Kuten otsikosta voi päätellä, kuukautiset alkoivat tasan viikko sitten parin päivän tiputtelun jälkeen. Se oli suuri helpotus, sillä pelkäsin että homma menee loppuun asti pieleen jonkin menkkojen käynnistelykuvioiden muodossa. Vasta tänään voi sanoa, että ne ovat ohi joten selvästikin jotain kiinnittymistä siellä oli tapahtunut kun vuodettavaa riitti näin pitkään. Klinikalta ohjeistettiin tekemään uudestaan herkkä raskaustesti jossain vaiheessa kuukautisten loputtua, sillä siitä saa osviittaa onko kohtu varmasti tyhjentynyt kunnolla. Jos HCG:tä näkyy edelleen testissä, jatkotoimenpiteet ovat luultavasti tarpeen...
Hieman huolestuttaa se, että rinnat eivät tunnu täysin samoilta kuin tavallisesti kuukautisten jälkeen. Ja tällä tarkoitan siis sellaista "kevyttä" tunnetta päinvastoin kuin juuri ennen kierron käynnistymistä. Toivottavasti siellä ei helkkari soikoon ole mitään. Tämän kokemuksen oikein kruunaisi visiitti kaavintaan!
Entä fiilikset tällä hetkellä? Erittäin Paha Allergia Kaikkea Lisääntymistä kohtaan. Yäk. En halua nähdä mahoja, en kuulla raskausuutisia, en tietää kenenkään vauvoista, en edes puhua omista jatkohoitosuunnitelmistani. Pari viikkoa sitten kohtasin erään tuttavan, jolla oli selvästi pieni vatsakumpu. Vieläkin hävettää oma reaktioni: teeskentelin etten huomannut mitään! En vaan kyennyt noteeraamaan asiaa, enkä ainakaan onnittelemaan maailman luonnollisimmasta asiasta joka vaan ei koskaan tapahdu minulle.
Lisäksi olen melkein ruvennut häpeämään omien kuulumisteni kertomistani parille läheisimmälle ystävälle. Sellaisille, jotka tietävät meidän vaiheista aivan kaiken. Kerta toisensa jälkeen he toivottavat tsemppiä uuteen hoitoon, jännäävät mukana ja kyselevät tuntemuksia. Ja kerta toisensa jälkeen joudun kertomaan samat uutiset ja katsoa kuinka ilmeet venähtävät, suu yrittää hakea jostain lohduttavia sanoja mutta ne alkavat loppua kesken sillä mitään uutta sanottavaa, uutta näkökulmaa ei ole. Tämä on loputonta tahkoamista, mikä pistelee kampoihin jopa hedelmällisyystieteiden todennäköisyyslaskennalle. Alan katua, että olen kertonut. Rasittava ystävä, aina sillä menee huonosti.
Koska olen tullut näin allergiseksi kaikelle, ei enää tunnu kovin pahalta tämä taukokuukausi. Aion ottaa kaiken totisesti loman kannalta, juoda viiniä, unohtaa kaiken maailman kellon kanssa otettavat pillerit ja elää tätä hetkeä. Ehkä bloggaan, ehkä en.
P.S. On minulla yksi pieni ilo: painosta on pudonnut jo 2kg toimintaansa kiihdytelleen kilpirauhasen ansiosta! Sinne meni viimeisetkin raskauskilot, ja sehän sopii näin kesän tullen :)
P.P.S. Viimeistään kahden viikon kuluttua palaan ihan varmasti asiaan. SE hemmetin pelottava päivä lähestyy...
lauantai 20. kesäkuuta 2015
torstai 11. kesäkuuta 2015
Lorun loppu ja vahvistus kemialliselle
Tänään kävin ottamassa viimeisen HCG:n ja koska olin ajoissa liikkeellä, sain tulokset myöskin tämän päivän aikana. Aika karu lukema sieltä ilmestyi: 6. Melkein ei raskaushormonia ollenkaan :(
Soitin tulokset heti klinikalle ja odotetusti sovimme, että Zumenon ja Lugesteron jätetään heti pois. Toivon mukaan kuukautiset alkavat niin pian kuin mahdollista ettei tarvitse jäädä niitä odottelemaan (ja pahimmassa tapauksessa käynnistelemään). Menkkojen jälkeen pitää tehdä vielä yksi raskaustesti sen varmistamiseksi, ettei kohtuun ole vaan jäänyt mitään raskausmateriaalia.
Sain puhelinajan lääkärille kahden viikon päähän ja silloin suunnitellaan heinäkuun menkoista alkava hoito. Aloitan luultavasti Zumenonin klinikan kesätauon aikana ja sitten kun ovet aukeavat, menen ultraan + PASsiin. Nyt on isot toiveet sen ainokaisen blastokystin suhteen!
Vähän jäin vielä ihmettelemään noita raskaustestejä. Aamulla tein yhden Clearbluen viikkonäytöllisen testin ja edelleen tulos oli ihan sama kuin maanantaina: "Pregnant 1-2 weeks". Ohjeista löytyi tieto, että testin herkkyys on 25 mlU/ml. Kuinka ihmeessä se sitten tunnistaa jopa 6 mlU/ml!?
Nyt ymmärrän paremmin tätäkin ( << linkki) artikkelia. Liian herkät testit voivat tosiaan olla pahasta. Oppia ikä kaikki, nyt kantapään kautta ymmärrän liuskatestien hienouden sillä silloin hcg:ta on riittävästi jos niihin saa tuplaviivat. Jatkossa tulen olemaan varovainen noiden Clearbluen versioiden kanssa...
P.S. Mutta siis kemiallinen, oikeasti?? Jos asuisimme Ankkalinnassa, niin olisinko minä silloin Aku Ankka? Olisin paljon mieluummin Hannu Hanhi!
Soitin tulokset heti klinikalle ja odotetusti sovimme, että Zumenon ja Lugesteron jätetään heti pois. Toivon mukaan kuukautiset alkavat niin pian kuin mahdollista ettei tarvitse jäädä niitä odottelemaan (ja pahimmassa tapauksessa käynnistelemään). Menkkojen jälkeen pitää tehdä vielä yksi raskaustesti sen varmistamiseksi, ettei kohtuun ole vaan jäänyt mitään raskausmateriaalia.
Sain puhelinajan lääkärille kahden viikon päähän ja silloin suunnitellaan heinäkuun menkoista alkava hoito. Aloitan luultavasti Zumenonin klinikan kesätauon aikana ja sitten kun ovet aukeavat, menen ultraan + PASsiin. Nyt on isot toiveet sen ainokaisen blastokystin suhteen!
Vähän jäin vielä ihmettelemään noita raskaustestejä. Aamulla tein yhden Clearbluen viikkonäytöllisen testin ja edelleen tulos oli ihan sama kuin maanantaina: "Pregnant 1-2 weeks". Ohjeista löytyi tieto, että testin herkkyys on 25 mlU/ml. Kuinka ihmeessä se sitten tunnistaa jopa 6 mlU/ml!?
Nyt ymmärrän paremmin tätäkin ( << linkki) artikkelia. Liian herkät testit voivat tosiaan olla pahasta. Oppia ikä kaikki, nyt kantapään kautta ymmärrän liuskatestien hienouden sillä silloin hcg:ta on riittävästi jos niihin saa tuplaviivat. Jatkossa tulen olemaan varovainen noiden Clearbluen versioiden kanssa...
P.S. Mutta siis kemiallinen, oikeasti?? Jos asuisimme Ankkalinnassa, niin olisinko minä silloin Aku Ankka? Olisin paljon mieluummin Hannu Hanhi!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Kemiallinen raskaus
Kirjoittelen tähän vielä samat uutiset mitä raapustelin edellisen postauksen kommenttiboksiin.
Tänä aamuna menin siis noutamaan HCG-verikokeen tuloksia labrasta. Aluksi en meinannut edes löytää koko lukua, sillä toivoin niin kovasti löytäväni kolminumeroisen sellaisen, mutta pitkän hakemiseen jälkeen silmiin osuikin vain "17". Mikä pettymys!
Raskausviikolla 4 luvun pitäisi olla 5-426 mlU/ml, eli kyllä se viitearvoihin sijoittuu, mutta ilmeisesti käytännössä tuo voisi olla paljon korkeampi ottaen huomioon että arvo tuplaantuu joka kolmas päivä. Soitin heti paniikkipuhelun klinikalle ja hoitaja opasti käymään labrassa huomenna uudestaan jolloin otetaan kontrolliarvo (tulokset saan siitä perjantaina). Jos tulos on laskenut tai pysytellyt samana, kyseessä on kemiallinen raskaus ja Zumenonin & Lugesteronin saa lopettaa. Kun oikein tivasin, hoitaja kehotti varautumaan siihen että kemiallinen se on, koska tosiaan tavallisesti tässä vaiheessa luku on paljon korkeampi.
Aivan uskomatonta, että tässä kävi näin. Melkein vuoden olen odotellut sitä plussaa testiin, nyt sen sitten sain mutta menetin melkein samantien :( Jos jotain positiivista haetaan, niin raskautuminen on todistettavasti mahdollista. Tässä ei siis ihan turhaan ole hakattu päätä seinään, mutta kyllä masentaa kun kaikki oli niin lähellä. Kaikesta varovaisuudestani huolimatta olin sen verran innokas, että kävin jo tsekkaamassa laskurilla lasketun ajan ja äitiysloman alkamisajan heti kun olin plussatestin tehnyt - ei olisi pitänyt!
Äsken tein uuden liuskatestin varoiksi ja ihan samalta se näytti kuin eilenkin. Huomisaamuna ajattelin tehdä yhden Clearbluen digitestin ja jos siihen ilmestyy "Not pregnant", tiedänpähän varmasti missä mennään eikä tarvitse enää hermoilla yhtä ylimääräistä vuorokautta.
Sain hieman lohtua tulevaisuuden suunnittelusta. Hoitaja kertoi, että on syytä pitää yksi lepokuukausi tämän jälkeen ja se tulee luontaisesti klinikan kesätauon myötä. Kun seuraavat kuukautiset alkavat joskus heinäkuun puolivälissä, saan aloittaa heti Zumenonin uudestaan ja vihoviimeinen PAS tehdään heinäkuun lopussa / elokuun alussa.
Tänä aamuna menin siis noutamaan HCG-verikokeen tuloksia labrasta. Aluksi en meinannut edes löytää koko lukua, sillä toivoin niin kovasti löytäväni kolminumeroisen sellaisen, mutta pitkän hakemiseen jälkeen silmiin osuikin vain "17". Mikä pettymys!
Raskausviikolla 4 luvun pitäisi olla 5-426 mlU/ml, eli kyllä se viitearvoihin sijoittuu, mutta ilmeisesti käytännössä tuo voisi olla paljon korkeampi ottaen huomioon että arvo tuplaantuu joka kolmas päivä. Soitin heti paniikkipuhelun klinikalle ja hoitaja opasti käymään labrassa huomenna uudestaan jolloin otetaan kontrolliarvo (tulokset saan siitä perjantaina). Jos tulos on laskenut tai pysytellyt samana, kyseessä on kemiallinen raskaus ja Zumenonin & Lugesteronin saa lopettaa. Kun oikein tivasin, hoitaja kehotti varautumaan siihen että kemiallinen se on, koska tosiaan tavallisesti tässä vaiheessa luku on paljon korkeampi.
Aivan uskomatonta, että tässä kävi näin. Melkein vuoden olen odotellut sitä plussaa testiin, nyt sen sitten sain mutta menetin melkein samantien :( Jos jotain positiivista haetaan, niin raskautuminen on todistettavasti mahdollista. Tässä ei siis ihan turhaan ole hakattu päätä seinään, mutta kyllä masentaa kun kaikki oli niin lähellä. Kaikesta varovaisuudestani huolimatta olin sen verran innokas, että kävin jo tsekkaamassa laskurilla lasketun ajan ja äitiysloman alkamisajan heti kun olin plussatestin tehnyt - ei olisi pitänyt!
Äsken tein uuden liuskatestin varoiksi ja ihan samalta se näytti kuin eilenkin. Huomisaamuna ajattelin tehdä yhden Clearbluen digitestin ja jos siihen ilmestyy "Not pregnant", tiedänpähän varmasti missä mennään eikä tarvitse enää hermoilla yhtä ylimääräistä vuorokautta.
Sain hieman lohtua tulevaisuuden suunnittelusta. Hoitaja kertoi, että on syytä pitää yksi lepokuukausi tämän jälkeen ja se tulee luontaisesti klinikan kesätauon myötä. Kun seuraavat kuukautiset alkavat joskus heinäkuun puolivälissä, saan aloittaa heti Zumenonin uudestaan ja vihoviimeinen PAS tehdään heinäkuun lopussa / elokuun alussa.
Tunnisteet:
HCG,
kemiallinen raskaus,
PAS,
raskaus,
zumenon
tiistai 9. kesäkuuta 2015
(Vääriä) oireita ja syvää epäluuloa
Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista! Ihan liikutuksen vallassa olen niitä lueskellut.
Sitä mukaa kun alan uskoa plussauutiseni, mieleen hiipii pelko. Tai varmaan oikeampi sana olisi kauhu. Tämä voi vielä mennä pieleen niin monessa asiassa.
Tänään kävin ottamassa labrassa verikokeen ja sain kuulla, että tulokset saan huomisaamuna. Miten jaksan odottaa!? HCG:n pitää kuulemma olla vähintään 50, ja tietysti sain päähäni että sitähän se ei varmasti ole. Jos lukema on alhaisempi, tällä viikolla otetaan kuulemma uusi testi ja seurataan sen kehittymistä.
Jäävettä hulahti suoniin siinä vaiheessa kun tänään iltapäivällä kävin wc:ssä ja paperiin ilmestyi tuoretta verta. Eieiei! Älä anna sen mennä kesken! Jos ikinä mitään olen pyytänyt, niin tätä: pidäthän sen hengissä?
Paniikissa soitin klinikalle ja hoitaja rauhoitteli minua parhaan kykynsä mukaan. Niinhän te sanotte kaikille, vaikka ette voi luvata mitään. Kuulemma verenvuoto saattaa johtua siitä, että raskauden aikana emättimen seinämät muuttuvat hyvin verekkäiksi ja Lugesteron-kapselit ovat saattaneet raapaista niitä, aiheuttaen pienen haavan.
Verta ei ole sen jälkeen tullut, mutta muutuin heti tosi epäluuloiseksi. Kotona keksin, että minähän voin ryhtyä taas pissailemaan tikkuihin, sillä niitä löytyy kotoa useampia. Niistä voisi ainakin jotain päätellä sillä jos hcg nousee veressä koko ajan tuplaantuen, tikkuihin pitäisi ilmestyä tukevat tuplaviivat. Lisäksi minulla on kaapissa vielä yksi avaamaton Clearbluen pakkaus ja se nyt viimeistään näyttäisi totuuden.
Bad idea!
Tein liuskatestin iltapissasta ja tässä tulos:
Eihän se ole positiivinen ensinkään! Jotenkin pystyn käsittämään, että lauantaina ja sunnuntaina tikkuun ilmestyi pelkkä yksi viiva, mutta miksei tänään kun on virallinen testipäivä ja jo dpo 12? Olen googlannut ihan hullun lailla, mutta netistä löytyy ratkaisu kumpaankin suuntaan: joko tämä on menossa kesken tai se ei vaan vielä näy. Kahdessa loppuunmenneessä raskaudessa on näkynyt tässä vaiheessa.
Jänistin siitä Clearbluen testistä, taidan odottaa suosiolla sen huomisaamuisen verikokeen tuloksen ja uskon mitä siinä lapussa seisoo.
Mutta silti: kauhu....
Sitä mukaa kun alan uskoa plussauutiseni, mieleen hiipii pelko. Tai varmaan oikeampi sana olisi kauhu. Tämä voi vielä mennä pieleen niin monessa asiassa.
Tänään kävin ottamassa labrassa verikokeen ja sain kuulla, että tulokset saan huomisaamuna. Miten jaksan odottaa!? HCG:n pitää kuulemma olla vähintään 50, ja tietysti sain päähäni että sitähän se ei varmasti ole. Jos lukema on alhaisempi, tällä viikolla otetaan kuulemma uusi testi ja seurataan sen kehittymistä.
Jäävettä hulahti suoniin siinä vaiheessa kun tänään iltapäivällä kävin wc:ssä ja paperiin ilmestyi tuoretta verta. Eieiei! Älä anna sen mennä kesken! Jos ikinä mitään olen pyytänyt, niin tätä: pidäthän sen hengissä?
Paniikissa soitin klinikalle ja hoitaja rauhoitteli minua parhaan kykynsä mukaan. Niinhän te sanotte kaikille, vaikka ette voi luvata mitään. Kuulemma verenvuoto saattaa johtua siitä, että raskauden aikana emättimen seinämät muuttuvat hyvin verekkäiksi ja Lugesteron-kapselit ovat saattaneet raapaista niitä, aiheuttaen pienen haavan.
Verta ei ole sen jälkeen tullut, mutta muutuin heti tosi epäluuloiseksi. Kotona keksin, että minähän voin ryhtyä taas pissailemaan tikkuihin, sillä niitä löytyy kotoa useampia. Niistä voisi ainakin jotain päätellä sillä jos hcg nousee veressä koko ajan tuplaantuen, tikkuihin pitäisi ilmestyä tukevat tuplaviivat. Lisäksi minulla on kaapissa vielä yksi avaamaton Clearbluen pakkaus ja se nyt viimeistään näyttäisi totuuden.
Bad idea!
Tein liuskatestin iltapissasta ja tässä tulos:
Eihän se ole positiivinen ensinkään! Jotenkin pystyn käsittämään, että lauantaina ja sunnuntaina tikkuun ilmestyi pelkkä yksi viiva, mutta miksei tänään kun on virallinen testipäivä ja jo dpo 12? Olen googlannut ihan hullun lailla, mutta netistä löytyy ratkaisu kumpaankin suuntaan: joko tämä on menossa kesken tai se ei vaan vielä näy. Kahdessa loppuunmenneessä raskaudessa on näkynyt tässä vaiheessa.
Jänistin siitä Clearbluen testistä, taidan odottaa suosiolla sen huomisaamuisen verikokeen tuloksen ja uskon mitä siinä lapussa seisoo.
Mutta silti: kauhu....
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Jännitysnäytelmän loppuhuipennus
Takana on hyvin tapahtumarikas viikonloppu, päällimmäisenä mielessä kuinka "it's raining pregnant women". Niitä ilmestyy juhlissa plaseerattuina tietysti minun viereeni, niitä näkyy kaduilla kulkiessa, naapurustossa ja lähipiiristä aina löytyy joku, jolla on "iloista kerrottavaa". Argh. Ja nyt oli vielä SE viikonloppu kun tämän jännitysnäytelmän piti huipentua. Tämän johdosta olen tehnyt kasvavalla innolla liuskatestejä, ensin lauantaina aamupäivän pissasta ja sunnuntaiaamuna oikeaoppisesti aamupissasta. Ei tarvinnut odottaa kauaa yhden viivan ilmestymistä. Se oikein paistoi paksuudellaan testitikun pinnasta.
Oireitakaan ei ole ollut juuri minkäänlaisia. Nämä kaksi asiaa yhdessä vakuuttivat minut siitä, että tämäkään hoito ei onnistunut, ja eilen tuli romahdusitku. Miksi kaikki muut saa, mutta minä en...Aina minun pitää katsoa toisten mahoja...epäreilua! Vuosipäiväkin lähestyy ja pitääkö minun oikeasti kestää se ilman the Mahaa...
Ihan kamalaa oli kaiken kukkuraksi se, että vaikka kuinka pyörittelin kalenterin päiviä edestakaisin ja laskeskelin, tajusin ettei sitä viimeistä PASsia ehditä mitenkään tehdä ennen kesäsulkua. Pitäisi odottaa elokuuhun ennenkuin mitään tapahtuu!
Illalla laitoin valmiiksi yhden Clearbluen viikkonäytöllisen testin, että teen sen aamulla ennenkuin soitan klinikalle ja sitten valmistaudun rukoilupuheluun jotta se PAS saataisiin jollain ilveellä järjestymään. Herätys koittikin jo kahdelta aamuyöllä esikoisen herättyä, ja tajusin etten saa unta jos en tee sitä samantien pois. Pissa oli ollut rakossa kolmisen tuntia ja arvelin sen riittävän.
Tekaisin testin, kävin välillä muualla ja kun tulin takaisin, en meinannut ymmärtää mitä siinä näkyi. Kiljaisin ääneen ja huusin miestä katsomaan, äkkiä, äkkiä! Hän rynnisti paikalle aivan unisena ja melkein närkästyi, kun ymmärsi että mitään vakavaa ei ollutkaan tapahtunut. Näytin testiä ja sanoin etten käsitä tätä, en ymmärrä miksi siinä lukee noin. Mies oli aivan yhtä ymmällään. Päätimme siis mennä nukkumaan, tosin eihän se uni enää silmään tullut kuin vasta monen tunnin pyörimisen jälkeen.
Miten se muka vasta nyt näkyi? Testipäivä olisi ollut huomenna.
Nyt en oikein tiedä, että miten päin sitä olisi. Minähän itkin jo itkuni ja hyväksyin tappion. Uskaltaisiko sitä iloita, vaikka vähäsen? Aloitetaan varovaisella hymyllä :)
Oireitakaan ei ole ollut juuri minkäänlaisia. Nämä kaksi asiaa yhdessä vakuuttivat minut siitä, että tämäkään hoito ei onnistunut, ja eilen tuli romahdusitku. Miksi kaikki muut saa, mutta minä en...Aina minun pitää katsoa toisten mahoja...epäreilua! Vuosipäiväkin lähestyy ja pitääkö minun oikeasti kestää se ilman the Mahaa...
Ihan kamalaa oli kaiken kukkuraksi se, että vaikka kuinka pyörittelin kalenterin päiviä edestakaisin ja laskeskelin, tajusin ettei sitä viimeistä PASsia ehditä mitenkään tehdä ennen kesäsulkua. Pitäisi odottaa elokuuhun ennenkuin mitään tapahtuu!
Illalla laitoin valmiiksi yhden Clearbluen viikkonäytöllisen testin, että teen sen aamulla ennenkuin soitan klinikalle ja sitten valmistaudun rukoilupuheluun jotta se PAS saataisiin jollain ilveellä järjestymään. Herätys koittikin jo kahdelta aamuyöllä esikoisen herättyä, ja tajusin etten saa unta jos en tee sitä samantien pois. Pissa oli ollut rakossa kolmisen tuntia ja arvelin sen riittävän.
Tekaisin testin, kävin välillä muualla ja kun tulin takaisin, en meinannut ymmärtää mitä siinä näkyi. Kiljaisin ääneen ja huusin miestä katsomaan, äkkiä, äkkiä! Hän rynnisti paikalle aivan unisena ja melkein närkästyi, kun ymmärsi että mitään vakavaa ei ollutkaan tapahtunut. Näytin testiä ja sanoin etten käsitä tätä, en ymmärrä miksi siinä lukee noin. Mies oli aivan yhtä ymmällään. Päätimme siis mennä nukkumaan, tosin eihän se uni enää silmään tullut kuin vasta monen tunnin pyörimisen jälkeen.
Miten se muka vasta nyt näkyi? Testipäivä olisi ollut huomenna.
Nyt en oikein tiedä, että miten päin sitä olisi. Minähän itkin jo itkuni ja hyväksyin tappion. Uskaltaisiko sitä iloita, vaikka vähäsen? Aloitetaan varovaisella hymyllä :)
torstai 4. kesäkuuta 2015
Tutut piinapäivät
Täällä elellään niin kovin tuttuja piinapäiviä, käsittäkseni menossa on pp7. Ilmeisesti uusi asiallinen linjani alkaa tepsiä, sillä olen vasta tänään ruvennut leikittelemään ajatuksella raskaudesta. Tavallisestihan kone käynnistyy aika pian siirron jälkeen ja mopo on tässä vaiheessa jo karannut käsistä :) Nyt olen keskittynyt tavalliseen elämään ja yrittänyt kohdella tätä prosessia kuin yhtenä hoidettavista asioista.
Viime viikolla marisin napsittavien lääkkeiden määrästä. Lääkäri säikäytti minut kertomalla, että Zumenonia jatketaan aina raskauden kymppiviikolle saakka, Lugesteronia varhaisultraan ja Aspiriinia raskauden loppuviikoille asti, joten taitaa olla turha valittaa - niitä on käytettävä joka tapauksessa! Pikemminkin yritän kääntää asian nyt niin päin, että nuo pillerit ovat ystäviä.
Tyroksiinista sain pari viikkoa sitten todella ilahduttavia uutisia, tässä uudet tulokset:
TSH: 1,4 (viimeksi 4,2)
T4-V: 13,4 (viimeksi 10,2)
Klinikalta kehuttiin näitä lukemia kilpaa, eli nyt ruvetaan vihdoin olemaan "vauvantekoarvoissa"! Hieman itseäni kuulosteltuani oivalsin, että keväinen väsymys ja painon tunne rinnalla ovat kadonneet kokonaan, pikemminkin nykyään tunnen oloni poikkeuksellisen energiseksi ja pärjään jopa lyhyemmillä yöunilla kuin aiemmin. Ehdottomasti yllätyksellisin ja naisellista turhamaisuuttani hivelevin sivujuonne on painon putoaminen: parissa viikossa painostani on pudonnut arviolta kilon verran tekemättä yhtään mitään erilaista! Tämä käsittääkseni selittyy sillä, että kun mennään liikatoimintaa kohti, kehon aineenvaihdunta alkaa vilkastua ja se puolestaan kuluttaa kaloreita. Mahtavaa :)
Ja nyt kun oikein pohdin vuosia taaksepäin, oivallan että olen saattanut tietämättäni kärsiä vajaatoiminnasta useiden vuosien ajan. Nuorena ja alle kaksikymppisenä olin laiha kuin tikku, en koskaan lihonut vaikka olisin syönyt mitä. Kun päälle kaksikymppisenä tämä alkoi hiljalleen muuttua, pistin sen iän ja hidastuvan aineenvaihdunnan piikkiin vaikka on hyvin mahdollista että vajaatoiminta alkoi jo tuolloin. Muutama muukin oire selittyisi tällä samalla asialla. Mahdonta on tietää varmasti eikä se mitään enää muuttaisikaan, mutta on kiinnostavaa että asiat näin jälkikäteen saavat järkevän selityksen, ja palaset loksahtelevat yhtäkkiä paikoilleen.
Nyt hieman jännittää, että kuinka arvot tästä muuttuvat ja miten pian pitäisi mennä uudestaan kontrolliin. En tietenkään halua mennä liikatoiminnan puolelle vaan pysytellä suositusten sisäpuolella, vähentämättä silti rankasti lääkitystä jotta arvojen heittely saataisiin kuriin.
On helpottavaa tietää, että ihan pian tämän kierron tulos selviää. En ole kokenut mitään varsinaisia oireita, mutta laskelmieni mukaan oireita rupeaa ilmenemään lähipäivinä tai sitten lauantain tienoilla alkaa tiputteluvuoto, ihan viimeistään sunnuntaina. Virallinen testipäivä olisi tiistaina 9.6. Huu!
Viime viikolla marisin napsittavien lääkkeiden määrästä. Lääkäri säikäytti minut kertomalla, että Zumenonia jatketaan aina raskauden kymppiviikolle saakka, Lugesteronia varhaisultraan ja Aspiriinia raskauden loppuviikoille asti, joten taitaa olla turha valittaa - niitä on käytettävä joka tapauksessa! Pikemminkin yritän kääntää asian nyt niin päin, että nuo pillerit ovat ystäviä.
Tyroksiinista sain pari viikkoa sitten todella ilahduttavia uutisia, tässä uudet tulokset:
TSH: 1,4 (viimeksi 4,2)
T4-V: 13,4 (viimeksi 10,2)
Klinikalta kehuttiin näitä lukemia kilpaa, eli nyt ruvetaan vihdoin olemaan "vauvantekoarvoissa"! Hieman itseäni kuulosteltuani oivalsin, että keväinen väsymys ja painon tunne rinnalla ovat kadonneet kokonaan, pikemminkin nykyään tunnen oloni poikkeuksellisen energiseksi ja pärjään jopa lyhyemmillä yöunilla kuin aiemmin. Ehdottomasti yllätyksellisin ja naisellista turhamaisuuttani hivelevin sivujuonne on painon putoaminen: parissa viikossa painostani on pudonnut arviolta kilon verran tekemättä yhtään mitään erilaista! Tämä käsittääkseni selittyy sillä, että kun mennään liikatoimintaa kohti, kehon aineenvaihdunta alkaa vilkastua ja se puolestaan kuluttaa kaloreita. Mahtavaa :)
Ja nyt kun oikein pohdin vuosia taaksepäin, oivallan että olen saattanut tietämättäni kärsiä vajaatoiminnasta useiden vuosien ajan. Nuorena ja alle kaksikymppisenä olin laiha kuin tikku, en koskaan lihonut vaikka olisin syönyt mitä. Kun päälle kaksikymppisenä tämä alkoi hiljalleen muuttua, pistin sen iän ja hidastuvan aineenvaihdunnan piikkiin vaikka on hyvin mahdollista että vajaatoiminta alkoi jo tuolloin. Muutama muukin oire selittyisi tällä samalla asialla. Mahdonta on tietää varmasti eikä se mitään enää muuttaisikaan, mutta on kiinnostavaa että asiat näin jälkikäteen saavat järkevän selityksen, ja palaset loksahtelevat yhtäkkiä paikoilleen.
Nyt hieman jännittää, että kuinka arvot tästä muuttuvat ja miten pian pitäisi mennä uudestaan kontrolliin. En tietenkään halua mennä liikatoiminnan puolelle vaan pysytellä suositusten sisäpuolella, vähentämättä silti rankasti lääkitystä jotta arvojen heittely saataisiin kuriin.
On helpottavaa tietää, että ihan pian tämän kierron tulos selviää. En ole kokenut mitään varsinaisia oireita, mutta laskelmieni mukaan oireita rupeaa ilmenemään lähipäivinä tai sitten lauantain tienoilla alkaa tiputteluvuoto, ihan viimeistään sunnuntaina. Virallinen testipäivä olisi tiistaina 9.6. Huu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)