnalaiva täysin laineiden vietävänä.

torstai 18. marraskuuta 2010

Kuumetta lietsomassa

Eilen olimme kyläilemässä ja tuli nähtyä pikkulapsia oikein urakalla. Ne on ihania!! Pitelin sylissäni mm. maailman leppoisinta 7-kuukautista vauvaa, joka sattui myös olemaan vähän totinen torvensoittaja. Kovalla työllä ja koko pelleilyarsenaalini käyttöönottamisella sain neidin vihdoin hymyilemään :)

Välillä katselin vaivihkaa lapsen vanhempia ja seurasin heidän puuhasteluaan vauvan kanssa. Ihmeellistä mutta totta: niin sitä vain tulee tosi sujuvaksi ja itsevarmaksi lapsen käsittelyssä reilun puolen vuoden aikana! Ehkä tässä voi luottaa siihen, että loppujen lopuksi jonain päivänä kun sitä on itse äiti, oppii käsittelemään myös sitä omaa lastaan juuri oikealla tavalla.

Hassusti mieleen pälkähti tätä pikkuperhettä seuratessa sellainen ajatus, että noilla ihmisillä on juuri se mitä minä nyt eniten maailmassa haluan. Tämä siitäkin huolimatta, että minuuttani, kotiani, parisuhdetta yms yms en missään nimessä haluaisi vaihtaa pois ja arvostan niitä yli kaiken, mutta se yksi pienen pieni asia, pikkainen vauva erottaa meidät ratkaisevalla tavalla tuosta toisesta pariskunnasta.


Kaikki muut asiat meillä on tässä elämässä kunnossa, mutta se mikä puuttuu, sitä en voi korjata enkä tilata mistään...

Ai niin, mies sanoi vielä tämän vierailun päätteeksi huvittavan lausahduksen: "Tiedätkö mitä? Kun seurailin sinua sen vauvan kanssa, ajattelin että sinusta tulee hyvä äiti. Sen minä jo tiesinkin, mutta luulen, että sinusta tulee myös kärsivällinen äiti"

Tämä oli aivan mahtava kommentti ja jos olisin voinut, olisin nauhoittanut sen :D Yleensä kun miehen suusta kuuluu lähinnä pyyntö, että vähän kärsivällisyyttä kiitos...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Onnea on...

...syödä yhdessä aamiaista ja nostaa välillä katseensa sanomalehdestä vain todetakseen että toinen on todella siinä
...herättää toinen aamulla sikeästä unesta pehmeällä suukolla huulille
...joutua kaapatuksi karhunsyleilyyn peiton alle lämpimään
...kuulla hyväntahtoista marmatusta siitä kuinka syön liikaa namuja

Arvatkaa kuka on kotona :)


tiistai 16. marraskuuta 2010

Raskaana olevilta meikit pois?

Piti hieraista eilen silmiä ennenkuin uskoin mitä luin Iltalehdestä. Nyt on joku professori sitä mieltä, että odottavilta naisilta pitäisi kieltää kokonaan meikkaus raskausaikana. Tämä siis siksi, että kivessyöpien määrä on lisääntynyt viime vuosina ja yksi syy siihen saattaa olla sikiöaikaisessa kemikaalialtistuksessa.

Siis voi hyvänen aika, nykyaikana altistumme kemikaaleille, lisäaineille ja ties mille myrkyille ihan jokapäiväisessä elämässä ja kaikesta tuosta määrästä on keksitty syypääksi juuri meikit?? Huhhuh. Kosmetiikka tänä päivänä on erittäin hyvin tutkittua ja kosmetiikkayrityksillä on tarve koko ajan kehittää tuotteitaan valtavan kilpailun takia. Jos niissä tuotteissa olisi jotain sikiölle vaarallista, mitä en kylläkään usko, olisi tuotteet varustettava varoitusteksteillä. Olisi myös aika epätodennäköistä, että sikiölle haitallinen tuote jollain tavalla kaunistaisi äitiä.

Voin luopua karkeistani ja limuistani, mutta en kosmetiikastani! Ugh, olen puhunut :)

Uutiseen pääset tästä linkistä:

maanantai 15. marraskuuta 2010

Paljonko on tarpeeksi/sopivasti yrittämistä?

Viimeiset pari viikkoa olen pyöritellyt päässäni sellaisia asioita, joita en ole osannut pukea oikein vielä sanoiksi tänne blogin puolellekaan. Olen yrittänyt tässä taipaleen varrella opiskella asioita mitkä ovat hyvästä ja mitkä pahasta kun sitä vauvaa yritetään, mutta olen todennut itsekin lipsuvani niistä suosituksista.

Mutta mikä on oikeasti tarpeeksi yritystä tai sopivasti yritystä? Kannattaako totaalikieltäytyminen esim. alkoholista? Jos on ylipainoinen, onko ehdottoman välttämätöntä laihduttaa? Teenkö itselleni hallaa koko ajan reippaalla kofeiiniannostuksella per vuorokausi?

Olen omasta mielestäni hyvässä fyysisessä kunnossa, hoikka, en tupakoi enkä vedä viinaa kaksin käsin joka viikonloppu. Silti en voi olla ajattelematta, kun sitä vauvaa ei vain kuulu, että pitäisikö ryhtyä noudattamaan vielä tiukempaa linjaa. Tulisiko parempia tuloksia nopeammin jos heittäisin viikonlopputissuttelun pois ja heittäisin kokikset & energiajuomat mäkeen?

Toisaalta tässä on sitten se ongelma, että miten pää kestää jos heittäytyy liian kurinalaiseksi kaiken suhteen. Työt tökkivät ja mies on poissa, joten mitä sitten kun heitän myös ne elämän pienet nautinnot veks...?

Olen lukenut muutamista pitkän linjan lapsettomuusblogeista, että alkoholinkäyttö on pistetty pannaan kokonaan. En tiedä kuinka vahva suositus tämä oikein on, mutta ehkä siinä on perää ja asia on kokeilemisen arvoinen...

Voiko se vauvan tuleminen olla oikeasti kiinni niistä muutamasta alkoholiannoksesta per viikko, vai olenko itsekäs kun haluan pitää niistä kiinni? Pitäisikö kuitenkin yrittää "täysillä" kaikin keinoin alusta asti kun kerran vauvaa ollaan ryhdytty yrittämään? Jos ei nyt niin milloin sitten?

Siinä muutamia erittäin sekavia ajatuksia aiheesta, pahoittelen :) Onko kukaan miettinyt vastaavaa vai olenko ainoa joka tällaisia pähkäilee?

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kierto tasaantumassa, jee

Pienen synkistelyn jälkeen löysin taas jotain positiivista! Tutkin kalenteriani ja koska olen seurannut aika tarkkaan noita kiertojen pituuksia, huomasin että näyttää ihan siltä kuin kierto olisi lyhenemässä! Tässä vanha kiertohistoria (miinus ne alkuvaiheen sekoilukierrot) täydennettynä viimeisimmällä:

1. kierto: 39 pvää, kuukautisten kesto 7 pvää
2. kierto: 39 pvää, kuukautisten kesto 7 pvää
3. kierto: 29 pvää, kuukautisten kesto 5 pvää
4. kierto: 32 pvää, kuukautisten kesto 6 pvää
5. kierto 32 päivää, kuukautisten kesto ?

Kaksi kiertoa ei toki kerro vielä paljon, koska onhan tuossa alussakin menty kaksi kuukautta 39:llä päivällä, mutta nyt olisi kuitenkin kaksi viimeisintä mitaltaan 32 päivää ja se on ihan kohtuullinen pituus. Toki noista mieluiten olisin ottanut kestoksi 29 päivää sillä silloin meillä on aina enemmän mahdollisuuksia vuodessa yrittää, mutta tähän asiaan ei taideta ottaa toiveita vastaan yhtään missään :)

Nyt siis keskityn olemaan tyytyväinen siitä, että minulla on kohtuullisen säännöllinen kierto ja kohtuullinen kierron pituus :) Niitä kultareunoja on pilvistä etsittävä nyt vaikka väen vängällä ettei kovin juutu synkistelemään.

Vuoren päältä laaksoon...

Kulunut viikko on ollut vauhdikas ja kiireinen. Kuitenkin se noudatteli loppua kohden täysin samaa kaavaa kuin aiemminkin, eli ensin mieli oli hyvä ja positiivinen, kunnes tuli ennen-kuukautisia-kiukku. Kuukautisten alettua ajattelin olotilan helpottavan, mutta sitten tuli se perinteinen paha mieli aivan kuin varkain. Siihen varautuu joka kerta, mutta silti....se sattuu.

Jollakin tapaa tähän alkaa jo turtua.

Harjoitin vielä eilen kaiken kukkuraksi masokismia lueskelemalla joitain blogeja joissa oli paljon söpöjä kuvia kirjoittajan lapsesta ja äitiyden onnea. Ei kovin hyvä idea! Olen koittanut ylipäätään käyttää tervettä järkeä ja olla ottamatta henkilökohtaisesti toisten raskausuutisia ja perheonnea, mutta kuukaudessa on aina se pienen pieni pahan mielen mentävä aukko, juuri päivän verran siitä kun kuukautiset alkoivat.

Onneksi tiedän, että tämä menee ohi, mutta ei se silti kivaa ole.

Eilen oli tosi hauskat lounastreffit vanhan ja läheisen ystävän kanssa, joka on kärsinyt lapsettomuudesta 4,5 vuotta ja he viimein menevät koeputkihedelmöitykseen tammikuussa. Oli ihan täydellistä vatvoa näitä vauvatuskailuja sellaisen ihmisen kanssa joka ymmärtää 100%:sti ja vieläpä livenä! En millään viitsisi mennä huokailemaan vauvakuumeasioitani niille parille ystävälleni, jotka ovat raskaana, sillä heillä on nyt varmasti muutakin ajateltavaa kun toisen iänikuiset vauvayritykset.

Aion kuitenkin vakaasti vielä tulla perästä!

Löytyykö hyviä vinkkejä siihen, miten mieli pidetään positiivisena vaikka vauvaa ei kuulu..? Omat konstit alkaa olla vähän vähissä :)

lauantai 13. marraskuuta 2010

Hei Täti

Eikös me viimeksi puhuttu tämä vierailuasia selväksi? Ai, et muista vai.

Jää nyt sitten vähäksi aikaa kun kerran olet täällä, mutta viimeistään viikon kuluttua sinun on parasta lähteä.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Julkkisten keskenmenot

Elämä ei ole aina helppoa julkkiksillakaan. Myös rikkaat seurapiiritähtöset ja näyttelijät kokevat keskenmenoja samoin kuin me tavalliset pulliaiset.

Ihana Nicole Kidman, joka sai pari vuotta sitten tyttären, on kertonut kokeneensa keskenmenon 23-vuotiaana juuri mentyään naimisiin Tom Cruisen kanssa. Hän joutui siis odottamaan oman biologisen lapsen saamista melkein parikymmentä vuotta, mutta vihdoin pitkä odotus palkittiin.





Laulaja Lily Allen koki äskettäin hyvin traagisen keskenmenon ollessaan jo kuudennella kuukaudella raskaana. Tämä oli jo hänen toinen keskenmenonsa ensimmäisen tapahduttua vuonna 2007. Kerrotaan, että edellämainitusta syystä Allenin ensimmäinen parisuhde päättyi eroon.






Näyttelijä Kirstie Allen alkoi omien sanojensa mukaan lihoa voimakkaasti keskenmenonsa jälkeen vuonna 1990. Hänen painonsa nousi raskaana ollessaan ja menettäessään vauvan hän alkoi syödä suruunsa mikä auttoi häntä uskottelemaan itselleen, että hän oli yhä raskaana. Tästä alkoi hänen aina näihin päiviin asti kestänyt kamppailu painoaan vastaan. Lapsia Alley sai myöhemmin 2 kappaletta adoption kautta.

Yksi lempijulkkiksistani Jennifer Aniston paljasti vasta pitkän ajan kuluttua avioliittonsa päättymisestä Brad Pittin kanssa, että he menettivät avioliittonsa aikana kaksi vauvaa. Ensimmäinen raskaus päättyi 2003 ja toinen 2004, mikä ilmeisesti ratkaisi heidän avioliittonsa kohtalon. Aika pian toisen keskenmenon jälkeen he ilmoittivat eroavansa.


torstai 11. marraskuuta 2010

Hormonihirviö

Eilen jäi postaamatta kun oli niin kiireinen päivä ja kaiken kruunasi armoton ketutus. Tänään sama jatkuu ja olen taas päästellyt ärräpäitä milloin mistäkin asiasta itsekseni, ja hermostunut omaan hermostumiseeni. Ei ole edes mitään järjellistä syytä olla tällä tuulella! Paitsi...hoksasin, että tämähän kuulostaa armottoman tutulta...vähän tältä ja tältä.

Tuolloin epäilin ovulaatiota, mutta nyt taitaa olla kyseessä ihan perus kuukautiskiukkuilut. Voi saakeli.

Tällaistako se normaali naisen luomukierto sitten tulee aina olemaan? Pahasti näyttää ainakin meikäläisen kohdalla siltä. En edes pillereitä syödessä ymmärtänyt minkälaista luksusmaista tasaista elämää viettelin kropan toimintojen osalta: ei hormonimyrskyjä, ei kuukautiskipuja, ei möyryäviä ovulaationaikaisia alavatsakipuja eikä 39 päivän mittaisia kiertoja!

En usko tarvitsevani ehkäisyä enää ainakaan viiteen, kuuteen vuoteen ollenkaan, enkä ainakaan hormonaalista sellaista. Nyt sitten opetellaan elämään näiden uusien oireiden kanssa. Höh.

Meniskö ostamaan vaikka suklaata...


tiistai 9. marraskuuta 2010

Huolehdi itsestäsi

Uusi Vauva-lehti tuli eilen! :)

Rupesin heti selailemaan sitä, mutta tein sen virheen, että luin juuri ennen nukkumaan menoa aivan riipaisevan tarinan naisesta jolla oli havaittu rintasyöpä raskausaikana ja sain itselleni uuden aiheen pelätä, enkä saanut tietysti unta pitkään aikaan. Minä kuulun nimittäin niihin naisiin, jotka eivät I-K-I-N-Ä tutki omia rintojaan. Kuinka tyhmä sitä voi oikein olla??

Kuulun sikäli riskiryhmään, että minulla ei vielä kolmikymppisenä ole yhtään synnytystä takana enkä näin ollen ole myöskään imettänyt. Painoasiat kuitenkin ovat kunnossa, en tupakoi eikä tietääkseni meidän suvussa ole ollut rintasyöpää liikkeellä. Tästä en kuitenkaan voi olla aivan varma.

Fiksua olisi tutkia rintansa joka kuukautisten jälkeen. Menen nyt miettimään omaa käytöstäni ja todellakin muistan tehdä tämän hyvin pienen ja vaivattoman toimenpiteen reilun viikon kuluttua...


maanantai 8. marraskuuta 2010

Ovistikutus: Plussia ja Miinuksia

Ovistikutus-projektin viimeisenä osana ajattelin vielä koota yhteen mitä tästä kaikesta jäi käteen ja mitkä minun mielestäni olivat niitä hyviä ja huonoja puolia.


Plussat:
- oman kropan toiminnan tuntemisen parantuminen
- varmistuminen siitä, että ovulaatio todella tapahtuu
- jos puputtelut tuntuvat joskus työltä, testeillä voi varmistaa itselleen välillä myös lepoa ;)
- minulle henkilökohtaisesti kaikista parasta oli se näennäinen testaamisen antama vaikuttamisen tunne eli ikäänkuin olisi pystynyt jotenkin hallitsemaan tätä prosessia. Tunnetustihan vauvaa yrittäessä ei voi kuin hoitaa omalta osaltaan petipuuhat ajallaan ja antaa luonnon hoitaa loput, mutta tästä tuli hassusti se tunne, ikäänkuin olisin kuitenkin tehnyt vielä sen lisäksi jotain enemmän


Miinukset:
- jos tätä tekee joka kuukausi, se tietää rahanmenoa
- pidemmällä ajanjaksolla saattaa aiheuttaa pettymyksiä
- jatkuvasti tehtynä saattaa keskittää ajatuksia liiaksi vauvantekoon (tosin minuunhan tämä ei päde koska jo pelkästään blogin takia ajattelen asiaa päivittäin :) )
- jos oma kierto on todella epäsäännöllinen, ovulaation paikantaminen voi olla vaikeaa tai sitten siihen joutuu kuluttamaan valtavan tukun testejä per kierto
- minä koin tämän aluksi jotenkin vaivalloisena ja varsinkin aamulla meinasin helposti unohtaa koko puuhan, mutta tämä vaihe meni aika nopeasti ohi


Minun mielestäni kaiken kaikkiaan tämä oli hyödyllistä puuhaa! Mutta varmasti löytyy myös eriäviä mielipiteitä, joten auttakaa toki täydentämään listaa :)

Raskaus ja Influenssarokote

Meidän firma tarjoaa perinteisesti joka syksy kaikille halukkaille influenssarokotteen. Olen aina suhtautunut rokotuksiin aika neutraalisti, vaikka tiedän aiheen herättävän joissakin ihmisissä voimakkaitakin reaktioita suuntaan jos toiseen. Normaalisti todennäköisesti painuisin ottamaan piikin sen kummemmin riskejä pohtimatta, mutta nyt kyseenalaistan asiaa ihan toisesta vinkkelistä, koska raskaus voi konkretisoitua ihan milloin vain. En ole koskaan joutunut pohtimaan, sopivatko nämä kaksi asiaa yhteen ollenkaan, mutta nyt tietysti kiinnostuin aiheesta ihan uudella tavalla koska en haluaisi mitenkään vaarantaa mahdollista alkavaa raskautta.

Tässä suora lainaus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sivuilta vastauksena kysymykseen "Voinko ottaa rokotuksia raskauden aikana":

"Rutiininomaista rokotusta pyritään pääsääntöisesti välttämään raskauden aikana. Jos äidillä kuitenkin on perussairaus, jonka vuoksi hän kuuluu riskiryhmään, voidaan esim. influenssarokotus antaa raskauden aikana, mieluiten ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Influenssarokotus voidaan antaa muillekin kuin riskiryhmässä oleville äideille. Raskauden aikana sairastettu influenssa voi olla erityisen raju ja myös riski jälkitaudeista on suurempi. Imetys ei ole este rokotusten antamiselle."

Linkki sivuille löytyy tästä.

Tässä puolestaan eräältä keskustelupalstalta löytynyt vahvistamaton tieto:

"Useissa tutkimuksissa on tullut esiin, että keskiraskauden aikana sairastettu influenssa saattaisi liittyä lapsen myöhemmällä iällä kehittyvään skitsofreniaan. Kaikki tutkimustulokset eivät tätä yhteyttä kuitenkaan tue. Kuitenkin jos raskaana oleva nainen kuuluu riskiryhmään, hän voi hakea influenssarokotuksen. Samoin raskaana oleva terve äiti voi halutessaan ottaa rokotteen influenssaepidemian uhatessa."

Lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmeisesti päättänyt, että mm. raskaana oleville tarjotaan valtion puolesta ilmainen influenssarokote. Uutiseen pääset tästä linkistä. Kai tästä voi sitten päätellä, että tämä rokote kannattaa ottaa?

Luulenpa, että näiden tietojen valossa nyt sitten menen ja otan rokotteen, varsinkin kuin 99 %:lla varmuudella en ole vielä raskaana. Järkevä päätös vai not? Aiotko sinä ottaa?

Vai:


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

KP 26

Tänään on menossa kiertopäivä numero 26. Ja huomaatteko, käytin otsikossa oikeaoppisesti "alan slangia" eli KP = kiertopäivä :D

Olen ottanut tavakseni kirjata pieneen yrityksiä seuraavaan almanakkaani ylös kiertopäivät, jotta tiedän suunnilleen missä mennään. Viikonlopun aikana olen huvikseni yrittänyt hieman kuulostella tuntemuksiani, mutta olotila on suorastaan tuikitavallinen. Ei siis mitään alavatsan nipistelyjä, ei vihlaisuja, ei lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kuukautisten pitäisi alkaa 3-13 päivän kuluessa ja olen melkoisen varma että kyllä ne sieltä tulevat. En siis ole raskaana.

On ihan pakko kertoa tähän väliin vielä eräs mieltä lämmittävä näky, jota olin tänään todistamassa. Kävin kuntosalilla ja siellä oli treenaamassa eräs mies pienen poikansa kanssa. Voisi kuvitella, että muksujen mielestä salilla iskän mukana hengailu olisi ihan tylsää, mutta tällä pojalla oli ihan mahdottoman hauskaa! Isä huomioi pojua koko ajan treenaamisen aikana, ja loppuhuipennuksena muksu pääsi juoksumatolle kävelemään isän edellä hyyyvin hitaaseen tahtiin, mikä oli selvästi hänen mielestään tosi jännää. Mikä ihana näky :)

Mitäs ihmeellistä tuossa on, saattaa joku ajatella. Ehkä itsellä vain tuli sellainen aavistus tuota pariskuntaa katsellessa, että ehkä joku päivä tuossa ovat minun poikani ja minun mieheni. Tai sitten minä. Molemmilla meistä tulee käytyä salilla säännöllisesti salilla, joten miksei myös joskus oman lapsen kanssa...I wish!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Vauva Meidän

Vauva meidän, joka olet kiveksissä.
Armoitettu olkoon sinun olomuotosi.
Tulkoon sinun hetkesi.
Tapahtukoon sinun kohtalosi,
myös siellä missä sinun pitää hedelmöittymän.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokahetkinen toiveemme.
Ja anna meille meidän innokkuutemme anteeksi,
niinkuin mekin anteeksi annamme munasolulle,
joka ei ole sinua vielä huolinut.
Äläkä saata meitä epätoivoon,
vaan päästä meidät piinasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja perhe ja rakkaus iankaikkisesti.
Aamen.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Hyvät & huonot uutiset

Tänään olisi sekä hyviä että huonoja uutisia.

Ne hyvät on, että sain tänään kuulla mieheni tulevan puolentoista viikon päästä takaisin Suomeen erään tärkeän palaverin takia! Tämä oli todellinen yllätys ja luulin, että hänen olisi ollut tärkeämpää olla reissun päällä koska sinne hänet on niin pitkäksi aikaa sijoitettu, mutta nyt olen tietysti aivan onnessani kun saadaan nähdä niin pian uudestaan. Visiitti kestää vain pari päivää, mutta sentään saadaan olla taas vähän aikaa yhdessä. Oi, en malta odottaa :)

Huonot uutiset ovat, että minulla on mitä todennäköisimmin silloin kuukautiset päällä...

Hyvät uutiset voittavat kuitenkin huonot ihan 10-0, ja näissä fiiliksissä on mukava suuntautua vapaiden viettoon. Ihanaa viikonloppua! :)


9 kuukautta

Muutama päivä sitten ihmettelin täällä, että eikö Suomessa ole muita lehtiä jotka keskittyvät pikkuihmisiin kuin Vauva-lehti ja KaksPlus, mutta löytyipäs vielä yksi! Eilen tarttui paikallisesta Prismasta mukaan lehti nimeltä 9 kuukautta, ja se näyttää tältä:




En ole vielä ehtinyt perehtyä opukseen muuten kuin lyhyesti selailemalla, mutta ainakin tähän asti vaikuttaa oikein hyvältä ja kiinnostavalta. Nimensä mukaisesti lehti kertoo odotusajasta ja vauvoista, eikä niinkään lapsiperheen elämästä kuten esim. Kaksplus, sillä ymmärrettävästi se aihepiiri tuntuu vielä vähän vieraalta kun tässä hädin tuskin ymmärtää vielä vauvoistakaan mitään! Odotuksesta juttua tuntuu olevan paljonkin, joten en malta odottaa että pääsen uppoamaan sohvannurkkaan lehden kanssa ja tutustumaan sisältöön vähän perusteellisemmin.


P.S. Kurkatkaapa muuten sivupalkkiin! Ylitin itseni ja onnistuin kuin onnistuinkin lisäämään sinne osan seuraamistani blogeista ;) Oikeastaan se ei ollutkaan niin vaikeata kuin pelkäsin, sillä epäilin joutuvani koodaamaan jotain, mutta tämä Bloggerhan on laadittu juuri tällaisille IT-uusavuttomille kuin minä :D

torstai 4. marraskuuta 2010

Yhteenveto 5 kk:n kovasta yrityksestä

Aikaa on tosiaan kulunut tämän blogin perustamisesta jo 5 kk:tta, samoin meidän vauvanyrityksestä. Sen kunniaksi ja oman muistinikin virkistämiseksi päätin tehdä pienen koontipostauksen mitä tässä ajassa on oikein ehtinyt tapahtua.

Ihan aluksi jouduin kamppailemaan pitkään pillereiden takia sekaisin olevan kierron takia. Tein heti eka kierrosta ovulaatiotestejä, mutta ne olivat tuhoon tuomittu yritys koska kiertopäivissä ei ollut juurikaan tolkkua. Tämä ei sen sijaan estänyt minua tekemästä lukuisia raskaustestejä, koska uskoin ja toivoin tulevani raskaaksi todella nopeasti :)

Koko vauva-aihe oli minulle vieras, joten opiskelin "alaa" ahkerasti niin terveyden, ruokavalion kuin liikunnankin osalta, ja yritin mm. löytää kultaisen keskitien puputteluun. Siinäkin meinasi välillä jo puhti loppua, mutta urheasti silti jatkoimme! Eikös sitä sanota, että lapset ovat kyllä mukavia, mutta se tekotapa iljettää ;)

Häämatkaan pistimme kuin varkain isot toiveet, mutta emme saaneet häämatkavauvaa kuten kovasti toivoimme. Sen jälkeen oli edessä raskas paluu arkeen, sillä mies otti ja lähti pitkälle matkalle, minkä takia oli edessä haaveiden pakkorauhoittaminen. Hyvistä päätöksistä huolimatta tämä ei silti estänyt minua vajoamasta välillä fiilisteni kanssa todella pohjalle, mutta tsemppaamalla ja ajan kanssa siitäkin selvittiin.

Yhden ainoan kerran olin todella varma siitä, että nyt ollaan raskaana, mutta suureksi ällistyksekseni en sitten ollutkaan. Viime aikoina olen ottanut järkevän asenteen vauvantekoon ja hyväksynyt, että vauva ei aiokaan tulla sieltä ihan hetkessä. Sillä välin, ja miehen reissatessa maailmalla, olen opiskellut ovulaation tunnistamista ovistestien avulla oikein perusteellisesti, ja suorastaan loistavin tuloksin :)

Nyt opiskelu jatkuu, ja hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Tässä kierrossa on jopa olemassa pieni hienohieno mahdollisuus, että jotain olisi sisuksissa itämässä onnistuneen ja melkein täydellisellä ajoituksella varustetun visiitin kanssa miehen luokse! Nyt sitten keskitytään pitämään epätoivotut sukulaistätien vierailut minimissä :D

Tehtäisiinkö poika- vai tyttövauvoja


Kaikkihan tietävät muutamia perinteisiä konsteja, millä voidaan "vaikuttaa" tulevan vauvan sukupuoleen. Tässä listattuna niistä muutamia, höystettynä sellaisilla joista en ollut ennen kuullutkaan:


Tyttöjä tehdään:

- harrastamalla seksiä takaapäin
- harrastamalla seksiä harvemmin / lopettamalla pari päivää ennen ovulaatiota --> tyttösikiöt ovat sitkeämpiä kuin poikasiittiöt joten ne pystyvät odottelemaan munasolua jopa useamman päivän
- kun nainen syö päivittäin aamiaismuroja aina hedelmöittymisen aikaan (uskokaa tai älkää, tästä on olemassa jopa tutkimus!)
- äidin kasvisruokavaliolla / kevyellä ruokavaliolla
- kun mies käy pesulla ennen petipuuhia
- äidin vähäsuolaisella ruokavaliolla
- isän soijapitoisella ruokavaliolla
- kun naisella emättimen ympäristö hapan
- kun äiti on tupakoitsija
- kun vanhemmat ovat stressaantuneita
- kun siemennyksessä käytetään pakastettua spermaa


Poikia tehdään:

- harrastamalla seksiä usein ja ovulaation aikaan --> poikasikiöt ovat nopeita mutta kuolevat nopeasti
- harrastamalla seksiä "perinteisessä asennossa"
- äidin tukevalla / lihapitoisella ruokavaliolla
- kirves sängyn alla ;)
- harrastamalla seksiä kumisaappaat jalassa ;)
- kun isä on insinööri
- kun naisella emättimen ympäristö emäksinen
- kun äiti on lihaksikas ja fyysisesti hyväkuntoinen
- kun vanhemmat ovat rentoutuneessa tilassa
- kun nainen siemennetään tuoreella spermalla
- kun mies juo kahvia ennen seksin harrastamista, sillä sen sanotaan aktivoivan poikasiittiöitä


Ja jokainen voi nyt sitten ihan itse valita mihin näistä "vinkeistä" uskoo ja toimia niiden mukaan jos haluaa. Itse pidän hassuina noita ruokavaliovinkkejä, koska olen aika vakaassa uskossa siitä, että sukupuolen määräävyys tulisi ensisijaisesti miehen puolelta ja että se olisi ensisijaisesti geneettinen. Vinkit ovat peräisin sekalaisista lähteistä internetin syövereistä joten luotettavuus on varmasti sen mukaista :)

Itse toivotan tervetulleiksi ihan kumman vaan sukupuolen edustajan tai vaikka kerralla molemmat! Tosin tiedän jo 99%:n varmasti kumpi sieltä tulee, johtuen miehen suvun perintötekijöistä, mutta siitä lisää joskus myöhemmin...:)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ontto röllömaha, saisko täytettä kehiin!

Tuntuu ihan hurjalta ajatukselta, että tuo sivupalkin pupu on köpitellyt menemään jo kohta 5 kuukautta. Me olemme siis yrittäneet vauvaa melkein puolen vuoden ajan! Huh.

Eräänä päivänä yllätin itseni vessassa tuijottamassa pyöreätä masun röllykkääni, miettien miltä se näyttäisi jos se olisi sivulta vähän enemmän lommolla, keskeltä pyöreämpi ja erityisesti pinkeämpi ja...ja...HERÄTYYS! Minun mahastani ei löydy mitään muuta kuin ILMAA / RUOKAA / LÄSKIÄ, ja ehkä pari vaivaista lihaksensäiettäkin, mutta vauvaa sieltä ei melkoisella varmuudella putkahda ulos 9 kk:n kuluttua. Korkeintaan siellä voi olla vähän enemmän noita edellä mainittuja, jos syöminen tätä tahtia jatkuu :D

Nyt on vaan pakko antaa sakinhivutusta tällaisille ajatuksille, etten vaan joudu tähän tilaan sillä siellä ei ole kiva olla. Nyt vallitsee rauha maassa ja on hyvä & tasapainoinen olo. Haaveilu on kivaa, mutta yltiöpäinen höntyily edestakaisin tässä vaiheessa ei toimi, koska todistettavasti tästä on tullut pidempi projekti kuin odotin joten hermoja tarvitaan vielä.

Kun vihdoin tulen raskaaksi, annan itselleni luvan riehua ja intoilla niin paljon kuin ikinä haluan! Samoin saan painua vaikka heti lastenvaatekauppaan jos siltä tuntuu, koska siinä vaiheessa on odotettu ihan riittävän kauan :)

Pupu, et viitsisi vähän jarruttaa vauhtia, jooko..?

Ja tähän loppuu vielä pieni piristävä kikattelutuokio. Olen hihittänyt tänään tämän videon tahdissa moneen otteeseen! Jos on mieli maassa, niin tämä piristää takuuvarmasti :)

tiistai 2. marraskuuta 2010

Ovistikutus: Ja Meillä on Plussa!!

Eilisessä tekstissä lupasin kertoa vähän lisää viime päivien tikutuksesta, koska se on ollut aika hämärää puuhaa. Kuten kirjoittelinkin viime viikon puolella, testeissä viivähti parina päivänä vaisu haamu, mutta suureksi yllätyksekseni se häipyi torstaina kokonaan! Tämä siitä huolimatta, että tikutin niin illalla kuin aamullakin. En oikein käsittänyt, että miten se voi ensin tulla ja sitten mennä taas, koska kaiken järjen mukaan sen olisi hiljalleen pitänyt alkaa vahvistua.

Sama tapahtui lauantaina. Mielestäni sekä lauantaisen aamu- että iltatikutuksen yhteydessä tuli hyvin haalea haamu, mutta sunnuntaina ja maanantaina täysin puhdas nega!

Tosi omituista. Aivan kuin ovulaatio olisi siellä miettinyt itsekseen, että tulenko vai enkö, ja sitten päättänyt että hähhähhää, enpäs tulekaan.

Mutta kuinkas ollakaan, tänään on ollut hieman inha ja varsin tuttu alavatsakipu kaverina koko päivän. Vajaa tunti sitten tein ovistestin, ja huraa, meillä on plussa!!

Tuntuu aivan mahtavalta, sillä minä toimin! Koneisto on käynnissä ja täysin toimintakykyinen. En olekaan epäkelpo vaan aivan lisääntymiskykyinen yksilö! :D

Tämä on paras mahdollinen tulos ja antaa tosiaan toivoa tulevaisuuteen, vaikka mies ei hollilla olekaan. Jatkossa pystyn ennustamaan tosi hyvin ovulaation tulon ja sitten vaikka varmistamaan vielä yhdellä, kahdella testillä jos siltä tuntuu. Ja mikä parasta: jos tuolla sisuksissa elää vielä viikonlopun jäljiltä pari sitkeätä sissiä, niin sitä ei tiedä mitä tästä kierrosta vielä seuraa...:)

maanantai 1. marraskuuta 2010

Matka "Miehelään" takana

Kotona ollaan taas! Olipa ihana viettää viikonloppu oman kullan kainalossa, pitkästä aikaa ja nauttia yhdessäolosta.

Samalla tuli vietettyä vähän blogilomaakin, osin tarkoituksella ja osin tahattomasti. Lauantai-iltana kun rupesin suunnittelemaan taas blogin pariin palaamista, fiksuna tyttönä menin ja rikoin samantien miehen usb-nettitikun ihan palasiksi! :D Toivottavasti huomenna hän saa ostettua uuden, jotta skype-puheluihin ei tule ihan kovin pitkä tauko...

Vauvantekoa on myöskin harrastettu viikonloppuna aika "tehokkaasti", hehheh. Pakkasin mukaan kasan ovulaatiotestejä ja kertakäyttökippoja, ja testailin välillä jopa pari kertaa päivässä. Testitulokset ovat olleet aika oudohkoja, mutta niitä analysoin varmaan huomenna vähän tarkemmin. Haluan myöskin päästä tikuttamaan vielä tälle illalle ja huomisaamulle uudemman kerran, jotta pääsen muodostamaan asiasta kunnon mielipiteen sillä nyt tämä touhu vaikuttaa vähän erikoiselta..

Niin, ja nappasin muuten ennen reissuun lähtöä matkalukemisiksi KaksPlus-lehden, koska Vauva-lehti petti eikä laittanut vieläkään tilauksen eka numeroa tulemaan, ja täytyy todeta, että KaksPlus on tosi hyvä! Vauva-aiheisten lehtien "neitsyys" on nyt siis korkattu ja olen oikein positiivisesti yllättynyt. Ainakin tällaiselle aiheesta vähän tietävälle kyseessä oli melkoisen mukava tietopaketti ja suorastaan ahmin sitä menomatkalla koneessa :) Siltikin, olisi MUKAVA jo saada se Vauva-lehtikin, toivoo (=vaatii) nimimerkki "Malttamaton".

Olisin muuten ostanut takaisintullessa jonkun toisenkin vauva-aiheisen lehden, mutta valikoimissa näytti olevan vain nuo edellämainitut kappaleet. Onko tosiaan näin, että Suomen markkinat ovat liian pienet useammalle saman teeman lehdelle vai puuttuiko valikoimista jokin merkki? Tietääkö joku?