RV 39+2: Viimeiset (?) masukuvat & Kipeät kylkiluupotkut

Täällä kirjoittelee eräs, joka on ehkä vihdoin oppinut nauttimaan näistä hitaista ja laiskoista päivistä. On kestänyt todella kauan päästä irti siitä kummallisesta ajattelutavasta, että koko ajan pitäisi "tehdä" jotain vaikka tässähän on meneillään koko ajan tämä yksi aika iso juttu: raskaus ;). Minulla on käynyt ihania ystäviä kylässä minua viihdyttämässä ja kertomassa (pyynnöstä) raskausjuttuja, lisäksi olen saanut kivoja tekstiviestejä jossa tarkistellaan vointeja. Ainakaan vielä mitkään kyselyt eivät ole ärsyttäneet, vaan päinvastoin on kiva kun huolehditaan.

Tunnen ihan selvästi, kuinka pikkuneiti tuolla kohdun uumenissa vahvistuu ja kasvaa päivä päivältä. Yksi selvimmistä merkeistä ovat säännöllisesti lisää voimaa saavat potkut, jotka eivät aina niin kovin mieluisilta tunnukaan osuessaan napakasti kylkiluihin. Viime yö meni voihkiessa ja asentoa vaihdellessa kun Sintti monotti aina samaa kohtaa: oikean rinnan alapuolella olevaa kylkiluuta.

Viikonloppuna saatiin myös yksi hyvä osoitus pikkutyypin jämäkästä luonteenlaadusta. Olin juuri rasvaillut mahaa ennen nukkumaanmenoa mikä on jokailtainen rituaali ja jossa Sintti yleensä herää mylläämään. Tämä mylläyssessio alkoi tavallista pontevimmilla potkuilla samaiseen kylkiluuhun ja asetin sievästi nyrkkini aivan kohdun reunalle kyseisen kylkiluun päälle hieman liikkeitä vaimentamaan, mikä vei Sintiltä tilaa ehkä 2-3 cm:n verran reunastapäin. Tämäpä ei sopinut neidille alkuunkaan vaan siitä lähti liikkeelle varsinainen superpotkusarja: POIS-TUO-ÄRSYTTÄVÄ-ESTE-TUOSTA-JA-HETI! Muutaman tällaisen jälkeen hän sai pikkujalkansa kiilattua nyrkkini alle ja niinpä käsi lipesi siitä kokonaan pois. Että semmoinen tapaus tämä meidän tyttö. Varmaan tulee olemaan tosi helppo lapsi, joo-o. ;)

Lopuksi vielä masukuvat viikoilta 38+1 ja 39+1, toivon mukaan viimeiset laatuaan! Sorry huono laatu ja oudot asennot, näköjään onnistuin jopa leikkaamaan viipaleen mahastani pois.

Huomenaamusta olisi aika varattuna neuvolaan, siis se aika jonka alunperin toivoin jäävän käyttämättä. Siellä ei varmaan tule enää mitään uutta...

RV 37+2: Neuvolalääkärin terveiset + masukuva

Eilen julistamaani kilpailuun tuli ihan hurja määrä vastauksia, hiphei! Ja edelleen saa veikkauksia laittaa tulemaan vaikka uusimpiinkin postauksiin, poimin ne sieltä sitten mukaan.

Ilmeisesti monella teistä veikkaajista oli jokin kuudes aisti kun arvailitte Sintin pääsääntöisesti saapuvan ajallaan tai myöhässä. Nimittäin eilinen neuvolalääkärikäynti selvitti, että ainakaan tässä vaiheessa ei ole niin minkäänlaisia merkkejä pian koittavasta synnytyksestä sillä paikat ovat visusti ennallaan. Olikohan oikea termi kohdunkaulasta "kiinteä" ja "ei-laskeutunut" tai ainakin jotain sinne päin. Pahasti siis siltä näyttää, että pitkäksi menee! Olisin mieluusti synnyttänyt noin viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta tosiaan tässä asiassa ei taideta toivomuksia ottaa vastaan vaan sitä synnytetään sitten kun Sintti niin päättää ;) Ja tosiaan, ehkä saan nyt sitten vihdoin sen hurjan pitkän tehtävälistani joko kokonaan hoidettua tai vähintään hyvälle mallille.

Neuvolakäynnistä vielä sen verran, että hemoglobiini oli meikäläisittäin suorastaan loistava: 124 eli korkeampi kuin lähtötaso ja nyt lisärautaa lähdetään kuulemma ajamaan hitaasti alas. Eli ainakin seuraavaan neuvolakäyntiin asti otan rautapillerin vain joka toinen päivä. Lääkärikäynnillä minua hiukan ällistytti se, että meillä ei tosiaan tehdä minkäänlaista kokoarviota ellei äidillä ole ilmennyt jotain ongelmia raskauden aikana. Heillä ei ole kuulemma tarpeeksi hyviä laitteita ja muutenkaan se ei ole tapana. Nyt vähän jännittää, koska menen SF-mitan perusteella yläkäyrissä ja se saattaa merkitä kahta asiaa:

A) Sintistä on aineksia sumopainijaksi

tai

B) Sintistä tulee hujoppi (vanhempien pituusgeenit...)

Ainoastaan siinä tapauksessa saan lähetteen äitipolille, että raskaus menisi yliaikaiseksi ja olisi syytä epäillä, että Sintistä oikeasti tulee iso vauva joka ei mahtuisi rööreistäni ulos. Jos haluan kokoarvion sitä ennen, voisin sen teettää yksityisellä omalla kustannuksella. Täytyy vähän miettiä asiaa...

(Tässä masukuva maanantailta eli RV 37 tasan)

Viime päivinä on iskenyt myös vihdoin se norsuolo. Tunnen itseni jättiläiseksi ja kömpelöksi, mitä ei ole tähän asti ollut ilmassa. Ehkä vielä tuo eilinen diagnoosi siitä, että mahankasvattelu saa jatkua, vielä vahvisti tätä tietäen että masulle on kertymässä lähiviikkoina tuntuvasti lisää kokoa. Maanantaina tein reippaamman ostosreissun ja sekin vaati perusteellista suunnittelua, sillä vessojen läheisyys on vaan sellainen asia mistä ei voi tinkiä kun joka 20-30 minuutin välein on käytävä pissaamassa se desilitra. Samoin Prismassa kierroksen päätteeksi sain jonkun ihme huohotuskohtauksen ihan rennosti seisoksiessa ja piti napata hyllynlaidasta kiinni kun pumppu lähti kiihdyttelemään aivan omia aikojaan. Siinä vaiheessa totesin, että äkkiä tästä kaupasta ulos ja kotiin lepäämään. Ei ole siis jaksaminen ennallaan mutta toisaalta eipä se näin viimeisillään raskaana ollessa mikään ihme olekaan! Saatan vain välillä unohtaa, että 3h asioilla juoksemista voi olla tässä vaiheessa aika rankka rupeama ;)

RV 31: Äitiyspakkaus odottaa + masukuva

Arvatkaa mitä? Postista oli tullut lappu vihdoin äitiyspakkauksen noutoa varten!! :) Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ei ole viitsinyt oikein tehdä enempiä hankintoja ennen pakkauksen saapumista että pääsisi ensin inventoimaan mitä sieltä löytyy. Olisihan se pakkaus tietysti nähtävillä Kelan sivuilla, mutta kun ei se ole ollenkaan SAMA ASIA...

Huomenna siis pääsee penkomaan paketin sisältöä, jihuu :)

Piristystä tässä kaivataankin sillä mieli on ollut vähän matalalla viime päivinä, tai erityisesti viime viikon puolella. Jossain vaiheessa viikkoa tajusin olevani ihan sippi ja joka aamu olin entistä väsyneempi. Olin nukkunut eräänlaista koiranunta jo toista viikkoa, tai vähintäänkin heräilin monta kertaa joka yö ja aina herätessä saatoin singahtaa täysin valveille ryhtyen miettimään ties mitä mielessä liikkuvia asioita. Aina aamuisin tuntui ettei pääse sängystä ylös.

Loppuviikkoa kohden olin jo aivan viulunkielenä ja pillahtelin itkuun mitä pienimmästäkin asiasta. Sitten piti antaa periksi ja mennä lääkäriin, joka kirjoitti saikkua. Hän olisi kirjoittanut jopa 6 päivää mutta totesin että kyllä loppuviikko varmaan riittää ja viikonloppuun yhdistettynä se helpottikin olotilaa huomattavalla tavalla, varsinkin kun sai vihdoin nukkua kunnolla. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun piti keskellä päivää kömpiä päivätorkuille että jaksaa, mutta siitä sain hyvän opetuksen että pitää muistaa kuunnella itseään ja raskaana ollessa voimat eivät ole entisellään. En voi vaatia itseltäni samoja suorituksia kuin tavallisesti.

Toki mieltä on painanut useampi muukin asia, ja terveys on reistannut muutenkin. Katsotaan onko paranemista odotettavissa vai mitä, mutta huomenna se onneksi selviää...

Työkuvioni ovat myös aivan sekaisin ja en voi kuin ihmetellä, että miksi työnantaja on edennyt seuraajan palkkaamisessa niin mahdottoman hitaasti. Töitä on jäljellä reilut 3 viikkoa ja olisin olettanut, että tässä vaiheessa minulla on jo joku perehdytettävänä ja koko ajan rinnalla oppimassa, mutta ei. Olen joutunut oikein komentamaan itseäni, että en saa pysähtyä murehtimaan tätä koska se ei ole minun ongelmani eikä näin ollen minun ratkaistavissani.

Mieltä piristää onneksi tuo mahassa ahkerasti mylläävä tyttö. Jos liikkeistä mitään voi päätellä, niin vauva ainakin on mitä energisin ja tervekuntoisin :) Jopa tätä kirjoittaessa koko maha hyllyy ja heiluu puolelta toiselle kun tyyppi joraa.

Tässä vielä aivan tuore masukuva tältä aamulta. Hassu tuo yläosan "lättänä" kohta, mistähän se oikein tulee :) Ja ostin muuten niitä rintaliivien pidentäjiä, jotka ovat tulleet todellakin tarpeeseen! Varsinkin iltaa kohden rintaliivit alkavat puristaa ja silloin joudun laittamaan liivit noiden jatkajien avulla aivan ääriasentoon.

RV 29+1: Neuvolassa ja masukuvaa

Takana on jälleen yksi neuvolakäynti, tällä kertaa lääkärin kanssa. Nuo visiitit tihenevät tosiaankin koko ajan näin raskauden loppuvaiheessa, mutta samalla tuntuu että ne myöskin lyhenevät. Tänään koko homma kaikkine sörkkimisineen suoritettiin 10 minuutissa!

Välillä muita blogeja lueskellessa tuntuu, että ne neuvolantädit kyselevät jatkuvasti sitä perinteistä "Mitenkäs mielialat" - kysymystä, mutta minulle sitä ei ole esitetty kertaakaan. No, en tiedä olisiko siihen mitään erityistä vastattavaakaan, but would be nice to be asked you know...;) Jotenkin nuo käynnit ovat niin nopeita että en muista läheskään aina kysyä kaikkia mieltä askarruttavia asioita kuin vasta ovensuussa takki päällä. Onneksi juuri ja juuri muistin pyytää synnytysvalmennuksen ajankohdat ja nyt ne on siellä kalenterissa odottamassa, jännää :)

Tänään selvisi myös se aiemmin mainitsemani Streptokokki B - asia, eli neuvola ei suostu sitä testaamaan joten varaan yksityiseltä gynekologilta ajan niin onpahan sitten sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Painonnousu oli taas minun mielestäni aivan hurjaa, +850 grammaa per viikko ja se selittyy täydellisellä repsahtamisella herkkujen suhteen, mur. Varsinkin viime viikko oli aivan toivoton, mätin pizzaa, Hesburgerin aterian, limua, juustonaksuja, karkkia, suklaata, jätskiä...ihan mitä vain tarjolla oli. Miten tähän puuhaan nyt oikein saataisiin ryhtiä!? Minulla herkuttelu saattaa jäädä helposti tavaksi kun jossain vaiheessa alan tuolle linjalle ja sitten namuja onkin saatava muutaman tunnin välein tai kohta en pysty ajattelemaan mitään muuta. Pitäisiköhän liimata jääkaapin oveen vaikka jokin 5 kilon jättivauvan kuva ja miettiä ennen oven avaamista, että onko se sitten kiva synnyttää sellainen itse syömällä kasvatettu tapaus ;)

Sintin liikkeet voimistuvat jatkuvasti. Viime yönä oli hieman nukahtamisvaikeuksia kun tyttö päätti ryhtyä pungertamaan itseään napaa vasten ja ulospäin, mikä tuntui tosi ikävänä kireytenä vatsanahassa. Samalla vatsa meni kauttaaltaan aika kovaksi, eli olisikohan se ollut myös jonkinlainen supistus. Jouduin nousemaan ylös vähän kävelemään, jotta vauva rauhoittuisi hieman ja saisin unenpäästä kiinni, ja ilmeisesti se auttoi koska en enää muista valvoneeni tuon jälkeen.

Loppuun vielä masukuva raskausviikolta 29 eli eiliseltä. Katsokaa nyt tuota isoksi venähtänyttä vatsaa! Tuntuu aivan uskomattomalta että nyt ollaan jo näin pitkällä ja Sinttikin saanut kokoa siitä parisenttisestä pavusta mitä se vielä äsken oli :)

The Masu

Mikä on kaikista mukavinta puuhaa raskaana ollessa? No tietysti mahan silittely ja paijaus ♥

On sanoinkuvaamattoman ihanaa kun tuntee vauvelin liikkeet ihan aamusta iltaan. Toisinaan kun möyrinnän tuntiessa laittaa käden masun päälle, sieltä vastataan pienellä potkulla. Aiemmin en edes tiennyt enkä tajunnut, että pienen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa jo tässä vaiheessa kun se on mahassa. Nyt oman raskauden myötä kaikkien niiden toisten raskaanaolevien jatkuva mahanrapsuttelu ja -silittely sai luonnollisen selityksen: kukapa ei tahtoisi paijata vauvaansa varsinkin kun tietää että toinen tuntee sen jo nyt ja varmasti nauttii siitä!

Nyt jo iltaisin maha usein heiluu ja poukkoilee varsinkin kun olen laittamassa nukkumaan. Viime viikolla sairastaessa heräilin usein yöllä niistämään tai yskimään, ja lähes aina tajusin samalla, että Sintillä on omat bileet käynnissä. Mies aina välillä tiedustelee, että enkö minä häiriinny kaikesta siitä riehunnasta, mutta itse asiassa totuus on että se ei häiritse minua tippaakaan. Usein päinvastoin tuntuu todella lohdulliselta havahtua yöllä ja tajuta heti, että Sintillä on kaikki hyvin. Lapsi on terve kun se leikkii :)

Moni on minulle sanonut, että vilkasliikkeisestä vauvasta tulee helposti temperamenttinen lapsi. Jossain vauva-aiheisessa lehdessä oli tästä vasta juttua ja siinä lohduteltiin vanhempia, että tietääpähän ainakin sitten että lapsella on omaa tahtoa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä. Minusta tuo oli hienosti sanottu ja pitää varmasti kutinsa. Sitäpaitsi äidillä ja isilläkin löytyy temperamenttia jo valmiiksi joten onpahan sitten perheessä ruutia ;)

Alkuraskaudesta puhuimme paljon jonkin sopivan musiikkikappaleen valikoimisesta ja sen soittamisesta Sintille säännöllisesti raskauden aikana. Tuo jäi valitettavasti tekemättä, ja täytyy tunnustaa etten ole kovin aktiivisesti mahalle puhunutkaan. Välillä iltaisin lepertelen masua silitellessä, lähinnä houkutellakseni Sinttiä heräilemään ja muksimaan vaikka kättäni. Se kuitenkin tuntuu jotenkin kovin yksityiseltä puuhalta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyllähän se lapsi todistettavasti kuulee puheen, mutta jotenkin on vaikea höpöttää "yksinään". Luulen, että se on helpompaa siinä vaiheessa kun Sintti on maailmassa ja selvästi siinä edessäni konkreettisena pienenä ihmisenä.

Oletteko te muut raskaana olevat kovia puhumaan masulle?

Tässä loppuun vielä masukuva viikolta 26 + 3. Erittäin huonolaatuinen ja itse peilin kautta napattu. Säännöllinen viikoittainen masunkuvaus on valitettavasti vähentynyt tosi paljon, emme vain saa aikaiseksi...Harmi.

Ja oi että masu on jo tuostakin kuvasta kasvanut! Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja päästä oikeaan kuvausrytmiin että saa tallennettua tämän huiman kasvun :)

RV 24+1: Masukuvaa ja -päivitystä

Tässäpä viimeisin masukuva viikolta 24 + 1. En voi uskoa että nyt on jo menossa kahdeskymmenesviides raskausviikko! Tykkään masustani ihan hirmuisesti ja olen ihan vakuuttunut, että nyt on menossa paras aika raskaudesta, siitä syystä että se näyttää ihan raskausmasulta mutta on vielä sopivan kompakti ja pieni joten liikkuminen on vielä helppoa. Lisäksi se näyttää vielä söpöltä ja pieneltä vaatteet päällä :)

Meidän pikkuneidillä oli eilen mahdottoman vilkas päivä. Aamupäivästä alkaen vatsassa oli menossa tasainen mylläys ja iltapäivällä piti jo soittaa miehelle, koska näin ihan selvästi kuinka jotain pieniä ruumiinjäseniä koitettiin tunkea mahanahasta lävitse :) Illalla nukkumaanmennessä tulikin sitten koettua vuosisadan jumpat. Mies oli olohuoneen puolella ja minä makoilin sängyssä lueskellen lehteä kunnes tunsin, että nyt jotain alkaa ihan toden teolla tapahtua. Huusin miehen paikalle katsomaan ja siinä samassa tuntui ja näkyi aivan valtava muljahdus heti navan alapuolella! Oli pakko nauraa ihan ääneen :) Miten on edes mahdollista että joku voi tulla sieltä niin paljon ulos ilman että mikään menee rikki?

Ja taas tapahtui sama kuin aina ennenkin: kun mies ryhtyi videokuvaamaan liikkeitä, ne vaimenivat ihan silmissä ikään kuin vauveli olisi tiennyt että häntä tarkkaillaan.

Mutta nuo liikkeet ovat kyllä ihan parhaita :) Ne ovat niin hellyttäviä eikä niiden katseluun väsy koskaan.

Näiden viimeisten päivien salikäyntien aikana olen punninnut itseäni säännöllisesti kuntosalin vaa'alla. Siinä tajusin, että olen vetänyt omasta painostani vähän väärät johtopäätökset. Ai mitenkö? No olen verrannut kahden eri vaa'an lukemia toisiinsa, d'oh. Lähtöpainoni poimin kuntosalin vaa'alta ja jatkopunnitukset on tehty neuvolan vaa'alla joka ilmeisesti näyttää luontaisesti vähän enemmän. Nyt kun vertasin kuntosalin vaa'an lähtölukemaa tämän päivän lukemaan, on painoa tullut lisää 8,5 kg. Ei paha. On se ainakin parempi kuin se 10 kg jonka luulin hankkineeni :)

Masukuvakollaasit RV 6-17 + neuvolakuulumisia

Lupailin niitä valokuvia ja tässä tulee ensimmäinen satsi masukuvien muodossa, hirveän ähräyksen tuloksena. Masukuvakollaasien laatu ei päätä huimaa, mutta silti ylitin itseni: sain ne peräti tehtyä!

Kuvista voi selvästi nähdä sen muutoksen mitä näiden viikkojen aikana on tapahtunut. Aluksi maha oli ihan litteä, mutta siitä se on lähtenyt pikku hiljaa muotoutumaan ja mielestäni viimeisimmästä kuvasta (RV 17 + 1) huomaa selvästi, että keskikohta on ikäänkuin "noussut". Samalla se on muuttunut enemmän vauvamahaksi, kuten edellisessä postauksessakin kirjoittelin. Muistan, että ihan alkuviikkoina alavatsaa turvotteli edelleen hedelmöityshoitojen seurauksena, enkä oikein tiedostanut että missä vaiheessa se muuttui raskausturvotukseksi. Aika hienoista se on kuitenkin ollut, varsinkin kun katsoo näitä tuoreempia kuvia. Enää ei ole mahdollista vetää vatsaa sisään millään tavalla vaan siinä se möllöttää ihan selvästi :)

Perjantaina kävin jälleen neuvolassa ja käynti sujui oikein mukavasti. Tuntuu, että alamme hoitajan (vain onko se terkka?) kanssa löytää yhteisen sävelen ja käynnit menevät nopsasti jutellen. Sokereista ei ollut huomauttamista, mikä on pienoinen ihme tämän lomasyömisen jäätyä päälle, mutta hemoglobiini oli alkanut laskea siihen malliin, että päätimme aloittaa rautakuurin. Tämänkertainen arvo oli 111 ja siis ihan selvästi laskusuuntainen. Painoa minulle on tullut jo yhteensä 6 kiloa mikä tuntuu aika paljolta viikkoihin nähden, joten kysyin siitäkin, että joko liikun yläkäyrillä. Hänen mielestään painonnousu oli ihan normaali, sillä vasta jos viikkokohtainen painonlisäys ylittää puoli kiloa, aletaan painonhallinnasta keskustella ihan tosissaan. Silti, 500 g x 40 viikkoa = 20 kg, excuse me? Sellainen pieni 36 % lisäys lähtöpainoon, huh sentään :)

Nämä lähiaikojen neuvolakäynnit sujuvat näköjään aika näppärästi, sillä ei minulla juurikaan ole mitään erikoista kysyttävää ja kun hoitaja kysyy miten olen voinut, niin vastaus on aina "hyvin" :) Ei ole mitään erikoisempia vaivoja (vielä) ja nuo vähäiset alaselän ongelmatkin saan kyllä jumppaamalla itse kuntoon. Mikäs tässä on raskaana ollessa kun kaikki sujuu niin uskomattoman helposti! (Katsotaan vaan, niin otan raskausajan vaivoissa loppukirin ja kehitän itselleni hirveät raskausmyrkytykset ihan siellä loppumetreillä, kääks)

Olemme kohta tulleet ihan täysin raskauskaapista ulos, sillä olen jo kertonut asiasta työpaikalla, sekä loputkin kaverit joita emme ole ehtineet viime viikkojen kiireiden takia nähdä, ovat saaneet kuulla uutisemme. Raskausuutisia kertoessa ilmenee aina välillä yllättäviä tahoja, jotka innostuvat aiheesta todella paljon ja selvästikin keskustelujen yksityiskohtaisuuksien vuoksi voi arvailla, että sielläkin suunnalla on kiinnostusta lisääntymiseen :) Tämä ei voi enää olla mitään sattumaa, vaan olen vakuuttunut, että nyt on meneillään ihan valtava vauvabuumi! Joka paikassa tulee vastaan isoja vatsoja, lastenvaunuja taikka sitten muuten vain vauvakuumeisia ihmisiä.

Katsotaanpa, saisinko seuraavaksi ylitettyä itseni toisenkin kerran ja laitettua niitä vauvanvaatekuvia :)

P.S. Löytyykö kenelläkään hyviä vinkkejä noiden kollaasien laatimiseen Macilla..?

Masukuvia

Tässä heti alkuun laitan pari masukuvaa, kun olette niitä pyydelleet. Kaikki alusta asti ottamani kuvat ovat vielä kotona joten niitä en saa mukaan eli aloituskuva normaalitilanteesta puuttuu. Tässä kuitenkin kuva ilman vaatteita, sekalaisissa alkkareissa :)

Anopin mukaan näytän ilman vaatteita (bikineissä) melkein ei-raskaana-olevalta joten tässä verrokiksi myös äitiyshameen kanssa. Pakko myöntää, että hänen sanoissaan on perää, sillä minusta myös vauvamasu näkyy paljon selkeämmin tämä hamonen päällä. Mitäs mieltä te olette?

(Kroppa on näköjään mutkalla kuin S-kirjain, koska yritin pitää käsiä ylhäällä että olisi parempi näkymä!)

Ja koska olen näköjään ottanut tavakseni raportoida viikon tissikuulumiset, niin jatketaan sitten samalla linjalla kuten on aloitettukin. Eilen huomasin osittain kauhuksenikin, että oikea rinta on ottanut melkoisen kasvuspurtin vasemman jäädessä rannalle soittelemaan. Kokoero alkaa olla melkoisen selvä, joten siinäpä vasta ongelma: saakohan jostain rintsikoita joissa toinen kuppi on D:tä ja toinen C:tä..? ;) Ja, olisikohan tästä vedettävä Jiin postauksen perusteella myös sellainenkin johtopäätös, että nyt on poika tulossa!

En ole tainnut muistaa kertoa niskapoimu-ultran tuloksia. Ennen lomalle lähtöä odotimme kuumeisena luvattua kirjekuorta tulevaksi, mutta puolentoista viikon odottamisenkaan jälkeen sitä ei kuulunut, vaikka äitini kävi asunnolla pari kertaa tutkimassa saapuneen postin. Tästä heräsi tietysti välitön pelko, että nyt on jotain vialla koska eivät lähetä tuloksia suoraan minulle, vaan seuraavaksi saankin puhelun neuvolasta jolloin käy kutsu jatkotutkimuksiin. Mutta vielä kahden viikon jälkeenkään ei kuulunut kuorta eikä puhelua. Kaivelin sitten reissun päältä interetin syövereistä neuvolan puhelinnumeron ja soitin meidän terkkarille, mutta huh helpotusta: kaikki olikin kunnossa ja tulos normaali! Hänen mukaansa tuloksia ei ikinä lähetetäkään kotiin vaan ne tulevat neuvolaan ja sieltä soitetaan vasta jos on jotain syytä huoleen?? Voisin vaikka vannoa, että meille luvattiin lähettää ne tulokset kotiin ja tiedän muutaman muunkin saaneen tulokset suoraan itselleen. No, yhtä kaikki, onneksi tulos oli sellainen kuin toivottiin eikä tarvitse enää miettiä asiaa.

Vielä olisi jäljellä pari ihanaa ja lämmintä lomapäivää, ja sitten on palattava taas kotiin :)

P.S. Muistakaa osallistua Pinkin Pingviinin arvontaan!