KP 1 - Haaveet Siirtyy...

Niinhän siinä kävi, että täti tuli kylään. Sen pakollisen raskaustestinkin tein, ja siihen piirtyi hyvin nopeasti yksi selkeä viiva. IVF:n lääkkeet on varattu ja huomenna käyn ne maksamassa, ja ensimmäiset piikit lyödään vatsanahkaan illansuussa....

En ole surullinen, mutta hieman haikea kylläkin. Haaveet eivät toteutuneet tässä(kään) kuussa.

Mutta pakko on jatkaa yrittämistä.

Ensimmäinen inseminaatio tehty!

Nyt on sitten eka inssi takana. Päivä oli kaikin puolin tunteita herättävä, ja varmaan juuri siitä syystä onnistuimme miehen kanssa kehittämään mahtavan sanaharkan heti aamusta. Lastia eli siirrettävää siemennestettä menimme siis toimittamaan aamulla melkoinen sarvi otsassa. Mitä minä eilen oikein kirjoitinkaan siitä rentoutumisen ja stressittömän elämän tarpeesta...

Onneksi kymmeneen mennessä (välillä piti käydä mutka töissä) olimme jo molemmat leppyneet, ja pedillä housut nilkoissa maatessani pystyimme jo vitsailemaan meille tyypilliseen tapaan, kuinka "romanttinen" tämä mahdollisen tulevan jälkeläisen hedelmöityshetki olikaan ollut ;) Mies istuu vieressä takki päällä kun vaimoa ronkitaan vieressä ja pruikkaistaan hirmuisen pitkällä ruiskulla ainekset sisään. Tästä on luonnollisuus kaukana. Ihan turha yrittää sitten keksiä lapsukaiselle juttua kuinka hän sai tunnelmallisesti alkunsa häämatkalla tai idyllisellä lomareissulla, hah hah.

Itse operaatio oli melkein kuin tavallinen gynekologin käynti. Siinä käytettiin ihan samoja välineitä, paitsi tietysti tuota ruiskua lukuun ottamatta. Sen jälkeen piti maata paikallaan liikkumatta 5 minuutin ajan. Muuten tänään ei ole mitään rajoituksia, vaan saa elää ihan normaalia elämää ja jopa urheilla jos siltä tuntuu. Itse en todellakaan lähde salille, sillä olen jostain syystä ihan hirmuisen väsynyt ja veto loppui iltapäivällä ihan täysin kesken, ja siksipä lähdinkin töistä hieman tavallista aikaisemmin kotiin. Menee varmaan jännityksen piikkiin?

Aluksi ultratessa paljastui muuten melkoinen yllätys: siellä sisuksissa oli vielä kolmaskin follikkeli!! Se oli eilen ilmeisesti ultratessa piileskellyt toisen follikkelin takana ja siitä syystä sitä ei silloin huomattu ollenkaan. Ehdin jo säikähtää, että tähänkö tämä lupaava inssiyritys nyt kaatui, mutta lääkäri totesi sen hedelmöittymisen kannalta liian pieneksi (1,59 cm) joten siitä ei ollut mitään vaaraa.

Ja katsokaa mihin uskomattomiin tuloksiin länsimainen lääketiede todellakin kykenee. Sperman laatu ennen ja jälkeen pesun:

Ennen Jälkeen

A-luokka: 3% 12%

B-luokka: 36% 39%

Tämä on ihan käsittämätöntä! Ja muistakaa vielä tuota lukiessa meidän edellinen tulos, eli yhteensä A & B vain 2 %...ei tällaiseen pystytä kotioloissa mitenkään, ainakaan meidän tuloksilla.

Pelkästään tuon tuloksen perusteella mieli on yrittänyt koko päivän lähteä lentoon, ja vähän väliä olen yllättänyt itseni suu virneessä kun alitajunta on päästänyt itsensä salaa haaveilemaan, että mitä jos tämä sittenkin onnistuu...? :)

Lekurivisiitti

Tässä nyt se luvattu perusteellisempi postaus lääkärissäkäynnistä. Tosiaan meille selvisi monta asiaa, ja kuitenkin kaikkein päällimmäisimpänä on suunnaton helpotuksen tunne! Pelkäsin niin hirveästi, että taas mennään onnemme ohi enkä olisi yksinkertaisesti kestänyt, että jo toista kuukautta peräkkäin tulee "tyhjä" kuukausi.

Melkeinpä heti kättelyssä sain heittää housut pois ja asettua ultrattavaksi, ja niinkuin aiemmin tänään kirjoitin, oli siellä sisuksissa kypsymässä 2 follikkelia. Juhuu! Lääkäri ehdotti jopa, että inssi tehtäisiin vasta keskiviikkona, johon minä heti huolissani piipitin, että mitä jos ne follikkelit ehtivät jo poksahtaa sieltä (ikäänkuin lääkäri ei muka osaisi ehdottaa sopivaa päivää). En tiedä, ehkä minun mielikseni tai mistä lie syystä inssiaika varattiin sitten huomiselle ja tänään tuikattiin Pregnyl-irrotuspiikki.

Sitäkin ehdin jo mielessäni panikoimaan, että mitä jos ne follikkelit irtoavat piikin ansiosta vaikka jo yöllä, eliliian aikaisin ;). Sitten pakotin itseni rauhoittumaan ja luottamaan lääkärin ammattitaitoon (mikä on kontrollifriikille helpommin sanottu kuin tehty!), sillä mitä muutakaan tässä vaiheessa voi tehdä. Ne lääkärit ovat tehneet tätä siellä monta vuotta, joten eiköhän heillä ole homma hallussa.

Ovulaatio

Sain omasta oviksestani aivan uskomattoman arvokasta tietoa. Olen aina pohtinut, että mihin vaiheeseen näiden voimakkaiden alavatsakipujen kanssa se "oikea"ovis oikein asettuu, enkä ole löytänyt siihen mistään järkevää ja/tai yksiselitteistä vastausta. Testeissä sanotaan, että positiivisen tuloksen saatua se h-hetki koittaa 24-48 tunnin kuluttua, mutta ainakaan minulla se ei pidä paikkaansa!

Tänä viikonloppuna kivut alkoivat nipistelyillä la-iltana jatkuen voimakkaimmillaan koko sunnuntain, ja alkaen hiljalleen loiventua tänään maanantaina. Jos olisin tehnyt nyt testejä, olisin saanut tuttuun tapaan positiivisen tuloksen juuri kipupäivinä. Tämän perusteella olenkin aina ollut siinä uskossa, että toinen tai kolmas päivä toden sanoo, mutta tosiasiallinen ovis tuleekin minulla testiplussista vasta päivän tai parin päästä. Ainoa tapa todeta tämä vuorenvarmasti on juurikin ultraääni, ja olen ihan mielettömän tyytyväinen, että sain omin silmin nähdä ja todeta tämän ajoituksen.

Mies:

Kuten aiemmin kerroin, vasta tehty siemennestetutkimus osoitti, että tällä kertaa laatu oli todella heikkoa. Joukossa ei ollut ollenkaan A-luokan liikkuvia, ja B-luokan kavereitakin oli mukana surkeat 2%. Tämä tietysti masensi miestä kovin, ja lääkärikin lohdutti, että tulos saattaa vaihdella tosi paljon eri otoksien välillä. Nyt toivomme hurjan paljon, että huominen satsi on paljon parempi! Meidän pitää aamulla toimittaa siirrettävä satsi aamukahdeksaksi klinikalle, ja sitten palaamme takaisin klo 10 kun sperma on pesty ja rohkaistu sen avulla niitä ujompia tapauksiakin spurttailemaan ;)

Mielenkiinnosta kysyin, että miten miehen tulokseen voi vaikuttaa. Esim. onko jokin aikaväli mitä suositellaan miehen ejakulaatioon vaikka läpi koko kierron tai voiko tehdä jotain muuta asian parantamiseksi. Kuulemma suositus on, että mies ejakuloi noin 2 päivän välein niin laatukin pysyy parempana, sillä siittiöitä alkaa usein kuolla 5-6 päivän kohdalla. Lisäksi uskotaan, että E-vitamiinin ja sinkin nauttimisesta saattaa olla apua, joten painelinkin heti apteekkiin ostamaan niitä ja mies pisti poskeen tämänpäiväisen satsin!

Lisäksi me molemmat joudumme rennon elämän kuurille, eli nyt ei tosiaan saa stressata mistään. Myös liika liikunta on pahasta, mutta sopivasti tietystikin voi harrastaa.

Ultra oli sikälikin mielenkiintoinen kokemus, että sain nähdä omin silmin, kuinka monta follikkelia siellä sisuksissa oli kypsymässä. Kaksi kappaletta osoittautui juuri sopivaksi määräksi, sillä jos niitä olisi ollut kolme, lääkäri olisi kieltäytynyt tekemästä inseminaatiota monikkoraskauden pelossa.

Ja siitä piikittämisestä vielä, kyllä se oli aika inhottavaa vaikka neula oli pieni! Ajattelin etukäteen, että niihin tuleviin IVF-hoitoihin hoitelen tarvittavat piikitykset itse, mutta nyt kun sain siihen hommaan ensikosketuksen totesin, että en muuten todellakaan pistä itse. Onneksi miehellä on kokemusta, joten hän saa hoitaa sen puolen.

Niin, ja rahanmenopuoli selviää huomenna kun kuittaamme kaikkien näiden reissujen laskun kerralla. Paljonhan tämä kaikkineen varmasti kustantaa, ja inssistä raskautumisen todennäköisyys on aika pieni, mutta ajattelen niin, että ostan sillä rahalla myös toivoa ja mielenrauhaa. Ja ennemmin tai myöhemmin sitten tärppää, toivottavasti :)

Kiitos paljon kun olitte niin sankoin joukoin hengessä mukana! Nyt menen huomattavasti rauhallisemmin mielin huomiseen, mutta muutama ylimääräinen pystyssä oleva peukku ei varmasti haittaa...;)

Huh helpotusta!

Väliaikatietona nopeasti ennen illan kunnollista postausta: lääkärissä käytiin ja siellä oli komeasti kypsymässä 2 follikkelia! Vähän pienenpuoleisia kuitenkin, yksi 1,7 cm ja toinen 1,8 cm, mutta siis hedelmöittymiskelpoisia joka tapauksessa. Tänään tuikattiin Pregnyl - irrotuspiikki (auts!) ja huomenna hoidetaan itse inseminaatio.

Jes!

Että voi ihminen olla helpottunut. Ja kiitollinen :).

Pelko & Ahdistus

Eilisen postauksen tunnelmat jatkuvat, ja alavatsan kipu vaan vahvistuu. Jatkuva särky muistuttaa koko ajan selvemmin siitä, että onni on ohittamassa meidät tässäkin kuussa. Yritä siinä sitten työntää asia pois mielestä painamasta kun fyysiset oireet ovat jatkuvasti läsnä.

"Luomu"hedelmöitystä yritettiin, mutta nyt pelin henki käy ilmi yhdellä sanalla. Suorituspaine.

Ihminen ei ole kone.

Nyt pelkään. Jatkossa odotetaan koko ajan yhä konemaisempia suorituksia, juuri oikeaan aikaan ja vaaditulla hetkellä. Ja niissä hetkissä on aina koko elämän kokoinen unelma kiinni.

Ajatukset kiertävät koko ajan samaa rataa. Pelkään. Ahdistaa. Pakko saada huomenna inseminaatio!

En vain voi kokea toista kertaa peräkkäin yrityksetöntä kuukautta. 13 % on parempi kuin 0%, silti, vaikka kumpikaan ei ole paljon.

Tarvitsen toivoa. Edes yksi murunen, pliis?

Meneekö kaikki sittenkin sivu suun..?

Maanantai sen kun lähenee ja sitä mukaa ensimmäinen ultra, ja kaiken onnistuessa mahdollisesti ennakkoon suunniteltu inseminaatio.

Nyt vaan on uusia huolia hiipinyt taivaanrantaan.

Ensimmäinen inssi laitettiin maanantaille, koska minulla oli perjantaille sellainen työmeno, jota en millään voinut siirtää. Kaikkein parasta olisi ollut kiertopäivien mukaan perjantaina, sillä silloin oli KP 11. Tänään on puolestaan KP 12 ja koska meneillään on clomikierto, on täysin mahdollista että ovis onkin tulossa tavallista varhemmin. Ja niinpä alavatsassa alkoivatkin tänään iltasella tutut oireet, eli lievä turvonneisuus ja alkavat kivut... Eiih!

En voi ovuloida vielä nyt. Se ei vaan käy, ei sitten mitenkään.

Jos tahdonvoimalla voi kuvaannollisesti siirtää vuoria, niin eikö se tepsisi myös ovikseen..?

Epätoivoisuuksissani suunnittelen myös miehen kaatamista pehkuihin lisääntymispuolen hommiin, vaikka oikeasti pidättäytymisajaksi suositellaankin ennen inssiä 2-4 päivää. Tämä siksi, että jos maanantaina todetaan, että olemme menneet onnemme ohi, ei tähän kiertoon ole enää mitään tehtävissä ja sekös olisi katkeraa kalkkia! Jäisipä pidättäytymisajaksi sentään 1,5 päivää. Eikö sitäkin kannattaisi kokeilla jos meidän epäonniset siemennestenäytteet on jätetty päivillä 6 ja 5?

Äsh. Nyt huolettaa. Ja ketuttaa.

Siemenneste Teki Taas Tepposet...

Juuri kun olin asettumassa eilisen postauksen kaltaisiin tunnelmiin ja innostumaan positiivisista tulevaisuuden näkymistä, tuli puhelu sieltä yksityisen puolen lapsettomuusklinikalta.

Saimme viimeisimmän siemennestenäytteen tulokset, ja ne olivat vielä huonommat kuin aiemmat. Silloin A-luokan liikkuvia siittiöitä oli 5 % mistä saimme viime kerralla kuulla, että luku oli ihan ok ja että niiden avulla kyllä saadaan inseminaatio tehtyä. Ja tämä varsinkin kun A-luokan liikkuvia oli lisäksi 17%. Tällä kertaa kuitenkin liikkuvia oli vain 2 % ja hoitaja ei ollut testitulosten merkkaustavasta päätellen ihan varma, mutta epäili ettei siinä ehkä ole edes A-luokan siittiöitä ollenkaan...

Tämä tulos oli melkoinen pettymys, sillä ei tuo inseminaatiota ajatellen ole kyllä kovin rapoinen tulos.

Aiemmin epäiltiin, että liian pitkällä pidättäytymisajalla olisi ollut vaikutusta eka tulokseen. Silloin aika oli 7 päivää kun suositus on 3-5, mitä emme silloin tienneet vaan ajattelimme että mitä pidempi sen parempi. Tosiasiassa useilla miehillä siittiöitä alkaa hävitä kun pidättäytymisaika on 6 päivää tai pidempi. Tällä kertaa oli tarkoitus lyhentää tuota aikaa reippaasti, mutta se jäi erinäisistä syistä viiteen päivään. Lisäksi luovutuspäivänä oli melkoinen pakkanen joten kylmä on saattanut matkalla päästä puraisemaan näytettä, vaikka vaatteiden sisällä se klinikalle kuljetettiinkin.

Oikeasti nuo edellämainitut syyt eivät varmaan ole vaikuttaneet testitulokseen millään tavalla. Siemennesteen heikkouden puolesta puhuu hyvin vahvasti se, että jo 2 peräkkäistä tulosta on ollut samaa luokkaa.

Klinikalta sanottiin suoraan, että nyt inseminaation mahdollisuus on huonohko ja olisi syytä vakavasti harkita IVF-hoitoja. Otin sitten pikaisen puhelun miehelle ja kerroin tilanteen. Tulimme molemmat samaan johtopäätökseen: kokeillaan nyt se inssi kun niin on kerran aiottu ja jos ei tärppää, siirrytään välittömästi IVF:ään. Kaikeksi onneksi se voidaan tehdä heti perään seuraavaan kiertoon, eli aikaa ei varsinaisesti hukata yhtään.

Ja kyllä, olemme päättäneet aloittaa IVF:t nimenomaan siellä yksityisellä. Pidämme edelleen huhtikuisen aikamme julkiselle puolelle, mutta aiemmin selvinneen tiedon mukaan jono on 6 kuukautta ja sitä emme tosiaankaan aio kuluttaa peukaloita pyöritellen! Kukkaroon tämä aiheuttaa jonkinmoisen loven, mutta kustannuksista viis, tämä on tällä hetkellä elämän ykkösasia.

Oe voe kuitenkin.

En mitenkään pompi täällä onnesta siitä ajatuksesta, että meidän on oikeasti siirryttävä hardcore-hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen kaikkine piikkineen ja pillereineen. Toisaalta tiedossa oli koko ajan, että tähän saatetaan jossain vaiheessa päätyä, joten sikäli asiassa ei ole mitään uutta.

Pitkän tähtäimen suunnitelmalla on vain sitkeästi jatkettava!

Inseminaatio odottaa meitä!

Kiitokset tsempityksistä edelliseen postaukseen! Nyt on lääkärikäynti takana ja se oli kaikin puolin suuri helpotus :)

Ensinnäkin, palvelu oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Sain vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ja mikä parasta, me pääsemme heti itse asiaan! Lääkärin mielestä miehen siemenneste ei ollutkaan niin huonolaatuista kun alkuperäinen testitulos antoi ymmärtää, vaan se käy mainiosti inseminaatioon. Kaiken varalta käymme kuitenkin jättämässä häneltä uuden näytteen maanantaina, ja sen avulla varmistetaan mikä tilanne on nyt. Samalla mieheltä otetaan hepatiitti ja HIV, jotka vaaditaan kun laboratorio joutuu käsittelemään hänen eritteitään.

Minä puolestani otan Clomifeniä kiertopäivinä 5.-9. ja puolentoista viikon päästä ultrataan kiertopäivänä 14. Hieman aikaisemmin olisi ollut parempi, mutta täysi työkalenterini hieman sotki suunnitelmia joten täytyy toivoa että tuo päivämäärä riittää! Jos ultrassa kaikki näyttää hyvältä, aloitetaan inseminaatiohoito.

Jos en tuolloin ovuloi, lääkäri tuikkaa minuun Pregnyl-piikin (joka kaiketi viimeistään aikaansaa munasolun irtoamisen), mies puolestaan käy jättämässä uuden satsin sairaalan pestäväksi, ja käsittääkseni jo seuraavana päivänä parhaimmat pikkuvipeltäjät siirretään minuun! :) Koko operaatio kuulostaa tosi helpolta, minulta vaaditaan vain Clomien ajallaan otto ja operaation jälkeen jonkinlainen kotilääkehoito, mutta se selviää myöhemmin. Lisäksi siirron jälkeen voi mennä vaikka takaisin töihin jos haluaa, sillä minkäänlaista erityistä lepoaikaa ei tarvita.

Kuulostaako helpolta? Minun mielestäni kuulostaa :)

Lääkäri oli todella optimistinen sen suhteen, että inseminaatio olisi se meidän juttu. Ilmeisesti todellakin kilpirauhasen vajaatoiminta on näytellyt tässä vauvahaaveiden sabotoinnissa niin suurta osaa, että nyt kun arvot vihdoin ovat tasaantuneet, on meillä aivan loistavat mahdollisuudet onnistua!

Inseminaation onnistumisprosentti ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin IVF:ssä (koeputkihedelmöityksessä), mutta toisaalta on turha mennä suoraan rankempiin hoitoihin jos niille ei ole todellista tarvetta. Jos IVF:ssä onnistunut raskaus tapahtuu keskimäärin viimeistään kolmen hoitokerran jälkeen, niin yksi IVF-hoitokerta vastaa lääkärin mukaan noin kolmea inseminaatiokertaa. Suomeksi sanottuna inseminaation onnistumisprosentti on n. 13.

En kuitenkaan anna tuon luvun masentaa itseäni, vaan nyt keskityn ajattelemaan, että ihan kohta meillä tärppää ja yritän vaikka positiivisten ajatusten voimalla saada sen yhden ja oikean siittiön kiinnittymään!

Ihanaa, nyt täällä on taas oikea tekemisen meininki :)